stressi ja raskautuminen

[LepikonHeta]

Paljon puhuttu ja varmaan totuuskin on, että liiallinen stressaaminen raskaaksi tulemisesta voi jopa estää tai ainakin vaikeuttaa raskaaksi tulemista. Mutta nyt tässä mietin, että mikä tai pikemminkin missä vaiheessa tämä stressi toimii näin? Itse olen stressaaja vasta kp 23 -> eli kun teoreettiset mahdollisuudet testata.

Stressihän ei ole koskaan hyväksi mutta milloin se on erityisen pahaksi

 

[Mansikkalime]

Paljon puhuttu ja varmaan totuuskin on, että liiallinen stressaaminen raskaaksi tulemisesta voi jopa estää tai ainakin vaikeuttaa raskaaksi tulemista. Mutta nyt tässä mietin, että mikä tai pikemminkin missä vaiheessa tämä stressi toimii näin? Itse olen stressaaja vasta kp 23 -> eli kun teoreettiset mahdollisuudet testata.

Stressihän ei ole koskaan hyväksi mutta milloin se on erityisen pahaksi

Hyvä kysymys!

Luulisi että stressi on erityisen pahaksi

a) raskautumisen kannalta ennen ovulaatiota

b) raskaustestin tekemisen kannalta ovulaation jälkeen (stressi siirtää ovulaatiota vai menkkoja, jotkut sanovat että vain ovulaatiota mutta henk.koht uskon että siirtää molempia)

c) oman elimistön kannalta stressin on aina pahaksi

d) alkion, sikiön tai soluryhkelmän kannalta stressi on varmasti pahinta positiivisen raskaustestin jälkeen syntymään saakka, haittavaikutusten kasvaessa raskauden edetessä

Lisäkommentteja odotellen

 

[Sunflower11]

^ Stressi voi siirtää ovulaatiota - joka puolestaan sitten siirtää menkkoja koska yleensä naisella on luteaalivaihe yhtä pitkä joka kierrossa mutta ovulaation ajankohta voi vaihdella.

Mul on jotenkin sinänsä hankala kuvitella et stressi vaikeuttaa raskautumista.. tai siis raskautumisen stressaaminen. Toki se varmasti jotenkin vaikuttaa jos on koko ajan stressi päällä.
Itse vaan kuvittelen et siitä stressistä tulis sit muutakin ongelmaa.

Nämä nyt vain mun ajatuksia

 

[LepikonHeta]

Hyvä kysymys!

Luulisi että stressi on erityisen pahaksi

a) raskautumisen kannalta ennen ovulaatiota

b) raskaustestin tekemisen kannalta ovulaation jälkeen (stressi siirtää ovulaatiota vai menkkoja, jotkut sanovat että vain ovulaatiota mutta henk.koht uskon että siirtää molempia)

c) oman elimistön kannalta stressin on aina pahaksi

d) alkion, sikiön tai soluryhkelmän kannalta stressi on varmasti pahinta positiivisen raskaustestin jälkeen syntymään saakka, haittavaikutusten kasvaessa raskauden edetessä

Lisäkommentteja odotellen

Aika hyvin. Lisään tähän vielä omaa mietintää näistä asioista.

a) stressihän lisää elimistössä mm. prostaglandiinien määrää ja muidenkin, myös tulehdustiloissa koholla olevien "aineiden" määrää. Joskus olen kuullut puhuttavan, että ovis voisi siirtyä tai estyä jos on joku tauti samaan aikaan. Voisko sillä olla mitään yhteistä ton stressin kanssa?

b) Mut jos stressi ilmenee vasta ovulaation jälkeen eli munasolu on jo hedelmöittynyt ja kenties ehtinyt kiinnittymäänkin...

c ja d aika hyviä


Mulla henk.koht. on kamala stressi aina nämä viimeiset päivät. Joten tuntuu hassulta kun ihmiset sanoo että se vois estää raskauden. Minkä se estää? Ovikseen se ei enää vaikuta, hedelmöittyminenkin on tapahtunut jos on tapahtunut. Ainoa olis kiinnittyminen / ja / tai raskauden jatkuminen ja jotenkin tuntuu aika hassulta jos kärsimättömyys/stressi sitten tavallaan lopettais sen jo käynnistyneen prosessin...

Sunflowerin kans samaa mieltä, että eiköhän siitä olis jotain muutakin haittaa kuin pelkkä hedelmöittymisen ehkäisy... Hankalaa....

 

[kissendaal]

Stressi häiritsee nimenomaan ovuloimista. Stressaantuneen naisen elimistö alkaa puuhata verenkiertoon prolaktiinia. Prolaktiinihan on se imetykseen toinen vahvasti liittyvä hormoni, ja se hidastaa munasarjojen toimintaa. Se, miksi prolaktiinia alkaa stressissä erittyä on hieman epäselvää ja monisyistä, mutta todennäköisesti ainakin stressinalaisena dopamiinierityksen hiipumisella ja unihäiriöillä on osuutta asiaan. Dopamiinihan estää prolaktiinin tuotannon hillitsemällä naisen etuaivolohkoa Mutta tämä stressiasia on hyvin hyvin epäselvä, eikä tuo prolaktiini terveellä imettämättömällä naisella nouse stressitilanteessakaan niin että sen voisi mitata reilusti kohonneeksi.

Mutta jos on ovuloinut, sitten syy on jossain muualla jos siinä kierrossa ei ole tärpännyt. Ja jokaisella naisella käy suunnilleen ainakin kerran vuodessa niin, että ovulaatio jää tulematta. Munarakkula vaan jatkaa kypsymistään ja estrogeenitaso pysyy korkealla, munasolu ei irtoakaan ja kierto venyy. Lopulta vuoto sitten alkaa, kun kohdun limakalvo ei pysty enää kasvamaan.

Vauvalle juu ei ole hyväksi stressi raskausaikana näin pääsääntöisesti. Mutta sekin pieni taimi tarvitsee stressiä odotuksen loppumetreillä, siksi synnytys on niin tukala kokemus molemmille. Sen huomaa vastasyntyneistä, alateitse normaalisti tai synnytysongelman takia kiireellisellä tai hätäsektiolla syntyneet ovat paljon skarpimpia ja reippaampia ensi hetkinä, kuin elektiivisellä sektiolla tulleet toverinsa joilta synnytysstressi on jäänyt kokematta.

 

[Destello]

Itse uskon vakaasti siihen että liika stressi voi hankaloittaa mitä tahansa. Myös raskaaksi tulemista, ja sen aikanakin aiheuttaa ongelmia jollain tasolla.

Mulla siis kaks keskenmenoa takana, pillereiden aikana tapahtuneita kylläkin. Syy siihen on uskoakseni se, että ensinnäkin tein todella raskaita maatilatöitä silloin, ja uskoakseni ns. "ressasin ihteni pilalle" kun olin tietoinen että mahassa oikeasti kasvaa jotain uutta ja ihmeellistä. Nyt kun vauvan saapumiselle on annettu lupa, ja toiveet ovat korkealla, stressaan sitten sitä että miksi ne menkat aina alkaa, ja miksei se vaan voi käydä yhtä helposti kun silloin kun ei edes yritä, eikä välttämättä edes halua lasta siihen elämäntilanteeseen.

Uskon myös että stressiin liittyvät hankaluudet vaihtelee pitkälti ihmisestä riippuen. Koen olevani stressiherkkä kaikesta, ja minulla tämä stressaaminen ilmenee juurikin vatsassa ja vatsan toiminnoissa (stressaan kansankielellä siis mahallani, en aivoillani), joten syy keskenmenoihin ja raskautumiseen voi omalla kohdallani olla juurikin tuo. Kun ei sitä osaa olla ajattelematta, ja heittämättä niitä vauvahaaveita nurkkaan odottelemaan sitä oikeaa hetkeä, kun testi näyttää kahta viivaa.

Ylläolevat pointit on kyllä hyviä, ja jokaisessa niissä on mielestäni jokin perä olemassa. On sitten eri asia, että kenellä ylläolevat asiat vaikuttaa mihinkin.

 

[puskajussi]

Luonnossa monet eläimet kykenevät uhan alla siirtämään synnytystä ja yleensäkin lisääntymistään sen mukaan, onko kuivuutta tai yleensäkin ravintotilanne huono.
Siksi tuo ovulaation siirto ei kuulosta olleskaan hullulta ajatukselta.
Mikä taas hedelmöityksen jälkeiseen stressaamiseen tulee, niin tuli sellainen ajatus mieleen, että naisen elimistössä oleva stressihormoni ehkäiseisi alkion kiinnittymisen. Kun elimistö ilmoittaa näin, ettei ole hyvä aika lisäntymiselle. Silloin kohtu hylkii hedelmöittyneen munasolun..
Tälläista tapahtuu eläimillä, niin miksei sitten ihmiselläkin, ei varmasti ole ainoa alkukantainen jäänne. Luonto ja hormonit sanelevat elimistömme toiminnan hamaan tulevaisuuteen asti vaikka kuinka urbaaniksi elinympäristö muuttuisi