Stressaava elämäntilanne laukaisi syömishäiriön

[Kolmenäiti85]

Olen sairastanut anoreksiaa teininä, mutta voinut hyvin jo viimeiset 15 vuotta. Viime kevään ero ja sen mukanaan tuomat monet vaikeudet laukaisivat kuitenkin vanhan ongelman uudestaan. Ensin eron jälkeen lihosin monta kiloa, sitten päätin, että jos jotakin asiaa elämässäni vielä voin hallita, niin painoani. Aloitin laihdutuskuurin, joka karkasi hyvin nopeasti lapasesta. Nyt elän päiväni ruoan välttelyn ympärillä. Piilottelen tilannetta lapsilta ja muilta läheisiltä. Olen laihtunut 10 kiloa. Häpeän syvästi. Minulla on kaksi esiteiniä tytärtä sekä taapero, joille minun pitäisi olla esimerkkinä. En tiedä, mistä lähtisin hakemaan apua.

 

[vierailija]

Sori, mutta jos tunnistat tilanteen noin hyvin niin... Mikset vain lopeta?

 

[vierailija]

Olitko hoitosuhteessaa teininä anoreksian vuoksi? Löytyisikö sieltä ajalta tuttua, turvallista ammatti-ihmistä johon ensin ottaisit yhteyttä? He voivat suositella aikuispuolelta sopivan henkilön auttamaan.

Myös taaperon neuvolaan voit ottaa yhteyttä, jos koet heidät tutuiksi joille kertoa. He pystyvät suosittelemaan minne otat yhteyttä ja saat sujuvasti asiat eteenpäin.

Yksin älä jää selviytymään tilanteesta.

 

[Kolmenäiti85]

Sori, mutta jos tunnistat tilanteen noin hyvin niin... Mikset vain lopeta?

Valitettavasti tilanne ei ole ihan niin yksinkertainen. En usko, että pystyn lopettamaan ihan vain omin avuin. Jo senkin takia, että ruoka aiheuttaa tällä hetkellä enemmän huonovointisuutta kuin mitään muuta.

 

[Kolmenäiti85]

Olitko hoitosuhteessaa teininä anoreksian vuoksi? Löytyisikö sieltä ajalta tuttua, turvallista ammatti-ihmistä johon ensin ottaisit yhteyttä? He voivat suositella aikuispuolelta sopivan henkilön auttamaan.

Myös taaperon neuvolaan voit ottaa yhteyttä, jos koet heidät tutuiksi joille kertoa. He pystyvät suosittelemaan minne otat yhteyttä ja saat sujuvasti asiat eteenpäin.

Yksin älä jää selviytymään tilanteesta.

Teiniajan hoitokontaktit ovat toisessa kaupungissa Neuvolassa puhuminen taas tuntuu todella suurelta kynnykseltä... Tuntuu, että samalla myöntää olevansa huono äiti. Tiedän, että johonkin täytyy nyt olla yhteydessä, mutta kynnys tehdä se on todella suuri. Ehkä vain soitan terveysasemalle ja kysyn sieltä neuvoa.

 

[vierailija]

LIHOIN EI LIHOSIN

 

[vierailija]

Teiniajan hoitokontaktit ovat toisessa kaupungissa

Se ei estä ottamasta yhteyttä ja kysymästä neuvoa. Eli jos on joku tuttu henkilö sielä, ota rohkeasti puhelin käteen ja soita. Heiltä saat varmasti tietoa oikean tahon löytymisestä omasta terveyshuollon piiristä.

 

[vierailija]

Sori, mutta jos tunnistat tilanteen noin hyvin niin... Mikset vain lopeta?

Voi hyvää päivää mikä kommentti. Jos se olis noin helppoa niin eihän maailmassa olis syömishäiriöitä, ylipainoa eikä alipainoa. Masentuneetkin vaan lopettaa sen masentumisen. Naps vaan noin ja jipii. Niinkö?

 

[vierailija]

Voi hyvää päivää mikä kommentti. Jos se olis noin helppoa niin eihän maailmassa olis syömishäiriöitä, ylipainoa eikä alipainoa. Masentuneetkin vaan lopettaa sen masentumisen. Naps vaan noin ja jipii. Niinkö?

Meinasin lähinnä sitä kun ap kuitenkin tiedostaa ongelman noin hyvin, niin eikö sitten voisi myös vaikuttaa omaan käytökseen. Omaa kokemusta aiheesta ei ole. Eikä ole tarkoitus loukata ketään.

 

[vierailija]

ota yhteyttä terveysasemalle ja tilaa aika vaikkapa psykiatriselle sairaanhoitajalle , mikäli niitä on omassa kunnassasi. Kannattaa nopeahkosti katkaista juttu ettei mene käsistä ja onhan siinä esiteinitkin ottamassa äidistään mallia ja kohta saattakin olla lumivyöry käsissä koko perheessä.