Sote-alan valintakoe: Elämäsi haasteellisin kokemus...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mitävastatatähän
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mitävastatatähän

Vieras
Eli olen menossa sosiaali- ja terveysalan valintakokeisiin, joihon täytetään haastattelulomake ja siellä kysymys "Mikä on ollut elämäsi haasteellisin kokemus ja miten siitä selvisit?".

No onhan minulla haasteita ollut, se mikä olisi totta ei ehkä kannata tähän kirjoittaa jos alalle haluan, koska se on vaikea lapsuuteni alkoholistien vanhempien kanssa ja väkivaltainen isäni.

Rakkaita läheisiäni ei ole onneksi kuollut.

Rakkaan ystävän masennus ja itsetuhoisuus on olleet rankkoja kyllä, mutta käykö se vastaukseksi tähän.

Kokemani keskenmeno myös :(

Pelko syövästä, mutta pahkura oli onneksi hyvänlaatuinen.

En osaa valita mitä kirjoittaisin vastaukseksi :(
 
[QUOTE="Mymy";30383714]Miksei kannattaisi kirjoittaa noista lapsuuskokemuksista? Aika hämmentävää, jos vaikean lapsuutesi takia et pääsisi koulutukseen![/QUOTE]

Ei kannata kertoa.Katsovat nopeati ettet ole päässyt yli eli et sovi koulutukseen.
 
Vastauksen voi muotoilla niin, että siitä ilmenee, että asia on käsitelty. Tosin en tiedä onko koko ankea lapsuus "kokemus", mielestäni tuo sana viittaa enemmän johonkin yksittäiseen vastoinkäymiseen. Se ystävän masennus ja itsetuhoisuus voisi olla hyvä valinta ehdottamistasi. Haasteellisuus viittaa myös siihen, että asialle on voinut jotain tehdä, alkoholistivanhemmille lapsi ei voi mitään, joten ankea lapsuus on vain kurja asia, ei haastellinen tilanne. Tai no haasteellisuutta liittyy toki siihen, miten asiat aikuisena käsittelee niin etteivät ne varjosta koko elämää. Että jos lapsuudesta kirjoitat, niin kirjoita siltä kannalta, miten aikuisena olet päässyt sinuiksi menneisyytesi kanssa.
 
Näihin kyselyihin (samoin kuin neuvolakyselyihinkin) voi vastata joko a) oikein tai b) totta tai joksus harvoissa tapauksissa c) oikein ja totuudenmukaisesti.

Suosittelen vaihtoehtoa a, ota tuo hyvänlaatuiseksi osottautunut pahkura. Ei tässä tapauksessa kannata eikä ole tarpeellista avata elämänsäkipeintä asiaa ventovieraiden haastattelijoiden voivoteltavaksi.
 
Jos vastaat, että ystävän masennus ja itsetuhoisuus on ollut elämäsi haastavin kokemus, se voi antaa sellaisen kuvan susta, että ns. uppoudut asioihin liikaa. Toisin sanoen, se voi työssä aiheuttaa sen, että uppoudut ja menet liian syvälle potilaiden/asiakkaiden ongelmiin, jolloin se käy sun psyykkeelle liikaa. Ne ikään kuin seuraavat sua työn ulkopuolellekin. En oikein osaa selittää asiaa tuon paremmin, mutta toivottavasti ymmärsit mitä ajoin takaa :).

Mä kertoisin ihan rehellisesti jostain kokemuksesta, josta olet päässyt yli. Koska sitähän siinä myös haluttiin tietää, miten asiasta selvisit. Ei siis mitään sellaista, mitä et ole vielä käsitellyt loppuun asti, vaan jotain, minkä selvitit ja jonka jälkeen jatkoit elämääsi.
 
Hei mullon sama ongelma!!
Oon varmaan eläny pumpulissa, kun elämässä ei oo vastuksia ollut. Pari vuotta sitten isäni sai sydänkohtauksen ja se oli kyllä haastavaa ja pelottavaa vaan en tiiä onko sekään hyvä vastaus. Pitäiskö tässä olla sellanen asia mikä on tapahtunu just itelle?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minun mielestä;30384028:
Minun mielestä tuollainen kikkailu ei kerro sote alalle soveltuvasta ihmisestä.

Ihminen on harvinaisen tyhmä jos ei (kohtuuden rajoissa toki) kikkaile ja vedetä pääsykokeiden ja työhaastattelujen tyyppisissä tapahtumissa. Sinne paikkaan on tarkoitus päästä sisään, ei kertoa totuutta tai tilittää terapiahengessä menneisyyttään.

Omien huonojen puolien rehellisen esittelyn aika on sitten joskus myöhemmin.
 
  • Tykkää
Reactions: Björn
MInä olen ollut pitkään haastattelijana tämäntyyppisissä tapauksissa, en tosin suoraan sote-alan pääsykokeissa, mutta kuitenkin. Kysymysten tarkoitus on antaa jotain pohjaa keskustelulle ja toisaalta katsoa, että ihminen pystyy tuottamaan kirjallisesti järkevää asiaa.

Kyseessä ei ole terapiakeskustelu. Haastattelijalle kertoo paljonkin, jos hakija kuvittelee niin.
 
kyllä mua huvitti eräässä vaateliikkeen (ketjun) työhaastattelussa - hain myyjän paikkaa.. kysyivät siellä vähän alentuvasti hymyillen, että mikä on Suurin Saavutukseni elämässäni, mistä olen ylpeä - eikä lapsia tai omakotitaloa saa sanoa... öööhhmm. liittyy miten tähän haettavana olevaan työhön.. ? ihme paskaa kaikki tollanen. kuten aloittajankin tilanteessa- tämän voi käsittää niin monella tapaa. pitäisikö käydä juoksemassa maratoni tai vastaavaa että voisi sitten typeryksille mainita niin ei tarvitse avata elämänsä oikeita " haasteita" kun ei siellä kukaan oikeasti halua kuulla vaikeasta lapsuudesta, sairauksista ym. voisi sitten näitä keveitä muka saavutuksia mainostaa ja olla ajankuvan mukaan hyvä ja pärjäävä ihminen. ja näin ollen pätevä- mihin tahansa työhön. en saanut sitä myyjän paikkaa, ei varmaan meikäläisen saavutukset olleet tarpeeksi päteviä viikkaamaan paitoja ja näpyttämään kassaa..
 

Yhteistyössä