Hae Anna.fi-sivustolta

sterilisaatio vaikka ehdot eivät täytykään?

Viestiketju osiossa 'Vapaaehtoinen lapsettomuus' , käynnistäjänä adaina, 11.07.2009.

  1. lily noble Vierailija

    En nyt ehkä ole muuttamassa ulkomaille ainakaan pelkästään tämän asian takia ;)

    Kuule, vilkaisepa IRC-galleriaa, sieltä niitä alaikäisiä ja juuri ja juuri täysi-ikäisiä äitejä löytyy- ja varmasti enemmän kuin pari kappaletta.
    Se, että ensisynnyttäjien keski-ikä on 28, ei poista sitä faktaa, että tässä maassa on laillista tulla äidiksi hyvinkin nuorella iällä, mutta sterilisaatiota ei myönnetä alle 30-vuotiaille. Eikö tässä mielestäsi ole mitään epäkohtaa?
    Kyllä kaksi vuottakin on pitkä aika, jos joutuu käyttämään hormonaalista ehkäisyä mikä aiheuttaa monelle kaikenlaisia epätoivottuja sivuvaikutuksia, joista osa vakaviakin.

     
  2. joopa joojooo Vierailija

    eikö se ole kaikkien naisten ja miesten ongelma tuo ehkäisy? Ei jokaisesta yhdyntäkerrasta synnyt lapsia, ei nuorille eikä vanhemmillekaan synnyttäjille. Kai hekin sitä ehkäisyä joutuvat harrastamaan ihan samalla tapaa.

    Jos olet vakiintuneessa parisuhteessa, ehkäisyn voi hoitaa se toinenkin osapuoli, eli mies, ei sen tarvitse aina olla nainen.

    Jos harrastat irtosuhteita, eikös sitä kondomia, pessaaria ja keskeytettyä yhdyntää sun muuta kosntia voi käyttää yhtäaikaisesti.. vai onko sekin liian vaikeaa? Niinhän sitä käyttävät tavallisetkin nuoret naiset jotka eivät halua tulla raskaaksi ja joille ei sovellu hormonaaliset ehkäisyt.

    Ja millä sinä kieltäisit kaikilta esim. alle 20 vuotiailta yhdynnät, niistähän sitä tullaan raskaaksi?
    Vai abortoisitko jokaisen alle täysi-ikäisen odottavan naisen lapsen pois?
    Sekö se olisi ratkaisu niin että vela olisi samalla viivalla kuin norminainen?

    Tässä sulle faktaa nuorista synnyttäjistä. Lähteenä STAKES.

    Pohjoismaiset perinataalitilastot
    Vuonna 2008 syntyi elävänä Pohjoismaissa lähes 300 000 lasta, 9 prosenttia enemmän kuin vuonna 2001. Korkein hedelmällisyys on Islannissa (2,14). Myös muissa Pohjoismaissa hedelmällisyys on viime vuosina kasvanut, ja vuoden 2008 kokonaishedelmällisyysluvut vaihtelivat 1,85 ja 1,96 välillä. Kokonaishedelmällisyys on ollut viimeksi yhtä korkea Tanskassa vuonna 1975 ja muissa Pohjoismaissa 1990-luvun alussa.

    Ensisynnyttäjien keski-ikä on 29 vuotta Tanskassa, 28,5 vuotta Ruotsissa, 28 vuotta Suomessa, 27,5 vuotta Norjassa ja 26 vuotta Islannissa. Kaikkien synnyttäjien keski-ikä on yli 30 vuotta Tanskassa, Suomessa ja Ruotsissa, mutta hiukan sen alle Norjassa ja Islannissa. 35 vuotta täyttäneiden synnyttäjien osuus on yli 22 prosenttia Ruotsissa, 20 prosenttia Tanskassa, 19 prosenttia Norjassa sekä 18 prosenttia Suomessa ja Islannissa vuonna 2008. Suomessa osuus on laskenut viime vuosina.

    Raskaudenaikainen tupakointi on vähentynyt pidemmän ajan kaikissa Pohjoismaissa paitsi Suomessa. Norjassa synnyttäjien raskaudenaikainen tupakointi on alkanut yleistyä viime vuosina. Tupakoivien osuus on matalin Ruotsissa (7 %) ja korkein Norjassa (19 %). Suomessa vajaat 15 prosenttia synnyttäjistä tupakoi vuonna 2008. Osuus on sama kuin 1980-luvun loppupuolella. (Kuvio 1.)

    Teini-ikäisten synnytysten osuus kaikista synnyttäjistä on Tanskassa ja Ruotsilla ollut jo pitkään alle 2 prosentin, ja Suomessa ja Norjassa hiukan tätä enemmän. Islannissa osuus on perinteisesti ollut selvästi korkeampi, mutta sielläkin laskenut kymmenessä vuodessa 6 prosentista 3,5 prosenttiin.

    Ei tuo hiukan yli 2 prosenttia teini-ikäisiä kaikista synnyttäjistä ole minusta kovinkaan paljon.
     
  3. Bete Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    06.09.2008
    Viestejä:
    3 794
    Saadut tykkäykset:
    0
    Nimimerkki joopa joo ei nyt taida tajuta (tai halua tajuta), mikä on tässä asian pointti. Jätetäänpä pois se vertailu nuoriin lapsenhankkijoihin, vaikka minäkin tunnen yhden 17-vuotiaana ja yhden 16-vuotiaana äidiksi tulleen - molemmat vahinkoraskauksia. Ymmärrän myös, mitä tarkoittaa sana keskimäärin. Keskimäärin 28-vuotiaana äidiksi tulleissa voi olla moniakin 18-vuotiaita ja toisaalta 38-vuotiaita. Keskiarvoluku ei kerro juuri mitään ilman keskihajontaa.

    Tässä ketjussa on esitetty hyviä perusteluja sille, miksi myös alle 30-vuotias voisi aivan hyvin saada sterilisaation, etenkin juuri jos on lapseton. Eikä kukaan ole esittänyt mitään päteviä perusteluja sitä vastaan, eli syitä miksi näin ei voisi olla. Lapsettomat sterilisaatiota hakevat eivät ole erityisessä katumisvaarassa, se on jo osoitettu. Onko olemassa jotain muita syitä, miksi sterilisaatio pitäisi erityisesti kieltää nuorilta aikuisilta? Eli siis onko jotain niin painavia syitä, että ne peittoavat henkilön oikeuden määrätä omasta kehostaan (jos joku haluaa olla pysyvästi lisääntymiskyvytön, miksi hän ei sitä voisi olla), ja että olisi jotain näyttöä siitä, että sterin ikäraja olisi oltava korkeampi kuin jopa adoptioon vaadittava ikäraja?
     
  4. ja näiden Vierailija

    nuorena raskaaksi tulleiden tuttaviesi nykyinen ikä on siis tällä hetkellä....??? montako vuotta, Bete?

    Kiinnostaa vaan tietää kun joku tuolla sen veti esiin että lapsia saa kyllä tehdä vaikka kuinka nuorena..
     
  5. Miksei kukaan puhu täällä sterilisaation riskeistä? Vaikka itse en aio lapsia hankkia, en myöskään steriä missään nimessä teettää..aiheesta esim. täällä Tubal Ligation for Female Sterilization
     
  6. hyvänen aika Vierailija

    eihän täällä velojen palstalla puhuta tuollaisista. Täällähän puhutaan vain raskauden aiheuttamista riskeistä. Niistä jotka aiheuttavat virtsankarkailua sun muuta.
    Ne kun ovat veloille paljon tärkeämpiä kuin oikeasti omaa itseä koskettavat riskit ja ongelmat.
     
  7. Pollyanna Uusi jäsen

    liittynyt:
    25.06.2010
    Viestejä:
    111
    Saadut tykkäykset:
    0
    Koska tässä ketjussa puhutaan sterilisaation ehdoista, ei riskeistä. Mutta aloita toki uusi ketju aiheesta, siitäkin varmasti saadaan keskustelua aikaiseksi.
     
  8. vela-täti Vierailija

    Myös muissa ehkäisykeinoissa on omat riskinsä. Nykyään käytetään hormonaalisia keinoja aika paljon, myös niillä on omat riskinsä ja sivuvaikutuksensa. Sekä tietysti myös ei hormonaalisillakin.
    Olisi kiva saada ihan itse päättää kantaako hormonaalisen ehkäisyn vai sterilisaation riskit. Koska olenhan jo valinnut kantaa riskit siitäkin, että en aijo synnyttää ja imettää. Sillä niilläkin on oma vaikutuksensa joihinkin naisten terveysriskeihin. Velana olen hyvin tietoinen, että joiltakin vaivoilta vältyn ja joiltakin en, ja riskit sairastua joihinkin syöpiin on pienentynyt/kasvanut.
     
  9. Bete Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    06.09.2008
    Viestejä:
    3 794
    Saadut tykkäykset:
    0
    Niinpä. Mulla on varmaan suurempi riski rintasyöpään, kun olen synnyttämätön. Tietysti sterilisaatiossa on riskinsä, mutta niin on muissakin ehkäisymenetelmissä kuten sanottu. Ja kun tilanne nyt vain on se, että jotain ehkäisyä tässä on pakko käyttää, jotta en tule raskaaksi. En ole siinä onnellisessa asemassa, että olisin luonnostani hedelmätön enkä tarvitsisi ehkäisyä. Valitsen siis pienimmän pahan.
     
  10. magnifera Vierailija

    Tarinoin tässä omiani, koska en halua osallistua käynnissä olevaan kiivaaseen (poliittiseen) keskusteluun. Provosoidun itselleni tärkeästä aiheesta liian herkästi;P

    Female sterilisation procedure, considerations & effectiveness - Marie Stopes Clinics tuonne olen menossa, kunhan säästöpossu on syönyt tarpeekseen. Toinen vaihtoehto on essure. En usko, että Suomessa tilanne muuttuu miksikään pitkään aikaan, joten ei auta kun matkustaa sivistyksen pariin määräämään omasta vartalostaan. Olen puhunut asiasta äitini kanssa, koska tunnen pientä surua siitä, että hänestä ei koskaan tule mummoa. (koska olen äitini ainut lapsi). Hänen kanssaan on ollut antoisaa keskustella myös siksi, että hän on kätilö ja tietää aiheesta hurjasti. Englannissa on kuulemma nykyään paljon MRSA-tartuntoja, joten kannattaa senkin puolesta kerätä rahaa muutama vuosi ja katsoa, miten tilanne siellä kehittyy. Mutta helpottaa oloa kun tietää, että sterilisaation saisi koska tahansa, kun ottaisi opintolainan ja halpalennon Englantiin. Kun nopea pakotie on olemassa, jaksan odottaa rauhassa hyvää tilannetta lähteä unelmieni lomalle:D
     
  11. rowky Vierailija

    sain suomessa 24 vuotiaana vaikka ei lapsia. tekeytymällä mielisairaaksi sain anottua luvan siihen. mutta henkisesti raskas projetti ja vaatii näyttelijän lahjoja. minulla jäi siitä jonkinlaista vihaa tätä yhteiskuntaa kohtaan kun sitä ei yksityiselläkään puolella saanut normaalisti. lääkärin todistuksessa luki että saan luvan siihen koska sairauteni vaikuttaa vakavasti kykyyni hoitaa lapsia.
    Vastaa viestiin
     
  12. voivoi Vierailija


    Aika säälittävää. Et tiedäkään, kuinka paljon joudut vielä näyttelemään mielisairasta ja kuinka se otetaan esiin aina uudestaan ja uudestaan. Se tietohan on nyt sairaalan tiedostoissa sinun kohdalla. 6 vuoden odottaminen olisi ollut lyhyt aika verrattuna siihen, että olet vanhuuteen saakka mielisairas...
     
  13. Bete Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    06.09.2008
    Viestejä:
    3 794
    Saadut tykkäykset:
    0
    ^ Kai mielisairaudestakin voi parantua, kuten muistakin sairauksista?
     
  14. rowky Vierailija

    Välttämätön riski siihen että edes osan nuoruudesta sai elää elämisen arvoisena. Toivottavasti ei tarvitse enää näytellä. Sairaalan papereissa lukee sekin että olen sanonut että jouduin aikoinaan heittäytymään hulluksi. Olen tarkistanut sen tiedoistani. Mutta en tiedä uskooko sitä kukaan. Hankin kuitenkin diaknoosin sairauteen jonka pitäisi olla parantumaton vaikuttaa esimerkitsi suuresti läheisiin ihmissuhteisiin ja työntekoon. Mutta olen kohta 10 vuotta ollut samassa firmassa vakituisesti ja seurustellut 5 vuotta saman ihmisen kanssa ja menossa naimisiin. En tiedä onko sillä merkitystä kun arvioidaan terveyttäni.
     
  15. voivoi Vierailija


    Niin varmaan siellä lukeekin noin ja kaikki tietää, että se on laitettu sinne siksi, että sinä mielisairas olet tyytyväinen. Ei sitä kukaan usko.
    24-vuotias ihminen on ainakin minun mielestäni aikuinen, ei nuori. Jos olet vielä 30-vuotiaana teinin tasolla ja nautit nuoruudesta (mitä se lie pitääkään sisällään), niin ehkä se mielisairaus ei olekaan niin näyttelemistä.

    Miten muut velat, eikö teidän elämänne ole ollut elämisen arvoista ennen sterilisaatiota?

    ps. diagnoosi kirjoitetaan g:llä, ei k:lla
     
  16. fixed bitch Vierailija

    Oli, koska seksielämä ei = koko elämä, vaikka kivaa onkin :D
    Mutta se täytyy sanoa, että tunsin itseni ikään kuin "kokonaiseksi" sterin jälkeen, sellainen ehyt olo että nyt olen vihdoin sellainen kuin kuuluukin. Ja myös vähän sellainen "JESS, juhlan paikka, nyt se on tehty!!" :D

    Mahtaisiko jossain määrin vastata lapsia kovasti haluavan naisen fiiliksiä silloin, kun ensimmäinen oma vauva on sylissä? ;)
     
  17. Ceridwen Vierailija

    Pakko kanssa osallistua tähän keskusteluun, koska asia on mulle ajankohtainen.

    Olen 28-vuotias, kahden lapsen äiti. Sain ensimmäiseni 19-vuotiaana. Raskaus oli vahinko, mutta teki minut todella onnelliseksi. Tietenkään en tuossa vaiheessa ollut valmis äidiksi, mutta vastuuntuntoisena ihmisenä hoidin lapseni ja kasvoin hänen mukanaan.

    Olin yksinhuoltaja. Esikoiseni biologinen isä ei ole tänä päivänäkään tavannut lastaan.

    Kun lapseni oli reilut kaksi vuotta, tapasin elämäni miehen. Rakastuimme ja pikkuhiljaa meistä kolmesta tuli perhe. Vajaa kolme vuotta sitten saimme yhteisen lapsen.

    Tämä toinen raskaus olikin sitten sellainen koettelemus, etten enää koskaan tahdo kokea sellaista uudelleen. Olin jatkuvasti todella huonossa kunnossa, kärsin aika aikaisessa vaiheessa rajuista supistuksista. Jouduin vuodelepoon. Loppuraskaudesta minulla todettiin vielä raskaushepatoosi, jonka takia jouduin viettämään paljon aikaa sairaalassa erossa rakkaistani peläten, että minulle tai vauvalle käy huonosti.

    Kun synnytys koitti, se kävi todella äkkiä. Kerkesimme sairaalan ovelle, kun vauva jo rynni maailmaan. Ja se oli kamalaa. Vauva oli todella iso ja syntyi napanuora kaulan ympärillä vihreän lapsiveden keskelle. Siinäkin sitten pelättiin taas, että kuinka lapsen käy.

    Loppu hyvin, terve pikkuinen me tuotiin kuitenkin kotiin. Nyt hän on jo taapero.

    Rakastan lapsiani syvästi, mutta enempää en halua. Ehdottomasti en. Myös mieheni on samaa mieltä asiasta. Esikoisemme on erityislapsi, hänellä on neurologinen häiriö, joka aiheuttaa pahoja raivokohtauksia ja monenlaisia muita sosiaalisia ongelmia meidän elämään. Hän käy terapiassa ja käytämme häntä säännöllisesti myös läheisessä sairaalassa.

    Kuopus taas on rauhallinen tallaaja, aina hyvällä tuulella ja kiltti kuin mikä.

    Viime kesänä huomasin kauhukseni menkkojen olevan myöhässä. Raskaustesti näytti positiivista ja minä ajattelin, että vähintäänkin maailmanloppu tulee. Aborttiin me sitten lopulta päädyimme. Mutta kamalaa se oli henkisesti, vaikka emme lasta halunneetkaan. Tuntui vaan niin julmalta päättää toisen elämä. Ja tottahan se sai minussa aikaan jonkinlaisia kaipauksen tunteita, vaaleanpunaisia ajatuksia uudesta vauvasta jne. Mutta onneksi pidin järjen päässä ja hoidin asian niin kuin mielestämme oli parasta.

    Nyt olen pitkän aikaa miettinyt sterilisaatiota, essure olisi se vaihtoehto, joka minua kiinnostaisi.

    Kuopuksen syntymän jälkeen minulle kävi jotain kummallista. Mieleni alkoi järkkyä, olin masentunut, kärsin kuuloharhoista ja toisinaan tuntui, etten oikein ole tässä maailmassa. Se meni ohi ajallaan. Mutta nykyisin sitten e-pillerit eivät enää sovi minulle. Mieleni alkaa samantien tehdä temppuja ja seksihalut katoavat taivaan tuuliin. Olen kokeillut muutamaa eri merkkiä. Kierukkaa en halua.

    Lisäksi minulla on synnytyksen jälkeen ollut pahoja selkävaivoja, jotka johtuvat luultavammin raskaudenaikasista ongelmista. Ne tulevat ja menevät, yritän liikunnalla pitää itseni kunnossa, mutta jos selkä menee, saatan olla useita viikkoja toimintakyvytön.

    Lisäksi suvussani on mielenterveysongelmia, esim. veljilläni. Pelkään, että esikoiseni ongelmat ovat osittain perinnöllisiä ja kauhulla odotan, tuleeko kuopuksenikin vielä kärsimään mielen järkkymisestä, kun en itsekään kaikkein tasapainoisin ole vaikka terveiden kirjoissa kuljenkin.

    Mietin, miksi minun pitäisi nyt odottaa 30-vuotiaaksi asti. Tämä asia ei tästä tule muuttumaan ja perusteluni ovat varsin kattavat, vaikkei mitään hengenvaarallista riskiä olekaan. (Tosin tuo hepatoosi voi ääritapauksessa johtaa sikiön kuolemaan ja se kuulemmaa uusiutuu helposti jokaisessa raskaudessa)

    Olen ensi viikolla menossa ehkäisyneuvolaan keskustelemaan asiasta ja jännitän sitä aika paljon. Mieheni on 31-vuotias, hänhän pääsisi sterilointiin ihan jo lain puitteissa, mutta hän suoraansanottuna pelkää ja kammoksuu operaatiota ihan kuollakseen. Minua taas ei pelota, joten ajattelimme, että se olen minä joka siihen menen.

    En jaksaisi enää murehtia pillereitä tai ehkäisyn puutetta, kumin puhkeamista ja vahinkoraskautta.

    Minun mielestä nämä lait saisivat olla kyllä joissain tapauksissa hieman joustavampia.
     
  18. vela Vierailija

    Mutta ei ole koska syntyvyys vähenisi. Yhteiskunta haluaa vain velat lisääntymään niinkuin muutkin. Pitäisi nousta vastarintaan.
     
  19. Ceridwen Vierailija


    Niin selkeästi pitäisi. Tämä laki tuli minulle tutuksi vasta hiljattain, kun aloin päätöksen tehtyäni ottaa selvää asioista. Olin tyrmistynyt. Aikuisen ihmisen pitäisi saada päättää omasta kropastaan. Ja kuten tässä ketjussa on jo useita kertoja mainittukin, ei sterilisaatiossa käyneen katumuksesta kärsi muut kuin hän itse. Mutta niinhän sen kuuluukin mennä, teet päätöksen ja kannat seuraukset.

    Selkeästi tässä jäävät eri ihmiset paitsioon kaikenmaailman mammojen tieltä. Vaikka olen itsekin äiti, en silti ymmärrä ihmisiä joiden mielestä lasten hankkimisen pitäisi olla jokin suurin tavoite elämässä. On niin paljon muutakin. Tunnen yhden pariskunnan, jotka ovat tehneet päätöksen lapsettomuudesta. Minusta se on ihan ymmärrettävää. Ei kaikkien tarvitse sitoa elämäänsä tuleviin veronmaksajiin, kun tarjolla on niin monta muutakin vaihtoehtoa. Ymmärrän täysin myös senkin, ettei nuo pikkupirulaiset välttämättä ole jokaiselle se sydämen asia. (Juuri jynssäsin pullollisen shampoota kylppärin seiniltä ja kuopuksen päästä & vaatteista ja mietin, että onneks tääkin kaveri kasvaa ja elämä helpottaa....)

    Huoh.... Keskiviikkona se on sitten minulla edessä ensimmäinen taistelu terkkarin kanssa, jonka tiedän olevan tätä vastaan. Viime kesänä yritti viimeiseen asti puhua minua ympäri sen abortinkin kanssa. Ja hänen jälkeen sitten lääkärille, joka tuskin kirjoittaa mulle sitä lähetettä, vaikka polvillani itkisin ja rukoilisin.
     
  20. rowsky Vierailija

    Kuulostaa pikemminkin siltä että olet joko kateellinen siitä että sain sen niin nuorena tai olet niitä lisääntyjiä jotka haluavat että muutkin lisääntyvät. Olisin kaivannut keskustelua siitä miksi ihmisen pitää mennä niin pitkälle ennen kuin saa luvan päättää omasta ruumiistaan. Se ei ole tervettä tässä yhteiskunnassa.
     
  21. voivoi Vierailija


    No en ole lisääntyjä. Minä jaksoin peräti 32-vuotiaaksi ennen kuin edes hain sterilisaatiota ja kas kummaa, ihan täyttä elämää tuli elettyä. Minulla oli pillerit siihen saakka, mutta sitten sain niistä tarpeekseni, ja olin niihin ihan tyytyväinen, joten kateellinen en sinulle ole. Olenhan kuitenkin päästä ainakin papereissa terve :)
     
    Lasted edited by : 17.11.2011
  22. rowsky Vierailija

    Ei ole tervettä alistua siihen mitä muut määräävät ihmisen henkilökohtaisista asioista. Eikä sillä ole merkitystä vaikka jossakin vitun papereissa olisi muka vaikka kuinka mielisairas kunhan elää täyttä elämää ja pärjää elämässään ihmissuhteiden työn ja talouden ynnä muun kanssa loistavasti. loppuunkäsitelty..
     
  23. fuhaef Vierailija

    Ehkä jossain ulkomailla on luvallista tehdä sterilisaatio nuorimmille, kunhan on rahaa taskussa?
     
  24. onnellinen äiti Vierailija

    Itse olen 21v ja pidän loukkaavana noita "oot vielä itekki lapsi" ja "se ettei halua lapsia kuuluu tuohon ikään" kommentteja. Sattumoisin minulla ON lapsi joka on suunniteltu ja toivottu ja "teimme" häntä aktiivisesti yli vuoden ajan ennen kuin tärppäsi, mutta ajattelimme jo silloin aviomieheni kanssa, että haluamme "vain" YHDEN LAPSEN. (Tämän yhden halusin 100% varmasti.) Meillä on tässä myös arvokysymys mukana, koska maailmassa on jo 7 miljardia ihmistä, joten mielestäni olisi hyvä, jos jokainen lasta haluava tekisi vain yhden lapsen, koska tällä lisääntymistahdilla ei hyvä seuraa. Koemme myös, että perheemme on täysi ja täydellinen juuri tällaisena, en kaipaa enempää lapsia. Minulle yksilapsisuus on ihanne. Voin keskittyä 100% häneen ja mielummin hoidan yhden hyvin kuin useamman huonosti. Miehelläni tosin olisi jo ikää vasektomiaan, mutta ainakin toistaiseksi hän vierastaa ajatusta (ehkä se on joku miehisyys-juttu), joten harmittaa se, ettei minulla Suomessa ole oikeutta sterilisaatioon. Onneksi esim. Britanniassa on siihen mahdollisuus, vaikka se onkin sitten suuremman rahan ja vaivan takana.
     
  25. Ärsyttävää tollanen "en tietenkään ollut 19v kypsä äidiksi" Itse aloin yrittämään lastani 18v ja mielestäni olen ja olin kypsä äidiksi. Äitiys on osoittautunut ihanammaksi ja helpommaksi kuin olin etukäteen kuvitellut, rankasta, hengenvaarallisesta synnytyksestä (sekä lapsi että minä olimme vähällä kuolla, mutta hätäkeisarinleikkaus pelasti), lapsen vakavista ja useista allergioista ja lapsen lonkkaviasta huolimatta. Sen sijaan moni 30+ äiti on sanonut että lapsen kanssa on paljon rankempaa kuin he etukäteen oli kuvitelleet ja parisuhde kärsinyt lapsen takia. Myös monet käytännön esimerkit, joita en tässä kylläkään jaksa selostaa, osoittavat, ettei pelkkä ikä tee kenestäkään kypsää/epäkypsää äidiksi, vaan se on ihan ihmisestä kiinni.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti