Sosialismi on kristillisyyden kopio hyvässä - mutta myös huonossa

[Echo]

En tiedä kiinnostaako ketään (yhtä lailla voitaisiin vertailla 2 muutakin ismiä), mutta hoksasin tän kuluneella viikolla.

Onko ateistinen ja liberaali sosialismi sielunvihollisen valheellinen kopio kristillisestä rakkaudesta?

Siis on olemassa kristillinenkin sosialismi, koska noilla 2 suuntauksella on yhteisiä tekijöitä, mutta sellaisia sosialisteja/kommunisteja on ivattu siitä, että veljeilevät Jumalaan uskovien kanssa.

Yhteistä:
-annetaan omasta, yhteiseen pottiin (kristityillä almut ym, sosialisteilla progressiivinen verotus).
Alkukristityt antoivat uskoontultuaan Raamatussa omaisuutensa seurakunnalle, ja siitä potista jaettiin köyhille. Ensimmäinen KELA oli syntynyt?
-ei olla rikkauksien perään (tai ei ainakaan pitäis olla), elintasoerot vähäiset
-leppoisuus, vaatimattomuus, arkisuus
-kommuuni: vihervassarit on rentoja kommuuni-ihmisiä, kuten Jeesus ja opetuslapset

No ne erot sitten?
-toinen on lähes ateistinen, toinen uskoo Jumalaan. Isoin ero. Sosialistin ajattelu on umpio ja liikkuu vain vaakatasossa ihmisten keskinäisessä rakkaudessa, se ei nouse sen lisäksi ylöspäin, kuten kristityllä.
-sosialismissa valtio omistaa paljon, ihmisen oma omistus on huono asia. Vs.kristinuskossa saa olla omaa omistamista ja lahjoittaminen on vapaaehtoista, mutta sydäntä ei saa maalliseen kiinnittää. Saat omistaa, mutta ole valmis myös lahjoittamaan paljon, jos on tarve. Mutta vapaaehtoisuus siinä.
-sosialisti sekoittaisi kulttuurit, kristitty ottaisi kristilliset piirteet kulttuurista: kristitylle joku eri kulttuurissa elävä ihminen on Jumalan rakastama, mutta kulttuurinsa voi olla tuhoava.
-sosialialisti on pride-myönteinen, kristitty ei. Sama on asennoituminen päihteisiin.

 

[Echo]

Oon tässä hiljan tutustunut vassareihin vähän enemmänkin, sitä ennen mulla oli ehkä 3-4 vassarituttua.

Miten mä heitä kuvaisin?
-on kuin olisi helteellä lämminvetinen, rehevöitynyt lampi jossa on samea vesi. Mukava uida, muttet näe vedessä sukeltaessa eteenpäin.
-jokin havannalaisen rastafarin luola, kommuuni jossa pössytellään huumeita ja kuunnellaan lätsä päässä underground-musaa.
Ei vahingossakaan listahittejä ja MattiTeppoa, vaan aina se kuppanen underground joka paikassa, vaihtoehtotaide. Pienet bändit jossain hämyisellä klubilla.

Mukavaa köllöttelyä, halaamista, tasa-arvoa, rauhallista, fiksunoloista ja asiallista keskustelua, Madventures-tyyliä. Rahallista vaatimattomuutta.

Kangaslaukkuja.
Naisilla kauniit kesämekot ja hiukset mummo-tyyliin, mutta mitä mummompi, sen pervompi oikeasti.
On oltava positiivisen, letkeän rento.

Mutta mulla loppuu happi heidän kanssaan. Ihmisten välinen rakkaus on megatärkeää, mutta jos ei oteta Luojaa huomioon, niin merkitykset katoavat. On vain vaakasuora taso, joka ei nouse kattoa korkeammalle.

Mä haluaisin kirkastaa sen samean, lämpimän lammikon veden. Haluaisin avata ikkunat ja tuulettaa raikasta ilmaa huoneeseen.