Hae Anna.fi-sivustolta

Stumppaa tähän (Allen Carr)

Viestiketju osiossa 'Klinikalla' , käynnistäjänä Aski/pv, 29.12.2008.

  1. Aski/pv Vierailija

    Eli, tuossa olikin jo kysely kyseessä olevasta kirjasta, mutta ajattelin laittaa tähän toisen ihan yleisen keskustelun opuksesta.

    Minua siis kiinnostaa, että onko täällä kirjan lukeneita ja onko siitä ollu minkälaista hyötyä teille?

    Opusta suositteli minulle yksi tutun tuttu, jonka olen kerran tavannut ja hän tätä kehunut. En kyllä tiedä ollenkaan minkälainen sauhuttelija tämä tyyppi oli. Suositus tapahtui jo viime keväällä ja siitä asti olen yrittänyt kirjaa metsästää... Opus on ollut loppu kaikkialta mistä olen sitä etsinyt. Uuden painoksen piti ilmestyä viime maaliskuussa, mutta eipä ilmestynyt kuin vasta nyt Jouluviikolla jolloin sen saman tien ostin...

    Itse sain juuri n. 212 sivuisen opuksen luettua muutamassa päivässä. Olinkin ihmetellyt, että miten aiheesta voi muka kirjoittaa kirjan ja tosiaan tulin tulokseen, että ainakaan minun mielestäni ei voikaan... Samoja lauseita ja asioita tuli luettua useaan useaan useaan otteeseen. Valitettavasti olin pettynyt. Minulle opus oli hyödytön. Muutama pelotus opuksessa lisää ehkä motivaatiotani ja se, että yritän lopettaa ilman korvaustuotteita (iloisin mielin...). Mitään muuta ei oikeastaan irronnut ja se ei vedonnut minuun lainkaan... Päin vastoin.

    Siispä... Oletteko lukeneet ja mitä mieltä olette olleet?
     
  2. Aski/pv Vierailija

    Niin... Aion siis nyt huomisesta laittaa stopin sauhuttelulle huolimatta siitä mitä mieltä opuksesta olen... Onnea mulle!
     
  3. merias Vierailija

    Luomuna lopetin minäkin tuossa jouluaattona ja luin mm. tuon kirjan, paljon toki toistoa yms mutta tupantuskan pelkoani se lievensi suuresti. Ajatus siitä että kun tietää ettei enää koskaan polta vähentää sitä himoa, toimi ainakin minulla. Ja että nikotiinin haluan pois itsestäni kokonaan, tosin en uskonut ihan kirjan valoisiin tunnelmiin että yhtä juhlaa on kun stumpataan ;P Ei ollut niin, mutta ei ollut myöskään sellaista valkoisena läheisetmurhaavana tutisevana hermokarhuna oloa, jota pelkäsin eniten. Toki voi kai se vieläkin tulla, mutta epäilisin että nikotiini jo poistunut isoiten. Joo tulipas kautta rantain, kirjasta piti pälistä :p Siis on ihan jees luettavaa minusta pienellä huumorilla kun suhtautuu tyyppiin ja poimaisee sieltä itseään tukevat aatokset :)

    Onnea sulle :) Miten menee nyt?
     
  4. ap. Vierailija

    Kiitos kommentoinnista merias! :)

    Kuten olettaa saatoin, niin en onnistunutkaan lopettamaan... :/ Siis juuri silloin, kokonaan. Tulipahan todistettua, että kirjalla ei ainakaan ollut minulle positiivista vaikutusta. Minähän tosin toivoin parasta, joten aivan ennakkoluulottomana kirjaa aloitin lukemaan.

    Noh, vaikken ihan juuri silloin onnistunutkaan lopettamaan, niin pian kyllä onnistuin. Epäilin raskautta, joka jokusen pv:n kuluttua tuosta osoittautuikin todeksi. :) Olisin toki halunnut lopettaa ennen tuota, mutta näin tässä sitten kävi. Minä tietenkin lopetin sitten seinään. Ei ole mikään ongelma tietenkään kun tilanne on mikä on, eikä minua saisi kukaan vetämään kunnon hönkäisyjä nyt savukkeesta.

    Kiitos tämän tulevan lapsen, enää en ikinä aloita! En perheeni takia, enkä todellakaan itseni takia!
     
  5. Onnittelut sinulle nimimerkki aski päivässä. Enemmänkin tulevasta lapsesta mutta myös siitäkin ettei tuo ihmeellinen kohta maailmaan astuva tulokas ole pakotettu kärsimään äitinsä riippuvuudesta, vaikkei siitä itse tiedäkään vielä mitään. Olet vastuuntuntoinen ihminen ja tehnyt tärkeän päätöksen. Tupakka saa jäädä ja lapsi tulla. Jos vielä polttaisin olisin sinulle kateellinen. En siksi että tulet saamaan lapsen, mutta siksi että huomaisin sinun laittaneen kertaheitolla elämäsi asiat uuteen järjestykseen, sellaiseen jossa ennen niin tärkeällä tupakalla ei ole enää sijaa. Kun itse vielä poltin ja näin nuoria tulevia äitejä, ihmettelin aina miten he saattoivatkin niin helposti luopua tupakoinnista. Miten itse koskaan voisin luopua tupakasta, rakkaimmasta ystävästäni? Mikä haikeus ja alakulo pelkästä ahdistavasta ajatuksesta. Eikö ikinä enää? Ei koskaan, mietin joskus. Ehkä muut, mutta en minä.

    Odottava äiti tajuaa elämästä jotakin tärkeää. Ei ehkä osaa suojella itseään, mutta lastaan viimeiseen asti kylläkin. Tässä kohtaa hän hyväksyy kaikki selitykset tupakan vaarallisuudesta, ymmärtää ettei se ole hyväksi syntymättömälle pienelle. Odottava äiti yleensä vaistomaisesti ymmärtää, mikä on terveydelle haitallista kaikissa muissakin asioissa. Hänen päätöksiään on vaikea mitenkään horjuttaa. Huonompi juttu on se, että aika moni palaa taas uudelleen tupakoimaan raskausajan jälkeen.

    Yksikään kirja, ei Carrin kuin muidenkaan, voi lopettaa tupakoimista ihmisen puolesta. Niin eivät tee myöskään lääkkeet tai muut korvaavat tuotteet. Käytti tai luki mitä hyvänsä aina täytyy loppujen lopuksi ihan itse päättää ja sitten myös lopettaa tupakointi. Mitään ihmeitä ei tapahdu. Itse luin Carrin kirjan vasta kun olin ollut kahdeksan kuukautta ilman mitään nikotiinivalmisteita. Nyt liki kolmen vuoden jälkeen ymmärrän hyvin mistä se ukko puhui. Samanlaisiin johtopäätöksiin olin jo itsekin päätynyt. Hassua huomata että oma johtoajatuksenikin löytyi noilta sivuilta, olin vain kokenut sen omanani ja siten uutena. Sillä ei sinänsä ole väliä sanooko sen Carr, vai keksiikö sen ihan itse. mutta koskaan ei pidä väheksyä kirjoitettua tai puhuttua sanaa, sen todistaa jo historiakin. Kumpa olisinkin lukenut toisen kirjoista jo aikaisemmin. Yksi kytevä ajatus voi saada mullistavia muutoksia mihin hyvänsä asiaan. Joillekin se voi olla pirullisen vaikea saavuttaa, mutta Carrinkin kirjoituksista joku voi sen punaisen langan löytää silloin kun kyseessä on riippuvuus tupakkaan. Mun mielestä, jos ihminen lopettaa tupakanpolton, täytyy sen silloin jotenkin itselleen perustella että miksi niin kannattaa tehdä. Juuri siinä voi Carrin kirjasta olla apua kun me emme kaikki voi odottavia äitejäkään olla. Onhan myöskin todettu että apua ei välttämättä ole vaikka siitä että loppupeleissä tupakka tappaa ennenaikaisesti joka toisen polttajistaan, tai että se aiheuttaa yli 90 prosenttia kaikista keuhkosairauksista kuten keuhkoahtaumataudista ja keuhkosyövästä jotka saavat aikaan ihmisen hitaan tukehtumisen.

     
  6. Polttaja 35 vuotta Vierailija

    Minulla kirja toimi tosi hyvin. Pidin sitä yöpöydälläni alkuaikoina. Lopetin ilman korvikkeita, ja tiukkaa ei ole ollut missään vaiheessa. Toki välillä kaipaa ihan tapana tupakointia, mutta ei muuten.
     
  7. täyttä tuubaa Vierailija

    Kirjalla ei ollut mitään vaikutusta. Tosin en lukenut sitä siksi että aikoisin lopettaa. Mutta uteliaisuudesta, että millä hömpällä ne nyt kerää rahaa. Samaa hömppää kun muutkin vastaavanlaiset ameriikan ihmekirjat. Milloin mistäkin aiheesta. Tuli mieleen ostoskanava kirjallisessa muodossa.
     
  8. Ansku Vierailija

    Minun tarinani taistelusta hirviötä vastaan

    Aloitin tupakoinnin -80 luvun alussa ollessani 10 kesäinen. Aloitin tupakoinnin koska se oli sen ikäisen tytön mielestä hienon näköistä ja tupakoidessaan tunsi itsensä isoksi ja vanhemmaksi. Eli siis minulla niinkuin muillakin tupakoitsijoilla oli tupakan aiheuttamia illuusioita.

    Alussa tietenkin tupakoin vain silloin tällöin kun tupakkaa jostain sain ja vastahan minä opettelin tupakoimaan mutta ei aikaakaan kun jo poltin askin päivässä. Pahimpina kausina saattoi mennä jopa kaksi askia päivässä.

    Kun olin jäänyt jo koukkuun tupakkaan (joka tapahtui suht nopeasti) sanoin useasti, että lopetan tupakoinnin kun tupakka aski maksaa yli 10 markkaa. Kuinka ollakkaan, minä kuten monet muutkin tupakan orjuuttamat ihmiset jatkoin kuitenkin tupakointia hinnan noususta huolimatta.

    2003 minulla todettiin keuhkoissa kasvain. Kasvain löyty kun tulin niin kipeäksi, että en kyennyt edes polttamaan enään, koska se sattui liikaa keuhkoihin. Neljä kuukautta myöhemmin tammikuussa 2004 kun minut oli leikattu ja olin kotiutunut sairaalasta sytytin tupakan.

    Tämän jälkeen alkoi minun epätoivoinen yritykseni päästä tupakan orjuudesta eroon. Olin kuitenkin kahden lapsen äiti. En voinut antaa lasteni ja itseni kärsiä tupakan takia. Vuosien myötä tupakoinnin aiheuttamat vaivat alkoivat tulla esiin. Väsymystä, saamattomuutta, päänsärkyä, ahdistusta keuhkoissa, iho ongelmia, ärtyneisyyttä ja näiden vaivojen lisääntyessä suureni pelko. Kuoleman pelko, äitinä minun oli varjeltava lapsiani kokemasta samaa jonka itse olin kokenut, menettää äitinsä nuorena, syövälle.

    Alkoi epätoivoinen lopettamisketju.
    Olen kokeillut tahdonvoimamenetelmää, nikotiinilaastaria, nikotiinipurukumia, inhalaattoria, imeskelytablettia ja champixia. Yksikään näistä ei toiminut minun kanssani. Oli kurjia sivuvaikutuksia tai muuten vaan ei toimivia keinoja.

    Useiden vuosien taistelujen jälkeen kuulin Allen Carrin Easyway menetelmästä ja päätin kokeilla. Ostin Stumppaa tähän -kirjan ja luin sen. Ei vaikutusta, valitettavasti Luin kirjan vielä neljä kertaa mutta tulos aina sama. MInä olin edelleen tupakoitsija. Sitten kuulin, että Allen Carrin klinikka avataan Suomeen 2011. Aloin innoissani seurailemaan Allen Carrin sivuja ( Allen Carr's Easyway - Suomi, Finland) ja heti kun tuli tieto hakumahdollisuudesta klinikalle, ilmoittauduin.

    Nyt 28 vuotta myöhemmin olen vihdoinkin onnellinen ei tupakoitsija. Kaiken lisäksi lopettaminen oli äärettömän helppoa ja mukavaa Minun ei tarvitse enään suunnitella menemisiäni ja tekemisiäni sen mukaan saako siellä polttaa vai ei. Suussani ei maistu kokoajan kaatopaikalle. Minusta on tullut huomattavasti energisempi enkä enään suutu turhanpäiväisistä asioista ja liikkuminen on paljon helpompaa. Mikä tärkeintä, sain lisävuosia viettää aikaa lasteni kanssa

    Olen vuosia yrittänyt epätoivoisesti päästä eroon siitä kammottavasta huumeesta.

    Pääsin ensimmäiseen istuntoon. Istunto oli siis 29.10.2011 Hotelli Marskissa, Helsingissä. Istunto kesti noin 6 tuntia ja istunnon päätyttyä tiesin, että en enään ikinä joutuisi polttamaan yhtäkään tupakkaa Olo on aivan mahtava, ei vieroitusoireita. Energiataso on noussut välittömästi ja on ollut todella ihanaa muuttua ei tupakoitsijaksi ilman minkäänlaisia vieroitusoireita.

    Nyt voin vaan sanoa JIPPIII, olen vapaa

    Tämä oli minun tarinani mutta tiedän että en todellakaan ole ollut ainoa joka on vuosia kärvistellyt tupakan orjuuttamana tietämättä miten päästä pois.

    Vihdoinkin Vapaa!!
     
  9. edelliselle Vierailija

    Älä vähättele mitään, mistä vähänkin voisit saada apua lopettamiseen. Ei muuta sanottavaa.
     
  10. yks tupakoimaton Vierailija

    Kamalaa. Et kertonut oliko keuhkoissasi hyvänlaatuienn vaan pahanlaatuienn kasvain, joka ei ollut vielä tehnyt etäpesäkkeitä ja leikkaus oli mahdollinen ? Ja miten uskalsit vielä sytyttää tupakan ? sillä olithan saanut tavallaan elämällesi jatkoajan. Onnea, että vihdoin onnistuit.
     
  11. Elvis -70 Vierailija

    Nyt kaksi kuukautta savutonta elämää. Minä luin Allen Carrin kirjan ja opus oli loistava ja on auttanut minua ihan älyttömästi. Ostin kirjan viikko sen jälkeen kun lopetin ja olen sen lukenut nyt kahteen kertaan. Toistoja kirjassa on paljon, mutta sehän onkin koko idea. Tupakointi on niin turhaa eikä siitä oikeasti nauti. Vain noin kolme tai neljä röökiä oli niitä "hyviä" päivän aikana, mutta silti meni melkein kokonainen aski päivässä viimeisten 25 vuoden aikana!? On sitä tyhmä!! Mikä ihana vapaus kun ei enään koskaan tarvi polttaa yhtään tupakkaa!!
     
  12. onnistuin Vierailija

    Hieno juttu!

    Minä luin kirjan ennen lopettamista ja tein niinkuin käskettiin, eli päätin päivän jolloin lopetan. Sinä päivänä vedin viimeisen tupakan. Helppoa oli,kirja auttoi tosi paljon!
    Joulukuussa tulee 3 vuotta savuttomuutta täyteen. Ja mulla ihan samanlainen fiilis, eli ihanaa ihanaa, ei tarvitse enää polttaa!! (kirjan vaikutusta siis :) )
    Suosittelen! Sen voi lainata myös useimmista kirjastoista jos ei raaski ostaa itselleen.
     
  13. ohikulkija Vierailija

    Minä olen lopettanut tupakanpolton monta kertaa aiemminkin... vain huomatakseni pian palaavani tapaan uudestaan.
    Lopettaminen on ollut minulle helppoa. Olen vain lopettanut polttamasta.
    Minun ongelmani on enemmänkin ollut se "yksi tupakka".

    Luin pari viikkoa sitten Carrin kirjan oikeastaan mielenkiinnosta. Kirjan oli aloittanut lukemaan ystäväni, joka sanoi saaneensa päähänsä lopettamisajatuksia kirjaa lukiessaan (vaikkei aikonut lopettaa vaan oli mielenkiinnosta kirjan ostanut).
    Hän puhui minut ympäri ostamaan kirjan myös itselleni.

    Hankin kirjan ja luin sen muutaman päivän päästä hankkimisesta. Kun sain kirjan luettua poltin viimeisen tupakkani. Sen jälkeen katkoin jäljelle jääneet tupakat (kaksi täyttä askia ja muutama yksittäinen) ja menin nukkumaan onnellisena siitä, että en koskaan enää polta.

    Kun aloitin lukemaan kirjaa - ärsyynnyin. Ensimmäinen ajatus todellakin oli alkaa vastustaa sitä ihan selvää aivopesua, mitä se kirja oli. Jouduin tekemään tosissani työtä sen eteen, että annoin asioiden päästä suojamuurini läpi. Normaalisti tyrkytys ja asioista vaahtoaminen saa vain mieleni sulkeutumaan.

    Tällä kertaa kuitenkin päätin, että annan asian päästä läpi. Luin joka sanan ja keskityin etenkin lauseisiin, joita toistettiin - sanasta sanaan- monta kertaa. Ajattelin lauseiden olevan jollain tavalla merkityksellisiä... tarpeellisia todella muistaa ja oppia.

    Kun sulki mielestään sen tavan, jolla kirjoittaja toi asian esiin ja keskittyi vain siihen asiaan, niin se kyllä sieltä nousi mieleen. Ajatukset loksahtelivat paikoilleen. Tietoisesti vaimensin äänet vastustuksesta (esim kun kirjassa sanottiin SINÄ ET TARVITSE TUPAKKAA- niin mieleni yritti sanoa että KYLLÄ MINÄ TARVITSEN, ET VOI YMMÄRTÄÄ KUINKA TÄRKEÄÄ SE TUPAKKA ON _MINULLE_- OLEN ERIKOISTAPAUS) ja vain annoin tupakanvastaisen aivopesun huuhtoa aivoni :)

    En voi mitenkään sanoa olevani pettynyt.
    Minä ja kirjailija halusimme samaa asiaa, sitä että minä lopetan tupakoinnin. Miksi siis minä lähtisin väittämään kirjaa vastaan - paitsi jos en halua lopettaa...

    Tsemppiä kaikille lopettaneille !
     
  14. Heippa! Vierailija



    -
    --> en ole kamalan vakuuttunut että olet lukenut kirjan loppuun!? Ajatuksella? Pohtimalla ja kuuntemalla itseään, kuin olisi 'terapiassa'? . Fakta on tosi (älkää kieltäkö rakkaat sielun kumppanut) että KAIKKI , jotka polttavat , haluaisivat olla vapaita ei-polttajia. Tupakkaa mietitään rakkaana tukena ja kumppania silloin,kun sitä ei saada, mutta sitten kun koulussa/duunissa olessasi ravaat ulkona ja 2/3 osaa röökistä polttaneena toteat sen maistuvan ripulille, ja että miksi koskaan tulin aloittaneeksi tämän!? miksi maistoinkaan!? Kun edessä on tälläinen helvetti... sitten kelataan sitä ja että joku päivä herätään kauniiseen aamuun eikä enää teekkään mieli tupakkaa.
    SITÄ AAMUA EI TULE KOSKAAN! elät loppuelämäsi alentavassa riippuvuudessa jolla ruokit vieroitusoireita, kun muiden ei tarvitse ajatella koko asiaa, saati räkimistä, hajua ja rahanmenoa. Jos haluat odottaa ja odottaa ja joka päivä herätä uuteen, riippuvaiseen aamuun, iltapäivään, iltaan,ja taas seuravaan aamuun, niin eikun vain! ..mutta se ilta, kun tajuat että NYT RIITTÄÄ! .. kävele kirjastoon ja ota rööki ja kirja toiseen käteen ja ala lukemaan.. Lupaan että teitä kaikkia odottaa ihana aika, minulla se koitti kuukausi lukemisen jälkeen.HUOM 2 kertaa kirjan luettunani, että olin asiat oikeasti tajunnutt (aivopesun voima suuri) ..- Ihanaa olla 9 vuoden jälkeen irti siitä p*kasta!! ..
     
  15. vierailija Vierailija

    Itse pääsin eroon koronan avulla. Pelottaa niin paljon, että ei uskalla enää polttaa!
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti