Söin lapsena niin epäterveellisesti että kukaan teistä ei usko!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja viksunen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

viksunen

Vieras
Olen muutaman kerran eksynyt vahingossa googlen kautta tälle palstalle (tai kenties myös jollekin toiselle vauvapalstalle) keskusteluihin, joissa on puhuttu ruoan terveellisyydestä, ja niiden kautta olen saanut kuvan että täällä ollaan tosi tarkkoja siitä mitä syödään. Ajattelin jo ensimmäisellä kerralla että jos nämä ihmiset kuulisivat miten söin itse lapsena he järkyttyisivät varmaan totaalisesti. Senpä takia ajattelin huviksi kirjoittaa tänne ja kertoa miten söin lapsena. Veikkaan nimittäin että olen syönyt epäterveellisemmin kuin kukaan ikinä!

Eli söin lapsena ja nuorena 9-17-vuotiaana enimmäkseen roskaruokaa, eli kaupan hot dogeja, mikrohampurilaisia, lihapiirakoita ja mikropizzaa (ns. roiskeläppiä) Hot dogeihin ja hampurilaisiin täytteeksi tuli aina ketsuppia ja suolakurkkua jos sitä oli. En koskaan juonut maitoa enkä käyttänyt mitään maitotuotteitakaan kuin todella harvoin. Tai 9-11-vuotiaana välttelin itseasiassa kaikkea missä vaan luki että se sisältää maitoa. Juomana mulla oli ala-asteella sekamehu, yläasteella appelsiini- tai omenatäysmehu ja vesi. Koulussa söin toki vähän normia kouluruokaa, sellaisen tyttöjen annoksen, salaattia myös. En kuitenkaan juonut koskaan maitoa sielläkään. Toisinaan söin illalla hedelmän, omenan tai appelsiinin, loppukesällä söin kasviksia kyllä maalta jonkin verran.

Päivän ruokailu meni siis näin: Aamuisin en syönyt ikinä mitään ala-asteella, yläasteella join joskus lasin mehua. Koulussa söin sitä kouluruokaa pienen annoksen. Koulun jälkeen söin jotain noista yllä luettelemistani mikroruoista. Tosin silloin jos kotona oli makaronipaistosta (ei maitoa), kaalilaatikkoa, riisiä ja kanaa, uuniperunoita tai jauhelihakastiketta söin oikeaa ruokaa, mutta noita oli tosi harvoin, ehkä kerran kahdessa kuussa muita paitsi kaalilaatikkoa ehkä kerran puolessa vuodessa. (Yleensä kotona oli keitettyjä perunoita ja makkaraa tai kalaa josta en tykännyt.) Joskus keitin kyllä spagettia jota söin ketsupin kanssa tai sitten paistoin ranskalaisia uunissa. Illalla söin yleensä palan näkkäriä tai omenan tai joskus appelsiinin tai lisää mikroruokaa. Karkkiakin meni toisinaan koulun jälkeen, vähintään sen kerran viikossa pussi ja jos jotain keksejä ja pullaa ym. oli tarjolla niin toki söin niitä, onneksi niitä ei usein ollut. Sitten kun en enää ollut totaalisen maitokammoinen söin joskus jäätelöä tai jopa sokerijogurtin, korkeintaan kahdesti viikossa kuitenkin jogurtin. Olin kuitenkin aina normaalipainoinen/hoikka sillä söin tuota roskaruokaakin pieniä määriä (tyyliin 1/4 mikropizzaa kerralla). Luulen että sain suurimman osan energiasta siitä sekamehusta, jota litkin vaikka kuinka paljon. En syönyt koskaan myöskään mitään vitamiineja saati kalkkitabletteja.

Aikuisena olen sitten syönyt terveellisesti ja ollut itseasiassa tosi kiinnostunut terveellisestä ruokavaliosta joskus reilusta parikymppisestä alkaen. Tosin maitotuotteet ei oo maistunut edelleenkään lähes ollenkaan ja otin kalkkitabletit käyttöön sitten 23-vuotiaana kun tajusin että ehkä ei ihan ilman kalkkia kannata elää koko elämäänsä.

Mutta siis, veikkaan ettei kukaan oo syöny yhtä epäterveellisesti?
 
Nooh...
mua kismittää lähinnä se etten saanut kotona säännöllisesti ruokaa.
äiti sanoi aina kun ruokaa oli tarjolla, että syökää nyt, kun ei tiedä koska seuraavaksi saatte.

ja nykyään vieläkin santsaan? miksikö? en tiedä :(
 
Mennyt on mennyttä, nyt on nyt. Banaaneja poskeen siis ja jätä vallan nyt tuo kaikki roskaruoka taaksesi, niin kuin olet jo tainnut jättääkin. Calcutan slummeissa sitä ei paljon valittaisi mitä syötäisiin ja mitä ei, vaan täällä Suomessa on kaikissa kaupoissa paljon terveellistäkin tarjolla. Voit tehdä xxx-määrän hyvää ruokaa ja vaikka syödä sitä Zoolandian puistonpenkillä eläimiä katsellen.
 
Söin lapsena muuten aika normiruokaa, mutta rakastin syödä suolaa ja sokeria. Semmosia isoja merisuolakiteitä imeskelin ihan onnellisena. Lisäksi söin sokeripaloja niin paljon, että äitini joutui kätkemään paketin. Se ei auttanut; seuraava addiktioni oli hienossa sokerissa pyöritetyt voinokareet. Nam! Ihme että on yhtäkään hammasta jäljellä...
 
Heh, uskoisin, että kouluruoka pelasti minut! Kotona oli mitä oli,pakko ei mitään joten skippasin. Koulussa opin syömään kun opettaja "pakotti" ja minusta kasvoi kokki aikuisena. Ei kiitos kodin :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihme että hampaat vielä suussa;23863669:
Kyllä uskon. Minä join limua 3 litraa viikossa 10 vuoden ajan.
Kolme litraa viikossa, amatööri! Mä join vähintään 1,5 litraa päivässä. Enkä vieläkään ole selättänyt limuaddiktiota. :(
 
Jos olisin valita saanut, en olisi syönyt mitään muuta kuin roskaruokaa minäkään. Mutta ei ollut tuota vaihtoehtoa.
söin aamupalaksi suklaakakkua tai pullaa. jos ei ollut mitää äitin tai mummon leipomaa makeaa, en syönyt mitään.
koulussa söin tosi vähän murrosiän alkuun saakka. Ehkä jonnekin 5. tai 6. luokalle saakka. Sen jälkeen aloin syödä hyvällä ruokahalulla. Koulun einesjauhelihapihvit ym. moskaeinesruoka oli tosi hyviä. Kotona äidin tekemät laatikkoruoat alkoivat maistua jonkin verran samassa iässä, eli siinä 5.. tai 6. luokalla, mutta jos olisin valita saanut, niin olisin syönyt vaan grillihampurilaisia tai eineksiä. Mutta pakko oli syödä kotona kotitekoista itse tehtyä ruokaa.
 
Mäkin olin vissiin jossain vaiheessa liiankin hoikka kun seiskalla yks opettaja epäili että mulla on anoreksia :S Mutta omasta mielestä olin aina ihan normaalipainoinen.

Mulla oli muuten kans ala-asteella usein reikiä hampaissa, mutta sitten kun tuli rautahampaat niin niissä ei oo ollu kuin yksi reikä ja sekin hampaiden välissä. Siis mehunjuonti ei vaikuttanut yläasteella enää hampaisiin mitenkään, hassua, mutta onneksi noin. Tykkäsin kyllä syödä niitä fluoritabletteja mitä hammaslääkäristä suositeltiin, en vaan muista kauanko niitä söin
 
Mä söin ennen koulua yhden leivän yleensä tai joskus en mitään. Koulussa söin ihan vähän ja väitin kavereille syöneeni tosi ison aamiaisen. Kotiin tultua jonkun leivänkäntyn. Illalla jotain ruokaa, melko vähän. Usein se ruoka oli einestä. Jogurtteja söin, maitoa en lainkaan, juomana aina mehu.
Olin alipainoinen. Eli ollut anoreksiaa, en vaan "osannut" syödä paljon. Meillä kotona kukaan ei syönyt paljon, kaikki alipainoisia.
 
Mä olen sitten vastaavasti elänyt hyvinkin terveellisesti. Koulussa hain aina lisää, vaikka olin tosi laiha. MAitoa join ja salaattia söin, koskaan meillä ei ollut herkkuja, suklaalevyn sain vain syntymäpäivänä. Karkkeja en juuri syönyt. Viikkoraha oli markan ja silllä sai 5 lätkää tai tuttiruttia, mutta yleensä säästin senkin rahan. Uimassa kävin, kun mummolta sain rahaa, kun olin auttanut häntä saunaveden kannossa, ruohonleikkuussa ja huvikseni hänelle myöskin haravoin, lapsena noin 11-20v, kävin myöskin kaupassa hänelle aina kun pyysi. Mummoni kuoli 90-vuotiaana.
 
Mulle annettiin samaa eineskakkaa ja sitten kun oli hyvä päivä, sain ranskalaisia ja nakkeja. Hedelmiä tai kasviksia en muista kauheesti olleen kotona ollenkaan. Mummilla kävin syömässä kotiruokaa aina välillä ja koulussa hotkin normaalia ruokaa niin paljon kun sitä sai.
Siksipä meillä ei ole einesruokaa. :x Paitsi joskus, kun nää haluaa jotain hamppareita ja niihinkin yritän livauttaa salaattia väliin :D
 
Kyllä tiedän että monet kasvikset sisältää kalsiumia, mutta niitä vaan saa syödä aika paljon, helpoiten kalsiumia saa maitoTUOTTEISTA. Ja kaikista helpoin on syödä kalkki purkista jos ei saa syötyä maitotuotteita. Ei jaksa oikein syödä päivässä 1,6 kiloa appelsiineja (kuorien painoa ei lasketa) saati kahta kiloa parsakaalta, seesaminsiemet taas on pahoja, nokkosia ei myydä missään ja kesälläkin niitä on aika hankala löytää. Kalaa syön kyllä suht usein. Lapsenakin söin noita appelsiineja aika harvoin, tarkoitin vain että omena ja appelsiini olivat lähestulooon ainoat hedelmät mitä söin, paljon useammin kuitenkin söin omenan tai näkkärin, tai roskaruokaa kuin appelsiinin. Eikä appelsiinitäysmehuakaan tullut juotua sitä 9 litraa päivässä minkä ois tarvinnut, vaan korkeintaan puoli litraa koska äiti oli sitä mieltä että sitä saa juoda vain lasin päivässä ja mielellään jatkaa vedellä. Sekamehua sai juoda rajattomasti, koska iso kannu kesti pitkään.
 
Mä olen aina 30vuotiaaksi syönyt niin vähän kuin mahdollista. Koulussa oli pahaa ja kotona hyvää kotiruokaa mut otin sellaisen rippusen, kun ei vaan ollut nälkä. Kaikki oli aina huolissaan mun syömisistä, varsinkin kun liikuin paljon. Opiskeluaikoina kai söin jotain, joskus. Kun kävimme porukalla vaikka pitsalle, sain karmeat vatsakrampit enkä voinut syödä kuin palan. Aina olen kuitenkin tykännyt hyvästä ruoasta ja monipuolisesti eri raaka-aineista. Eineksiä en ole syönyt, enkä syö.
Nyt on 10kg ylimääräistä, raskauden jälkeen.
 
Mä söin suunnilleen koko ala-asteiän aamu- ja iltapalaksi aina pullaa ja kaakaota. Mulle siis ostettiin leivän sijasta pullapitkoja ja pullan päälle laitoin vielä voita. Muut perheenjäsenet söivät kyllä ihan ruisleipää. En tajua, miten mun annettiin syödä noin, ehkä siksi, että olin vähän nirso ja terkkarissa olivat aina huolissaan laihuudestani. Myös einespitsat, -hampurilaiset ja -hodarit ja suklaavanukkaat olivat meillä ihan perusruokaa.
 
Veikkauksesi osui oikeaan ainakin mun kohdallani. Olen syntynyt 1961 ja siihen maailman aikaan ei kaupoissa tainnut muita eineksiä ollakaan kuin maksalaatikkoa ja verilettuja. Joten äidin oli vähän pakko laittaa ruoka itse. Vaikka molemmat vanhempani ovatkin perheistä, joissa "oikea" ruoka oli perunaa ja lihaa, äitini silti tarjosi aterioilla runsaasti kasviksia. Okei, ne olivat talvisaikaan porkkanaa, lanttua ja punajuurta sekä etikkasäilykkeitä (ne ei ole kovin terveellisiä), mutta kesällä taas syötiin kaikkea mahdollista tuoretta.
 
Minä saatan voittaa ehkä sinun tarinasi epäterveellisyydessä, ap! :)

Ainoa järkevä ruoka, jota n. 7-18 -vuotiaana sain, oli kouluruoka. Vanhempani vaivautuivat ehkä kerran kuussa korkeintaan keittämään perunoita tai tekemään jotain muuta järkevää ruokaa. Yleensä meillä oli kotona vain pizzoja, hampurilaisia ja muuta einesroskaa. Kerran viikossa isäni ehkä teki makaronia ja jauhelihaa (ei mitään muuta) ja jopa salaattia sen kanssa. Äitini vihasi ruoanlaittoa. Jouduin aina valittamaan vanhemmilleni, että miksi meillä on niin harvoin tuoreita vihanneksia tai hedelmiä, kun muut lapset olivat ihan kateellisia, kun meillä oli aina kaikkea roskaruokaa :D

Turha varmaan edes sanoa, että olin lapsena ja teininä ylipainoinen. En mikään järjetön läski, koska liikuin kuitenkin suht paljon (esim. pyöräilin ja kävelin lähes joka paikkaan ja tykkäsin liikkua luonnossa), mutta lievästi ylipainoinen. Karkkiakin kului ihan kiitettävästi, viikkorahat menivät aina karkkiin. Varhaisessa teini-iässä saatoin helposti vetää kaksikin pussia karkkia putkeen.

Muutin omilleni 17-vuotiaana. Silloin ruokavalioni koostui lukioruoan lisäksi kananugeteista, kaurapuurosta + pakastemarjoista, paahtoleivästä + juustosta ja nuudeleista. Oikeasti, en syönyt käytännössä mitään muuta.

Ja nyt 22-vuotiaana olen jo muutaman vuoden ajan intoillut kaikesta terveellisestä ruoasta ja kasvissyönnistä, ja liikakilotkin ovat alkaneet tippua :) Mitä nyt herkkuja tekee vähän liian usein mieli. Mutta ainakin tahdon omille lapsilleni tarjota järkevää ja terveellistä kotiruokaa, aivan ehdottomasti! Ja rakastan muuten ruoanlaittoa, toisin kuin äitini.
 
Nyt ymmärrän, miks täällä äidit on niin nipoja lasten syömisten suhteen. Jos vaikka kerran kuussa käy mäkkärissä niin se tuomitaan täällä jyrkästi ja herrajumala jos antaa nakin taaperolle!!

Normaalin lapsuuden eläneet suhtautuvat myös ruokaan normaalisti, mutta täällä ei lisäkseni montakaan taida olla...
 
Minä söin päivittäin karkkia, sipsejä ja litran limua. Kouluruoan skippasin, berliininmunkilla pärjäsin.n. 18v mulla oli kova puutos jostain koska tukkaa irtosi tuppoina.

Eineksillä ja leivällä elelin. Ranskanleipää, voita, juustoa ja vitusti meetvurstia. Yleensä meni koko ranskanleipä.

Normipainoinen olin liikkumisen takia.
 

Yhteistyössä