Stressi raskausaikana?

[edge]

Nyt on alettu puhumaan stressin vaikutuksesta sikiöön. Jokainen kokee varmasti jonkinasteista stressiä raskausaikana, mutta mitä luulette onko suurella stressillä vaikutusta esim sikiön aivojen kehitykseen?

Haluaisiko joku useamman lapsen äiti ottaa asiaan kantaa, jos jonkun raskauden kohdalla oli suurempaa murhetta, joka piti stressitasoa korkeana? Oletteko huomanneet lapsen kehityksessä tai käytöksessä eroa muihin lapsiinne? Tottakai eroa on muutenkin ja ei tiedetä mikä johtuu mistäkin, mutta ihan näin mutu-tuntumalla ajateltuna.

Itselleni tulee todella monenlaisia stressejä mieleen joita voi raskausaikana kokea. Läheisen kuolema, vaikea perhetilanne jne. Myös ultrassa tulleet epäilyt lapsen sairaudesta/kehitysvammasta voi tuoda kohtuuttoman varjon odotuksen päälle. Vaikka lapsi lopulta osoittautuisikin terveeksi.

Uskon että äidin SUURI stressi JATKUVANA voi todella näkyä myöhemmin lapsen kehityksessä tai juuri tunnepuolessa, mutta tuskin koskaan saamme tietää mitkä ongelmat johtuvat juuri siitä. Ei ehkä ole tarpeellistakaan ettei äiti kärsi syyllisyyden tunteista. Itse en ainakaan pysty lopettamaan stressaamista jos joku asia todella painaa.

 

[Dior]

Stressi vaikuttaa ihmisen hormoonitasapainoon ja äidin hormoonitasapaino vaikuttaa kohdussa olevaan sikiöön. Joten kyllä, uskon pitkään jatkuvan, traumaattisen stressin vaikuttavan epäsuotuisasti lapsen kehitykseen ja sitä kautta myöhempään elämässä selviytymiseen.

 

[BitchAl]

Esikoista odottaessa anoppi tunki niin rajusti elämään, että sain jatkuvasti suppareita, kun anoppi edes soitti. Neuvolasta kehottivat ottamaan välimatkaa. Olin tosi ahdistunut raskausajan ja peloissani, että muori riistää mun vauvan käsistä heti kun se syntyy. Esikoinen huusi ensimmäisen vuoden, on lyhytpinnainen, saa tunnin-parin raivareita jne. Kakkosen aikaan en ollut anoppiin missään yhteydessä ja toka on rauhallinen, pitkäpinnainen ja sinnikäs.

En kyllä tiedä oliko tolla raskaudella mitään vaikutusta lasten luonteisiin. On se toki kyllä mielessä käynyt. Supistuksiin stressillä oli kyllä iso vaikutus.

 

[Tapiontytär]

Itsellä oli toisen lapsen odotuksen aikana poikkeuksellisen suurta stressiä..ja lapsi syntyikin hätäsektiolla keskosena rv 34, kun istukka alkoi vuotamaan tuntemattomasta syystä. Itse uskon vakaasti että sillä stressimäärällä oli pakko olla jotain vaikutusta, en nyt sano ettäkö juuri istukan pettäminen siitä johtuisi mutta jotain varmasti, en osaa sanoa mitä....kenties vaikka sydämen ja keuhkojen kypsymättömyys viikkoihin nähden.
Poika on nykyään terve ja älykäs 11v, tunnepuolelta hyvin sulkeutunut, mutta siihen löytyy muitakin mahdollisia syitä.

 

["a p"]

BA: Juuri tuota olen ajatellut. Voi olla ettei asialla todellisuudessa ollut yhteyttä, mutta juuri tuollaisia eroja kävi mielessä kun mietin miten se voisi jo vauvasta näkyä.

 

[vvsv]

Muistan lukeneeni, että koliikki saattais joskus olla seurausta äidin kokemasta stressistä raskausaikana.

 

[Littledeath]

Itsellä ei mitään kohtuutonta stressiä ole ollut, vaikka raskaus oli täysi shokki. Jouduin ensinnäkin miettimään pidänkö lapsen, miten kerron lapsen isälle, mistä saan asunnon, miten koulun kans ja miten pärjään. Mutta en silti em. asioista hirveetä stressiä repinyt ja asiat menikin sitten hyvin.

Enempi stressiä on ehkä aiheuttanut oman isän sairastuminen ja toilailut. Sillon kun kuulin erään häneen liittyvän asian niin supisteli tosi paljon.. Toivoa sopii ettei ole mitenkään vaikuttanut.

 

[ee]

On todettu ihan tutkimuksin, että sillä on vaikutuksia. Sekä aivojen kehitykseen kuin pitkäaikaisvaikutteita.