suhteen rajat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mustasukkainenko?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mustasukkainenko?

Vieras
Antakaapas ulkopuolista näkökulmaa asiaan, joka minua vaivaa päivä päivältä enemmän.. Olemme kolmekymppisiä ja seurustelleet kaksi vuotta. Suhde on ihana, olemme paljon yhdessä ja seksiä on paljon, viihdymme yhdessä. Meillä vain on poikaystäväni kanssa hyvin erilaiset käsitykset siitä, miten parisuhteessa olevan "pitäisi" käyttäytyä. En ole omistushaluinen enkä mielestäni mustasukkainen, mutta silti jotkut asiat häiritsevät.

Esim. poikaystäväni on hyvin flirttaileva, ja saattaa antaa toisen naisen ymmärtää jotain enemmän kuin on tarkoittanut. Tahallaan tai vahingossa, mutta se tuntuu silti minusta pahalta. Yhtenä päivänä tässä tuli puhetta, kun joku uusi naistuttavuus oli pyytänyt hänet kahville. Se ei sinänsä minua haittaa, mutta poikaystäväni ei tunnu ymmärtävän että tämä nainen on mahdollisesti hänestä kiinnostunut. Ja suostumalla poikaystäväni osoittaa vastakiinnostusta. Voihan kahvilla muutenkin käydä, mutta minusta on ihan tyylikästä jotenkin osoittaa että on varattu, ettei siis lähde kahville treffimielessä.

Sitten on nämä "vanhat hyvät ystävät", siis naispuoliset. Milloin voi lopettaa nukkumasta heidän kanssaan kainalokkain vaikkapa jatkoilla, tai käymästä saunassa? Mielestäni nuo asiat on jotenkin liian intiimejä. Samoin ikävöinti-tekstareiden lähettely.

En todellakaan pelkää että poikaystäväni fyysisesti pettäisi/jättäisi/valehtelisi jne., enkä estele hänen menojaan mitenkään. Nämä on tällaisia pikkuasioita, jotka vain syövät minua sisältä. Ja kun aina sanotaan, että parisuhteessa pitäisi yksinkertaisesti sopia rajat, mitä voi tehdä ja mitä ei, niin se tuntuu hankalalta, jos ne rajat olisivat erilaiset molemmille. Koska minähän saan poikaystäväni mielestä tehdä lähes mitä vaan, ei haittaa, koska HÄN kuitenkin luottaa minuun. No, minä vaan en halua nukkua kenenkään muun kainalossa tai mennä saunaan toisen miehen kanssa. Se tuntuisi ihan oudolta, samoin kuin nuo asiat hänen tekeminään tuntuvat, vaikka olisivat miten merkityksettömiä.
 
Olen kanssasi ihan samaa mieltä, poikaystävästi ylittää "rajat" hienonhienosti. Minä ainakin pahoittaisin mieleni, jos mieheni nukkuisi toinen nainen kainalossaan tai menisivät kaksin saunaan. Minä en itsekään tekisi kumpaakaan noista, vaikka kuinka olisi sallittua.
 
Miesystäväsi on aika lapsellinen kolmikymppiseksi. Ei meidän porukassa nukuta toisten kainaloissa sinkutkaan, edes kaatokännissä, saati sitten seurustelevat ihmiset. Sitä tapahtui joskus 16-18-vuotiaana.

Minusta on ihan normaalia parisuhteen ja puolison kunnioitusta ettei nyt ainakaan kahdestaan mennä saunaan vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa, saatikiehnätä kainalossa. Meidän kaveriporukassa sekasaunat on ihan normaali tapa saunailloissa, mutta ei tulisi mieleenkään lähteä kahdestaan saunomaan jonkun miehen kanssa.

Ikävä kyllä jos ei puhetta ymmärrä niin ehkä sinun pitää etsiä aikuisempi mies.
 
Miesystäväsi on aika lapsellinen kolmikymppiseksi. Ei meidän porukassa nukuta toisten kainaloissa sinkutkaan, edes kaatokännissä, saati sitten seurustelevat ihmiset. Sitä tapahtui joskus 16-18-vuotiaana.

Minusta on ihan normaalia parisuhteen ja puolison kunnioitusta ettei nyt ainakaan kahdestaan mennä saunaan vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa, saatikiehnätä kainalossa. Meidän kaveriporukassa sekasaunat on ihan normaali tapa saunailloissa, mutta ei tulisi mieleenkään lähteä kahdestaan saunomaan jonkun miehen kanssa.

Ikävä kyllä jos ei puhetta ymmärrä niin ehkä sinun pitää etsiä aikuisempi mies.

Samaa mieltä! Vaikka poikaystäväsi sallisi sinun tehdä hänelle näin ei ole oikein että hän pahoittaa sinun mielesi käytöksellään. Ikävä sanoa mutta jos hän "oikeasti" rakastaisi sinua niin kuinnioittaisi todellakin sinun tunteitasi. Oletko ihan varma että hän on tosissaan kanssasi vai oletko vain jonkinnäköinen "playmate" hänelle, yksi muiden joukossa ?
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos vastauksista, ne noudattelevat ihan sitä linjaa mitä odotinkin. Etten minä tässä mikään mustasukkainen nipottaja ole. Mutta toisaalta pitää puhua hänen edukseenkin.

En näe poikaystävääni minään pelimiehenä, eivätkä nämä mainitsemani esimerkit minua loukkaavasta käytöksestä ole mitään usein/jatkuvasti tapahtuvia asioita, vaan harvinaisia ja satunnaisia. Elämme pääsääntöisesti aika rauhallista elämää ja juhlimassa käymme sekä yhdessä että erikseen, mutta enemmän yhdessä. Silti hänen omat menonsa saavat minut vähän epävarmaksi, kun en tiedä mitä tapahtuu. Tiedän, ettei hän loukkaisi minua tahallaan. Mutta kun olen aloittanut keskustelua niistä rajojen vetämisistä, niin reaktio on ollut luokkaa "Pitääkö meidän nyt käydä läpi jokainen mahdollinen tilanne mikä ikinä voi elämässä tulla eteen, että voimme sopia miten pitää toimia?" Sitten minä hermostun ja alennun tyhmään kiukutteluun.

Meillä ei siis ole mitään yhtenäistä käsitystä näistä häilyvistä sovinnaisuuden rajoista. Siitä olemme tietenkin yhtä mieltä, ettei mitään seksuaalista toimintaa ole muiden kanssa. Mutta entäs se kaikki muu, joka on jotenkin "ilmassa" ja vain tuntuu minusta väärältä korvien välissä? Siinä ymmärrän poikaystävääni, että ne ovat niin tilannekohtaisia juttuja, ettei sellaisia rajoja voi oikein vetääkään. Mutta poikaystäväni ei ymmärrä että hänelle merkityksetön toiminta voi olla sille kolmannelle osapuolelle merkittävää.

Pitää kai alkaa kirjoittaa jotain tuhat-kohtaista listaa hänelle ohjeeksi. Ja mitähän siihenkin laittaisi..? "Saa koskettaa (kaverillisesti) mutta ei saa koskettaa (hellästi)".. Huokaus.
 
Sitten on nämä "vanhat hyvät ystävät", siis naispuoliset. Milloin voi lopettaa nukkumasta heidän kanssaan kainalokkain vaikkapa jatkoilla, tai käymästä saunassa? Mielestäni nuo asiat on jotenkin liian intiimejä. Samoin ikävöinti-tekstareiden lähettely.


Olen itse aina voimakkaasti puolustanut täällä eri sukupuolta olevien ystävien tärkeyttä ja myös yrittänyt vääntää rautalangasta, että moni voi olla eksiensä kanssa oikeasti hyvä ystävä. Mutta nuo ylläolevat eivät kuulu minunkaan mielestäni mitenkään ystävyyteen, ne ovat muita viritelmiä. Ne ovat jo tupakalle menoa bensa-astian viereen, eikä sellainen kuulu ystävyyteen. Enhän minä mene nukkumaan naispuolisten ystävienikään kainaloon, eikä saunominen yhdessä ole sekään mielestäni mitenkään tarpeellista, jos saunavuoro ei kerran ole vartin mittainen per huusholli. Ja ystävät tietävät kyllä olevansa tärkeitä toisilleen ilman kovin valtaisia ikävöintikuvauksia, eli kyllä siinäkin ottaa tietoisen riskin loukata siippaansa tai sen toisen siippaa. Juuri tuollaisella käytöksellä pilataan ihmisten mielikuva ystävyydestä, joten eipä ihme, jos sitä helposti vastustetaan, kun sanaa käytetään noin väärin, ihan selvästi jo muuhun. Harmi.
 
Viimeksi muokattu:
Meillä ei siis ole mitään yhtenäistä käsitystä näistä häilyvistä sovinnaisuuden rajoista.
Ihmetteletkö ettei oikein vahingossakaan ole löytynyt vielä yhtäkään rajanpaikkaa josta voisitte päästä yhteisymmärrykseen? Ei sellaisestakaan mikä voisi olla mielestäsi vaikka kuinka väärässä kohtaa, kunhan sellainen olisi havaittavissa ja olisi olemassa vähän myöhemminkin, vaikka muutaman viikon päästä, tarkistettaessa suurinpiirtein samalla kohdalla kuin viimeksi oli?

Oletat tietysti normaalisti että jokaisella ihmisellähän näitä rajoja on ja ne pitää vain löytää tai ehkä tarvittaessa sopia yhdessä uusista yhteisistä rajoista. Hänellä ei näitä rajoja ole eikä niitä tule. On olemassa ns. rajattomia ihmisiä.

Siitä olemme tietenkin yhtä mieltä, ettei mitään seksuaalista toimintaa ole muiden kanssa.
Jotain rajantapaista voit kyllä huomata ikäänkuin olevankin olemassa, mutta ne eivät ole pysyviä, eikä välttämättä edes pitkäaikaisia. Nyt on näin ja toisena päivänä toisin, tai minä hetkenä hyvänsä missä tahansa niiden parhaiten sopii kulkea.

Mutta entäs se kaikki muu, joka on jotenkin "ilmassa" ja vain tuntuu minusta väärältä korvien välissä? Siinä ymmärrän poikaystävääni, että ne ovat niin tilannekohtaisia juttuja, ettei sellaisia rajoja voi oikein vetääkään. Mutta poikaystäväni ei ymmärrä että hänelle merkityksetön toiminta voi olla sille kolmannelle osapuolelle merkittävää.
Sillä muulla "ilmassa" tuntuvalla ei ole hänelle samaa merkitystä, eikä varsinkaan sitä korvien välissä tajuttavaa arvoa, kuin Sinulle tai kolmannelle osapuolelle. Kyllä, poikaystävällesi ne ovat pelkästään tilannekohtaisia juttuja, niitä sovelletaan 'tilanteen niin vaatiessa' varsin joustavasti. Sinun arvojasi ja rajojasi voidaan sanoa pysyviksi. On jotain mikä on jotain täsmälleen samaa vielä vuoden päästä, eikä kokonaisuus voi koskaan muuttua yhdessä yössä, olla taas huomenna ihan jotain muuta. Hän ei voi itsekään luottaa ajatusmaailmansa pysyvyyteen, ei milloinkaan.

Pitää kai alkaa kirjoittaa jotain tuhat-kohtaista listaa hänelle ohjeeksi. Ja mitähän siihenkin laittaisi..? "Saa koskettaa (kaverillisesti) mutta ei saa koskettaa (hellästi)".. Huokaus.
Voit tehdä sen ja voitte kovalla työllä päästä sopimukseen, mutta sama työ on tehtävä reuraavanakin päivänä, ja toistettava tarkistuslistaa tarvittaessa 24/7. Pahuuttaan tai tahallaan hän ei sellainen ole, eikä varsinaisesti valehtelekaan sanan yleisessä merkityksessä. Se mitä hän sanoo on hänen omaa aitoa tottaan sillä hetkellä. Tulevaisuuden aikeita ei kannata pitää mitenkään luotettavina arvioina, vaikka suunnitelma vaikuttaisi täysin idioottivarmalta. Hänen todellisuutensa on jatkuvasti muuttuva ja hänen tehtäväroolinsa siinä muuttu tilanteen mukaan paremmin toimivaksi olemukseksi. Hän siis sopeutuu kaikkiin vaikeisiinkin olosuhteisiin hämmästyttävän nopeasti ja vaivattomasti. Hän on varmin selviytyjä. Valitettavasti osaksi senkin takia että harrastaa jonkin verran henkilöhistorioiden uudelleenkirjoitusta.
 
Viimeksi muokattu:
En minäkään nähnyt poikaystävääsi pelimiehenä, vaan aika lapsellisena, naiivina ja ehkä vähän tyhmänäkin kolmikymppisenä miehenä.

Mutta kun olen aloittanut keskustelua niistä rajojen vetämisistä, niin reaktio on ollut luokkaa "Pitääkö meidän nyt käydä läpi jokainen mahdollinen tilanne mikä ikinä voi elämässä tulla eteen, että voimme sopia miten pitää toimia?" Sitten minä hermostun ja alennun tyhmään kiukutteluun.
Tähän voi vastata rauhallisesti että "ei tarvitse, sehän olisi täysin mahdotonta! Yleensä parisuhteissa käydään tilanteita läpi silloin kun niitä tulee eteen tai mieleen, joten käydään nyt läpi nämä tilanteet mihin me olemme törmänneet. ". Jos siis onnistut vain pysymään rauhallisena. Ymmärrän kyllä turhautumisesi varsin hyvin.

Voit jäädä odottelemaan että miehesi kasvaa ja oppii sitoutumaan suhteeseen kunnolla, mutta itselläni tuskin riittäisi kärsivällisyys. Onnea matkaan kuitenkin!
 
Viimeksi muokattu:
Naiivi on se tyttöystävä joka uskoo mieheltä moiset sadut. Eniveis. Joko hyväksyt miehen sellaisena kuin on, tai sanot adios. Mutta älä nalkuta. Voit kertoa mielipiteesi. Mutta älä nalkuta. Lähinnä mieti itse millaisen ihmisen kanssa haluat seurustella, älä lähde muuttamaan sitä joka sulla on. Eikä sitä tarvitse hyväksyäkään.
 
heip!

Miehinen näkökulma asiaan. Olen itse ollut kuvailemasi kaltainen mies. Tosin en nyt nukkunut kenenkään naispuolisen kaverini kainalossa tai saunonut heidän kanssaan, mutta muuten tunnistin itseni tekstistä.

En myöskään myönnä olleeni mikään pelimies eikä minulla ollut aikomustakaan pettää silloista tyttöystävääni, mutta... Jälkeen päin ajateltuna se, että jätin uusille tuttavuuksille kertomatta (tuomatta esille) seurustelustani ja se että menin ja tulin oman mieleni mukaan, kuvasti vain sitä kuinka sitoutunut todella olin tuohon suhteeseen. Meillä oli hauskaa yhdessä ja viihdyimme toistemme seurassa, mutta silti minä halusin syödä ja säästää. Tyttöystäväni luotti minuun ja olin kyllä luottamuksen arvoinen siinä mielessä että en pettänyt häntä. Jälkeen päin ajateltuna meidän suhde kuitenkin kaatui siihen, että en sitoutunut häneen riittävästi, sillä pidin koko ajan ns silmät auki ja vertasin häntä muihin kohtaamiini naisiin. Nyt ymmärrän myös sen, että hänen olisi pitänyt olla (tai hän olisi voinut olla) mustasukkaisempi tekemisistäni ja se olisi ollut hyvästä meille molemmille.

Meidän suhde kariutui sitten parin vuoden jälkeen siihen kun totesin, että ehkä löydän vielä jostain jotain muutakin. Myöhemmin olen ajatellut asian niin, että jos olisin ollut enemmän sitoutunut, niin olisin ehkä taistellut enemmän tuon suhteen puolesta. Toisaalta olimme tuolloin molemmat aika kokemattomia seurustelun osalta ja tuo suhde opetti meille paljon. Nyt osaan arvostaa nykyistä suhdettani paljon enemmän, enkä enää toimi samoin kuin ennen.

Neuvoksi siis sinulle: Ole mustasukkaisempi. Sano miehellesi, että haluat hänen tekevän uusille ja vanhoille naisystäville selväksi, että hän on varattu. Kysy, olisiko hänestä mukavaa, jos sinä nukkuisit jonkun hänelle vieraan miehen kainalossa tai saunoisit muiden miesten kanssa. Nykyisin meidän suhteessa noudatetaan linjaa, että minä saan tehdä sellaisia asioita, jotka voin suoda naisellenikin ilman ongelmia.
 
Kiitoksia näkökulmista! Tänä iltana meillä taidetaan keskustella pitkään ja hartaasti! Mutta en kyllä missään nimessä rupea suhdetta tähän lopettamaan, haluan vain kunnollisen selonteon hänen sitoutumisensa asteesta. Haluan olla hänen kanssaan, ja jos ei olla täysillä niin sitten vaikka vähemmän täysillä. Niin meidän suhteemme alkoikin; kepeänä hauskanpitona, jonka en uskonut koskaan kantavan pitkälle. Kaksi vuotta on mennyt ja meillä on edelleen hauskaa.

Vähän taustaa omalle asenteelleni: edellisessä omassa suhteessani olin täysi kontrollifriikki, halusin tietää mieheni menot minuutilleen, olin omistushaluinen ja määräilevä. Se oli sitä todellista epävarmuudesta ja menettämisen pelosta johtuvaa mustasukkaisuutta, ja sitä kohdistui myös toiselta puolelta minuun. Sillä suhteella ei ollut mitään tekemistä rakkauden kanssa.

Sen päätyttyä löysin vapauden, josta en enää koskaan halua luopua. Enkä halua viedä sitä toiselta. Siksi kaikenlainen kysely ja nipoilu saa karvani nousemaan pystyyn. Nyt kun olen tätä asiaa tämän viestiketjunkin yhteydessä pureskellut, niin muistan taas sen olennaisen oivalluksen, jonka kovan työn jälkeen löysin. Miten ihanan kevyt olo voikaan olla, kun luottaa toiseen, eikä kumpikaan tunne olevansa vankilassa.
 
Hei

Minusta sinun kannattaa olla todella varovainen tässä jo haluat säilyttää suhteen ja olen vähän samaa mieltä yllä kirjoittaneen miehen kanssa. (nainen 34 vee siis)

Ehkä teidän pitäisi puhua siitä, onko suhteessa todellista sitoutumista vai ei, rakastunut mies ei nimittäin tee noin. Itselläni on ollut hyvin samanlainen tilanne treffikumppanini kanssa mutta se on nyt muuttunut kun olen selvästi sanonut, että lähden, jos tuollainen toiminta ei lopu. Sovimme vasta alkukesästä ettemme tapaile muita ja ilmoitti silloin omasta aloitteestaa noille "kavereille", että yrittää nyt vakavaa suhdetta eikä siksi heitä tapaa kuin kahvilla tai lounaalla. Nyt sitten yksi yritti tulla vielä kylään (muualta Suomesta) mutta mies tuli luokseni yöksi ja antoi pitkään tuntemalleen tytölle avaimet kotiinsa, kun oli kerran "pakko" tulla juuri tälle paikkakunnalle käymään pariksi päiväksi ja pyysi minun luokseni syömään illalla meidän molempien kanssa - ei varmaan tämä nainen tule enää uudestaan oli sen verran loukkaantunut tästä toimminnasta, joka siis oli miehen oma aloite ei minun.

Mies siis jäi ja on parantanut tapansa mutta olin todella valmistautunut siihen että hän lähtee. Minusta sinun pitäisi olla tosi päättäväinen keskustelussa ja jos miestä ei kiinnosta niin helpommalla pääset jos päästät irti.

Itse olen ollut pitkään suhteessa hyvin omistavan miehen kanssa ja suhde kaatuikin tähän. Olin ehkä myös vähän ihastunut toiseen mutta kuitenkin olin niin sitoutunut omaan suhteeseen että yritin itse minimoida kontaktit tämän mahdollisen ihastukseni kanssa ja pyrin välttämään erityisesti tilanteita joissa käytettiin alkoholia (kollega ja kyseessä työmatkoja sisältävä edustustyö eli tuo ei ollut ihan yksinkertaista) Kun oma mieheni _tästä huolimatta_ jatkuvasti noin 1,5 vuotta yhteensä 6 vuoden suhteestamme, ilkeili minulle ties mistä olemattomista miehistä, siitä että olisin tuonnut kotiimme vieraita miehiä yms. kamelin selkä katkesi ja lopetin silloisen suhteen. Mutta tosiaan nuo toisten kanssa nukkumiset ja saunat ovat ehdottomasti EI-kategoriassa.










Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;10667169:
Kiitoksia näkökulmista! Tänä iltana meillä taidetaan keskustella pitkään ja hartaasti! Mutta en kyllä missään nimessä rupea suhdetta tähän lopettamaan, haluan vain kunnollisen selonteon hänen sitoutumisensa asteesta. Haluan olla hänen kanssaan, ja jos ei olla täysillä niin sitten vaikka vähemmän täysillä. Niin meidän suhteemme alkoikin; kepeänä hauskanpitona, jonka en uskonut koskaan kantavan pitkälle. Kaksi vuotta on mennyt ja meillä on edelleen hauskaa.

Vähän taustaa omalle asenteelleni: edellisessä omassa suhteessani olin täysi kontrollifriikki, halusin tietää mieheni menot minuutilleen, olin omistushaluinen ja määräilevä. Se oli sitä todellista epävarmuudesta ja menettämisen pelosta johtuvaa mustasukkaisuutta, ja sitä kohdistui myös toiselta puolelta minuun. Sillä suhteella ei ollut mitään tekemistä rakkauden kanssa.

Sen päätyttyä löysin vapauden, josta en enää koskaan halua luopua. Enkä halua viedä sitä toiselta. Siksi kaikenlainen kysely ja nipoilu saa karvani nousemaan pystyyn. Nyt kun olen tätä asiaa tämän viestiketjunkin yhteydessä pureskellut, niin muistan taas sen olennaisen oivalluksen, jonka kovan työn jälkeen löysin. Miten ihanan kevyt olo voikaan olla, kun luottaa toiseen, eikä kumpikaan tunne olevansa vankilassa.
 
Antakaapas ulkopuolista näkökulmaa asiaan, joka minua vaivaa päivä päivältä enemmän.. Olemme kolmekymppisiä ja seurustelleet kaksi vuotta. Suhde on ihana, olemme paljon yhdessä ja seksiä on paljon, viihdymme yhdessä. Meillä vain on poikaystäväni kanssa hyvin erilaiset käsitykset siitä, miten parisuhteessa olevan "pitäisi" käyttäytyä. En ole omistushaluinen enkä mielestäni mustasukkainen, mutta silti jotkut asiat häiritsevät.

Esim. poikaystäväni on hyvin flirttaileva, ja saattaa antaa toisen naisen ymmärtää jotain enemmän kuin on tarkoittanut. Tahallaan tai vahingossa, mutta se tuntuu silti minusta pahalta. Yhtenä päivänä tässä tuli puhetta, kun joku uusi naistuttavuus oli pyytänyt hänet kahville. Se ei sinänsä minua haittaa, mutta poikaystäväni ei tunnu ymmärtävän että tämä nainen on mahdollisesti hänestä kiinnostunut. Ja suostumalla poikaystäväni osoittaa vastakiinnostusta. Voihan kahvilla muutenkin käydä, mutta minusta on ihan tyylikästä jotenkin osoittaa että on varattu, ettei siis lähde kahville treffimielessä.

Sitten on nämä "vanhat hyvät ystävät", siis naispuoliset. Milloin voi lopettaa nukkumasta heidän kanssaan kainalokkain vaikkapa jatkoilla, tai käymästä saunassa? Mielestäni nuo asiat on jotenkin liian intiimejä. Samoin ikävöinti-tekstareiden lähettely.

En todellakaan pelkää että poikaystäväni fyysisesti pettäisi/jättäisi/valehtelisi jne., enkä estele hänen menojaan mitenkään. Nämä on tällaisia pikkuasioita, jotka vain syövät minua sisältä. Ja kun aina sanotaan, että parisuhteessa pitäisi yksinkertaisesti sopia rajat, mitä voi tehdä ja mitä ei, niin se tuntuu hankalalta, jos ne rajat olisivat erilaiset molemmille. Koska minähän saan poikaystäväni mielestä tehdä lähes mitä vaan, ei haittaa, koska HÄN kuitenkin luottaa minuun. No, minä vaan en halua nukkua kenenkään muun kainalossa tai mennä saunaan toisen miehen kanssa. Se tuntuisi ihan oudolta, samoin kuin nuo asiat hänen tekeminään tuntuvat, vaikka olisivat miten merkityksettömiä.


vastaan tähän;
EI KUNNIOITA SINUA ja SUHDETTANNE. Itsekeskeinen! Mieti mitä elämältäsi naisena haluat.
Rajat kyllä pitäsi olla itsestään selvät, jos vakavissanne olette yhdessä mielestäni.
Ei todellakaan kuulosta 30v. vaan 18 v. Onnea elämääsi!
 
Viimeksi muokattu:
Kenenkään ystävyyden ei kyllä pitäisi kaatua siihen, ettei nukuta tai saunota yhdessä. Aika harvan mielenrauha myöskään kestää sitä, kumppani tekee edellä mainittuja vastakkaisen sukupuolen kanssa. Miehen kannattaisi "vähän" miettiä aloittajan mielenrauhaa...
 
Niin, vapautta on monenlaista. Suhteessa vapautta voi olla se, että pystyy olemaan tasapainoisesti yhdessä ilman TURHIA syyttelyitä ja epäilyjä. Kaksi aikuista ei tarvitse normaalimenoilleen tai ystävien tapaamiselle selittelyitä, joskin toista arvostaessa on yleensä tapana edes ohimennen huikata, että lähtee nyt moikkaamaan kavereita tms.

Vapaa suhde puolestaan on se, jossa voidaan avoimesti heilastella ja käydä treffeillä suhteen ulkopuolisten kanssa yhteisesti sovituilla pelisäännöillä. Tämä kuitenkin yleensä vaatii tietynlaista luonnetta ja selkeitä sääntöjä.

Sen sijaan tuo, että nukutaan vastakkaisen sukupuolen kanssa lusikassa ja saunotaan kahdestaan suhteen ulkopuolisten vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, on omavaltaista vapautta silloin jos se on suhteen toiselle osapuolelle loukkaavaa. Mikäli tätä loukkaamista ei halua ymmärtää, niin kyse on kunnioituksen puutteesta. Omat tarpeet menevät ohi kumppanin tarpeiden. Jos asia ei ole ongelma suhteen toiselle osapuolelle, niin silloinhan tässäkään ei ristiriitaa ole ja hommat voivat jatkua entiseen tapaan. Mutta jos asia oikeasti loukkaa ja toinen silti tekee niin, niin tällöin suhde ei ole tasapainoinen.

Toisaalta jos aloittaja on nyt hyväksynyt asian ja hänelle on ihan okei, että mies saunoo toisten naisten kanssa ja nukkuu näiden kanssa sylikkäin, niin mikäs siinä. Tämä on varmasti ihanteellinen järjestely teille molemmille.
 
Kaikkia suhteita on käsiteltävä tapauskohtaisesti. Uskollisuuskin saattaa olla jonkun mielestä tosi liukuva käsite ja se hyväksytään.

Itse kärsin edellisessä suhteessa siitä, että ukko tuntui olevan aina toinen jalka toisen naisen luona. Aina flirttailemassa yms. En voinut luottaa häneen ollenkaan ja niinhän se liitto sitten päättyikin.

Nykyinen suhde perustuu täydelliseen luottamukseen sen vuoksi, että me molemmat olemme sen kannattajia. En voisi kuvitellaakaan, että minkään muunlainen suhde toimisi - ainakaan minun kohdallani. Yksin saa käydä ravintolassa ja vaikka ulkomailla asti kun tämä yksi asia toimii. Ei tarvitse tuhlata energiaa sen miettimiseen, että onko toinen nyt uskollinen vaan voi keskittyä olennaiseen.

Voikohan ap:n esittämä miesyksilö muuttua paremmaksi. Kai tavoite on kuitenkin tasapainoinen parisuhde ja perheen perustaminen? Voisi ehdottaa, että hyväksyisitkö kaikki tekemäsi temput minun (ap:n) tekeminä.

Itse en jaksaisi ainkaan enää katsella tuollaista mieslasta.
 
Siinäpä se miehet ovat aina niin varmoja itsestään, mutta eivät halua tunnustaa että nainen (kahvi treffi ) ajattelee naisen tavoin. Eli kyllä mies sen tietää, mutta se vain imartelee häntä.
Itsekin saisin vastauksen "se on naisen asia, mutta hän itse tietää rajat"

Mielestäni nämä eivät ole pikkuasioita ja ne todellakin syövät toista sisältä.
Ja loukkaa todella jos kuka tahansa saa saman huomion, tunteet, intiimit kosketukset kuin oma puoliso.
Mitä väliä silloin onko vakkari kumppania ollenkaan, mihin häntä tarvitaan.
No jos asuu yhdessä, hoitaa tietenkin talouden ja osallistuu kustannuksiin.

Mieheni mielestä (yli 40v )saan myös tehdä samoin ja lähes mitä vaan, ei haittaa, koska hän kuitenkin luottaa minuun. Siinä vain on tuo pieni ero etten yleensä harrasta tuollaista, eli tietää jo sanoessaan että niin ei tule tapahtumaan.

Tiedän myös kokemuksesta että kun jotain vastaavaa tapahtuu puoleltani lievemmässä muodossa se on aina eri asia kuin hänen tekemisensä.
Koska hänen tekemiset kohdistuu aina erittäin hyvään, pitkäaikaiseen, läheiseen tuttavaan, yhteiseen ystävään, työkaveriin, työkaverin kaveriin, ym. sellaiseen ja on siksi ihan luonnollista ja viatonta.

Omasta mielestäni näin käyttäytymällä ei toteudu toisen kunnioitus, ihan sanan varsinaisessa merkityksessä koska mies ei edes osaa ajatella että toisen tunteitakin tulisi kunnioittaa.
Joku täällä sanoikin asiasta hienosti "mies haluaa sekä säästää että syödä kakun", ja tältä minustakin tuntuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja häilyvät;10670930:
Siinäpä se miehet ovat aina niin varmoja itsestään, mutta eivät halua tunnustaa että nainen (kahvi treffi ) ajattelee naisen tavoin. Eli kyllä mies sen tietää, mutta se vain imartelee häntä.
Itsekin saisin vastauksen "se on naisen asia, mutta hän itse tietää rajat"
Miehet? Aina? Varmoja? Itsestään voi olla varma, ei koskaan naisesta, varsinkaan jollaintapaa ns. "naisen tavoin ajattelevasta". Olisiko naisen asia tietää onko miehellä rajoja ollenkaan, vai rauhoittaako mieltä riittävästi ajatus siitä että: mies tietäköön kuinka väärässä paikassa hänen rajansa naisen mielestä ovat?

Omasta mielestäni näin käyttäytymällä ei toteudu toisen kunnioitus, ihan sanan varsinaisessa merkityksessä koska mies ei edes osaa ajatella että toisen tunteitakin tulisi kunnioittaa.
Joku täällä sanoikin asiasta hienosti "mies haluaa sekä säästää että syödä kakun", ja tältä minustakin tuntuu.
Jos ei ole pysyviä arvoja eikä niiden mukaisia rajoja, ei voi olla arvoperustaista kunnioitustakaan. Mistä moinen oletus että mies säästämistä harrastaisi, kun ei säilytysohjeetkaan kiinnosta lainkaan? Pettymys voi tietysti yllättää jollei kakku säilykään sitä aikaa kun sitä syö loppuun, mutta jos ei sellaisenaan säily, huomaa ettei ollut hyvä kakku vaan huono kakku. Kun ei kiinny vanhaan niin ei kiinny. Tarjolla on säilyvämmän tuntuisia uusiakin maistiaisineen vielä pitkäksi aikaa.

Huomautan ettei mies näin tieten tahtoen laskelmoi! Niillä eväillä hän kuitenkin parhaiten selviytyy!
 

Similar threads

K
Viestiä
31
Luettu
2K
K
L
Viestiä
20
Luettu
4K
T
S
Viestiä
15
Luettu
989
S
J
Viestiä
12
Luettu
437
V
V
Viestiä
2
Luettu
1K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä