Subjektiivisen päivähoidon rajaus > äidit ei tiedä mitä tekisivät!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Alkaa kyllästyttämään kuunnella äitien marinaa subjektiivisen päivähoidon rajauksesta. Asun hyvin toimeentulevalla alueella ja sosiaaliset ongelmat ovat suht vähäisiä, subjektiivisen päivähoidon täyskäyttö yleisempää äitiyslomalla kuin käyttämättä jättäminen. Nyt kun kunta on alkanut linjata että lapset (yleensä n 2-3v) eivät saakaan olla kokopäivää hoidossa jos äiti on vauvan kanssa kotona, äidit vilpittömästi HÄMMÄSTELEVÄT mitä heidän on tarkoitus näiden lastensa kanssa tehdä. Itse toimin lapsiperheiden kanssa ja olen monelle kertonut että voitte esimerkiksi ulkoilla puistoissa, tehdä retkiä, käyttää avoimia palveluja, opetella kotitöitä ja leipoa. Heistä se kuulostaa monesti varsin työläältä.


Anteeksi tämä purkautuminen, mutta miksi tehdään useampiakin lapsia jos ei ole käsitystä tai halua oppia olemaan lapsen kanssa? Ja onhan ne lapset edelleen puolet päivästä hoidossa...
 
No kyllä tuo lista minustakin kuulostaa työläältä. Itse sanoisin vaan, että älkää tehkö mitään erikoista, vaan eläkään normaalia elämää.

Ymmärrän kyllä, että tilanne voi tuntua vaikealta esim. jos itsellä on pikkuvauva. Ei kylmillä ilmoilla kovin ihmeellisiä retkiä välttämättä pysty sen vauvan kanssa tekemään, jos tuntuu että on koko ajan istuttava sohvalla imettämässä. Tai jos on koliikkivalvomisen takia yliväsynyt - yliväsyneenä kaikki tuntuu työläältä. Mutta silloinhan ne isommat lapset katselevat varmaan dvd:itä päivät pitkät äidin hoitaessa vauvaa ja yrittäessä välillä torkkua tai ottaa pieniä unia yövalvomisten jälkeen - tämä sitten lienee monen mielestä parempi kuin se, että voisivat leikkiä kavereiden kanssa päiväkodissa.
 
Itse toimin lapsiperheiden kanssa ja olen monelle kertonut että voitte esimerkiksi ulkoilla puistoissa, tehdä retkiä, käyttää avoimia palveluja, opetella kotitöitä ja leipoa. Heistä se kuulostaa monesti varsin työläältä.


Anteeksi tämä purkautuminen, mutta miksi tehdään useampiakin lapsia jos ei ole käsitystä tai halua oppia olemaan lapsen kanssa? Ja onhan ne lapset edelleen puolet päivästä hoidossa...


Hyvä kysymys.

Ai niin mutta tarvitsevathan lapset virikkeitä ja muiden lasten seuraa.
 
Miksi muuten aina kotona oleville äideille ehdotetaan tekemiseksi kaikkia taloustöitä ja leipomista? Kuka sellaisesta jaksaa inspiroitua päivästä ja kuukaudesta toiseen? Esim. Helsingissähän olisi mahdollisuuksia käydä vaikka jossain harrastuksissa, taaperokinossa, tms. Itse ainakin sanoisin mieluummin, että älkää stressatko niistä kotitöistä vaan ottakaa rennosti.

Se, millaiseksi ihanteellista lapsiperhearkea aina kuvataan, kuulostaa tappavan tylsältä: tarkoin rutiinein ruuanlaittoa, leikkipuistoilua, mammakahvilaa, kotitöitä, leipomista... Huh!
 
Miksi muuten aina kotona oleville äideille ehdotetaan tekemiseksi kaikkia taloustöitä ja leipomista? Kuka sellaisesta jaksaa inspiroitua päivästä ja kuukaudesta toiseen? Esim. Helsingissähän olisi mahdollisuuksia käydä vaikka jossain harrastuksissa, taaperokinossa, tms. Itse ainakin sanoisin mieluummin, että älkää stressatko niistä kotitöistä vaan ottakaa rennosti.

Se, millaiseksi ihanteellista lapsiperhearkea aina kuvataan, kuulostaa tappavan tylsältä: tarkoin rutiinein ruuanlaittoa, leikkipuistoilua, mammakahvilaa, kotitöitä, leipomista... Huh!

Niin mielestäni yhteiskunta on täysin epäonnistunut siinä, miten se ehdottaa ja järjestää aktiviteetteja kotiäideille ja heidän lapsilleen. Jos posket ei näy takaapäin, niin missä vika on? No sosiaalihuoltohan on ollut vastuuton.
 
Voi herranduudeli. Kyllähän ne lapset saavat sen 20 h olla joka viikko päiväkodissa. Onko se nyt liikaa vaadittu, jos isä vie kahdeksaksi ja äiti hakee kahdeltatoista?
 
Tätäkään ongelmaa ei ollut sata vuotta sitten kun perheet ja suvut asuivat lähekkäin ja yhdessä. Kun äiti väsyi tai meni navettaan töihin, isoäiti hoiti lapsia. Ei tarvinnut tappaa itseään valvomalla yksin koliikkilapsen kanssa tai tuntemalla painetta mennä mammakahviloihin. Usein maalin kuivumisen tuijottelu on mammakahviloita kiinnostavampaa.

Kersat leikki keskenään ja oppivat toisiltaan. Uloskin päästettiin ilman että piti varoa jatkuvasti pedofiilejä ja lapsikauppiaita.

Jos yhteiskunta rakennetaan sellaiseksi että äidit jätetään yksin lasten kanssa, niin pitää olla yhteiskunnan toimesta tukea ja virikettä lapsille. Varsinkin kun pakotetaan muuttamaan kaupunkeihin työn perässä ja maaseutu autioituu.

Olen kotiäitinä ollut nyt vuoden, ja vihaan mammakahviloita. Lapseni on yksin kun ei saa mennä hoitoonkaan. Isovanhempia kiinnostaa oma napa enemmän kuin lapsenlapsi. Äidit ovat kuin pallo jalassa nykyään, ei ihme että pää meinaa levitä.
Miehiähän tämä ei koske, he voi erota ja karata tai vedota töihin milloin vaan. Ja silti ovat niin hyviä isejä että.
 
Tätäkään ongelmaa ei ollut sata vuotta sitten kun perheet ja suvut asuivat lähekkäin ja yhdessä. Kun äiti väsyi tai meni navettaan töihin, isoäiti hoiti lapsia. Ei tarvinnut tappaa itseään valvomalla yksin koliikkilapsen kanssa tai tuntemalla painetta mennä mammakahviloihin. Usein maalin kuivumisen tuijottelu on mammakahviloita kiinnostavampaa.

Kersat leikki keskenään ja oppivat toisiltaan. Uloskin päästettiin ilman että piti varoa jatkuvasti pedofiilejä ja lapsikauppiaita.

Jos yhteiskunta rakennetaan sellaiseksi että äidit jätetään yksin lasten kanssa, niin pitää olla yhteiskunnan toimesta tukea ja virikettä lapsille. Varsinkin kun pakotetaan muuttamaan kaupunkeihin työn perässä ja maaseutu autioituu.

Olen kotiäitinä ollut nyt vuoden, ja vihaan mammakahviloita. Lapseni on yksin kun ei saa mennä hoitoonkaan. Isovanhempia kiinnostaa oma napa enemmän kuin lapsenlapsi. Äidit ovat kuin pallo jalassa nykyään, ei ihme että pää meinaa levitä.
Miehiähän tämä ei koske, he voi erota ja karata tai vedota töihin milloin vaan. Ja silti ovat niin hyviä isejä että.
Omalla alueellamme ei todellakaan ole kyse tekemisen puutteesta, vaan puhun nyt aidosti äideistä jotka eivät vaan tajua mitä lasten kanssa tehdään jos sellaisia on sattunut vääntämään. Se 20h viikossa edelleen on aika runsaasti virikettä ja kaveria pienelle lapselle. Mikä se on se se aktiviteetti mitä äiti voi paremmin tehdä ilman isompaa? Meillä ainakin äidit pyörii kauppakeskuksissa keskenään kun isommat ovat hoidossa. Tarjolla olisi kuitenkin runsain mitoin erilaista avointa toimintaa joka on isommillekin lapsille kivaa. Puhun nyt tosiaan pkseudusta joissa tekemättömyysongelmat ovat enemmän omaa viitsimättömyyttä kuin aktuelli ongelma. Maaseudulla toki asiat ovat toisin. Mutta kyllähän se lapsen vinkkelistä se 20h viikko on ihan riittävä. En minäkään hypi ilosta 40h työviikosta. Ap
 
En ymmärrä minäkään. En itse hyväksy pienten, alle 5v lasten viemistä päivähoitoon jos vanhempi on kotona. Poislukien tosi vaikeat tilanteet, jolloin vanhempien jaksaminen on vähissä, mitä nyt ei tavallinen vauva-aika tosiaan ole. Sit ehkä ymmärrän vähän, jos asuu paikkakunnalla missä ei jostain kumman syystä mitään kerhoja yms ole olemassakaan.

Mulla siis itsellä nyt reilu 1v lapsi ja just 4v täyttävä myös.

Vauvan kanssa voi hyvin lähteä perhekerhoon tai avoimeen päiväkotiin, että vanhemmat lapset saa tavata kavereita ja askarrella. Leikkipuistoissa kannattaa käydä tai ulkoilla omalla/taloyhtiön pihalla. Vauva kulkee vaunuissa taikka repussa. Vähän omaa aktiivisuutta niin voi sopia leikkitreffejä tai yhteistä tekemistä muiden lapsiperheiden kanssa.

Ja juu, välillä on raskasta ja välillä vauva huutaa ja isommat kiukkuaa ja uhmaa, mutta jos on lapsia halunnut niin kait niitä voi sitten itse hoitaa ja kasvattaa??

Kaupungin tai seurakunnan päiväkerho on hyvä paikka lapselle harjoitella ryhmässä toimimista ja löytää ikätovereita kavereiksi. Meillä esikoinen käy 2krt viikossa seurakunnan kerhossa. Aamupäivisin ulkoillaan tai huonolla ilmalla kyläillään tai lähdetään päiväkotiin. Joskus toki kotipäiviäkin.

Kauppakeskuksissa tai kahviloissa ei hengailla, koskapa minun hermot ei sitä kestä vilkkaiden muksujen kanssa.
 
Mä en tajua tuota "vihaan mammakahviloita" mantraa... Onko ihan mahdoton ajatus, että siellä leikkipuistossa tai perhekerhossa vois tavata jonkun ihan täyspäisen ihmisen jolla myös sattuu olemaan lapsia??

Jonka kanssa voi sit siellä kerhossa tai puistossa jutella myös ihan muista asioista kuin lapsista??

Toki siellä sitä vertaistukea saa kun lapset on käyny hermoille tai valvonut viikkotolkulla, mut puhutaan myös omista harrastuksista, matkustelusta, asunnon tai työpaikan vaihtamisesta, lemmikeistä jne. Mistä nyt muidenkin kaverien kanssa.
 
Mammakerhoja, leipomista, kotitöitä, metsäretkiä, askartelupaskartelua... Yök! Askartele yksinäs vaan. Ei ole hyvän äitiyden mitta moiset pakkopullat.

Onneksi isomman sai jo viedä kerhoon kun täytti 3 v. 5 päivää viikossa 3 h kerrallaan. Eikä haittais vaikka olis 5-6 tuntia kerrallaan. Aika rasittavaa se viemis ja hakurumba ainakin silloin kun ei ole autoa. Jos bussilla pitää mennä, ymmärrän hyvin että haluaa pitää kokopäivää niin isä vie ja hakee autolla.

Minulla 6 kk vauva ja riehakas 3v. Vauvasta en koe tarvetta olla vielä erossa näin, mutta isompaa en enää jaksaisi 24/7 hoitaa. Enkä usko että sellainen lapsellekkaan hyvää tekee, kyllä tuon ikäsen on jo hyvä opetella äitin helmoista hetken poissaoloakin.

Ja mikä shokeeraavinta, olen ammatiltani lastenhoitaja :,D
 
Omalla alueellamme ei todellakaan ole kyse tekemisen puutteesta, vaan puhun nyt aidosti äideistä jotka eivät vaan tajua mitä lasten kanssa tehdään jos sellaisia on sattunut vääntämään. Se 20h viikossa edelleen on aika runsaasti virikettä ja kaveria pienelle lapselle. Mikä se on se se aktiviteetti mitä äiti voi paremmin tehdä ilman isompaa? Meillä ainakin äidit pyörii kauppakeskuksissa keskenään kun isommat ovat hoidossa. Tarjolla olisi kuitenkin runsain mitoin erilaista avointa toimintaa joka on isommillekin lapsille kivaa. Puhun nyt tosiaan pkseudusta joissa tekemättömyysongelmat ovat enemmän omaa viitsimättömyyttä kuin aktuelli ongelma. Maaseudulla toki asiat ovat toisin. Mutta kyllähän se lapsen vinkkelistä se 20h viikko on ihan riittävä. En minäkään hypi ilosta 40h työviikosta. Ap

Jaa en tiedä tuosta tekemisestä kun meillä on ongelma siinä ettei äiti enää jaksa. Lapsi on 24/7 sisällä ja äiti istuu aneemisena sohvalla päivästä toiseen. Siinä tuntuu pahalta kun puhutaan subjektiivisesta päivähoito-oikeuden poistamisesta. Minulle päivähoito olisi helpotus, ei tarvitsisi murehtia jääkö lapsi kehityksessä jälkeen tai jääkö tälle psyykeeseen traumoja kun äiti on robotti. Jos saisin vietyä lapsen päivähoitoon, tulisin kotiin nukkumaan ekaksi vuoden univelat pois. Sen jälkeen voisi huolehtia omasta hygieniasta jotta voisi hakea töihin. Mutta viis siitä, tärkeintä olisi että lapsestani ei tule psykopaatti ja kielitaidoton kun äiti ei jaksa jutella.

Tekemistä keksisin lapsen kanssa vaikka mitä mutta en jaksa. Legoilla yritän leikkiä sen 10 minuuttia päivässä. On käynyt sekin mielessä jos päättäisi päivänsä. Lapsi pääsisi sijaisperheeseen tai adoptioon jonnekin jossa aikuisilla on resursseja hoitaa lasta. Ehkä se olisi parempi lapselle kuin pelkkä päivähoito jossain, jossa syytellään minun kaltaisia typeriä ämmiä jotka vääntää kakaroita ja joiden miehet juoksee sitten karkuun niin jäävät yksin kaiken taakan alle ja vievät sitten lapset muille hoidettavaksi. Enhän minä itsestäni välitä, mutta entä lapseni...! Sipilä nyt vähät välittää, se on lessu ja lessujen eukot on vuosikaudet kotona lapsia hoitamassa. Siellä on uskovaiset anopit ja suvut, serkut ja sisarukset. Ei niille tuo päivähoidon rajaaminen ole edes mikään ongelma.
 
Eikä kaikille se tekemisen keksiminenkään ole hankalaa, mutta se kaverisuhteiden tarjoaminen on!

Jos äiti on ujo, hiljainen ja sosiaalisesti vetäytyvä, ei mammakahvilatkaan auta. Siellä kun ihan oikeasti on meininki kuin koulussa; pieni piiri johon todella vaikea päästä sisään. Siellä istut yksinäsi ja yrität virittää keskustelua jonkun kanssa, josta vaistoaa ettei kiinnosta pätkääkään. Itse naama punaisena kun ujostuttaa. Mutta kun pakko olisi kavereita lapselle löytää.

Kerhoonko? Ai siis sellaiseen, joihin jonot ovat järkyttävät ja sisälle otetaan jollain periaatteella, joka ei ole vielä auennut. Ajoissa ollaan haettu ja liitetty jopa neuvolan suositus kerhon tarpeellisuudesta lapsen sosiaalisten taitojen kehittämiseksi. Paikkaa ei silti ole.

Helpointa olisi että olisi päiväkoti edes muutaman tunnin viikossa.
 
Mä en tajua tuota "vihaan mammakahviloita" mantraa... Onko ihan mahdoton ajatus, että siellä leikkipuistossa tai perhekerhossa vois tavata jonkun ihan täyspäisen ihmisen jolla myös sattuu olemaan lapsia??

Jonka kanssa voi sit siellä kerhossa tai puistossa jutella myös ihan muista asioista kuin lapsista??

Toki siellä sitä vertaistukea saa kun lapset on käyny hermoille tai valvonut viikkotolkulla, mut puhutaan myös omista harrastuksista, matkustelusta, asunnon tai työpaikan vaihtamisesta, lemmikeistä jne. Mistä nyt muidenkin kaverien kanssa.

Tottakai, mutta ihmisillä voi olla muitakin syitä, miksi eivät viihdy. Kaikki eivät viihdy tilassa, jossa on kauhea hälinä, ja jos kyseinen mammakahvila on huonosti järjestetty, se voi olla myös aika epäviihtyisä. Ihmisillä voi olla kuolettavan tylsää mammakahvilassa. Ja jotkut eivät ole kauhean sosiaalisia.

Itse kyllä kävin vauva-aikana, koska tosiaan olin tutustunut ihan kivoihin ja samanhenkisiinkin äiteihin. Mutta ymmärrän hyvin, että moni ei tykkää käydä. Ja jos joku mammakahvila olisi ollut oman elämäni kohokohtia, olisin varmaan masentunut.
 
Jaa en tiedä tuosta tekemisestä kun meillä on ongelma siinä ettei äiti enää jaksa. Lapsi on 24/7 sisällä ja äiti istuu aneemisena sohvalla päivästä toiseen. Siinä tuntuu pahalta kun puhutaan subjektiivisesta päivähoito-oikeuden poistamisesta. Minulle päivähoito olisi helpotus, ei tarvitsisi murehtia jääkö lapsi kehityksessä jälkeen tai jääkö tälle psyykeeseen traumoja kun äiti on robotti. Jos saisin vietyä lapsen päivähoitoon, tulisin kotiin nukkumaan ekaksi vuoden univelat pois. Sen jälkeen voisi huolehtia omasta hygieniasta jotta voisi hakea töihin. Mutta viis siitä, tärkeintä olisi että lapsestani ei tule psykopaatti ja kielitaidoton kun äiti ei jaksa jutella.

Tekemistä keksisin lapsen kanssa vaikka mitä mutta en jaksa. Legoilla yritän leikkiä sen 10 minuuttia päivässä. On käynyt sekin mielessä jos päättäisi päivänsä. Lapsi pääsisi sijaisperheeseen tai adoptioon jonnekin jossa aikuisilla on resursseja hoitaa lasta. Ehkä se olisi parempi lapselle kuin pelkkä päivähoito jossain, jossa syytellään minun kaltaisia typeriä ämmiä jotka vääntää kakaroita ja joiden miehet juoksee sitten karkuun niin jäävät yksin kaiken taakan alle ja vievät sitten lapset muille hoidettavaksi. Enhän minä itsestäni välitä, mutta entä lapseni...! Sipilä nyt vähät välittää, se on lessu ja lessujen eukot on vuosikaudet kotona lapsia hoitamassa. Siellä on uskovaiset anopit ja suvut, serkut ja sisarukset. Ei niille tuo päivähoidon rajaaminen ole edes mikään ongelma.

Hae apua itsellesi. Olet varmastikin todella uupunut (ilmeisesti itsestäsi puhut). Parempi on lapsen olla päiväkodissa, kuin todella masentuneen vanhemman kanssa, joka vain makaa sohvalla apaattisena.

Itse olen sitä mieltä, että subjektiivisen päivähoidon rajaus on lapsen etu ja rahan puutteen takia myös hyvä säästökohde. Ymmärtääkseni kokopäivähoitoa saa rajauksen jälkeenkin hyvällä perusteella esim. vanhemman masennus.

Sulla on poikkeuksellinen tilanne ja suurin osa ei ole tuossa jamassa kuin sä. Monilla se oikeasti on vaan viitseliäisyys kysymys. Jos väsymyksestä kysyy, niin kaikki äidithän/isät ovat väsyneitä jonkin verran. Älä siis syyllisty kun puhutaan hoito-oikeuden rajaamisesta, ei se sua koske, ainakaan tervejärkisten aikuisten mielestä:)

Tsemppiä sulle! Hae apua, jotta jaksaisit arjessa ja pääsisit myös siihen pisteeseen, että myös nautit arjesta! Tiedän tuon uupumuksen, mikä välittyy viestistäsi. Siihen apua saaneena haluan kannustaa sinuakin hakemaan apua:)
 
Missä näitä tälläisiä äitejä on jotka vie kokopäivähoitoon isomman lapsen ja ovat itse kotona vauvan kanssa? Mä en oo törmänny yhteenkään.
Mitenkään en usko et tälläisiä äitejä olis laumoittain ja että ne vielä ois kaikki sellaisia ettei keksi mitä lasten kans pitäis tehdä.
 
Missä näitä tälläisiä äitejä on jotka vie kokopäivähoitoon isomman lapsen ja ovat itse kotona vauvan kanssa? Mä en oo törmänny yhteenkään.
Mitenkään en usko et tälläisiä äitejä olis laumoittain ja että ne vielä ois kaikki sellaisia ettei keksi mitä lasten kans pitäis tehdä.

Todella harvinaista se onkin, ja yleensä siihen on aika painavat syyt. Ihmiset voivat tietysti luulla lapsen olevan kokopäivähoidossa, jos näkevät jonain päivänä, miten tämä viedään aamulla ja haetaan joskus kolmen jälkeen. Mutta jos toinen vanhempi on kotona, on hoito yleensä osa-aikaista ja lapsi on päiväkodissa esim. kolmena päivänä viikossa. Kokopäivähoito on tosi harvinaista, jos toinen vanhempi on kotona.
 
Mihkä maksaa ees veroja kun mitään enään ei sillä saa. mulle kyse on perjaatteesta että nää kieroiliat leikkaa meiltä kun samalla peelot vähentää harmaantalouden tutkinta rahoja joka faktallisesti tuo enemmän takas. lisäks tää peeloiltu hallinta rekisteri jota nää apinat väittää lisäävän avoimuutta. mutta nillittäkää toki lapsen vanhemille nehän on niin vitun suuri kulu erä. kuvitelkaa puoluetuki leikkauksella ei tarvis tehä tätäkään rajausta. mä maksan mieluummin et vanhemmat voi hyvin ja voi joskus vittu ottaa elämässä lungisti. kuin näitten valehtelijoiden vaalimainokset jotka kustannetaan verovaroin. juu ei kalahtanu sillä tavalla. ainoostaan sillä tavalla että täysin typerykset johtaa tätä maata. kiitti ja kuitti meen ulos tytön kaa.
 
lisäks jos tieto siitä että noin 12 miljardia jää joka vuosi saamatta veroja. tarkottaa se sitä että meijän talous olis 5 miljardia plussalla joka vuos. mutta ei politiikkoja kiinnosta kansalaiset. syyte normi ihmiselle olis törkeä petos
 
Mihkä maksaa ees veroja kun mitään enään ei sillä saa. mulle kyse on perjaatteesta että nää kieroiliat leikkaa meiltä kun samalla peelot vähentää harmaantalouden tutkinta rahoja joka faktallisesti tuo enemmän takas. lisäks tää peeloiltu hallinta rekisteri jota nää apinat väittää lisäävän avoimuutta. mutta nillittäkää toki lapsen vanhemille nehän on niin vitun suuri kulu erä. kuvitelkaa puoluetuki leikkauksella ei tarvis tehä tätäkään rajausta. mä maksan mieluummin et vanhemmat voi hyvin ja voi joskus vittu ottaa elämässä lungisti. kuin näitten valehtelijoiden vaalimainokset jotka kustannetaan verovaroin. juu ei kalahtanu sillä tavalla. ainoostaan sillä tavalla että täysin typerykset johtaa tätä maata. kiitti ja kuitti meen ulos tytön kaa.

Word.
 
No kyllä tuo lista minustakin kuulostaa työläältä. Itse sanoisin vaan, että älkää tehkö mitään erikoista, vaan eläkään normaalia elämää.

Ymmärrän kyllä, että tilanne voi tuntua vaikealta esim. jos itsellä on pikkuvauva. Ei kylmillä ilmoilla kovin ihmeellisiä retkiä välttämättä pysty sen vauvan kanssa tekemään, jos tuntuu että on koko ajan istuttava sohvalla imettämässä. Tai jos on koliikkivalvomisen takia yliväsynyt - yliväsyneenä kaikki tuntuu työläältä. Mutta silloinhan ne isommat lapset katselevat varmaan dvd:itä päivät pitkät äidin hoitaessa vauvaa ja yrittäessä välillä torkkua tai ottaa pieniä unia yövalvomisten jälkeen - tämä sitten lienee monen mielestä parempi kuin se, että voisivat leikkiä kavereiden kanssa päiväkodissa.
Kröhöm... Mitenköhän ne äidit on ennen pärjänneet. Mikäli se tuntuu noin vaikealta, niin kannattaa varmaan jättää ne lapset tekemättä
 
Kröhöm... Mitenköhän ne äidit on ennen pärjänneet. Mikäli se tuntuu noin vaikealta, niin kannattaa varmaan jättää ne lapset tekemättä

Itse asiassa entisaikaan lapsia pidettiin tosi paljon yksin pinnasängyssä, silloinkin kun olivat hereillä. Ja heidät saatettiin jättää yksin kotiin nukkumaan, kun mentiin tekemään pihatöitä, hoitamaan lehmiä, tai vielä 70-luvulla vaikka kauppareissun ajaksi. Uskomatonta, mutta totta. Nykyisin ajatellaan lapsilähtöisemmin ja vanhemmathan tuntevat syyllisyyttä jopa siitä, jos eivät jaksa kantaa vauvaa koko ajan. Nykyisin vauvan annetaan imeä silloin kuin hän haluaa, kun taas entisaikaan, vaikka 70-luvulla, imetysajat ja -kestot katsottiin kellosta. Ei silloin mitään maratonimetyksiä pidetty lapsentahtisesti. (Tai toki jotkut saattoivat niin tehdä, koska ainahan toisin ajattelijoita on, mutta valtavirtaa se ei ollut samalla lailla kuin nykyisin.) Entisaikaan ei menty lasten kanssa puistoon ja retkille, vaan yllättävän pienetkin saattoivat kuljeskella itsekseen ilman valvontaa tai isompien lasten hoidossa.

Joten entisaikoihin ei kannata verrata! On helppo pärjätä, kun ei tarvitse juuri mitään tehdä eikä hoitaa. Entisaikaan vauva kasvoi todellakin "siinä sivussa", kun taas nykyisin vauva ja lapset muutenkin halutaan ottaa huomioon ja halutaan olla lapsentahtisia.
 
Kröhöm... Mitenköhän ne äidit on ennen pärjänneet. Mikäli se tuntuu noin vaikealta, niin kannattaa varmaan jättää ne lapset tekemättä
ootko kuullu sellasesta kuin ihmisen elämisen helpottaminen ja taakanjako?. nyt kun on mahdollista niin miks ei antaa samalla uusia mahdollisuuksia löytää myös itselleen. jotain mistä tykkää?. miks elämän pitäis olla pelkkää duunia ja sit kuolla pois. mä en ittekkään ymmärrä miks alle 2 vuotiaita viiään hoitoon. se on myös lapsen rakastamista päästää irti niin että kehittyy se yksin oleminenkin?. balanssia tuo myös se että kun vanhemmatkin voi tehä muuta joka piristää näkyy se extra rakkautena sitten lapselle?. kun pelkkä rutiinin omainen elämä tappaa sydämmen ilon ja masentaa joka näkyy sitten negatiivisesti lapselle. en tarkottanu sitä että lapsi jätetään autoon kun mennään meikkaamaan. mutta hyvinvoivat vanhemat on kaikkienn etu.
 

Yhteistyössä