stressi ja elämämuutokset raskausaikana?

["vieras"]

Itse olen rv 27, eli viimeinen kolmannes alkamassa. Lähes koko raskausaikana ollut stressiä, mm. työpaikalla oli yt:t, esikoisella kova uhma, parisuhde kriisissä.
Viimeisten kuukausien aikana on välillä mennyt paremmin, välillä huonommin miehen kanssa. Myös miehellä stressiä työpaikan vuoksi.

Nyt tuntuu, että voimat on ihan loppu. En tiedä jaksanko raskauden viimeiset 3kk jos elämä jatkuu tällaisena, riitoja lähes päivittäin ja mieheltä ei ymmärrystä ja tukea saa. Olen yrittänyt ymmärtää hänen käyttäytymistään, mutta en oikein enää. Lisäksi välillä tulee kipuja johtuen raskaudesta, mikä ei auta asiaa.

Onko muita jotka olleet kovan stressin alla raskausaikana? Oletteko tehneet elämänmuutosta (esim. asumusero) raskausaikana tai lapsen syntymän jälkeen?
Onko vauva ollut kovin itkuinen/helposti ärtyvä?

Tällä hetkellä tuntuu,että helpoin olisi asua vähän aikaa erossa ja katsoa tilannetta sitten. Toisaalta taas esikoisen vuoksi en haluaisi tehdä mitään radikaalia muutosta juuri nyt (joskus asiasta puhuttu, mies ei suostu muuttamaan yhteisestä vuokra-asunnosta) kun elämä kuitenkin muuttuu vauvan syntymän myötä. Toisaalta vauvaan vaikuttaa äidin kokema stressi. Hankala tilannne..

Millaisia kokemuksia teillä on?

 

["vieras"]

up

 

["Vieras"]

Itselläni oli kova stressi koko raskausaikana. Isompien lasteni huoltajuuskiista, oikeudenkäynnit asiaan liittyen, exän jatkuva kiusantekoa....unettomuutta varmaan noista johtuen
Vauva oli oikein " kiltti", siis ei itkenyt juurikaan, tosin uniongelmainen ja myöhemmä iällä todettu erilaisia neurologisia vaikeuksia. Mut se, johtuuko se raskausaikana stressistä, kuka tietää...

 

[purjosipuli]

Ite meen viikkoa sua pidemmällä ja johan tässä on ehditty raskauden aikana avioeroamaankin. Eli stressiä on ollu ihan huolella. Jännä nähdä mitä lapsesta tulee.

 

["kuplis"]

Minulla oli myös kova stressi raskausaikana miehen masennuksen ja talousongelmien vuoksi. Lähinnä olin itse ahdistunut (pala kurkussa) ja itkeskelin. Vauvalla oli lievä koliikki (itki 3 kk ajan iltaisin, mutta vain pari tuntia joka ilta), mutta muuten on ollut erittäin iloinen ja ihana lapsi, nyt jo 3,5 v. ikäinen

 

["Vieras"]

Minulla oli parisuhde kriisissä raskauden aikana.

Kiltti, terve lapsi syntyi, hyvin nukkunut yönsä aina. Tuskin sillä stressillä suurta merkitystä on raskaana ollessa, sitähän epäillään että siihen johtavat tutkimustulokset johtuvat siitä, että stressin alla olevat äidit tekevät muuten asioita, jotka ovat vahingollisia lapselle (tupakointi, epäterveellinen ravinto jne.). Eli itse stressihormonit eivät olisikaan varsinainen syy.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";28967419]Minulla oli parisuhde kriisissä raskauden aikana.

Kiltti, terve lapsi syntyi, hyvin nukkunut yönsä aina. Tuskin sillä stressillä suurta merkitystä on raskaana ollessa, sitähän epäillään että siihen johtavat tutkimustulokset johtuvat siitä, että stressin alla olevat äidit tekevät muuten asioita, jotka ovat vahingollisia lapselle (tupakointi, epäterveellinen ravinto jne.). Eli itse stressihormonit eivät olisikaan varsinainen syy.[/QUOTE]

Tuo kyllä käy järkeen, kun ajattelee mitä stressi tekee. Lisästressiä saa siitä kun lukee, kuinka äidin kokema stressi aiheuttaa ongelmia vauvalle..

 

["vieras"]

Ite meen viikkoa sua pidemmällä ja johan tässä on ehditty raskauden aikana avioeroamaankin. Eli stressiä on ollu ihan huolella. Jännä nähdä mitä lapsesta tulee.

Onko erosta kuinka pitkä aika ja onko sulla lapsia ennestään? Anteeksi uteluni