Sukulaissuhteen mietityttää...

[Pohtija]

Meidän perheessä ( siis lapsuuden perheessäni ) ei kerrottu rakkaudesta tai muutenkaan halailtu, sylitelty tai mitään sellaista 'hempeää"
Lapsena vietin toisinaan ( kerran puolessa vuodessa? ) yön mummulassa ( äidin vanhemmat, siellä myös isoisä ) ja mammalassa ( ehkä kerran kuussa? ). Mammala siis isäni äiti ja sieltä puolelta en isoisääni ole koskaan kerennyt näkemään koska hän kuoli ennen syntymääni.

Viihdyin molemmissa paikoissa mutta jo lapsena tunsin suurempaa rakkautta ja läheisyyttä mammaani kohtaan kuin mummuani. Muutenkin isäni puolen suku tuntui paljon läheisemmältä kuin äitini puolen suku. Ehkä vähän useammin näin isäni puolen sukua mutta en mitenkään huomattavasti useammin.

Nyt olen jo aikuinen ja perheeseeni kuulu monta lasta. Mammaani näen vain muutaman kerran vuodessa ( on vanhainkodissa, hyvässä kunnossa mutta ei halua liikkua vanhainkodin ulkopuolella ollenkaan ) mutta mummuani useammin. Mummuni käy kylässä meillä lasteni syntymäpäiväillä, kastejuhlissa ja välillä muutenkin. Mekin käydään mummulla muutaman kerran vuodessa kylässä.
Silti jostain syystä tunnen että mammallani on paikka sydämessäni mitä mummullani ei ole.

Eli mistä voi johtua että toinen ihminen, jota näkee todella harvoin, tuntuu rakkaammalta? Sukulaisuussuhde on kuitenkin täysin sama. Muutenkin jos mietin tätejäni ( isäni puolelta ) niin he tuntuvat erittäin tärkeiltä vaikka harvoin nähdään. Mutta enoni taas eivät niinkään läheisiltä.

Tämä asia kummastuttaa kyllä vaikka ei mikään tärkeä olekaan

 

["vieras"]

Eiköhän tuo asia päde kaikissa ihmissuhteissa. Joidenkin kanssa on vaan heti samalla aaltopituudella ja toisten kanssa välit säilyvät etäisempinä vaikka oltaisiin useinkin tekemisissä. Enpä lähtisi asiaa sen enempää miettimään.

 

["wesuwius"]

Nii ja ihmisen arvostus ja rakkaus täytyy ansaita aina, että ei se aina ole niin että veri on vettä sakeampaa. Että vaikka ois kuinka sukulainen niin täytyis välittää saman verran jokaisesta, kemiat on silti kemioita ihmisten välillä

 

["hmmm"]

[QUOTE="wesuwius";23299793]Nii ja ihmisen arvostus ja rakkaus täytyy ansaita aina, että ei se aina ole niin että veri on vettä sakeampaa. Että vaikka ois kuinka sukulainen niin täytyis välittää saman verran jokaisesta, kemiat on silti kemioita ihmisten välillä [/QUOTE]

Vai että kemiat? Mutta ei tässä olla optimaalista pariutumiskumppania metsästämässä feromoneja tutkimalla. Eiköhän se ole niinkin, että niihin sukulaisiin kannattaa paneutua hiukan huolellisemmin jotka tuntuu etäisiltä. Että ainakin kokee heitä ymmärtävänsä vaikkei ns. omakseen tuntisikaan.

Wesuwius ei wäitä, että osasta sukulaisia ei tartte välittää ollenkaan, mutta täällä markkinoidaan jatkuvasti ajatusta, että jätäsesika pätee sukulaisiin yhtä lailla. Kyllä mun mielestä on syytä sietää vaan sukua, koska se on melkein ainoa yhteisö johon kuuluu mielihalustaan riippumatta. Työpaikkaakin voi aina vaihtaa, ja puolisoa. Ei ole hyväksi ihmiselle, että kaiken voi ympäristössään valita vapaasti. Jää silloin kasvu kesken.

Ap nyt ei ollut jättämässä ketään, mutta sama ilmiö mielestäni on kaikkien syytä ottaa huomioon laimeampana. Että ei pidä laistaa omasta osuudestaan suhteiden hoidossa siksi, että nuo vaan ei ole mun tyyppisiä ihmisiä.