P
Pohtija
Vieras
Meidän perheessä ( siis lapsuuden perheessäni ) ei kerrottu rakkaudesta tai muutenkaan halailtu, sylitelty tai mitään sellaista 'hempeää"
Lapsena vietin toisinaan ( kerran puolessa vuodessa? ) yön mummulassa ( äidin vanhemmat, siellä myös isoisä ) ja mammalassa ( ehkä kerran kuussa? ). Mammala siis isäni äiti ja sieltä puolelta en isoisääni ole koskaan kerennyt näkemään koska hän kuoli ennen syntymääni.
Viihdyin molemmissa paikoissa mutta jo lapsena tunsin suurempaa rakkautta ja läheisyyttä mammaani kohtaan kuin mummuani. Muutenkin isäni puolen suku tuntui paljon läheisemmältä kuin äitini puolen suku. Ehkä vähän useammin näin isäni puolen sukua mutta en mitenkään huomattavasti useammin.
Nyt olen jo aikuinen ja perheeseeni kuulu monta lasta. Mammaani näen vain muutaman kerran vuodessa ( on vanhainkodissa, hyvässä kunnossa mutta ei halua liikkua vanhainkodin ulkopuolella ollenkaan ) mutta mummuani useammin. Mummuni käy kylässä meillä lasteni syntymäpäiväillä, kastejuhlissa ja välillä muutenkin. Mekin käydään mummulla muutaman kerran vuodessa kylässä.
Silti jostain syystä tunnen että mammallani on paikka sydämessäni mitä mummullani ei ole.
Eli mistä voi johtua että toinen ihminen, jota näkee todella harvoin, tuntuu rakkaammalta? Sukulaisuussuhde on kuitenkin täysin sama. Muutenkin jos mietin tätejäni ( isäni puolelta ) niin he tuntuvat erittäin tärkeiltä vaikka harvoin nähdään. Mutta enoni taas eivät niinkään läheisiltä.
Tämä asia kummastuttaa kyllä vaikka ei mikään tärkeä olekaan
Lapsena vietin toisinaan ( kerran puolessa vuodessa? ) yön mummulassa ( äidin vanhemmat, siellä myös isoisä ) ja mammalassa ( ehkä kerran kuussa? ). Mammala siis isäni äiti ja sieltä puolelta en isoisääni ole koskaan kerennyt näkemään koska hän kuoli ennen syntymääni.
Viihdyin molemmissa paikoissa mutta jo lapsena tunsin suurempaa rakkautta ja läheisyyttä mammaani kohtaan kuin mummuani. Muutenkin isäni puolen suku tuntui paljon läheisemmältä kuin äitini puolen suku. Ehkä vähän useammin näin isäni puolen sukua mutta en mitenkään huomattavasti useammin.
Nyt olen jo aikuinen ja perheeseeni kuulu monta lasta. Mammaani näen vain muutaman kerran vuodessa ( on vanhainkodissa, hyvässä kunnossa mutta ei halua liikkua vanhainkodin ulkopuolella ollenkaan ) mutta mummuani useammin. Mummuni käy kylässä meillä lasteni syntymäpäiväillä, kastejuhlissa ja välillä muutenkin. Mekin käydään mummulla muutaman kerran vuodessa kylässä.
Silti jostain syystä tunnen että mammallani on paikka sydämessäni mitä mummullani ei ole.
Eli mistä voi johtua että toinen ihminen, jota näkee todella harvoin, tuntuu rakkaammalta? Sukulaisuussuhde on kuitenkin täysin sama. Muutenkin jos mietin tätejäni ( isäni puolelta ) niin he tuntuvat erittäin tärkeiltä vaikka harvoin nähdään. Mutta enoni taas eivät niinkään läheisiltä.
Tämä asia kummastuttaa kyllä vaikka ei mikään tärkeä olekaan