suhde - SEKSITÖN - Se Oikea ?

[Tiinu*]

seitsemän vuotta sit tapasin yllättäen mua pari vuot vanhemman mut nuorehkon tavallisen miehen (hän oli ns.viihteellä ja itse autoilin).
sit pian kihlat ja yhteenmuutto vuokral.
"rakkautemme tuntui pelastavan hänet" (hän lopetti alkoholin kokonaan ja olinhan määkin onnest soikee

no hän tuli heti hyvin juttuun vanhempieni ja sisarusteni kanssa
ja mä tutustuin hänen sukulaisiinsa ympäri Suomen.

aika pian tästä välit miespuolisiin ulkopaikkuntaisiinkin kavereihin mun oli katkaistava kokonaan (oli mustis)
ja jopa kun erästä naisystävätärtä näin muutaman tunnin ajan, se oli ilmeisesti liikaa (siitä sain kuulla pitkään).

haaveet yhteisestä perheestä alkoivat hetimiten joten yritystä.
tuskaisa km/enkelivauvan menetys kuitenkin seuraavana vuonna (joka oli pidettävä salassa).

seksi väheni sitten pikkuhiljaa, kunnes loppui kokonaan (siis kaikilta osin, kaikki)!
tästä ei saanut kertoa kenellekään.

sukulaistemme vauvat ja "koska teille tulee"-utelut olivat minulle yhtä tuskaa sisimmässä (mut enhän voinut/saanut kertoa mitään).

miehel oli tullut kovia ja tiheneviä päänsärkyjä, kunnes kroonistuivat.

mä jopa laihdutin yli kymmenen kiloa et jos se sitteki must johtuu, pääkivut ja selibaatti (mutta turhaan! ja ne kilotki on tulleet lohtusuklail reilusti jo takas

aikani hänen kipujaan seuratessa "pakotin" hänet yksityiselle lekuril, josta sai lähetteet julkiseen: neurologile, mutta ei apua.

sit eräänä jouluna alkoi sit vähän pakosta pikavippailu mun tiedoil, ja aina oli pakko ottaa uutta velkaa kaikkien entistenkin maksuun (joten nyt on hirmu velat niskas ja mun nimissä siis suurinosa).

asiapaperien laadinnat ym. asiat oon mä viimevuodet yksin hoitanut (ku mä ne kuulemma osaan paremmin ja lisäks vakuutukset, liittymät ym. on pääosin mun nimis).

ns.kissankin nostin usein pöydälle, mut aina tuli vain riitaa jolloin jopa tavarat lenteli ja hänelle tuli tarve päänsärkytablettien lisäämiseen.
tosin mm.laskuista on ollu riitoja kun vaik on tiukkaa on ne tietyt mun mielestä heti ajallaan hoidettava, mut hänestä taas ei niillä niin kiirus oo ollut.

hankittiin nelijalkainen lemmikkikin, jost tullu hyvin rakas molemmil (mut eihän se ihmist korvaa).

mies omast halustaan jopa vaihtoi ns.leegot uusiks et jos ois ollu joku purentavirhe syy, mut ei siitäkään apuu.
ja vasta pari vuotta myöhemmin sisätautipuolel lähete jost diagnoosi: ns.vaarallinen sydänvika, jota tosin vaan seurataan koska leikkaus liian riskaa, eikä näyttöä yhteydest pääsärkyyn (arvatkaa tuntuko must toivottomalta tuolloin, ku toinen kärsii eikä apua löydy).

pakolisia menoja lukuunottamatta ollaa kaikki nää vuodet oltu vuorokaudesta toiseen yhdes.

juhlimas ei olla käyty missään, eikä mul oo tehny mielikään sen yhden kerran jälkeen (kun juhlittii mejä 1vuosikihlapäivää mies oli vaa kavereidensa kaa ja mun oli tyydyttävä hänen sukulaisesa seuraan kotiutumiseemme asti, jos hän sammui lattial).

meil oli isompaa riitaa täs joulusel pitkäst aikaa. mun piti kuulemma ajatella asiaa toisinpäin et mitä jos mul ois samat kivut/vaivat ku hänel ja toinen kinuaa kosketusta tai seksii.
no vieläpä kun puhuin tuosta kosketuksen ja koskettelun kaipuusta tunteideni ilmaisemiseks, hän kielsi mua koskemasta mihinkää ns.aroille alueilleen! halata ihan normaalihalin tosin saa.
ja vieläpä hän tokaisi et jos ei riitä niin mun pitäs kertoo sellanen äijä kuka jatkuvasti jaksaa jyystää! (rumasti musta sanottu, tuli jotenki ns.likanen olo) johon minä vastasin et miten niin jatkuvasti kun ollaa mitää tehty viimeks viisivuotta sit! ja oon uskollisen kiltisti oottanu hänen tervehtymistään nää vuodet.
ja ku kysyin et mitä jos joku muu mua koskis tai mä jotakuta hellyyden kaipuus, niin se kuulemma delaa sit sen jälkeen! (ei varmastikaan silti tarkottanu ihan noin, ku on kiltti ja ystävällisluontonen luonne)

edes kokonaan alasti en oo hänt nähny moneen vuoteen, oikeesti (suru ku ei edes saa kattoa).
jopa tv:tä katelles jos sielt tulee jokin eroottinen kohtaus, vaihdetaan kanavaa.

mä en ymmärrä miks hän ei naytä edes ulkopuolisille aina et jos pää on kivusta halkeemas: vaik jos on tekemäs remppaa jollekin, hän tekee sen loppuun/sovitusti ja vasta sit tulee kotia potemaan sitä oloa, usein oksentaenkin (mua tosin huolettanu seki aina et miten sisuskalut kestää ton jatkuvan särkylääkkeiden popsinnan).

mun ei sais kertoo kellekään näistä ja hänen/häneen liittyvistä asioista mitään kellekään. joten nytki arvelluttaa et onko väärin tää luvatta kirjoittaminen tänne?
vaik pakko, kun tuntuu etten kohta jaksa enää pitää tätä kaikkee sisälläin! terveyski alkanu mul ns.reistailee.
monesti oisin halunnut edes soittaa vaik johonki palvelevaan puhelimeen jos mies käymäs jossain: mut eipä ole voinut (ja miehen mielestä turhaa laskun tekemistä tollaset).

eipä hän tykkää mun uskonnollisuudesta (johon oon siis panostanu nykysi jaksaakseni tätä, vaikken kuulu mihinkään ns.lahkoon), varsinki ku kiellän hänt kiroilemasta (joka tullut häl hiukan tavaks viimevuosina).

kuiteski hän on jok'ikinen päivä monestikin sanonu rakastavansa mua muiskauttaen samal suukon huulil, johon mäkin oon vastannu totutusti samoin! (manittakoon myös et joka vuos hän on hankkinu mul sydämellisiä lahjoja/kukkia) ja kait mäki rakastan häntä (?) ku oon jaksanu näinkin kauan oottaa sitä "joskusta", pettämättä ja jättämättä.

nykysin kuuntelen paljon tunteikasta musiikkia ja öisin mietin eri asioita unta odottaes, mm.et mitä osaisin tehdä auttaakseni (vaik mä mietin liiaks kuulemma muutenki, vaik pitäs nukkua ku nukkuuhan hänkin!). mut enpä oo ratkaisua löytäny vieläkään

voih, ku tietäis et oonkohan ns.heränny todellisuuteen vai mikä muhun on tullu, kun en enää pidäkään tätä miestäin ns.oikeana, enkä hingu naimisiin pääsyst (kuten esim.vielä puolvuotta sitten, ja oon ny jopa aatellu et eikö mun pitänytkää saada vauvaa hänen kans vaan meni kesken).
nyt siis enempi kauhistuttais elää seksittömässä avioliitossakin ja kuinka sitä lastakaa vois toivoo (tai sit jos/kun joskus/milloinlie voiski olla sillee, kestääkö häl elimistö piitkästä aikaa sit tehä "sitä").

te hyvät lukijat, helppii, mitä minä tekisin? en kyl voi luovuttaakkaa ku eihän se mies-rassukka yksin pärjää (hänen sanoin: hänen elämällään ei ois merkitystä sit enää) ja pettäiskö sydänki, pääkivun pahenemisesta puhumattakaan! määhän oisin ns.julma, enkä vois ikinä antaa ittelleni anteeks, jos luovutan yhteisen tulevaisuuden suhteen ja hälle sattuu jotain! vai kuinka? mun pitää jaksaa, vai pitääkö, koska vaihtoehtoja ei taida olla. kokemuksia, neuvoja? iältä ollaa kolmenviiden kieppeil. kiitti et jaksoitte lukea:')

 

[Tiinu*]

noi ala-hymiöt aiheettomia/vääriä siis

 

[Kippuravarvas]

"Pettäiskö sydänkin pääkivun pahenemisesta puhumattakaan" :hug:

 

[kia]

surullista luettavaa. Vaikka olenkin hyväsydäminen ja mietin miehenkin tunteita, niin silti sanon että ajattele nyt itseäsikin. Ihmeen kauan olet kestänyt tilannetta. Tämä on sinun ainutkertainen elämäsi, ja sinun tulee nauttia siitä ja tehdä kuten itse haluat. Tuntuu että mies on niin omistushaluinen että ei aivan puhu totta aina noista pääkivuistaan. Eli liioittelee tai sitten keksittyä koko juttu. En ole ennen kuullut että sydänvika ilmenee pääkipuna! Tuo että hän sitoo sinut 4seinän sisälle, kun et saa tavata edes naispuolisia kavereita, on sairaaloista mustasukkaisuutta. Eli tuo ei ole tervettä! Saati se että hän kieltää sinulta seksin, sairauksiinsa vedoten. Itse olen 30v ja aviossa, ja jos mies tai minä oltaisiin sairaita sillai ettei pystyttäisi seksiin, niin ehdottomasti kummatkin annettaisiin lupa käydä maksullisissa tai muulla tavoin hoitaa tarpeensa muiden naisten tai miesten kanssa. Ja meillä seksi ei ole mikään elämäntarkoitus vaan meillä on seksiä vain 1-6krt/kk.

 

[va]

vaikea tilanne mutta jos minä olisin samassa tilanteessa niin jättäisin miehen. en osaa kuvitella että mitään hyvää tapahtuisi tulevaisuudessa tuollaisessa suhteessa ja minulle perheen perustaminen ja lasten saaminen on hyvin tärkeää ja yksi syy ylipäätänsä sille että olisin suhteessa johonkuhun. olet 35 vuotias ja aikaa ei sinulla enää ole paljon jos lapsia haluat. ja vaikka miehesi suostuisikin seksiin lasten saamiseksi niin jaksaisiko hän osallistua elämäänne tai kiinnostaako häntä ylipäätänsä lasten hankkiminen jos seksikään ei kiinnosta. huolestuttaa että joudut tilanteeseen jossa joudut luopumaan kaikista unelmistasi perheen perustamisesta ja onnellisuudesta vain miehen takia jota et edes ehkä rakasta.

en tiedä onko miehelläsi oikea sairaus ja kuinka vakava se on tai sitä kuinka paljon se vaikuttaa elämäänne tai miehesi tapaan suhtautua sinuun, mutta kuulostaa kyllä siltä että suhteessanne on muitakin ongelmia kuin vain miehesi päänsäryt. vainoharhainen mustasukkaisuus ja sinun eristäminen muista ihmisista on väärin ja ei johdu päänsärystä. se että sinun vastuullasi ovat kaikki rahaongelmanne ja sinun nimissäsi kaikki lainat ja sitä kautta kaikki ongelmat on väärin, kuulostaa tahalliselta eikä johdu päänsärystä. sinulla on oikeus kertoa ihmisille asioistasi ja elämästäsi ja sinulla on oikeus soittaa palveleviin puhelimiin tai mennä esim puhumaan ammattiauttajalle asioistanne riippumatta siitä mitä miehesi sanoo asiaan.

avioliitto tai parisuhde EI ole sama asia kuin hoitosuhde. et ole hänen sairaanhoitajansa. miehesi ei voi olettaa että olisit onnellinen suhteessa jossa teidän suhteenne perustuu pelkästään sille että hän on sairas ja sinun pitää vain kestää se. sääli ei ole oikea syy olla parisuhteessa. miehesi sairaus, sen paheneminen, sen seuraukset tai se miten miehesi reagoi jos jätät hänet ei ole sinun vastuullasí. parisuhde ei voi olla onnellinen jos yksi osapuoli on onneton ja toinen ei edes halua tehdä asialle mitään ja sitten vielä yrittää jopa estää avun hankkimisen.

voisit myös mennä selvittämään ajatuksiasi esim johonkin pariterapiaan tai vaikka yksinäsi mennä jonkun kanssa keskustelemaan ja löytämään oikeaa ratkaisua, mm väestöliitolla on erilaisia palveluita tarjolla. tässä oli joitain ajatuksia mitä tuli mieleen, toivon sinulle jaksamista ja toivottavasti löydät ratkaisun.

 

[kohtlotoveri]

tuo tilanne

 

[Non compos mentis]

Jotenkin outoa, ettei lähdetä suht nuorelta ihmiseltä korjaamaan sydänvikaa. Ok, leikkauksissa on riskinsä, mutta entä sitten elämän heittäminen hukkaan, kun ei voi mitään tehdä? Itse epäilen, ettei miestäsi kiinnosta seksi. Se on vaikea asia tuoda julki, mutta seksittömiä parejakin on. Tosin, se toimii vain jos kumpikaan ei halua seksiä.

 

[*]

niin siis voiko ne halut kadota ihan ykskaks yllättäen ja ilman että kumppani ois muuttunu ns.vastenmieliseks? Ku mies kumminki ei siks koske/anna koskea ettei ala haluttaa koska ei sit kuitenkaa pysyt tekee mitään..