spermapankki?

Onko kellään kokemusta lapsen hankkimisesta aivan yksin, ilman miestä ja spermapankin kautta?

Tilanne kun on seuraavanlainen; 30 vuotta plakkarissa, biologinen kello on löytänyt äänensä, elämäni rakkaus lähti kävelemään, talous ok,... Eli siis lähivuosien aikana haluaisin lapsen / lapsia, mutta en halua etsiä itselleni miestä vain perheen perustamista silmällä pitäen.

Kuinka vaikeaa ko. prosessi on ja missä hinnoissa?

 

Minua vaivaa vieläkin se, etten tiedä isääni. Mietin usein juuriani, mistähän hän tuli ja millainen oli... joku yhden illan juttu kai, tai naimisissa, äitini ei kerro. Inhoan äitini itsekkyyttä. Muuta en juuri sinulle jaksa sanoa nyt... ;-(

 

Minua vaivaa vieläkin se, etten tiedä isääni. Mietin usein juuriani, mistähän hän tuli ja millainen oli... joku yhden illan juttu kai, tai naimisissa, äitini ei kerro. Inhoan äitini itsekkyyttä. Muuta en juuri sinulle jaksa sanoa nyt... ;-(

Niin eli en todellakaan halua vain käydä duunaamassa jotain yhden yön juttua, vaan asia hoidettaisi laillisesti... Olethan kuitenkin kuullut käsitteestä nimeltä spermapankki?

 

Tulos on kuitenkin sama: lapseton isä. Näitähän maailma on pullollaan, mikset adoptoi?

 

Viivi. älä masennu nyt. Kysyppä tuolta lapsettomien puolelta siellä saattaa olla niitä jotka ovat olleet spermapankin kanssa tekemisissä.

 

Joo, näillä palstoilla saa aina varautua asiattomuuksiin ja moraalisaarnoihin. Kyllä niitä on, jotka on hankkineet lapsen spermapankkia eli yksinäisen naisen hedelmöityshoitoa käyttämällä. Ei se lapsi sen vähemmän rakkautta saa, jos on vain yksi rakastava vanhempi.

Eräs tuttuni hankki lapsen samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin; en tunne asian yksityiskohtia ja lapsen syntymästä on kohta vuosi. Rankkaahan se on ollut, mutta hänellä on hyvä tukiverkko, omat vanhemmat, sisarukset ja ystävät. Näitä palstoja lukiessa tuntuu hänen tukiverkkonsa tukevammalta kuin monen sellaisen, joka on tehnyt lapsen oman aviomiehen kanssa.

Suvaitsevaisuus ja erilaisuuden sietäminen - ja lopulta ymmärtäminen ja hyväksyminen, lisääntyy. Klassinen isä-äiti-lapsi -ydinperhe ei enää ole ainoa oikea malli.

Tsemppiä!

 

Minusta vastaukseni ei ole mitenkän asiaton ja suvaitsematon, jos kerroin miltä isättömyys tuntuu - omakohtaisena kokemuksena! Ymmärtäminen ja suvaitsevaisuus on sanoja vain meille, jotka emme ikinä ole saaneet tietoa isästämme. Naisten itsekkyys ihmetyttää. Mulle, mulle lapsi, viis siitä saako lapsi tuntea juuriaan. Varmasti voi tulla onnellinen lapsikin, olenhan itsekin ollut onnellinen useinkin, mutta isättömyys on usein kova vamma, juttelepa niiden kanssa, joilta tieto on pimitetty, jos pidän minun kantaani kovana. Uskon että monikin asiasta on kärsinyt.

 

Minua on rakastettu ja on ollut iso turvaverkko. Silti olen samaa mieltä, että se vaivaa aina, etten tunne juuriani. Olen adoptoitu. Olenkin aikonut ottaa niitä selville, jo terveydenhuollon (kysellään usein suvun sairauksia) takia. Äitini ehkä löydän, isää tuskin.

 

Ja moni on kärsinyt väkivaltaisesta isästä, alkoholistiäidistä, vanhempien avioerosta, uusperheen kiemuroista. Elämä on meistä jokaiselle rankkaa ja jokainen kantaa jotakin surua, arpea tai orpoutta itsessään omasta lapsuudestaan. Elämä vain on sellaista. Tärkeintä on, että on ainakin joku aikuinen joka rakastaa ja pystyy huolehtimaan lapsesta ja lapsen kaikista tarpeista.

Eikö sitäpaitsi lapsen haluaminen ole aina itsekästä, riippumatta täysin siitä minkälaiseen elämäntilanteeseen lapsen hankkii? Mikä tekee naimisissa olevan naisen toiveen saada oma lapsi vähemmän itsekkääksi?

 

Mielestäni spermapankki on kuitenkin järkevämpi vaihtoehto kuin napata ensimmäinen vastaantuleva mies, perustaa perhe ja erota raastavien huoltajuusriitojen kanssa parin vuoden päästä...

Uskoisin että oma turvaverkkoni on hyvinkin kattava. Läheltä löytyy lapsirakkaat isovanhemmat ja omat sisarukset, oma asunto ja vakituinen työpaikka jne.

Mikäli joku jotain realistista asiasta tietää, olisi kiva kuulla kommentteja! Ja kiitos jo vastanneille!

 

Moi,

mulla on samanlaiset aikeet. Olen lukenut paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, mutta se käytännön toteutus on vielä käynnistämättä. Jos jotakuta kiinnostaa keskustella asiasta lisää henkilökohtaisemmin, kirjoita globe_trotter2005@yahoo.com

 

Moikka!

Haluisitko lapsen, mutta et ole siinä vielä onnistunut syystä tai toisesta.

Voisin mielelläni auttaa, jos ongelmasi on korjattavissa laadukkaalla spermalla.

Olen kohta kolmikymppinen, vakisuhteessa oleva kahden lapsen isä. Koska meillä ei ole nyt suunnitteilla lisälasten hankinta, niin voisin ehkä auttaa muita lasten hankinnassa. Olen mitoiltani 191/85, komeaksi sanottu. Kotoisin olen Sisä-Suomesta, mutta asumme nykyään pääkaupunkiseudulla.

Koulutukseltani olen akateeminen ja hyvässä asemassa työelämässä. Takavuosina käydessäni Mensan älykkyystestissä psykologin lausuntona oli, että älykkyysosamääräni oli parempi kuin 95 %:lla aikuisväestöstä. Muutenkin suvussani on esim. juristia, lääkäriä jne., joten uskoisin antavani hyvät perintötekijät lapsellesi.

En ole koskaan käynyt testauttamassa siittiöideni laatua, mutta jotain spermani laadusta kertoo se, että vaimoni tuli raskaaksi parissa viikossa siitä, kun annoimme mahdollisuuden hedelmöittymiselle. Kaikin puolin terveelliset elämäntapani varmasti vaikuttavat asiaan.

Voit ehdottaa tapaa, jolla haluat lapsettomuusongelmasi korjattavan. Haluan toki jonkin korvauksen asiasta, joten kerropa samalla, kuinka paljon olisit valmis korvaamaan vaivannäöstäni. Koska olen kuitenkin perheellinen, edellytän myös, että laadimme sopimuksen siitä, ettei minusta voi missään tapauksessa tulla syntyvän lapsen isää juridisessa mielessä.

Jos kiinnostuit, niin minuun saa yhteyden sähköpostilla osoitteeseen jellonamies1@luukku.com. (Huomaa siis nro 1 osoitteessa)

 

Miksi suosittelette adoptiota yksinäiselle, koen että on ihan sama juttu, jos ei ole isää, on se sitten yhdenillanjuttu tai yksin adoptoitu, silti juureton olo vaikka olisikin kaksi vanhempaa, eivät kuitenkaan samaa lihaa ja verta, jos nyt edes ymmärrätte mitä yritän sanoa? Kukin kuitenkin itse elää tyylillään, ja minun elämä on kaukana omista juuristani, vaikka melkein aina olen täällä ollutkin ja suomen kansalainen olen.

 

Luulisimpa että yhden vanhemmat perheet ei taida olla ihan jonon kärjessä tossa adoptio asiassa...

 

Ei ole tietoa yksinäisen naisen spermapankin käytöstä, mutta käsitykseni mukaan onnistuu yksityisellä. Kallista se tietysti on.

Yksinäinen ihminen voi myös adoptoida, lähinnä kai ulkomailta, mutta usein maat tarjoavat silloin vähän vanhempaa lasta tai ainakin erityistarpeista, eli jollain tavalla esim. sairasta. Tiedoksi sinulle "yks juttu...".

Musta on aika turhaa hyökätä ap:tä vastaan, jos tällaista kyselee. Perheen perustaminen tai lasten "hankinta" on aina itsekästä, ihan turha siitä on syyttää. Isättömyys on varmasti kovaa, en voi väittää vastaankaan, mutta varmasti on aika paljon äidistäkin kiinni, miten lapsi sen kokee. Monilla on kuitenkin huonompi tilanne, vaikka vanhempia olisi kaksikin. Elämää ei kuitenkaan voi kovin pitkälle suunnitella.

Tässä elämässä tuntuu olevan kovin vaikeaa tehdä mitään oikein. Syytetään, jos et ole hankkinut lapsia "ajoissa"... toisaalta, jos olisin nuorempana niitä saanut, tuskin olisin enää lasten isän kanssa, siitäkin voisi taas syyttää. Jos taas en lapsia saa ja adoptoin, syytetään siitä, että revin lapsen juuriltaan jne. Jos ei löydä sopivaa puolisoa ajoissa ja päättää yrittää perustaa perheen yksin, aiheuttaa lapselle traumoja jne. Se elämä ei ikävä kyllä mene ohjekirjan mukaan läheskään kaikilla, joten ehkä ei kannata heti arvostella toisten ratkaisuja. Elämä opettaa suvaitsevaiseksi!!

 

Hei,
Luin viestisi, joka oli aika katkera. Minua kiinnostaisi todella paljon kuulla mielipiteitäsi lisää, jos olet vielä palstalla ja huomaat tämän viestin.

Olen itse saanut lapsen sinkkuna hedelmöityshoidoilla ja olen miettinyt kovasti isä-kysymystä. Olen äärimmäisen pahoillani siitä, ettei lapsella ole isää ja haluaisin löytää ainakin jonkin varaisän, vaikkei biologinen olisikaan. Lisäksi olen miettinyt, pitäisikö yrittää löytää spermapankin tuntematon lahjoittaja esim. juristin/lahjusten tms avulla.

Kysyisin sinulta, että millä lailla voisin äitinä auttaa omaa lastani isättömyyden kanssa? Olisiko sinulla jotain konkreettisia neuvoja? Millä lailla olisit itse halunnut, että äitisi olisi asiasta puhunut, onko mitään tehtävissä, että voisin lasta tukea jne?

Voit tietysti myös purkaa mieltäsi ja haukkua valintaani saada lapsi ilman miestä, mutta noista asiaa eteenpäin vievistä neuvoista olisi lapselle kuitenkin enemmän hyötyä.

Ymmärrän ehdottomasti, että olisi parempi, jos isä olisi olemassa ja kaikki olisi muutenkin elämässä täydellistä, mutta toisaalta olen myös istä mieltä, että lapsen etu on ylipäänsä syntyä maailmaan. Ihmisillä voi olla vaikka minkälaista vatsoinkäymistä elämässä, täydellisyyttä tuskin on olemassakaan.

 

Mutta haluaisin myös lapsen aivan yksin,koska tuntuu ettei hyvää miestä löydy.Olen jo 34 vuotias nainen ja sydän särkyy jos en saa pientä vauvaa.Hoivaviettini on kova ja minulla myös talous kunnossa.Olis kiva saada jostain vastauksia.

Onko kellään kokemusta lapsen hankkimisesta aivan yksin, ilman miestä ja spermapankin kautta?

Tilanne kun on seuraavanlainen; 30 vuotta plakkarissa, biologinen kello on löytänyt äänensä, elämäni rakkaus lähti kävelemään, talous ok,... Eli siis lähivuosien aikana haluaisin lapsen / lapsia, mutta en halua etsiä itselleni miestä vain perheen perustamista silmällä pitäen.

Kuinka vaikeaa ko. prosessi on ja missä hinnoissa?

 

En nyt oikein ymmärrä, miksi hyvässä taloudellisessa tilanteessa oleva haluaa anonyymin luovuttajan spermaa kun voi esim. lähteä lomamatkalle hakemaan...öööö...siemenet itse valitsemaltaan luovuttajalta?

Suomalaistenhan pitäisi jo geeniperimän rikastuttamiseksi lisääntyä enemmän ulkomaalaisten kanssa, joten pakatkaa laukkunne ja lähtekää seikkailemaan - kesä on tulossa ja jos ajoitatte reissunne oikein, tuliaisina voi olla ihania kuumia lomamuistoja ja lapsi (älkääkä saarnatko sukupuolitaudesta - niitä nyt saa Suomessakin ja vaikka käyttäisi kondomia).

Näin olen nimittäin itse ajatellut tehdä. Esim. tanskalaiset miehet ovat aika komeita ja pitkiä, mutta usein vaaleita kuten me suomalaiset.

 

En nyt oikein ymmärrä, miksi hyvässä taloudellisessa tilanteessa oleva haluaa anonyymin luovuttajan spermaa kun voi esim. lähteä lomamatkalle hakemaan...öööö...siemenet itse valitsemaltaan luovuttajalta?

Suomalaistenhan pitäisi jo geeniperimän rikastuttamiseksi lisääntyä enemmän ulkomaalaisten kanssa, joten pakatkaa laukkunne ja lähtekää seikkailemaan - kesä on tulossa ja jos ajoitatte reissunne oikein, tuliaisina voi olla ihania kuumia lomamuistoja ja lapsi (älkääkä saarnatko sukupuolitaudesta - niitä nyt saa Suomessakin ja vaikka käyttäisi kondomia).

Näin olen nimittäin itse ajatellut tehdä. Esim. tanskalaiset miehet ovat aika komeita ja pitkiä, mutta usein vaaleita kuten me suomalaiset.

Olettaisin tämän olevan provo. Mutta ihan sama, oli tai ei, kukin saa toki tehdä niin kuin haluaa. En silti suosittelisi Tanskaa, siellähän on Euroopan huonoin spermanlaatu.

 

raiskaa mielummin joku mies, ei naiset siitä mitään rangaistusta saa koska sehän on sitä tasa-arvoa, toisaalta voithan sinä tasa-arvoisesti mennä keinosiittämään ittes, tasa-arvoista siitä tekee sen että miehillä ei ole mahdollisuutta samaan, äärifeminismiä parhaillaan.

 

raiskaa mielummin joku mies, ei naiset siitä mitään rangaistusta saa koska sehän on sitä tasa-arvoa, toisaalta voithan sinä tasa-arvoisesti mennä keinosiittämään ittes, tasa-arvoista siitä tekee sen että miehillä ei ole mahdollisuutta samaan, äärifeminismiä parhaillaan.

No sehän onkin tosi tod.näköstä että kerrasta paksuksi pamahtaa, yleensä yrittämiseen menee puolisen vuotta tai parikin ja seksiä pitäis harrastaa joka toinen päivä aika kova homma ois raiskailla, eipä taida olla sulla mukuloita