Toggle sidebar

sormus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pian ex
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

pian ex

Vieras
On yllättävän vaikeaa jättää vihkisormus pois sormesta. Olen pitänyt sitä yli kymmenen vuotta yötä päivää. Mitä nyt välillä leipoessa ja käsiä pestessä ottanut pois, periaatteessa siis sormus ollut koko ajan sormessa.

Teimme yhteisen eropäätöksen ja hiljalleen olen yrittänyt totutella ajatukseen. Sormus on vain koru, mutta onhan sillä niin iso merkitys. Olenko aivan hölmö? Mikä tässä on niin vaikeaa? Ero yleensä tietysti tuntuu kamalan vaikealta ja raskaalta asialta, mutta miettiä nyt sormuksen puuttumista sormesta? Huomaako joku, kysyykö joku?

Sormus on ensimmäinen konkreettinen merkki siitä, että eromme lähestyy. Paperiasioita ym. on hoidettu eteenpäin. Peukaloni pyöräyttää olemattoman sormuksen kivet yläpuolelle useamman kerran päivässä.
 
Minulla on ex-liiton aviosormus avainlenkissä auton-, koti- työ- yms.avainten joukossa. Siinä se pysyy mukana, vaikka erosta on jo viisi vuotta.

Jotenkin se kyllä rassaa nykyistä avokkiani, kun joutuu joskus lainaamaan avaimiani ja hän huomaa taas sormuksen. Mutta rassatkoon.
 
Minä pidän vihkisormuksia korurasiassa ja vasemmassa nimettömässä kultasepän kaupasta ostamaani sormusta.

Saan elää rauhassa ja saan kaupassa hyvää palvelua.
Jos tämä sormus joskus katoaa, niin ostan uuden tilalle.

Sormus on aina sormessa. Siinä on kesän jäljiltä rusketusraita.

Sormus ei haittaa ketään, sillä uutta miestä en enää tarvitse.
 
Minä hakkasin ex-vihkisormuksen vasaralla palasiksi niin, että timatit lensivät. Kihlasormus oli kadonnut jo aiemmin. Naimisissa ehdin olla 16 vuotta ja sitä ennen seurustelin 8 vuotta eli yhteensä 24 vuoden suhde päättyi näin....
 
Olen ollut aviksessa 13 v, enkä pidä jatkuvasti sormusta.
Mulle eikä miehelle sillä ei ole mitään merkitystä.
Kumpikaan ei yritä sillä huijata ketään.

Tälle yhdelle sanoisin, että pistä nyt ihmeessä vanhan siippasi sormus piiloon, heitä mieluimmin pois.
Miksi raahaat sitä mukanasi...tahallista kiusaa uudelle siipallesi kuin itsellesi.
 
No en meitä moneen junaan, minä myin vanhat kihlasormukset romukultana ja ostin jotain muuta tilalle. Vihkisormus odottaa että lapsi kasvaa ja hän saa sen sitten.

Entinen työkaverini piti edellisen suhteen vihki- timanttisormusta nykyisen siipan ostaman sormuksen kanssa vasemmassa nimettömässä???????!!!!!!!!! Nykyisen ostama kun ei ole ollenkaan yhtä kallis ja hiemo.... joo onhan se vain kiveä ja metallia...mutta sehän on sama kuin käyttäisi samaa vihkipukuakin jos uudelleen menee naimisiin. Loukkaantui tuo ex-rouva vielä kun asiasta huomautin...on meitä moneksi.
 
Saako sormus sormessa tosiaan parempaa palvelua kaupassa?! En ole ainakaan itse huomannut, että sormus muuttaisi statustani ollenkaan. Mutta minullapa onkin halpa sormus, ehkei sillä ole vaikutusvaltaa ;)
 
Miehen sormus hukkui jo aikoja sitten. Omani on takan reunalla korurasiassa. Nimettömässäni on kalevala-sormus peittämässä tatuoitua sormusta, josta ovat musteet osittain haalenneet.

Aloittajalle ehkä sanoisin että voithan sinä sormusta käyttää niin kauan kun siltä tuntuu. Jonain päivänä olet varmasti valmis sen riisumaan :)
 
Minä en voinut eron jälkeen pitää vihkisormusta enkä kihlasormusta. Pidän niitä korurasiassa. Tuon tuttuuden tunteen vuoksi pidän nimettömässä aina jotakin sormusta, mutta en vihkisormuksia.

Olen saanut sormuksia milloin mistäkin syystä... enää en voi pitää niitä koska pidän itseäni typeränä jos itken vanhojen muistojen perään. Olen antanut sormuksia tyttärilleni, itse en halua niitä pitää koska muistuttavat menneistä, ikävistä asioista joiden kuva haalistunut. Makuni on muuttunut, en pidä kultaa enää ollenkaan. Joten on ollut helppo jättää kultasormukset rasiaan. Välillä on ollut kausia etten ole voinut sietää kultaa, enkä vanhoja sormuksia enkä mitään mikä on hänen minulle ostamaa.

Yhdessä välissä pidin hopeista itse ostamaa sormusta ja vierellä valkokulta/kultasormusta joka oli entisen ostama. Ne passasivat yhteen. Sain huomautuksen että kannan vieläkin entisen miehen ostamia sormuksia. Heitin senkin pois, korurasiaan. Haluan olla rauhassa joten pidän aina nimettömässä jotakin sormusta... Säästyn turhilta kyselyiltä. Itsetunnon vuoksi en niitä pidä. Sormus on kaunis nimettömässä... sille ei voi mitään. Jota asia enempi kiinnostaa voi kysyä miksi hopea, erilainen mutta fiksu ihminen jättää asian kysymättä. Jokainen saa tehdä itse ratkaisunsa milloin mitäkin sormusta pitää.. surut on käytävä läpi. Sitten kun ei tarvi enää pitää mitään entisen antamaa sormusta on käynyt läpi kriisinsä.

Yksi tyttäristäni on varannut meidän kihla- ja vihkosormukset kun itsellä se aika. Olenkin miettinyt että kannattaakohan antaa... ne sormukset eivät tuoneet onnea.
Ehkä sillä ei ole merkitystä.
 
Minä annoin erotessani kihla ja vihkisormukset exälle, kun hän oli sitä mieltä, että ne kuuluvat hänelle kun on ne ostanutkin. Teki mieli kysyä, että aiotkos antaa samat sormukset jos uuden löydät :)

Ei olisi tullut mieleenkään, että pitäisin vihkisormusta eron jälkeen missään sormessa, en pidä mitään muitakaan koruja mitä exäni antoi minulle. Nyt kun tarkemmin mietin, niin kodissani ei ole valokuvia ja yhteisiä lapsia lukuunottamatta mitään, mikä olisi häneltä saatua. Ja hyvä niin.
 
Minä annoin myös sormukset exälle ja sanoin, että laittaa kiertoon nekin, kun kerran niin ahkerasti naisia saalisti jo naimisissaollessamme. Se otti sormukset, en tiedä kierrättääkö.

20-vuotishääpäiväksi saadun sormuksen heitin roskikseen, siellä se makaa kaatopaikalla. En pitänyt sitä minkään arvoisena, etenkin kun miehellä oli kova hinku kiertää kaikki kultakaupat, jotta saisi hankittua minulle mahdollisimman halvan sormuksen.
 
Niinhän ennen vanhaan tehtiin. Mies antoi naiselle kihlat ja siitä seurasi joko avioliitto tai kihlojen palautus. Isoäidin äitini palautti kuudet kihlat ennen avioitumistaan.

Samalla sormuksella suhlho sitten kihlasi seuraavatkin morsmaikkuehdokaansa, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Tarttuuko siihen kihlasormukseen nykyisen enemmän bakteereita vai mistä on kyse?
 
Kiitos palautteesta.

Jokainen varmaan reagoi temperamenttinsä mukaan myös sormus- ja koruasioihin. Luultavasti säilytän korut lapsia varten. Mies on ostanut minulle paljon koruja, joita aion kyllä käyttää jatkossakin. Luulisin. Mieheni ei varmasti halua yhtään korua takaisin. Hyvä jos saan ottamaan muun omaisuutensa mukaansa.

Oli hyvä idea laittaa nimettömään joku muu sormus. Taidan ostaa itselle jonkin kivan jutun jonain oikein pahana päivänä. Pidän koruista ja tämä sormus-asia on ollut minulle yllättävän vaikeaa. Voihan tietysti olla, että oikeasti asian takana on jotain muuta ja kaikki vain konkretisoituu sormuksessa.... Avioerossa sormus on aika mitätöntä kamaa.

 
Olemme molemmat eronneet ja minä en enää naimisiin halua. Mies haluaisi.

Nyt hän on pyytänyt, että eikö voisi ostaa itselleen sormuksen jota voisi pitää vasemmssa nimettömässä. Kun haluaisi, että kaikki näkisivät hänellä olevan vaimo.

 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa