suhde varattuun

Kyllä nyt on taas mustavalkoista ajatusmaailmaa tarjolla. Varsinkin tuo "kerran pettäjä aina pettäjä" pistää silmään pahasti. Ihan kuin pettäminen olisi joku luonteenpiirre, josta ei millään pääse eroon vaikka haluaisikin. Moraali pysyy aina muuttumattomana, niinkö?

Edellisessä suhteessani petti niin mies kuin minäkin. Minä tosin "vain" kerran, mies useasti. Enkä koskaan olisi uskonut niin tekeväni. Mutta se suhde vaan oli niin huono ja vasta se pettämiseni avasi silmät ja tajusin lähteä. En lähtenyt sen miehen luo, jonka kanssa avopuolisoani petin, vaan ihan sinkkuelämää elämään. Toki olisi ollut kaikkien kannalta parempi että asiat olisi ajoissa puhuttu selväksi ja erottu nätisti. Nyt sitten piti ensin satuttaa toisiamme ja vielä muitakin. Mutta ei ne asiat vaan aina mene niin kuin oikein on.
Ja nyt voitte sitten kuorossa huutaa, että kyllä tulen pettämään vielä uudestaankin kun kerran sen jo tein. En usko. Pettäminen ei ole mikään mieltäylentävä kokemus, en ole siitä mitenkään ylpeä. tunnontuskia koin vaikka mies oli itse ensin mennyt ja pettänyt. Nykyinen suhteeni on varsin onnellinen. Tapasimme melko lyhyen ajan kuluttua erostani, mies oli aluksi epäilevällä kannalla juuri sen vuoksi. Mutta nyt on jo pitempään yhteistä elämää takana, edelleen ollaan onnellisia yhdessä. Meidän suhteemme ei alkanut pettämällä, mutta pettämisestä kyllä, tavallaan.

 

Seuraavassa linkissä yksi tarina siitä, miksi mies ei loppujen lopuksi sittenkään jättänyt vaimoaan, vaikka tapasikin omien sanojen mukaan elämänsä naisen. Lukekaa koko ketju, aloittaja kirjoittaa useamman viestin, älkääkä häiriintykö siitä, että keskustelussa on kyse myös erektiohäiriöstä. Mielestäni viestit kuitenkin osittain selittävät sitä, mistä täälläkin on puhuttu, eli miksi edellisestä suhteesta on vaikea lähteä, ennen kuin tulee eteen ns. ulkopuolinen syy lähtöön. Tällaista on elämä...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=1500000000000018&posting=22000000017107429

 

Tässä keskustelussa on eräs asia, joka nousee jatkuvasti esiin. Ap on niin varma miehestä ja lähti suhteeseen sillä mielellä jo viikon päästä, ettei hän aio itse katselle pitkään varattua, vaan haluaa mieheltä selvän ratkaisun. Ap vaikutti hyvin vaativalta ja halusi epäilemättä miehen itselleen.

Ilmoititko ap suhteestanne miehen avokille tai teitkö sen muutoin tietoiseksi esim. kertomalla kavereillesi? Tällaiset juoruthan leviävät kulovalkean tavoin.

Jotenkin jää vaikutelma, että mies on ollut pakkorakosessa eroamaan, joko apn vuoksi tai jostain muusta syystä. Ehkäpä pettämistä tai muita sotkuja on ollut jo aiemminkin, ja ap vain sattui nyt tilanteeseen, jossa ero käynnistyi.

Silti eniten ihmettelen apn tapaa ottaa mies sen kummemmin miettimättä. Oliko mies aplle jostain jo ennestään tiedetty? Ehkäpä hän jo tiesi miehen suhteen rakoilevan ja osasi asettautua sopivasti hollille. Näitä tällaisia juttujahan on vaikka kuinka. Odotetaan sopivaa tilannetta ja pannaan juttu rullaamaan.

 

Vuosi on siitä kun mies petti (saman naisen kanssa pitkän aikaa) jäi kiinni ja erosimme. Itse alan vasta nyt olla valmis uuteen suhteeseen, ja "tutkani" on päällä potentiaalisia miehiä varten.

En silti MISSÄÄN VAIHEESSA ole syyllistänyt tätä toista naista. Ainoastaan miehen. Nainen oli sinkku. Mies oli varattu. Miehellä oli vastuu tapahtuneesta. Eihän mies ollut mikään tahdoton ja kaikkien vietävissä. Hän itse päätti teoistaan. Menin rikki, mutta olen siitä onnellinen. Rakastin miestä siis enemmän kuin hän minua. Hyvä että sellainen suhde loppui, ansaitsen miehen joka rekastaa minua niin apljon, ettei petä. Voin silti sanoa, että exäni on hyvä mies. Hän yritti kantaa vastuunsa, eikä lopettanut suhdetta kanssani vaikkei ollut kanssani onnellinen. Se johti pettämiseen.

Se, että minua on petetty, ei tee minusta katkeraa ämmää, joka syyllistää aina "toiset naiset". Me emme voi tietää minälaista juuri heillä on ollut, millainen heidän suhteensa oli.

 

Yksinkertaistan vielä tuota yleistystä "toisen naisen" syyllistämistä:

Jos joskus koira puree minua = satuttaa minua = tulen surulliseksi ja vihaiseksi, niin tyhmä olisin jos koko elämäni vihaisin koiria. Aina kun näkisin koiran, tämä sama tunne tulisi pintaan ja suuttuisin/tulisin surulliseksi.

Jos joskus mies tekee oharit eikä tule treffeille = en enää ikinä mene treffeille.

 

Enpä jaksanut lukea noita edellisiä... Mulla on kuitenkin ollut suhde varattuun mieheen jo vajaa 3 vuotta, itsekin olen varattu, kaikki on mennyt todella hyvin Siinä ajassa kerkiää jo tutustua toiseen muutenkin kuin sängyssä, nautitaan rakastelusta ja nautitaan toisen läheisyydestä...ihana mies!!!

 

Onhan näitä juttuja. Oli suhde naimisissa olevaan perheelliseen mieheen pari vuotta. Siinä ajassa kerkisi toista jo tuntemaan niin, että tiesi miehellä olevan myös muita sivusuhteita, jotkut kestäneet todella kauan. Voi olla, että hänen elämänsä ja aikansa kului naiskennellessa siellä sun täällä, kun ei ollut vakityötäkään.

En tiedä, miksi oikeastaan tapailin miestä, vaikka tiesin hänet kelvottomaksi. Ihmettelen myös, miksi muutkin fiksut naiset olivat samassa junassa. Miehestä tiesi vain sen, miten naimatilanteessa toimi ja mitä halusi itsestään kertoa. En tiennyt olisko edes totta. Todennäköisesti ei.

Loppuihan tämäkin vakipano kestettyään aikansa. Naistuttavani otti hänet, vai menikö se toisin päin. No kutenkin tilanne oli se, etten enää viitsinyt mennä samaan sänkyyn, jossa tiesin sairaan ja monenlaisia miehiä kolunneen naisen maanneen. Sen verran sentään löytyi itsesuojeluvaistoa.

Niin että varatun kanssa sitä tosiaan nautitaan rakastelusta ja nautitaan toisen läheisyydestä...

 

Ihan siitä samasta syystä, kun sinunlaisesti syyllistävät sitä uutta paria Voit olla ihan varma, että ex ei meidän elämässämme ole edes ajatuksen tasolla enää mukana.

Samasta syystä et varmasti toimi, minunlaisillani kun on tuo moraalikäsitys vähän toisenlainen. Minunlaiseni eivät hyväksy pettämistä, eivätkä sitä että varatun kanssa kuksitaan. Minunlaiseni arvostavat parisuhdetta sen verran paljon, että jopa eron kohdatessa annamme parin keskenään setviä eronsa ilman kolmansia osapuolia. Minunlaiseni hyväksyvät uudet liitot, vasta kun entiset ovat loppuneet. Siinä on iso ero minunlaisteni ja sinunlaistesi suhteen.

 

Sillä miehellä on rahaa! Talo myyntiin ja uusi eukko pääsee kuluttamaan. Kannatti vaatia miestä omaksi heti tavattua. Kyllähän ap:lle sinkkuelämä paljon kalliimmaksi tuli kuitenkin.

Vasta muutaman vuoden kuluttua näkee, oliko se sittenkään rakkautta ensipanemalta.

 

Epäileväinen:
Minunlaiseni myös lukevat viestit tarkkaan jättämättä siitä osia ottamatta huomioon kuten sinunlaisesi.
Meikäläinen ei ole puhunut missään vaiheessa "kuksimisesta" ennen kuin vanha suhde oli päättynyt. Saivat myös erota rauhassa ilman, että minä olisin koko asiaan puuttunut millään tavalla.
Senkään jälkeen emme ole "kuksineet" vaan rakastelleet.
Ehkä myös sitten minunlaiseni ovat nähneet elämää sen verran enemmän, että ymmärtävät kaikenlaista voivan sattua. Elämässä kaikki ei ole kovin mustavalkoista. Sinunlaisesi ehdottomuus toisten ratkaisuja kohtaan on minunlaisteni mielestä yksipuolista ja lapsellista.
Minä olen ollut aikoinani myös se petetty edellisessä suhteessani. Ei minulla silloin tullut mieleenkään olla mitenkään vihainen toiselle naiselle tai edes ex-miehelleni. Jos hän löysi jonkun itselleen paremman/sopivamman kuin minä, saa mennä. Kolmatta osapuolta ei hyvään suhteeseen mahdu. Ei se silloinen liitto nyt niin kummoinen ollutkaan. Olihan solmittu siinä uskossa, että elämässä ei parempaakaan ole tarjolla eikä edes tiennyt, että niin suurta rakkautta on olemassakaan kuin nyt tunnen. Onneksi silloin ymmärsin jo tämän enkä jäänyt katkeruuksissani valittamaan, että alkuperäisessä suhteessa on oltava väkipakolla.
Ja miksi ihmeessä ne alkuperäiset vaimokkeet haluavat ehdoin tahdoin sen miehen itsellään pitää, jos suhde ei sen kummoisempi ole. Minä en ainakaan haluaisi itselläni enää miestä pitää, joka on osoittanut haluavansa jotain muuta kuin minua.
Tämän jälkeen minä jatkan elämääni, joka on onnellinen Niin onnellinen, että sinunlaistesi on vaikea sellaista uskoa olevankaan. Aina silloin tunnen enemmänkin sääliä.

 

Eräs onnekas voisi avata oman ketjunsa, eikä sekaantua ap:n viestiketjuun. Ensimmäinen vastaukseni kun oli ketjun aloittajalle tarkoitettu, eikä sinulle. Ap on antanut ymmärtää että paneskeli miehen kanssa enne eroa ja siihen otin alunperin kantaa, en sinun tapaukseesi.
Sinähän olet täydellinen vamppi, joka ei ymmärrä mitään parisuhteen sitoumuksista jonka olisi pitänyt koskea myös miehen entistä liittoa (heitä molempia) eikä vain sinun liittoasi. Joten mitä sinun kanssasi kinaamaan moraalikäsityksistä.

Minun sympatiani ovat petettyjen puolella, eivätkä niidenpuolella jotka varattuja vokottevat ja riutuvat "rakkaudessaan", kun kukaan ei ymmärrä miten voi kohdata juuri sen oikean, mutta juuri se oikea kuuluukin jo jollekin toiselle, ja on vannonut uskollisuuttaan jollekin toiselle... vahingossa.. kun ei tiennyt että tällainenkin nainen on olemassa.. ja plaa plaa... selityksiä rittää kaikille, rikollisille, murhaajille, pahoinpitelijöille, pedofiileille, pettureille jne. Ja kaikki yrittävät selittää omat tekonsa parhain päin, jotta syy menisi jonkun toisen niskoille.

Minunlaiseni eivät yksinkertaisesti hyväksy pettämistä, eivätkä kolmansia osapuolia ennen eroa.

 

Jos kirjoitat vain alkuperäiselle, miksi sitten takerrut toisten kirjoituksiin omassa erinomaisuudessasi. Ja kerta toisensa jälkeen jätät huomioimatta sellaisia asioita, jotka eivät sovi omaan tiukkaan ja muita arvostelevaan ns. moraaliisi.
Siihen ei taida kuulua mitään muuta kuin tiukkaa arvostelua.

 

Jos kirjoitat vain alkuperäiselle, miksi sitten takerrut toisten kirjoituksiin omassa erinomaisuudessasi. Ja kerta toisensa jälkeen jätät huomioimatta sellaisia asioita, jotka eivät sovi omaan tiukkaan ja muita arvostelevaan ns. moraaliisi.
Siihen ei taida kuulua mitään muuta kuin tiukkaa arvostelua.

Kirjoitin sen vastaukseni alkuperäiselle, mihin tämä eräs "onnellinen" takertui. muutoin kyllä vastaan muihinkin kommentteihin lainaamalla pätkiä ksekustelusta, johon otan kantaa. Sinun viestistäsi taas ei saanut selvää kenelle se oli tarkoitettu, mutta oletan että minulle.

Enkä tiedä onko se niin erinomaista omata vahva moraalikäsitys. Kyllä elämässä saisi paljon enemmän, jos ottaisi vain kaiken mitä haluaisi. Minä vain en pysty siihen toisen kustannuksella. Se ei tuntuisi minusta naututtavalta se "onni", jonka olen toiselta vienyt/vietellyt. Mielummin olen kauemmin yksin ja odotan, että tapaan se oikean, joka on vapaa edellisistä suhteistaan.

.

 

Tämä on keskustelupalsta. Sitä sanotaan keskusteluksi, että kommentoidaan niitä ajatuksia, mitä muut kirjoittavat herättävät.
Minä en osaa keskustella sinun laatimillasi säännöillä (en siis osannut lainata). Myöskään se ei ole keskustelua, että kaikki vastaavat vain alkuperäiseen kirjoitukseen. Se on kysymykseen vastaamista.
Tuo "onni" lainausmerkeissä on sitten taas osunut asian ytimeen, koska nimenomaan se on sitä onnea lainausmerkeissä, jos pettämisiin päädytään.

 

Niillä joilla ei asioista ole omakohtaista kokemusta on yleensä aina kaikkein tiukimmat näkemykset niistä. Kuten että "koskaan en petä" tai "varattuun mieheen/naiseen en ikinä koskisi". Asia onkin sitten ihan eri, jos joutuukin sellaiseen tilanteeseen. Ei siinä välttämättä ennalta päätetyt asenteet auta. Tähän samaan kategoriaan kuuluu myös "jos minua petetään, jätän heti pettäjän". Näihin minäkin uskoin, vakaasti. Toisinpa kävi...

 

Heh puhuu asiaa. Juuri noin siinä yleensä käy

 

Niillä joilla ei asioista ole omakohtaista kokemusta on yleensä aina kaikkein tiukimmat näkemykset niistä. Kuten että "koskaan en petä" tai "varattuun mieheen/naiseen en ikinä koskisi". Asia onkin sitten ihan eri, jos joutuukin sellaiseen tilanteeseen. Ei siinä välttämättä ennalta päätetyt asenteet auta. Tähän samaan kategoriaan kuuluu myös "jos minua petetään, jätän heti pettäjän". Näihin minäkin uskoin, vakaasti. Toisinpa kävi...

Ei se, että saattaa itsekin erehtyä, tee asiasta yhtään sen hyväksytympää. Täytyy vain pystyä myöntämään myös omat virheensä ja pyytämään anteeksikin niiltä keitä on loukannut, eikä vain hehkuttaa että kun tässä nyt vain kävi näin että olimme luodut toisillemme, ja muuta paskaa.

Ei kukaan voi sanoa etteikö koskaan, ikinä tekeisi jotain tai olisi tekemättä, mutta oikeasta ja väärästä voi silti keskustella. Tai voi sanoa, ja ehkä se siihen uskovat, jotkut onnistuvatkin. Yleensä nämä väärintekijät eivät myönnä edes tehneensä mitään väärin ketään kohtaan, koska he ovat onnellisia, tai jostain muusta syystä. Se, jos mikä särähtää pahasti korvaan.

Asiat voivat mennä moraalisesti oikein tai väärin. Lopputulos tai onnellisuus ei sitä asiaa muuta miksikään. Eikä sekään minkä väärintekijät tulkitsevat olevan petetylle parasta. Asiaa jos kysytään suoraan petetyltä osapuolelta, niin tuskimpa monikaan olisi onnellinen tullessaan petetyksi ja jätetyksi.
Se taas, että asiat kerrotaan mahdollisimman pian, on pieni hieno ele tuossa suossa, joka olisi kuulunut välttää kokonaan.

 

En ymmärrä, miten minä olen se paha ihminen. Enhän minä ole tässä pettänyt yhtään ketään.

Haloo hölmö!

Samalla logiikalla minä voinkin sitten vaikka kipata roskani naapurin pihalle: "Naapurin ongelmahan se on hoitaa oma pihansa, enhän minä mitään paha ole tehnyt!".

 

En ymmärrä, miten minä olen se paha ihminen. Enhän minä ole tässä pettänyt yhtään ketään.

Haloo hölmö!

Samalla logiikalla minä voinkin sitten vaikka kipata roskani naapurin pihalle: "Naapurin ongelmahan se on hoitaa oma pihansa, enhän minä mitään paha ole tehnyt!".

Samalla logiikalla voi myös todeta tähän ketjuun sopivan jatkon, että itse roskakippaaja pääsi helpommalla ja on nyt onnellinen, kun taas naapuri on vaikka ylipainoinen, niin naapurillehan tekee vain hyvää pieni hyötyliikunta siivotessaan. Ja Kaikki ovat lopputulokseen onnellisia.

Sitä paitsi tämä roskienkaataja, on koko ikänsä uhrautunut ja aina vienyt roskansa itse perille asti, niin miksei hän muka nyt olisi oikeutettu kippaamaan nitä tämän ylipainoisen naapurin pihalle, kun se liikunta tosiaan tekee hyvää, eikä niitä roskia viitsi koko ikäänsä perille asti viedä.

 

Muutama kommentti. En koskaan pyytänyt tai vaatinut mitään. Sanoin vain, että oman moraalikäsitykseni mukaan ja oman itsearvontunnon mukaan kakkosnaisena olemista en hyväksy pidemmän päälle. En tuntenut miestä millään tavalla etukäteen. Kysymys ei myöskään ole mistään rahoista. Olen hyvässä asemassa, hyvällä palkalla ja olen tullut toimeen todella hyvin ihan omilla tuloillani. Esim. ex-aviomieheni oli upporikas, ja kas kummaa, en jäänyt siihen siipeilemään, vaan läksin pois huonosta liitosta, enkä ottanut mukaani mitään häneltä.

Nimenomaan tässä jutussa on poikkeuksellista se, että asia on tehty nopeasti julki. Sitä sitten paheksutaan. Mutta juuri se osoittaa, että tämä ei ole mikään tavanomainen mies pitää kaksi naista -juttu. Olisin varmasti vielä jatkanut jonkun aikaa tapailua, vaikkei eroa olisi tullutkaan. Kuinka kauan, en kauaa, mutta tarkkaa aikaa ei ole voinut tietää.

Ja vielä, ennen tätä en ole siis koskenut varattuihin. Mutta elämä on ihmeellistä. Turha siellä on vannoa ja vakuuttaa mitä vaan, ennen kuin elämä on eletty. Jos sen nyt sitten haluaa elää.

 

Muutama kommentti. En koskaan pyytänyt tai vaatinut mitään. Sanoin vain, että oman moraalikäsitykseni mukaan ja oman itsearvontunnon mukaan kakkosnaisena olemista en hyväksy pidemmän päälle.

Minä taas en oman moraalikäsitykseni mukaan pidä kakkosnaisena oloa yhtäkään iltaa oikeana ratkaisuna.

Asian nopea julkituominen ei ole paha asia, mutta ei sillä saa pois pyyhityksi sitä että ukkomiehen sänkyyn menit. Se ukko tässä pahin syntipukki on ja sinä hyvä kakkonen. Miehen avovaimo saa kaikki sympatiani. Jos olisitte malttaneet olla paneksimatta tuon muutaman viikon ajan ja ero olisi tullut ensin, niin asia olisi aivan toinen. Mutta liha on heikko, näköjään.

 

Minun mielestäni taas on parempi vaihtoehto avovaimon selviytymisen kannalta tällainen tilanne. Jos yrittää tehdä eroa, jota on tehty ehkä jo kauankin, toinen osapuoli ei välttämättä halua uskoa eroon saati hyväksyä sitä, vaan roikkuu ja roikkuu toisessa ja yrittää käydä keskusteluja. Sen sijaan kun on tullut toinen nainen kuvioon ja petos, niin asia sen suhteen jatkumisen kannalta on aika selvä. Surullista tietty, mutta toipuminen ja hyväksyminen helpompaa. Näin on ainakin itselleni tapahtunut.

 

Minun mielestäni taas on parempi vaihtoehto avovaimon selviytymisen kannalta tällainen tilanne. Jos yrittää tehdä eroa, jota on tehty ehkä jo kauankin, toinen osapuoli ei välttämättä halua uskoa eroon saati hyväksyä sitä, vaan roikkuu ja roikkuu toisessa ja yrittää käydä keskusteluja. Sen sijaan kun on tullut toinen nainen kuvioon ja petos, niin asia sen suhteen jatkumisen kannalta on aika selvä. Surullista tietty, mutta toipuminen ja hyväksyminen helpompaa. Näin on ainakin itselleni tapahtunut.

Turhaa jossittelua, kun avovaimo ei ole täällä kertomassa kantaansa asiaan. Ja siltikin päätös pitäis oll ayksistään parin oma, mie solisi voinut jättää ilman uutta vosuakin.

 

Ihmetyttää tapa, miten pettämistä ja ihmissuhdesotkuja halutaan selitellä muka parhain päin. Esim. fraasi: "Hyvään suhteeseen ei mahdu kolmatta."
Hakevatko pettäjät ja kolmas pyörä tälläisella ajatuksella oikeutusta ja hyväksyntää itselleen ja teolleen, jonka jokainen sisimmässän tietää olevan perusmoraaliltaan ohut?

Parisuhteessahan voi olla ja onkin monta tasoa, hyvää ja huonoa. Se voi kestää melkein mitä vain joissain tilanteissa, ja voi taasen olla hetkiä, jolloin ihmiset voivat olla heikkoja ja viettelyksille alttiita. Silti suhde voi perustaltaan olla hyvä, parempi kuin mikään muu koskaan on ollut tai tulee olemaan. Moni ymmärtää tämänkin vasta hankaluuksien myötä tai jälkeenpäin ehkäpä vuosienkin päästä. "Vanhassa vara parempi, uudesta ei koskaan tiedä."

Samoin ihmetyttää joidenkin tarve kaunistaa pettämistä siten, että niinhän ratkaistiin parisuhteen ongelmat - lopullisesti. Ettei tarvitse turhaan pitkittää ja keskustella erosta. Kun pettäjä-pelastaja tulee kuvioihin, saadaan ongelmat muka nopeasti pois päivärärjestyksestä, ei tarvitse enää miettiä. Ikäänkuin kolmaspyörä olisi jokin pelastava enkeli (tai tuhon enkeli?), joka on tullut armahtamaan toiset ristiriitaisesta suhteesta. Aika kyseenalaista!

Eikö olisi parempi antaa ihmisten itse suunnitella elämänsä ja tehdä ratkaisevat päätöksensä - mieluiten puhtaalta pöydältä ilman ulkopuolisen määräämää istumajärjestystä ja valmista kattausta. "Mitä useampi kokki, sen kehnompi keitos, sanotaan.

Silti toisten elämään sotkeutujia ja "tilanteiden järjestelijöitä" riittää. Mutta eihän ole mitenkää varmaa, että asiat kuitenkaan aina etenesivät parhain päin. Uudessakin suhteessa saattaa vain toinen kumppaneista olla onnellinen ja tyytyväinen ja hehkuttaa, kun on mielestään löytänyt elämänsä miehen/naisen. Toinen taas voi olla mukana vain, koska elämä näin järjestyi tai järjestettiin. Kulisseja on monenlaisia. Eikä koskaan voi tietää, mihin elämä todella heittää. Kaikki tarinat eivät pääty onnellisesti, vaikka alku näyttää lupaavalta.
Jotenkin on kurjaa lukea näitä fraaseja, jotka eivät kuvaa kuin pi

 

viisautta: Yhdyn sinuun