V
vierailija
Vieras
Haluan vain kertoa oman tarinani kaiken lääkekeskustelun keskellä. Olen 30v nainen ja nyt puolisen vuotta syönyt ssri-lääkkeitä masennukseen, nyt annos on 20mg. Toki kaikki on yksilöllistä ja lääkäri ja keskusteluapu ovat avainasemassa, mutta haluan kertoa myös lääkkeistä sen tukena.
Olen aina ollut hieman "luulotautinen" ja kuvitellut kaikenmaailman oireet ja sivuvaikutukset kaikista asioista. Hieman varautuneesti siis aloitin tämän lääkityksen. Yllätyinkin positiivisesti, sillä en ole huomannut mitään sivuvaikutuksia edes tällaisella "luulotautisella"! Vaikutus lääkkeillä alkoi kuten useimmilla, eli ensin toimintakyvyn nousuna muutamassa viikossa, sitten mielialan kohenemisena ja tasaisena pysymisenä nyt. En ole vielä toki parantunut, mutta pahimmat huiput ovat jääneet, mikä on ihanaa vuosien jälkeen.
Toimintakyvyn paraneminen, kuten kuvitella saattaa, on vaikuttanut monilla osa-alueilla ja mielialan nousu myös. Psykologille en monien mutkien jälkeen ole päässyt kuin kerran, mutta ensi kuussa taas. Vaikka olen myös itse käsitellyt asioita, ovat nämä asiat melko paljolti uskoakseni lääkkeiden ansiota.
Lääkkeiden tekemisestä tunteettomaksi zombiksi on puhuttu paljon ja edelleenkin kaikki on yksilöllistä enkä halua vähätellä kenenkään kokemuksia, itselläni tämä turtuminen pelotti myös, sillä olen hyvin räiskyvä persoona. Olen kuitenkin nykyään vain positiivisesti "turtunut", eli asiat jotka aiemmin nostivat suuria, vaikeasti käsiteltäviä tunnekuohuja, ovat jääneet ja muuttuneet inhimillisemmiksi reaktioiksi. Eli tunnen samoja tunteita kuin ennenkin, mutta enemmänkin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kaikkia tunteita silti tunnen edelleen. Jopa kumppaniini tunnuin rakastuvan uudelleen, kun ei tarvinnut rypeä itsesäälissä ja sai itsekunnioituksen/luottamuksen takaisin ja näki asiat uudessa valossa. Tunnen pettymystä, surua jne samoista asioista kuin ennenkin, mutten anna niiden hallita mua, nyt hallitsen niitä ja pidän tunteet aisoissa ettei ajatukset jää ns. junnaamaan kehää.
Yksi asia myös mikä monille tulee ssri-lääkkeistä mieleen, on seksuaalisen kyvykkyyden ongelmat tai vaikeudet. Ne eivät olleet mikään suurin pelkoni todellakaan, mutta pakko sanoa silti, että myös parempaan suuntaan voi mennä! Olen vapautuneempi ja saan orgasmin helpommin ja voimakkaampina ja olen vihdoin matkalla (muussakin mielessä toki) löytämään itseni ja mitä haluan. Masentuneena olin pitkään lahna ilman haluja ja kykyjä. Eli ei kaikki vaikuta haitallisesti tai neutraalisti, vaan positiivisestikin!
Enkä todellakaan halua ylikorostaa lääkkeiden merkitystä, mutta kertoa myös tästä puolesta kaikkien kauhutarinoiden vastapainoksi. Vihdoin alan nauttia arjen pienistä iloista ja vaikka välillä tuntuu todella pahalta ilman syytäkin, tiedän sen menevän ohi, ennen olin varma että tästä suosta ei nousta. Pitkä tie on vielä ns. normaaliin elämään, mutta haluan uskoa tien kulkevan ylöspäin nyt. Mikä lie olotilani olisi jos olisin heti päässyt keskustelemaan... Useinhan on vaikea sanoa onko muutokset lääkkeistä vai muusta hoidosta johtuvaa, mutta itse en ole päässyt kuin kerran psykologille, joten uskon että lääkkeillä on oikeasti suuri osa.
Kaikille mt-ongelmien kanssa painiville voimia ja jaksamista kevättä odotellessa lääkkeillä tai ilman!
Olen aina ollut hieman "luulotautinen" ja kuvitellut kaikenmaailman oireet ja sivuvaikutukset kaikista asioista. Hieman varautuneesti siis aloitin tämän lääkityksen. Yllätyinkin positiivisesti, sillä en ole huomannut mitään sivuvaikutuksia edes tällaisella "luulotautisella"! Vaikutus lääkkeillä alkoi kuten useimmilla, eli ensin toimintakyvyn nousuna muutamassa viikossa, sitten mielialan kohenemisena ja tasaisena pysymisenä nyt. En ole vielä toki parantunut, mutta pahimmat huiput ovat jääneet, mikä on ihanaa vuosien jälkeen.
Toimintakyvyn paraneminen, kuten kuvitella saattaa, on vaikuttanut monilla osa-alueilla ja mielialan nousu myös. Psykologille en monien mutkien jälkeen ole päässyt kuin kerran, mutta ensi kuussa taas. Vaikka olen myös itse käsitellyt asioita, ovat nämä asiat melko paljolti uskoakseni lääkkeiden ansiota.
Lääkkeiden tekemisestä tunteettomaksi zombiksi on puhuttu paljon ja edelleenkin kaikki on yksilöllistä enkä halua vähätellä kenenkään kokemuksia, itselläni tämä turtuminen pelotti myös, sillä olen hyvin räiskyvä persoona. Olen kuitenkin nykyään vain positiivisesti "turtunut", eli asiat jotka aiemmin nostivat suuria, vaikeasti käsiteltäviä tunnekuohuja, ovat jääneet ja muuttuneet inhimillisemmiksi reaktioiksi. Eli tunnen samoja tunteita kuin ennenkin, mutta enemmänkin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kaikkia tunteita silti tunnen edelleen. Jopa kumppaniini tunnuin rakastuvan uudelleen, kun ei tarvinnut rypeä itsesäälissä ja sai itsekunnioituksen/luottamuksen takaisin ja näki asiat uudessa valossa. Tunnen pettymystä, surua jne samoista asioista kuin ennenkin, mutten anna niiden hallita mua, nyt hallitsen niitä ja pidän tunteet aisoissa ettei ajatukset jää ns. junnaamaan kehää.Yksi asia myös mikä monille tulee ssri-lääkkeistä mieleen, on seksuaalisen kyvykkyyden ongelmat tai vaikeudet. Ne eivät olleet mikään suurin pelkoni todellakaan, mutta pakko sanoa silti, että myös parempaan suuntaan voi mennä! Olen vapautuneempi ja saan orgasmin helpommin ja voimakkaampina ja olen vihdoin matkalla (muussakin mielessä toki) löytämään itseni ja mitä haluan. Masentuneena olin pitkään lahna ilman haluja ja kykyjä. Eli ei kaikki vaikuta haitallisesti tai neutraalisti, vaan positiivisestikin!
Enkä todellakaan halua ylikorostaa lääkkeiden merkitystä, mutta kertoa myös tästä puolesta kaikkien kauhutarinoiden vastapainoksi. Vihdoin alan nauttia arjen pienistä iloista ja vaikka välillä tuntuu todella pahalta ilman syytäkin, tiedän sen menevän ohi, ennen olin varma että tästä suosta ei nousta. Pitkä tie on vielä ns. normaaliin elämään, mutta haluan uskoa tien kulkevan ylöspäin nyt. Mikä lie olotilani olisi jos olisin heti päässyt keskustelemaan... Useinhan on vaikea sanoa onko muutokset lääkkeistä vai muusta hoidosta johtuvaa, mutta itse en ole päässyt kuin kerran psykologille, joten uskon että lääkkeillä on oikeasti suuri osa.
Kaikille mt-ongelmien kanssa painiville voimia ja jaksamista kevättä odotellessa lääkkeillä tai ilman!
