Stressi tai pakkoajatukset

[höpsy]

Hei! Kärsin lievistä pakkoajatuksista ja stressistä. Kaikki alkoi kun n. 1 ja puoli vuotta sitten menetin rv35 tyttövauvani kohtuun. Tuli vain olo,että on pakko saada purkaa oloa jotenkin. Siis nyt olen raskaana viikolla 33 ja pelkään kovin pakkoajatuksia,kun olen synnyttänyt. Pakkoajatukseni liittyvät yleensä arkeen,terveyteeni,siisteyteen tai ylipäätään mitä huomenna pitäisi tehdä. Oireeni ovat lieviä,mutta epämiellyttäviä. Oikeestaan nyt kärsin sellaisista pakkoajatuksista,että mitä jos synnytyksen jälkeen kärsin pakkoajatuksista. Tosi huonosti selitetty,mutta ehkä joku ymmärtää mitä tarkoitan,jos itsellä on samantapaisia oireita! Pelkään ihan hirmuisesti pienen vauvani puolesta,jos hän ei saa hyvää vuorovaikutusta minulta. Käyn välillä keskustelemassa akuuttipsyliatrian polilla.Tuntuu vain etten saa MITÄÄN irti sieltä. Kaippa mun pitäisi etsiä joku yksityinen paikka...
Tosiaan oireeni eivät tule joka päivä,vaan kausina.Joskus on mennyt pari viikkoakin ilman niitä.
Ehkäpä se auttaisi että joskus menisin johonkin käsittelemään vauvani kuolemaa??? Siitä ei olla puhuttu polilla mitään. Ei ne osaa puhua siitä,enkä minäkään ilman että joku kaivaisi ja kysyisi oikeita kysymyksiä.Kysyvät vaan mitä kuuluu? Ja vastaavat voi voi.

 

[mie]

ymmärrän tosi hyvin tuon tavallaan "pelon pelon", mulla on myös ollut sitä, että entäs jos tulee pakkoajatuksia ja sitten sekin on jo itsessään kuin pakkoajatus. onneksi sinulla oireet ovat lieviä, mutta ehkä tosiaan kannattaisi hakea parempaa apua, valmistuatua siihen aikaan kun vauva on syntynyt. mullakin oli ekassa raskudessa paikka jo melkeen oottamassa psykiatriselle osastolle synnytyksen jälkeen, mutta en sitten tarvinutkaan sitä. meidän neuroottisten ihmisten mieli on sellainen, että mieluiten varautuu pahimpaan.

luota vain siihen, että kaikki menee hyvin tällä kertaa!