suhde varattuun

  • Viestiketjun aloittaja anni
  • Ensimmäinen viesti
sivullinen
Alkuperäinen kirjoittaja höö:
Ja sitten kun ei enää muuta keksitä, nälvitään ap:n palstoilla roikkumista! Laittakaapa merkille, että aina se alkuperäinen liitto on kaikkien ulkopuolisten mielestä se ainut oikea, vaikkei mitään siitä tiedetäkään. On niin helppoa moralisoida muiden elämää ja olla niin paljon parempi ihminen.
Asioita pitää pystyä katsomaan monelta kantilta ja kuvitella miltä tuntuu niistä osapuolista, jotka täällä eivät ole kertomassa omaa kantaansa. Ap:n näkemys tilanteesta on vain hänen omansa. Olisi mielenkiintoista kuulla mieheltä tai hänen avokiltaan myös heidän näkemyksensä suoraan, eikä ap:n kuvittelemina. Epäilempä ettei ap:n muutaman viikon vanha ihastus sillin tutnuisi niinoiekutetulta, jos kaikki osapuolet olisivat kantansa kertomassa.
 
Heh
Kohta AP kirjoittaa täällä että mitä teen kun mies jätti nyt minut ja palasi exän tykö tai löysi uuden. Tai onkohan sillä nyt uusi kun tekee koko ajan ylitöitä ja lähtee poikien kanssa reissuun ja puhelin piipppaa koko ajan....
 
niin
Alkuperäinen kirjoittaja Heh:
Kohta AP kirjoittaa täällä että mitä teen kun mies jätti nyt minut ja palasi exän tykö tai löysi uuden. Tai onkohan sillä nyt uusi kun tekee koko ajan ylitöitä ja lähtee poikien kanssa reissuun ja puhelin piipppaa koko ajan....
Tai sitten se kirjoittaa kuinka sydän särkyi kun mies ei pitänytkään lupauksiaan. Miksi se ei tahdo naimisiin? Miksi se ei esittele vanhemmilleen tai kavereilleen? Miksi se ei tee tarpeeksi kotitöitä, vaan jättää roiskeita vessanpeiliin? Tai miten jakaa raha-asiat, kun mies lähteee lomalle eikä ap:llä ole varaa asua yhtä kalliissa hotellissa, vaan hän yöpyy sivummalla halvemmassa versiossa. Tai miksi miehen jäljiltä alapää kutiaa? Tai miksi mies ei ole kertonut aiemman liittonsa lapsista? Tai miksi miehellä on yllättäen paljon harrastuksia ja hän piilottelee kännykkäänsä? Tai miksi mies pitää edelleen monia nettiseuralaisia? jne..
 
Jeah!
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
Alkuperäinen kirjoittaja Heh:
Kohta AP kirjoittaa täällä että mitä teen kun mies jätti nyt minut ja palasi exän tykö tai löysi uuden. Tai onkohan sillä nyt uusi kun tekee koko ajan ylitöitä ja lähtee poikien kanssa reissuun ja puhelin piipppaa koko ajan....
Tai sitten se kirjoittaa kuinka sydän särkyi kun mies ei pitänytkään lupauksiaan. Miksi se ei tahdo naimisiin? Miksi se ei esittele vanhemmilleen tai kavereilleen? Miksi se ei tee tarpeeksi kotitöitä, vaan jättää roiskeita vessanpeiliin? Tai miten jakaa raha-asiat, kun mies lähteee lomalle eikä ap:llä ole varaa asua yhtä kalliissa hotellissa, vaan hän yöpyy sivummalla halvemmassa versiossa. Tai miksi miehen jäljiltä alapää kutiaa? Tai miksi mies ei ole kertonut aiemman liittonsa lapsista? Tai miksi miehellä on yllättäen paljon harrastuksia ja hän piilottelee kännykkäänsä? Tai miksi mies pitää edelleen monia nettiseuralaisia? jne..
Niin ja miksi mies katselee pornoa netistä ja kuolaa teinejä kaupungilla. Ei lepertele kauniita sanoja. Mies vaan lässähtää, katselee urheilua tv:stä kaljatölkki kourassa.

Ja kaiken kukkuraksi ap ei tiedä mitä ostaisi miehelle lahjaksi kuukauden seurustelun muistopäivänä!

 
annia
Alkuperäinen kirjoittaja äijä:
Miehet tekevät mitä vaan saadakseen pillua. Tämä on totuus ja se ei muutu miksikään. Vokottelevat parhaan kaverinsa naisen ja voih voih, jälleen se on naisen vika.
Se vaan on elämää, eikä sille mitään mahda. Nainen kuitenkin voisi edes yrittää pitää järjen päässään. Nainen ei ole niin hormoniensa orja kuin mies, vaikka toisin väitetään.
Jos olet varatun kanssa tekemisissä, unohda tunteesi ja ota vain ilo irti.
Älä hetkeäkään usko, mitä mies sulle löpisee.
MIEHET eivät kyllä vokottele parhaan kaverinsa naista. Siitä on miehekkyys kaukana. Idiootti vain tekee niin.

Nainen se vasta hormoniensa orja onkin. Kun nainen pettää, se on yleensä ovulaation aikana, jolloin on suurin mahdollisuus tulla raskaaksi. Kun minä en käytä hormoniehkäisyä, olen ihan hullu ovulaation aikaan. Säntäilen ympäriinsä, kaipaan jonnekin pois. Haaveilen ryhmäseksistä viereisessä vessassa vieressä olevien miesten kanssa. Kaikki näyttää niin kiihottaville ja panettaville, kaikki muut paitsi se oma kultsi. En enää uskalla ottaa ollenkaan alkoholia siihen aikaan, on niin monta kertaa nähty mitä siitä seuraa. Ja minä en todellakaan tykkää tästä. En ymmärrä miksi miehet aina jotenkin ylpeilee sillä, etteivät hallitse omaa elämäänsä. Minusta se on kamalaa. Minä haluan itse aivoillani päättää asioistani, en tehdä mitään hölmöä hetken mielijohteesta hormonieni takia. Mikä siinä muka on niin hienoa, ettei hallitse itseään? Että tuntuu kuin joku muu veisi ja minä vain roikkuisin perässä?

Siitä olen samaa mieltä, että jos lähdet varatun kanssa leikkimään, niin ei tosiaan kannata uskoa mitään mitä se sanoo, sukupuolesta riippumatta. Aina sen oma kumppanin sanotaan olevan kamala ja oman suhteen huono. Minulla on tästäkin kokemuksia. Kyllä se hetkellinen huuma sokaisee niin, että siihen melkein itsekin uskoo sillä hetkellä. Sitten sitä taas menee kotiin ja näkee sen oman kumppaninsa taas niin ihanana. Sitä voi hetkellisesti sokaistua jos ihastuu toiseen, mutta tosipaikan tullen muistaakin taas sen miksi sitä tulikaan yhteen mentyä ja katumus iskee. Hyvin harva toinen nainen tai toinen mies on saanut itselleen pysyvästi sen petturikaverinsa. Parisuhteessa oleva ihminen hakee hetken hupia, ei uutta vakavaa suhdetta. Eihän sitä mitään uutta vakavaa halua, sehän parisuhteessa olevalla on jo.
 
Guest
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
Alkuperäinen kirjoittaja Heh:
Kohta AP kirjoittaa täällä että mitä teen kun mies jätti nyt minut ja palasi exän tykö tai löysi uuden. Tai onkohan sillä nyt uusi kun tekee koko ajan ylitöitä ja lähtee poikien kanssa reissuun ja puhelin piipppaa koko ajan....
Tai sitten se kirjoittaa kuinka sydän särkyi kun mies ei pitänytkään lupauksiaan. Miksi se ei tahdo naimisiin? Miksi se ei esittele vanhemmilleen tai kavereilleen? Miksi se ei tee tarpeeksi kotitöitä, vaan jättää roiskeita vessanpeiliin? Tai miten jakaa raha-asiat, kun mies lähteee lomalle eikä ap:llä ole varaa asua yhtä kalliissa hotellissa, vaan hän yöpyy sivummalla halvemmassa versiossa. Tai miksi miehen jäljiltä alapää kutiaa? Tai miksi mies ei ole kertonut aiemman liittonsa lapsista? Tai miksi miehellä on yllättäen paljon harrastuksia ja hän piilottelee kännykkäänsä? Tai miksi mies pitää edelleen monia nettiseuralaisia? jne..
Tai sitten se mies on edelleen rakkainta maailmassa ja mies ei tee ylitöitä vaan päinvastoin vaihtaa työpaikan sellaiseksi, ettei niitä tarvitse tehdä vaan voi viettää enemmän aikaa kotona. Ja huolehtii enemmän kotitöistä kuin muut perheenjäsenet. Ja päivittäin sanoo jotain kaunista uudelle puolisolleen, pitää kainalossa, silittää ja hoivaa. Ja antaa kaiken rahansa yhteiseen käyttöön. Alun suunnaton intohimoinen rakkaus ja ensisilmäyksellä rakastuminen on muuttunut kyllä. Siitä on tullut suurta kiintymystä, rakkautta ja halua olla toisen lähellä enemmän ja enemmän. Sielunkumppanuus on säilynyt.

Joskus vaihtaminen kannattaa :)
 
ap
Anteeksi, että tulin taas kommentoimaan ; )

Kiitos Tyyne ja edellinen kirjoittaja. Näemmä te ymmärrätte, mitä elämä voi tullessaan tuoda. Jollekin on myös jäänyt epäselväksi, että mies ON jo eronnut ja myös kertonut vanhemmilleen ja ystävilleen. Mitään piilottelua ei ole. Kauniita sanoja ja hellyydenosoituksia riittää. Minä olen se, joka on lopettanut ylityöt.

Ja totta, mieluummin olen yksin, kun kenen tahansa kanssa. Niin olen ollutkin jo jonkin aikaa, ennen tätä.

Ja jos sitten käy niin ikävästi, että mies lähteekin pois, niin sitten lähtee. Ei sitä voi tietää etukäteen. Menin naimisiin ollakseni siinä liitossa loppuelämäni. Alkuasetelmat olivat täydelliset. Toisin kävi, mies petti jne, joten se niistä todennäköisyyksistä. Vaikka mies lähtisi tänään, niin olen kuitenkin ollut kuukauden todella onnellinen, mitä ei ole tapahtunut kovin usein elämässäni.
 
Epäileväinen
Onkohan se mies täysin kirkkaila valoilla kulkeva? Kun noin nopeasti vanhemmilleen esittelee, vai esitteleekö se siellä kaikki panonsa? Ehkä se on siinä perhepiirissä tavallista touhua.

Onk se mies jo muuttanut pois avokkinsa luota? Vai vasta kertonut että panee toistakin?
 
Sivusta seuraaja
Epäileväinen, miksi olet noin katkera?!?!

Tuntuu absurdilta vihainen kommentointisi. Vaikka ymmärrän kyllä, jos joku on sinua joskus pettänyt, niin tunteesi ovat oikeutetut.

Ymmärräthän silti, että kaikki tapaukset ovat erilaisia, eikä tämä koske sinua, vaikka ehkä muistuttaakin sinua historiastasi. Sinulla on oikeus vihaasi, mutta kanavoisit sen oikein, pitämällä vaikka päiväkirjaa.
 
=)
Niinpä, mieshän voi puhua ihan mitä vaan ja sinä uskot kaiken (ainakin siltä tuntuu)..Mutta onnea sinulle valitsemallasi tiellä!
Puheet ja teot on ihan eri asia jos et ole vielä oppinut. Mies ei ainakaan vaikuta siltä, että kovin täysillä kävisi..Teinit toimii noin, ei aikuiset ihmiset.
 
=)
Niinpä, mieshän voi puhua ihan mitä vaan ja sinä uskot kaiken (ainakin siltä tuntuu)..Mutta onnea sinulle valitsemallasi tiellä!
Puheet ja teot on ihan eri asia jos et ole vielä oppinut. Mies ei ainakaan vaikuta siltä, että kovin täysillä kävisi..Teinit toimii noin, ei aikuiset ihmiset.
 
=)
Niinpä, mieshän voi puhua ihan mitä vaan ja sinä uskot kaiken (ainakin siltä tuntuu)..Mutta onnea sinulle valitsemallasi tiellä!
Puheet ja teot on ihan eri asia jos et ole vielä oppinut. Mies ei ainakaan vaikuta siltä, että kovin täysillä kävisi..Teinit toimii noin, ei aikuiset ihmiset.
 
ap
En ole tietenkään ollut kuuntelemassa miehen keskusteluja sukulaisilleen ja ystävilleen. Sen sijaan ero on tapahtunut konkreettisesti ja asunto kaupan.

Mielestäni tässä elämässä ei tule mistään mitään, jollei voi luottaa toiseen ihmiseen. Ei tietenkään sinisilmäisesti, mutta tietyissä määrin. Pitäisikö kaikkea epäillä? Ja kun en epäile, olen jotenkin epäonnistunut? Harva ihminen pystyy enää tänä päivänä luottaa toiseen ihmiseen. Se, joka luottaa, ei tee mitään väärin, mutta se, joka pettää luottamuksen, tekee.
 
Epäileväinen
Alkuperäinen kirjoittaja Sivusta seuraaja:
Epäileväinen, miksi olet noin katkera?!?!

Tuntuu absurdilta vihainen kommentointisi. Vaikka ymmärrän kyllä, jos joku on sinua joskus pettänyt, niin tunteesi ovat oikeutetut.

Ymmärräthän silti, että kaikki tapaukset ovat erilaisia, eikä tämä koske sinua, vaikka ehkä muistuttaakin sinua historiastasi. Sinulla on oikeus vihaasi, mutta kanavoisit sen oikein, pitämällä vaikka päiväkirjaa.
Eivätköhän tunteeni ole oikeutettuja joka tapauksessa (oli tilanteni mikä tahansa), kuten kenen tahansa muunkin tunteet.

Sinullakin on oikeus tunteisiisi ja epäilyihisikin. Oletko itse ollut joskus pettäjä?
 
entäs?
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En ole tietenkään ollut kuuntelemassa miehen keskusteluja sukulaisilleen ja ystävilleen. Sen sijaan ero on tapahtunut konkreettisesti ja asunto kaupan.

Mielestäni tässä elämässä ei tule mistään mitään, jollei voi luottaa toiseen ihmiseen. Ei tietenkään sinisilmäisesti, mutta tietyissä määrin. Pitäisikö kaikkea epäillä? Ja kun en epäile, olen jotenkin epäonnistunut? Harva ihminen pystyy enää tänä päivänä luottaa toiseen ihmiseen. Se, joka luottaa, ei tee mitään väärin, mutta se, joka pettää luottamuksen, tekee.
Luottiko hänen avovaimonsa häneen? Sinisilmäisesti vai tietyssä määrin? Pettikö joku hänen mahdollisen luottamuksensa? Olisiko hänen kannattanut epäillä?

Missä mies asuu nyt?
 
Sivusta seuraaja
En ole ikinä pettänyt. Minua on kyllä petetty.

Viimeksi viimeisimmässä suhteessa. Asuimme yhdessä. Ei oltu yhdessä, mutta yhteinen omistusasunto ja auto. Mies petti, valehteli, petti, valehteli (siis saman naisen kanssa). Jäi kiinni. Heitin pihalle. Olisi tehnyt mitä vain etten olisi jättänyt, konttasi ja itki.

Mutta kun sydämeni särkyi, hän ei sitä ikinä olisi ehjäksi saanut. Luottamus oli häipynyt ikuisiksi ajoiksi. Sen jälkeen en ole uuteen suhteeseen ollut valmis.

Nyt tuntuu, kun yli vuosi mennyt, niin alan pikku hiljaa olla valmis katselemaan taas ympärilleni.
 
Epäileväinen
Alkuperäinen kirjoittaja Sivusta seuraaja:
En ole ikinä pettänyt. Minua on kyllä petetty.

Viimeksi viimeisimmässä suhteessa. Asuimme yhdessä. Ei oltu yhdessä, mutta yhteinen omistusasunto ja auto. Mies petti, valehteli, petti, valehteli (siis saman naisen kanssa). Jäi kiinni. Heitin pihalle. Olisi tehnyt mitä vain etten olisi jättänyt, konttasi ja itki.

Mutta kun sydämeni särkyi, hän ei sitä ikinä olisi ehjäksi saanut. Luottamus oli häipynyt ikuisiksi ajoiksi. Sen jälkeen en ole uuteen suhteeseen ollut valmis.

Nyt tuntuu, kun yli vuosi mennyt, niin alan pikku hiljaa olla valmis katselemaan taas ympärilleni.
Tuolta se mahtaa tuntua ap:n "miehen" avovaimostakin. Sitten siihen päälle vielä se, että mies ottaa heti uuden tilalle, ikään kuin yhteisellä taipaleella ei sen vertaa ole merkitystä että antaisi hieman pölyn laskeentua ja tunteiden tasaantua. Se voi satuttaa pahastikin. Ihan vain vierestä olen ysätväni tuskaa seurannut. Minä itse en olet tuota kokenut. En pettämistä, enkä jättämistä.
 
eräs onnekas
Hyvään suhteeseen ei mahdu kolmatta osapuolta. Jos ne suhteet jätettyjen vaimojen/vaimokkeiden kanssa eivät olleet niin hyviä, että olisi kannattanut jatkaa. Tietenkin olisi hyvä erota ennen kuin alkaa uuteen suhteeseen, mutta ainakin minun mieheni totesi, että hän ei uskonut elämän sen kummempaa tarjoavan kuin sillä hetkellä oli. Suhde oli niin ahdistava, että mieheni kutsuu minua hengenpelastajakseen. Ja huomasi elämän olevan elämisen arvoista ja onnellisuudenkin olevan mahdollista minuta tavattuani.

Joskus näinkin voi käydä. Ja se "ainoa oikea" tulee vastaan ns. väärään aikaan. Ne, jotka eivät ole näin kovasti rakastaneet ketään, eivät voi ymmärtää. Sääli heitä.

Ja niille, jotka seuraavaksi povaavat mieheni pettävän minuakin kohta jne. älkää vaivautuko. Meidän suhteemme on jo kestänyt vuosia ja ei ole ainakaan huonontunut :) Olemme edelleen vähintäänkin yhtä onnellisia ja rakastuneita kuin alussa.
 
juu
Alkuperäinen kirjoittaja eräs onnekas :
Hyvään suhteeseen ei mahdu kolmatta osapuolta. Jos ne suhteet jätettyjen vaimojen/vaimokkeiden kanssa eivät olleet niin hyviä, että olisi kannattanut jatkaa. Tietenkin olisi hyvä erota ennen kuin alkaa uuteen suhteeseen, mutta ainakin minun mieheni totesi, että hän ei uskonut elämän sen kummempaa tarjoavan kuin sillä hetkellä oli. Suhde oli niin ahdistava, että mieheni kutsuu minua hengenpelastajakseen. Ja huomasi elämän olevan elämisen arvoista ja onnellisuudenkin olevan mahdollista minuta tavattuani.

Joskus näinkin voi käydä. Ja se "ainoa oikea" tulee vastaan ns. väärään aikaan. Ne, jotka eivät ole näin kovasti rakastaneet ketään, eivät voi ymmärtää. Sääli heitä.

Ja niille, jotka seuraavaksi povaavat mieheni pettävän minuakin kohta jne. älkää vaivautuko. Meidän suhteemme on jo kestänyt vuosia ja ei ole ainakaan huonontunut :) Olemme edelleen vähintäänkin yhtä onnellisia ja rakastuneita kuin alussa.
Jotkut tulevat onnellisiksi pelkästään siitä että saavat pettää jotakuta.
 
eräs onnekas
Jotkut tulevat onnellisiksi pelkästään siitä että saavat pettää jotakuta.[/quote]

Mies otti eron parissa kuukaudessa tavattuamme. O N N E K S I sillä pettämisellä on niin pitkä vaikutus onnellisuuteen, että kestää vuosikaudet parin kuukauden satsauksella.
 
kapteeni
Kyllä koko tämän asian olisi voinut hoitaa hienotunteisemminkin. Et olisi alunperinkään mennyt sänkyyn varatun miehen kanssa, vaan odottanut että hän eroaa. Hänelle samaa pidättyvyyttä. Näin onnenne olisi oikeutetumpaa, kuin jonkun pettämisen kustannuksella hankittua.

Mutta ninihän se menee että kun laivakin on uppoamassa, ihmisistä tulee murhaajia, jotta itse selviävät. He hukuttavat kanssasiariaan, etsiessään jotain mikä pitää pinnalla. Elämän raadollisuus näkyy myös näissä parisuhdekuvioissa selkeästi.
 
eräs onnekas
Elämän raadollisuus ei näy kuin ihmisissä, jotka eivät näe kokonaistilanteita ja sitä, että jokainen suhde on erilainen. Vai onko se niin vaikeaa nähdä sitäkin puolta asiasta, että ne alkuperäiset vaimokkeet eivät välttämättä olleet kovin siedettäviä. Joskus olisi sielläkin päässä peiliin katsomisen paikka.

Sen lisäksi kenenkään "kustannuksella" ei ole mitään hankittu. Sanoinko myöskään, että sänkyyn olisi menty ennen eroa ? Meidän onnemme on täysin oikeutettua. Ja tämä jätetty "kanssasisar" oli eropäätöksen kuullessaan ainoastaan halunnut tietää, minkä omaisuudesta saa pitää (<- nopeasti toipui hukkumisesta, kun muutamassa minuutissa tämä tuli mieleen). Raadollista oli, mutta ei ehkä ihan niin päin, kun kapteeni kuvitteli.
 
Kapteeni
Alkuperäinen kirjoittaja eräs onnekas:
Elämän raadollisuus ei näy kuin ihmisissä, jotka eivät näe kokonaistilanteita ja sitä, että jokainen suhde on erilainen. Vai onko se niin vaikeaa nähdä sitäkin puolta asiasta, että ne alkuperäiset vaimokkeet eivät välttämättä olleet kovin siedettäviä. Joskus olisi sielläkin päässä peiliin katsomisen paikka.

Sen lisäksi kenenkään "kustannuksella" ei ole mitään hankittu. Sanoinko myöskään, että sänkyyn olisi menty ennen eroa ? Meidän onnemme on täysin oikeutettua. Ja tämä jätetty "kanssasisar" oli eropäätöksen kuullessaan ainoastaan halunnut tietää, minkä omaisuudesta saa pitää (<- nopeasti toipui hukkumisesta, kun muutamassa minuutissa tämä tuli mieleen). Raadollista oli, mutta ei ehkä ihan niin päin, kun kapteeni kuvitteli.
Aina kun kuulen toisten naisten tai petturimiesten uusien naisten puhuvan miehen entisestä vaimosta, niin hänestä haetaan syyllistä kaikkeen. Kummallista. Tämä on varmaankin juuri sitä oman syyllisyyden kaatamista jonkun toisen niskaan.. pakenemista. Kyllä heidän olisi pitänyt keskenään selvittä parisuhdeongelmansa ja eronsa. Tuskin se ex ainoa oli jossa syytä oli, vaikka näinhän mies mieluusti selittelee uusille naisilleen, ja uusi nainen taas vastaavasti muulle maailmalle. Miksette nauti onnestanne ja anna entisen vaimon elää onnellisina ilman teidän panettelujanne?
 
eräs onnekas
Ihan siitä samasta syystä, kun sinunlaisesti syyllistävät sitä uutta paria :) Voit olla ihan varma, että ex ei meidän elämässämme ole edes ajatuksen tasolla enää mukana.
 
ap
Mä en tässä kyllä syyllistä oikeastaan ketään. Syyllisen hakeminen ei ole järkevää. Jos jotain tarvitsee osoittaa sormella, niin sitten syyllistäisin miehen. Mutta en kuitenkaan, koska tilanne oli, mikä oli. En syyllistä mitenkään sitä naista. En tiedä, enkä välitäkään tietää, miksi heillä meni huonosti. Oliko siihen syynä nainen vai mies vaiko molemmat. Yleensä molemmat. Tai ei kumpikaan, homma ei vain toimi, vaikka rakastaisikin toista (itse olen ollut sellaisessakin suhteessa).

Tämähän on ollut vain hyväksi sille naiselle. Saa tilaisuuden löytää sellainen mies, joka on hänelle sopiva. Tämä mies ei ollut.

Ja kumpi on loppujen lopuksi pahempaa pettämistä. Se, että menee sänkyyn jonkun kanssa vaiko se, että aidosti rakastuu toiseen. Lopputulos siis toisaalta ihan sama.

Ja vielä. Ensin moralisoidaan sitä, kun kaikki kävi niin nopeaan, toisaalta taas sitten olisi pitänyt odotella. Mielestäni tässä on ainakin oikein tehty se, että totuus on paljastettu niin lyhyessä ajassa kuin vain on voinut olla mahdollista. Uskon tämän olleen parempi vaihtoehto naiselle. Ainakin itse haluaisin tietää mahd. pian totuuden.
 

Yhteistyössä