Sokaiseeko rakkaus joskus liikaa? Onko sellaiset suhteet kestäviä jossa on tunnettu ennen rakastumista?

[Echo]

En mä mitään järkiavioliittoa tässä kaipaile, tai järjestettyäkään.
Mutta itselleni jäi nuoruuden tulisista ihastumisista semmoinen olo että mitä aiemmin ne tunteet tuli, sitä sokeampi mä olin miehen huonoille puolille. Tuon mun ukkoni kanssa alku oli varovaisempaa ja ehdin jo tuskastua moneenkin hänen huonoon ominaisuutensa, ennen kuin rakkauden tunteet tuli. Mutta eipähän tullut myöhemmin ikäviä yllätyksiä.

Onko rakkaudesta (siis se alkuhuuma) joskus haittaa? Vaan oletteko pystyneet pitämään jalat maassa ja arvioimaan miestä kriittisesti vaikka pää olisi ollut pilvissä?

 

[astrolabe]

Käsittääkseni, jos oksitosiinipitoisuus on hyvin korkea suhteen alussa, se korreloi suhteen keston kanssa niin, että mitä enempi kiintymyshormonia eli "rakkauden huumaa", sitä pitempi suhde. Ainakin näin oli tutkittu asian olevan tässä hiljattain.

 

[Echo]

Käsittääkseni, jos oksitosiinipitoisuus on hyvin korkea suhteen alussa, se korreloi suhteen keston kanssa niin, että mitä enempi kiintymyshormonia eli "rakkauden huumaa", sitä pitempi suhde. Ainakin näin oli tutkittu asian olevan tässä hiljattain.

Niin mulle tuli kanssa mieleen että ihmisiä olisi kyllä paljon vähemmän jos sitä rakkaushuumaa ei olisi, se kyllä kätevästi jouduttaa pariutumisia.

 

[Puuhippa]

Mua ei sokaise kukaan.

 

[Echo]

Mua ei sokaise kukaan.

Äläs sano. Silloin kun vähiten sitä odotat niin tulee spotti sua kohti.

 

[.-.-.]

Käsittääkseni, jos oksitosiinipitoisuus on hyvin korkea suhteen alussa, se korreloi suhteen keston kanssa niin, että mitä enempi kiintymyshormonia eli "rakkauden huumaa", sitä pitempi suhde. Ainakin näin oli tutkittu asian olevan tässä hiljattain.

Mä kyllä väittäisin enemmin että korreloi käänteisesti suhteen kestoon. Mitä tossa on vierestä kattonu, niin ne elämää suuremmat rakkaustarinat on yksi vuorollaan roihunneet loppuun. Kun ei ollu alussakaan niin suurta roihua, niin helpommin pysyy se pienempi liekki voimissaan.
En ole koskaan uskonut rakkauteen ensi silmayksellä. Kyllä se on parempi , kun on vähän järkeä mukana koko ajan, tulee pienemmät pettymykset ja elo on tasaisempaa koko perheelle.

 

[MolliMelooni]

Ensimmäiseen avioliittooni päädyin monivuotisen ystävyyden jälkeen (toki siellä välissä seurusteltiinkin). Kaverilta hyväksyy ja sietää paljon sellaista, mikä puolisolta kestettynä aiheuttaa ahdistusta (esim. alkoholin kulutuksessa). Toki tuossa suhteessa meillä oli molemmilla tosi paljon henk.koht. ongelmia, sairastutettiin toisemme. Tunsimme toisemme todella hyvin, mutta emme silti olleet kykeneviä avioliiton vaatimaan sitoutumiseen. Meillä oli yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja osasimme pitää hauskaa, emme osanneet rakentaa elämää yhdessä.

Toiseen liittoon lähdettiin ensisilmäyksellä syttyneestä intohimoisesta rakkaudesta. Rakastumisen ja myöhemmin rakkauden tunteet antoivat tahtoa, kärsivällisyyttä ja voimaa tutustua toiseen perinpohjaisesti, välillä kipeästikin avautuen. En koe puolisossani olevan huonoja puolia, vain erilaisia puolia. Olen erittäin motivoitunut jakamaan elämäni rakkauden kohteeni kanssa, vaikka se vaatiikin molemmilta myös vaivannäköä ja joustavuutta. Rakkaus on tahtoa rakastaa ja halua vastata suurimmalla mahdollisella rakkaudella toisen toimiin ja toimettomuuteen.

 

[näin]

Järkiliitot kestää, liika intohimo ajaa ongelmiin.

 

[Echo]

Niin, kai siinä jokin luonteiden yhteensopivuus ennakoi onnellista liittoa enemmän kuin se että missä vaiheessa ne tunteet roihahtaa...

 

[Irmelin]

En osaa vastata muuhun kuin omaan ja sisarusteni liittoja koskeviin juttuihin.
Itse en tuntenut miestäni ennestään. Meidän liittomme on kestänyt jo vuosia.
Vanhin sisareni, joka tunsi kumppaninsa ennestään, oli naimisissa 12 vuotta. Veljeni, joka tunsi vaimonsa ennestään, oli naimisissa 14 vuotta. Nuorin siskoni ei tuntenut ennestään, on naimisissa yhdeksättä vuotta.

 

[astrolabe]

Mä kyllä väittäisin enemmin että korreloi käänteisesti suhteen kestoon. Mitä tossa on vierestä kattonu, niin ne elämää suuremmat rakkaustarinat on yksi vuorollaan roihunneet loppuun. Kun ei ollu alussakaan niin suurta roihua, niin helpommin pysyy se pienempi liekki voimissaan.
En ole koskaan uskonut rakkauteen ensi silmayksellä. Kyllä se on parempi , kun on vähän järkeä mukana koko ajan, tulee pienemmät pettymykset ja elo on tasaisempaa koko perheelle.

Referoin tutkimusta, en mitään sen ihmeempää. Olivat tutkineet hormonitasoja.

 

[MolliMelooni]

Niin, kai siinä jokin luonteiden yhteensopivuus ennakoi onnellista liittoa enemmän kuin se että missä vaiheessa ne tunteet roihahtaa...

Riippuu varmaan siitä, miten määrittelee "luonteen". Meillä on paljon yhteistä temperamenteissa, mutta sitten taas joissain kohdin ollaan täysin erilaisia.

Mä näkisin, että paljon vaikuttaa tahto ja motivaatio yhdessä olemiseen sekä samankaltaiset elämänkatsomukset tai odotukset elämältä.

 

[Echo]

Riippuu varmaan siitä, miten määrittelee "luonteen". Meillä on paljon yhteistä temperamenteissa, mutta sitten taas joissain kohdin ollaan täysin erilaisia.

Mä näkisin, että paljon vaikuttaa tahto ja motivaatio yhdessä olemiseen sekä samankaltaiset elämänkatsomukset tai odotukset elämältä.

Juu. Tuosta luonteiden yhteensopivuudesta vielä että se ei tarkoita että pitäisi olla puolison kanssa samanlainen, me täydennetään miehen kanssa toisiamme vaikka välillä ollaan hyvin erilaisia joissakin asioissa.

 

[minnee]

Niin, kai siinä jokin luonteiden yhteensopivuus ennakoi onnellista liittoa enemmän kuin se että missä vaiheessa ne tunteet roihahtaa...

Oon tästä kans samaa mieltä. Meillä miehen kans on sellainen ystävyydestä rakkaudeksi-suhde. Yhteiset mielenkiinnonkohteet ja arvot sai meidät ystävystymään, ja sitten kuvioihin astui kemia. Kirjaimellisesti. Nimittäin ensimmäinen piirre, mihin molemmat toisissamme ihastuttiin, oli tuoksu! Ollaan oltu yhdessä jo toista vuosikymmentä. Juteltiin vasta siitä, mikä meidät on pitänyt yhdessä. Mies sanoi kauniisti jotenkin, että "Me eletään samassa maailmassa." Tarkoittaen siis sitä, että me nähdään maailma samalla tavalla, meillä on samat perusarvot ja koetaan jutut jotenkin samoin.

En muuten ole täysin vakuuttunut siitä, että suhde on onnellinen ja hyvä ainoastaan, jos se on kestänyt mahdollisimman pitkään. Kukaanhan ei ole väittänyt, että pitkä suhde on yhtä kuin onnellinen suhde (myös ihan todella kieroutuneet sidokset voi pitää ihmisiä yhdessä). Mutta myös lyhyemmät suhteet voivat olla hyviä ja onnellisia, vaikka niiden kaari ei olisi niin mittava. Niistä voi jäädä onnellisia muistoja ja ne voivat olla keskeinen osa sitä, miten ihminen jäsentää omaa elämäänsä ja historiaansa.

 

[MolliMelooni]

Oon tästä kans samaa mieltä. Meillä miehen kans on sellainen ystävyydestä rakkaudeksi-suhde. Yhteiset mielenkiinnonkohteet ja arvot sai meidät ystävystymään, ja sitten kuvioihin astui kemia. Kirjaimellisesti. Nimittäin ensimmäinen piirre, mihin molemmat toisissamme ihastuttiin, oli tuoksu! Ollaan oltu yhdessä jo toista vuosikymmentä. Juteltiin vasta siitä, mikä meidät on pitänyt yhdessä. Mies sanoi kauniisti jotenkin, että "Me eletään samassa maailmassa." Tarkoittaen siis sitä, että me nähdään maailma samalla tavalla, meillä on samat perusarvot ja koetaan jutut jotenkin samoin.

En muuten ole täysin vakuuttunut siitä, että suhde on onnellinen ja hyvä ainoastaan, jos se on kestänyt mahdollisimman pitkään. Kukaanhan ei ole väittänyt, että pitkä suhde on yhtä kuin onnellinen suhde (myös ihan todella kieroutuneet sidokset voi pitää ihmisiä yhdessä). Mutta myös lyhyemmät suhteet voivat olla hyviä ja onnellisia, vaikka niiden kaari ei olisi niin mittava. Niistä voi jäädä onnellisia muistoja ja ne voivat olla keskeinen osa sitä, miten ihminen jäsentää omaa elämäänsä ja historiaansa.

Kattavasti ja hienosti kirjoitettu. :flower:

 

["Entinen Ksantippa S."]

Se on varmaan niin tai näin. Yleensä suuri seksuaalinen himo tulee siitä, että toisessa on jotakin, mitä ei tunne tai käsitä. Siksi intohimoiset suhteet usein kariutuvat omaan mahdottomuuteensa. Toisaalta ei sellainen tasaisen laimea ystävyyskään saa ihmistä puskemaan läpi vaikeiden vaiheiden. Oksitosiiniryöppy antaa hyvän pohjan kiintymiselle.

Eli paras vaihtoehto olisi jonkinlainen yhdistelmä samanlaisuutta ja erilaisuutta. Eri luonteenpiirteet, mutta samat arvot. Ja reipas alkurakastuminen.

 

[Irmelin]

Minä olen sitä mieltä, että samanvertaiset (koulutustaso, kodin varakkuus, poliittinen katsantokanta) viihtyvät liitoissaan parhaiten.