Suhde reippaasti vanhempaan mieheen...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "onnellinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

"onnellinen"

Vieras
minä kiinnostuin itseäni reippaasti vanhemmasta miehestä. meillä on mukavaa toistemme seurassa. seksiä ei olla harrastettu..vielä..kaikki tuntuu synkkaavan meillä. hän on eronnut, aikuiset lapset. minä taas eroamassa ja minulla on lapsia.
meidän suhteesta ei tiedä kukaan. minua jännittää tuttavieni reaktiot kun tämä heille joku päivä selviää. nimenomaa se jännittää, että mitä he sanovat meidän ikäerosta.

miten teillä joilla on ikäeroa 10-15 vuotta, miten tuttavanne suhtautuivat? entä jos toisella oli jo aikuisia lapsia, miten he tilanteen ottivat?
 
niin. mietin vain esim.hänen lasten reaktiota. hänen vanhin lapsista on minua 9 vuotta nuorempi....
jännittää tavata hänen lapset. saati hänen ystävänsä.
 
Meillä ei miehellä ollut lapsia tavatessamme, mutta siis hän on minua 15 vuotta vanhempi. Suurin kynnys oli ehkä minun äidilläni, mutta hyväksyi tilanteen kuitenkin aika pian. Lisäksi koska olimme tavanneet yhteisen harrastuksen myötä, niin huomasin osassa ko. harrastajia halveksuntaa minua kohtaan. Se oli mulle se kynnys, mutta vuosien myötä sekin halveksunta loppui (eivät siis olleet läheisiä tuttuja, mutta harrastuksen myötä oltiin tekemisissä).

Meillä ainakin mennyt hyvin, nyt naimisissa ja yksi lapsi. Olemme hyväksytty pariskunta, meihin on siis jo totuttu. :D
 
oi kiva kuulla. mun vanhemmat ei varmati tätä hyväksyisi jos tietäisivät. mietin, että osa ystävistäni varmaan ihmettelisi myös. mutta minkä sitä tunteilleen voi. jos kohtaa sen oikean. ainakin siltä nyt tuntuu :) yhteisiä lapsia emme varmasti tule hankkimaan. lapsiluku on täynnä meillä molemmilla.
 
No, itse en haluaisi noin paljon vanhempaa miestä... Jotenkin nuorempana, esim. parikymppisten alkupäässä sitä ei edes pitänyt niin pahana, mutta nyt kun on itsellekin tullut vähän vuosia lisää, niin sitä jotenkin osaa ajatella paremmin, että kyllä tuossa ikäerossa on jo kaikennäköistä haittaa... Onneksi en siis ole haksahtunut vanhempaan mieheen. Yhdellä tutullakin on 15 vuoden ikäero puolisonsa kanssa, ja ovat kyllä olleet yhdessä lähes 30 vuotta, mutta voi sanoa, että heidän arjessaan se ikäero on näkynyt. Ei siis näkynyt juuri alkuvuosina, mutta kyllä se on myöhemmin saanut aikaan riitoja, tai se on vedetty mukaan riitohin. Eiköhän nuo kuitenkin ole yhdessä niin myötä kuin vastoin käymisissä... Ehkä vaan vähän enemmän vastoinkäymisessä.
 
en minä mitenkään suunnitellut, että seuraava mies on sitten vanhempi minua ja reilusti :) satuin vain ihastumaan ja rakastumaan häneen. toistaiseksi on kaikki mennyt hyvin. mutta kyllähän sitä miettii joskus miten arjessa näkyy meidän ikäero vai näkyykö. lasteni isä kun on samanikäinen kanssani.
 
mun tuttava on 5kymppinen mies, ja hänen vaimonsa kuoli n. 15 v sitten. heillä oli tai siis on 3 lasta, jotka ovat jo parikymppisiä. miehellä on ollut uusi vaimo jo monta vuotta, tapasivat muutama vuosi miehen leskeytymisen jälkeen. uusi vaimo on miestä 18 v nuorempi eikä heillä ole yhteisiä lapsia. monet ulkopuoliset ovat pohtineet tyytyykö tämä uusi vaimo osaansa lapsettomana äitipuolena, ja nyt sairaan miehensä pitkäaikaishoitajna... mutta mun nähdäkseni ovat onnellisia.
 
Juu niille tunteille ei vaan mitään voi. Itsekin alkuun mietin mitä ihmiset kaupassa jne. ajattelevat, mutta mitäpä se minua haittaa. Tottakai itsekin olen pohtinut tulevisuutta, mieheni kun vanhenee reippaasti mua ennen, mutta kuka ylipäätään tietää tulevaisuudesta, joten mitä minä sitä stressaamaan. Rakastan miestäni ja hän on minulle se paras. Välillä on jopa hauskaa vetää se "nuoruuskortti" esille, meillä
se ei ainakaan nyt reilussa kymmenessä vuodessa ole riitoja aiheuttanut. :)
 
niin totta. turha etukäteen kamalasti murehtia tulevaisuutta. minä haluan nyt nauttia tästä hetkestä ja onnesta tämän miehen kanssa. on tätä suhdetta niin pitkään salassa pidetty, että nyt ehkä on aika tuoda se tuttaville esiin.
 
Minä olen isäni uutta vaimoa juuri tuon 9 vuotta nuorempi. Olemme isäni kanssa läheisiä ja aikoinaan jopa kannustin häntä avioitumaan uuden vaimonsa kanssa, sillä mielestäni heillä oli mahdollisuus onneen. :)

On aivan turha miettiä, että mitä sitten kun hän on 60v ja sinä 46v. Tulevaisuutta ei tiedä, ja saattaa jopa olla, että sinä olet jo siinä vaiheessa vaikka haudassa...
 
Eihän 10-15 vuoden ikäero ole mitään. Ovathan jotkut täällä palstalla väittäneet miehensä olevan 20-30 vuotta vanhempia.

"Väittäneet" :D! Mulle on se ja sama, uskooko kukaan, mutta mun mies on 21 v vanhempi ja se ei haittaa ollenkaan. Mitä tulee tuttavien ja sukulaisten mielipiteisiin, niin jokainen elää omaa elämäänsä. Mä en puutu heidän ratkaisuihinsa ja he ei minun.
 
Kiitos teille :) Kyllä mää luulen, että mää tämän miehen kanssa olen sen onneni löytänyt. ja haluan sen muidenkin tietävän. Ensi viikonloppuna oli tarkoitus, että tutustutaan hänen tuttaviinsa ja lapsiin. iiks! mutta on tää niin ihana mies, että en minä hänestä kovin helposti luovu :D
 
Jotenkin nuorempana, esim. parikymppisten alkupäässä sitä ei edes pitänyt niin pahana, mutta nyt kun on itsellekin tullut vähän vuosia lisää, niin sitä jotenkin osaa ajatella paremmin, että kyllä tuossa ikäerossa on jo kaikennäköistä haittaa...

Mielestäni asia on juuri päinvastoin.
Nuorempana on suurikin ero siinä, onko toisen ikä 18v ja toisen 38v. Vanhemmiten ikäero ei tunnu enää niin suurelta. Numeroina ero säilyy, mutta henkinen "kuilu" kapenee :)
 

Yhteistyössä