Meidän perheellä ei ollut mitään kokemusta koirista tai muutakaan, ja päädyimme suomenlapinkoiraan 5 vuotta sitten.
Se oikeastaan oppi kaiken kuin itsestään, en muista meidän uhranneen aikaa sen kouluttamiseen (perheen nuorin silloin tällöin ainoana innostui kouluttamaan sitä sun tätä, koira oppi kyllä siltä istumalta). Tänne-käskykin tuli koiralta opittua kun hetken treenattiin ja sitten vain käytettiin jatkossa. Koulutus onnistuu näköjään sillä lailla sivussakin vaan, koira nimittäin on kova yrittämään (varsinkin namin avulla!).
Tuntuu (kaikkien suomenlapinkoirien kohdalla), että jotenkin "kuuntelee" ja ymmärtää ihmistä, kaikki tämän rotuiset jotka olen nähnyt, katsotvat rauhallisen uteliaana silmiin häntä heiluen. Eivät ole arkoja. eivätkä yli-innokkaita tai aggressiivisia.
Meidän koira makaa kotona suurimman osan päivästä, nukkuu, myöhemmin tulee perheen mukana olohuoneeseen nukkumaan. Mökille lähtiessä kirmaa kuin viimeistä päivää. Käytännössä aina valmis joko leikkimään tai sitten lepäämään rauhassa. seuraa erittäin tiiviisti perhettä. Sopeutuu perheen tyyliin. Eniten nauttii perheen seurasta kuin kaikenmaailman aktiviteeteista, mutta haluaa ottaa osaa jos perhekin :O
Karvoja löytyy mistä milloinkin, ei kuitenkaan häiritsevästi, vaikka ulkonäöstä luulisi karvatuppoja olevan lattiat täynnä (meillä tosin ihmeen lyhytturkkinen yksilö, ei tuommoinen pörröinen pallo ollenkaan jostain syystä). Yksi terveimpiä rotuja (olen kuullut).
Suosittelen rotua todella. Aivan ihana, hieman viekkaan näköinen söpö koiramainen pallero, voittaa kaikki lapsuuden "unelmakoirarotuni", labbikset, nöffit yms mennen tullen nyt kun kokemusta on tästä rodusta. Huom. turkki on todella miellyttävä! Koiramme ei ns haise koiralle ollenkaan, turkki on sileä ja kiiltävä, ei hilseile tai ole karkea. Pesua vaatii vissiin kerran puolessa vuodessa, harjausta silloin kun on aikaa
erittäin vaivaton koira joka sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen, kunhan saa ruokaa ja pääsee tekemään tarpeensa sekä viettää aikaa perheensä kanssa.
