Suomalainen koulu tympäännyttää nuoret

[vierailija]

Mielestäni roikutaan vanhassa kliseessä, kun puhutaan suomalaisen koulumaailman ylivertaisuudesta, mikä tässä maassa muka on menossa parempaan suuntaan? Opetuksesta ja koulutuksestahan ollaan leikkaamassa minkä ehditään.
Kyynistyminen? Mistähän se voisi johtua?

 

[vierailija]

Yläastelainen tai lukiolainen ei uuvu siksi, että opiskeltavaa olisi niin että pää räjähtää. He eivät uuvu useimmiten siksikään, että opintojensa ohella tähtäävät huippu-urheilijaksi. Vain hyvin harvalla on tuollainen tilanne.

Nuori uupuu siksi, että tuossa vaiheessa elämää alkaa se parinhaku tosissaan. Kaikki illat vietetään kahvilassa puoli kahteen, sitten vielä tsättäilään tunti ennen nukkumaanmenoa. Viikonloppuisinkaan ei jäädä lepäämään tai lähdetä vaikka mökille haukkaamaan happea. No ei nyt toki. Viikonloput pitää painaa kahta kauheammin rimpsalla. Vaikka alkoholia ei käytettäisikään mitenkään erityisen paljon, ollaan menossa ihan koko ajan. On leffaa kaverin kanssa, sitten pitää käydä moikkaamassa sitä ja tota ennen kuin mennään illaksi taas vilkuilemaan poikia ostarille. Väsyttäähän se!!

Sitten koulussa meno tympii. Kun jaksaminen loppuu, muuttuu opiskelu tervan juomiseksi. Aineista tulee vaikeita ja opinnoissa tiputaan kärryiltä. Kun kroppa ja aivot ovat tottuneet jatkuvaan menemiseen, alkaa opintojen tavallinen seesteisyys kyllästyttää. Kemiaa opiskellessa kun "ei jatkuvasti tapahdu äksöniä".

Siitä tuossa on kyse.

 

[Mörköäiti]

Yläastelainen tai lukiolainen ei uuvu siksi, että opiskeltavaa olisi niin että pää räjähtää. He eivät uuvu useimmiten siksikään, että opintojensa ohella tähtäävät huippu-urheilijaksi. Vain hyvin harvalla on tuollainen tilanne.

Nuori uupuu siksi, että tuossa vaiheessa elämää alkaa se parinhaku tosissaan. Kaikki illat vietetään kahvilassa puoli kahteen, sitten vielä tsättäilään tunti ennen nukkumaanmenoa. Viikonloppuisinkaan ei jäädä lepäämään tai lähdetä vaikka mökille haukkaamaan happea. No ei nyt toki. Viikonloput pitää painaa kahta kauheammin rimpsalla. Vaikka alkoholia ei käytettäisikään mitenkään erityisen paljon, ollaan menossa ihan koko ajan. On leffaa kaverin kanssa, sitten pitää käydä moikkaamassa sitä ja tota ennen kuin mennään illaksi taas vilkuilemaan poikia ostarille. Väsyttäähän se!!

Sitten koulussa meno tympii. Kun jaksaminen loppuu, muuttuu opiskelu tervan juomiseksi. Aineista tulee vaikeita ja opinnoissa tiputaan kärryiltä. Kun kroppa ja aivot ovat tottuneet jatkuvaan menemiseen, alkaa opintojen tavallinen seesteisyys kyllästyttää. Kemiaa opiskellessa kun "ei jatkuvasti tapahdu äksöniä".

Siitä tuossa on kyse.

Nojaa, enpä usko. Aika monella nuorella, nimenomaan niillä, jotka eivät ole jatkuvasti menossa ja pariutumassa, on kaikenlaisia sisäisiä suruja ja murheita, itsetunto-ongelmia, ja toisaalta unelmia ja toiveita. Nuoruus voi olla vaikeaa aikaa, mutta ei se vaikeinta ole noille suosituille ja meneville, vaan ehkä todennäköisesti juuri sille kunnianhimoiselle runotytölle, joka epäilee olevansa liian tylsä ja ruma, jotta joku tietty tavispoika kiinnostuisi hänestä. Ja samaan aikaan, kun haluaisi tehdä koulutyötkin hyvin, voi tuntua että ei vaan jaksa.

Uupuminen ei ole sama asia kuin unenpuute. Kyllä tässä tarkoitettiin enemmän henkistä uupumista kuin sitä, että on vaan valvottu liikaa.

 

[.....]

Ei tässä nyt varmaan kuule olekaan kyse mistään alkeista, tyyliin sanotaan kiitos ja katsotaan silmiin. Enemmänkin tiimityötaidoista yms.

Mitä opettajilta on kuulunut, niin kyllä monessa koulussa/luokassa iso osa opetusajasta kuluu ihan yksinkertaisten, perustaitojen puutteiden korjaamiseen, kun lapset eivät osaa olla hiljaa, olla häiritsemättä muita, pitää puhelimia pulpetissa, olla tönimättä jne jne.

 

[.....]

Jutussa puhuttiin myös lukiolaistyttöjen uupumisesta ja kuudesluokkalaisten poikien negatiivisesta asenteesta koulua kohtaan. Aiemminhan on keskusteltu mm. siitä, miksi poikien koulumenestys on laskenut. Minusta on ihan fiksua huomioida tällaiset asiat ja miettiä, mitä niille voisi tehdä. Ei se sitä tarkoita, että lasketaan tasoa, vaan se tarkoittaa sitä, että yritetään kehittää koulua vielä entistäkin paremmaksi.

Mutta totta kai tästä tuli heti joku maahanmuuttokeskustelu. Kukaan ei varmaan huomannutkaan jutussa mainittuja muita oppilasryhmiä, kun tuli kiire loukkaantua suomalaisen koulun puolesta. On kuitenkin yhteiskunnan etu, että oppilaita ei putoa kelkasta eikä syrjäänny, joten jos huomataan, että tietyillä oppilasryhmillä on koulussa ongelmia, on ihan fiksua puuttua asiaan ja miettiä, mitä sille voisi tehdä. Koulun tehtävä ei ole karsia jyviä akanoista eli tiputtaa heikompia oppilaita matkan varrelle - se ei siis ole pärjäämisen kilpajuoksu - vaan koulun tehtävä on valmistaa oppilaita jatko-opintoja ja elämää varten, tarjota yleissivistystä ja tärkeitä (kansalais- ja muita) taitoja.

No ei kai kukaan estä sinua miettimästä, mitä asialle voidaan tehdä....

Lukiolaistyttöjen osalta veikkaisin suupumisen syyksi yhteiskunnan ja ympäristön paineita. Nuorille naisille asetetaan nyktään ihan hirveitä vaatimuksia, mikä näkyy mm. stressin, pahoinvoinnin, anorexian ym vastaavien sairauksien lisääntymisenä. Poikien osalta lienee yksi merkittävä tekijä on yleinen kasvatuksen ja kurin puute. Kiltit tytöt sopeutuvat kouluun, mutta vielä vapaammin kasvatetut pojat eivät.

 

[.....]

Omista kouluvuosista alkaa olla jo aikaa mut...

Yks mitä mä muistan oli pjumppatunnit. Ei ne siis mulle ollu mikään ongelma, mut tiedän useammallekin jääneen ikuisen "trauman". Jos ei ollu kauheen "hyvä". Olla se joka viimeksi valittiin joukkueeseen ja onks meidän ihan pakko ottaa toi. Vaik jumppatunnit oli useimmille hauskoja, niin ei totisesti kaikille.

Samoin kun ainoa "tasokurssi" oli lukioon mennessä valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä. Ja siinä missä peruskoulumatikkaa mun ei koskaan tarttenu lukea, niin pitkän matikan kirja sit joskus täytyi avatakin, että se oli sit aikamoinen harppaus. Et esim. mulle peruskoulumatikka olis saanu olla haastavampaa. Niille joita matikka ei kiinnostanut se olis voinut olla enemmän "perus" ja käytännönläheisempää.
Nytkin eduskunnassakin istuu henkilöitä joille perus prosenttilasku, sekä miljoonan ja miljardin ero tuottaa vaikeuksia, vaikka kaikilla on se peruskoulun oppimäärä käytynä.

Samoin maailma on muuttunut. Mun kouluaikana oli ihan helvetisti ulkolukupänttäämistä, enkä mä sitä silloinkaan ymmärtänyt. Että miksi pitää ulkoa tankata jotain joka on sekunnissa katsottavissa kirjasta? Nykyään kun jokaisella on älyvehje taskussa ja jumalaton määrä tietoa saatavilla, niin tietoa on liikaakin, mutta sen soveltamistaito ja ymmärtäminen ei sit olekaan niin helppoa. Karrikoiden vois sanoa, et ei ole järkeä opetella ulkoa, et haukionkalahaukionkala ja sit kun kaislikossa molskahtaa niin ihmettelee, et mikä helvetti se oli?

Jotenkin toivoisin, et koulu pystyis muuttumaan sitä mukaa kuin maailmakin.

Toinen mitä toivois olis se, että älytön ylikoulutus saatais kitkettyä. Jos joku tahtoo putkimieheksi, niin peruskoulu ja ammattikoulu pitäis riittää. Ei kaikkia tarttis kouluttaa putkitieteen tohtoreiksi.

Vanhasa byrååssani meit oli hommissa ekonomi, insinööri, diplomi- insinööri, maa/metsätaloustieteilijä, kielenkääntäjä jne kaikki tekemässä samaa hommaa. Yhtä hyvin olis voinu olla pappi, arkkitehti tai sotakorkean käynyt. Tutkinto kuin tutkinto.
Vanha koulukaverini luki diplomi- insinööriksi, mutta on viimeiset kakskytä vuotta työskennellyt henkilöstöpäällikkönä. Se on tietty toisaalta hyvä, että koulupohjasta huolimatta voi hakeutua ihan erilaisiinkin hommiin, mut toisaalta siinä menee hirvee määrä hyvää koulutusta ihan hukkaan.

Käsittääkseni tuo ulkoa opettelu on jäänytkin vähemmälle nykyipetuksessa. Tietyt jutut nyt on ihan hyvä vain päntätä päähän (matikan perusteet, kielet yms) ja joissain tapauksissa se on myös ihan pätevä keino mitata motivaatiota, ylemmällä tasolla.

Ja joo, koulutuksen ylikorostuminen alkaa olla jo ongelma. Ihan yksinkertaisintakaan hommaa ei voi/saa tehdä, ilman että on joku viisi vuotta kestävä opiskelupassi takataskussa.