Suklaata suruun jo lapsena

["vieras"]

Väsytti, suretti, riemastutti! Mietipä lapsuuttasi. Saitko ja söitkö herkkuja tai lempiruokaa erilaisiin mielialoihisi?

Lasten ylipainoa tutkivassa väitöksessä selvisi, että ylipainoisilla muksuilla erilaisiin mielialoihin liittyy runsasta syömistä. Lohtusyöminen voi siis alkaa jo lapsena.

? Tämän tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että ylipainoiset lapset syövät enemmän silloin, kun heillä on pahamieli, kertoo ravitsemusterapeutti, elintarviketieteiden maisteri (väit.) Marja Vanhala.
Äidin malli vahva

Mutta miksi näin käy? Yksi selitys saattaa löytyä vanhempien, erityisesti äidin mallista.

? Tutkimuksessa nousi esille äidin mielialasyöminen. Jos äiti syö silloin, kun on stressaantunut tai kiukkuinen, silloin myös lapsi tekee niin, Vanhala kuvailee.

Mutta mitä pahaa siinä on jos napsii suklaata suruihin tai pitsaa potutukseen?

? Tavoitteenahan on, että syömme pääasiassa silloin, kun meillä on nälkä eikä silloin, kun ottaa päähän tai stressaa. Totta kai me teemme kaikki niin joskus, mutta jos se lisääntyy, se voi olla oikeastaan ainoa ylipainon ylläpitäjä.
Mieluummin syliin

Lapsena opittu lohtusyöminen jatkuu herkästi aikuisenakin ja siitä on vaikea päästä eroon. Lapsia pitäisikin ohjeistaa tunnistamaan itse sopiva ruokamäärä.

Lasta voi opettaa ottamaan itse ruokaa sopivan määrän. Syömisen saa myös lopettaa, kun maha on täynnä. Kun lapsella on paha mieli, on parempi antaa hänelle läheisyyttä ja syliä.

Suklaata suruun jo lapsena | yle.fi

 

[tottahan tuo]

Kyllähän tuon nyt tiesi jo ilman tutkimuksiakin. Lohtusyöminen on opittu tapa ja sen yleensä opitaan lapsena. Itse kuulun myös tähän kastiin, jota on lohdutettu aina herkuilla. Siskoni on taas hakenut lohtunsa liikunnasta. Voitte varmasti arvata kumpi meistä on aikuisena hoikka ja kumpi ylipainoinen? Lapsena olimme kumpikin hoikkia.

 

[Keittiönoita]

Mä olin lapsena allerginen suklaalle eikä siihen aikaan muutenkaan ollut tapana mässyjä vetää muulloin kuin synttäreillä, pääsiäisenä ja jouluna. Eikä muutenkaan lohturuokittu. Ruoka-ajat olivat säännölliset ja aterioiden välillä ei syöty mitään.

 

[noooh]

Mä en saanut syömishäiriötä tolla lailla. Vaan sillä lailla, että äitini oli itse syömishäiriöinen. Se alkoi vahtia mun syömisiäni jo kun olin ala-asteella, huusi aina omista läskeistäänkin, joita ei tosiaan ollut. Äitini oli ihan luurankomaisen laiha ja söi pahimmillaan vaan pari ruisleivän palaa päivässä ja joi pannukaupalla mustaa kahvia. Meillä ei tosiaankaan lohtusyöty, meillähän syöminen oli saatanasta ja kauhistus.
Sairastuin itsekin anoreksiaan, 16-vuotiaana painoin alle 40 kg.
Aikuisena olen kärsinyt bulimiasta, sen jälkeen BED- ahmimishäiriöstä. Nykyään olen tosi läski, eikä se johdu lohtusyömisestä. Mulla on lisäksi vielä ihan vääristynyt kehonkuva.
Vaikka olin miten laiha, näin itseni aina lihavana ja ällöttävänä. Yhtä lihavana ja ällöttävänä kuin nykyäänkin, kun olenkin lihava oikeasti.

 

["höpö"]

Mä en oo lapsena lohtusyöny syystä että A) me oltiin köyhiä, eli ei ollu ikinä mitään ylimääräistä syömistä kaapeissa ja B) veljen erittäin pahojen allergioiden takia meille ei ostettu koskaan ikinä mitään lisäaineita sisältävää, makeisia, jäätelöä, limppareita jnejne. Ja AINA olen ollut pyöreä, nyt vanhemmiten jo ihan rehellisesti lihava ja lohtusyön....