V
vierailija
Vieras
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005532438.html
Helpolla rahalla Suomeen houkuteltuja marjanpoimijoita odotti perillä karu yllätys – yrittäjälle lätkäistiin 330 000 euron lasku
(KUVA: Poliisi)
Julkaistu: 20.1. 11:07
Ihmiskaupasta vankeuteen ja jättikorvauksiin Keski-Suomen käräjillä tuomittu hankasalmelainen marjayrittäjä osoitti oikeuden ratkaisun mukaan ”täydellistä välinpitämättömyyttä asianomistajien hyvinvoinnista”.
Oikeus katsoi 50-vuotiaan yrittäjän huolehtineen ”ainoastaan omasta ja yritystensä taloudellisesta edusta”.
Vuoden ja kahdeksan kuukauden ehdollisen tuomion saanut mies määrättiin korvaamaan asianomistajille, 26 thaimaalaiselle marjanpoimijalle korvauksia yhteensä lähes 203 000 euroa.
Lisäksi yrittäjän on maksettava poimijoiden asianajajien kulut, yhteensä runsaat 127 000 euroa. Hänen omat asianajokulunsa, noin 62 000 euroa, menevät valtion piikkiin.
Veronmaksajat saavat vastatakseen myös muista oikeudenkäyntiin liittyvistä kuluista, yhteensä yli 81 000 eurosta. Summa muodostuu muun muassa asianomistajien ja todistajien lentomatkoista Thaimaan ja Suomen välillä, hotellimajoituksesta ja tulkkaamisesta.
Thaimaalaisten lennättäminen oikeuteen tehtiin yrittäjän esityksestä.
Kerjäläisilläkin on Thaimassa paremmat olot kuin meillä.
MARJANPOIMINTAAN liittyvä tuomio ihmiskaupasta on Suomessa ainutlaatuinen. Yrittäjän asianajaja Kalle Niskanen katsoo, että kyseessä on ennakkotapaus. Yrittäjä aikookin hakea tuomioon muutosta hovioikeudesta.
Käräjäoikeuden mukaan kesällä 2016 tapahtunut ihmiskauppa muodostaa yrittäjän tapauksessa kokonaisuuden. Kaikki alkoi poimijoiden värväämisellä ja jatkui heidän erehdyttämisellään ja houkuttelemisellaan Suomeen. Lopuksi uhreja pidettiin pakkotyössä ja ihmisarvoa loukkaavissa olosuhteissa.
– Asianomistajien riippuvaisesta tilasta ja turvattomasta tilasta johtuen heillä ei ole ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia suojautua hyväksikäytöltä ja irrottautua hyväksikäyttötilanteesta leiristä poistumalla, ratkaisussa todetaan.
Oikeus korosti asianomistajien heikosta koulutuksesta ja vähävaraisuudesta johtuvaa haavoittuvaa asemaa.
– Asianomistajat ovat työperäisen ihmiskaupan uhreja, oikeus linjasi.
YRITTÄJÄ oli toiminut thaimaalaisten poimijoiden kanssa vuodesta 2010 alkaen. Kesällä 2015 hänellä oli 150 poimijaa, mutta seuraavaksi kesäksi määrä nousi yli 230:een. Hän kertoi oikeudessa olleensa tyytymätön kilpailijoihinsa nähden liian pieneen poimijamäärään.
Määrä osoittautui liian suureksi. Oikeuden perusteluista käy ilmi, ettei kaikille riittänyt kyllin hyviä marjapaikkoja.
Kaikki 26 asianomistajaa olivat ensi kertaa Suomessa. Köyhistä oloista tulevat poimijat toivoivat tekevänsä Suomessa hyvät ansiot.
Yrittäjä oli paikalla Thaimaassa rekrytointivaiheessa. Poimijoita värvänneet paikalliset koordinaattorit lupasivat eräälle asianomistajalle, että ”laiskempikin saisi 30–40 euroa päivässä, ahkera jopa 50–80 euroa”. Thaimaassa useimpien päiväpalkka on noin kymmenen euroa.
Jotkut poimijat odottivat lupausten perusteella saavansa kokoon 5000 euron tienestit. Yksi irtisanoutui työpaikastaankin päästäkseen Suomeen hyville ansioille.
Jokainen poimija joutui ottamaan kotimaassaan lainaa selvitäkseen kolme kuukautta kestävän Suomen-reissun kuluista, vajaasta 1700 eurosta. Vain kolme asianomistajaa kertoi oikeudessa saaneensa velkansa maksettua.
Muutamat poimijat kertoivat, että heitä vaadittiin kirjoittamaan nimi velkakirjaan ilman että velan ehtoja selvitettiin. Poimijat, joista osa ei osaa lukea, eivät saaneet velkakirjasta omaa kappalettaan.
HANKASALMELLA kävi pian ilmi, ettei pesti ole odotetunlainen. Majoitus- ja muut olot olivat karut ja marjaa oli vaikea löytää. Vanhemmatkaan poimijat eivät ensikertalaisia auttaneet, joten asianomistajat saattoivat ajella jopa satoja kilometriä päivässä saaliin perässä.
Kaiken lisäksi poimijat pantiin maksamaan kuluista, joista Thaimaassa ei ollut puhetta. Niihin kuuluivat muun muassa liinavaatteista ja poimintavälineistä perityt maksut.
– Välillä tuntui, että jopa autoon nousemisesta ja siitä laskeutumisesta kerättiin kuluja, yksi poimija kertoi oikeudessa.
– Tuli lannistunut olo siitä, että aina vaan vähennettiin kuluja ja jäin miinukselle, sanoi toinen poimija.
Suomeen tultuaan asianomistajat joutuivat luopumaan passeistaan. He eivät myöskään saaneet juuri käteistä rahaa tarvittavia ostoksia varten.
Velkaa myöntänyt koordinaattorin apulainen saapui poimijoiden mukana Suomeen ja toimi Hankasalmella kokkina yrittäjän alaisena. Hän myös päätti, antaako rahaa poimijoiden käyttöön.
Muutamat poimijat kertoivat keränneensä välillä marjojen sijaan tyhjiä pulloja ja tölkkejä saadakseen käteistä. Yksi asianomistaja kertoi joutuneensa pesemään vaatteitaan tiskiaineella, kun hänellä ei ollut varaa pyykinpesuaineeseen. Kehnojen pesumahdollisuuksien vuoksi pyykkejä pestiin välillä myös järvessä.
MAJOITUSKIN oli kaikkea muuta kuin luvattu. Poimijat joutuivat nukkumaan yönsä kylmässä linja-autossa ilman yksityisyyttä, miehet ja naiset sekaisin. Thaimaan työvoimaviranomaisen koulutustilaisuudessa poimijoille oli ennakkoon näytetty kuvia oikeista asunnoista.
Poimijoiden tilannetta leirissä kuvaavat muun muassa seuraavat oikeudessa kuullut eri asianomistajien kommentit:
– Kerjäläisilläkin on Thaimassa paremmat olot kuin meillä.
– Ajattelin, että jos tästä selviän, niin sitten selviydyn mistä vaan.
– Olin surullinen ja tuntui, etten ole turvassa.
– Siellä asuminen ei tuntunut hyvältä, mutta mitä siinä olisi voinut tehdä, kun oli jo tullut tänne.
– Jos se olisi ollut joku väliaikainen leiri, niin se olisi mennyt, mutta se ei ole mikään sellainen paikka, missä työntekijöiden pitäisi majoittua.
Moni kertoi heränneensä työpäivään jo aamuneljältä. Marjoja poimittiin useimmiten kellon ympäri, usein iltakymmeneen saakka. Joskus marjojen punnituspaikalle piti jonottaa yli puolenyön.
Vapaapäiviä pidettiin käytännössä vain sairastapauksissa tai auton mentyä rikki. Kulut juoksivat näinäkin päivinä.
Siellä asuminen ei tuntunut hyvältä, mutta mitä siinä olisi voinut tehdä, kun oli jo tullut tänne.
KÄRÄJÄOIKEUS velvoitti yrittäjän maksamaan jokaiselle asianomistajalle 6000 euroa henkisestä kärsimyksestä. Lisäksi hän joutuu korvaamaan saamatta jääneistä ansiosta yhteensä reilut 46 500 euroa.
Langettava tuomio yllätti yrittäjän.
– Käräjäoikeuden käsittelyn ja esitetyn näytön perusteella olimme toisessa käsityksessä lopputuloksesta, asianajaja Kalle Niskanen toteaa.
Tuomiolla on mittaa 298 sivua, joten Niskanenkaan ei ole sitä ehtinyt vielä ajatuksella läpikäymään. Hänen mukaansa oikeus on tulkinnut väärin ainakin yrittäjän roolin rekrytoinnissa Thaimaan-päässä.
– Lisäksi pitää muistaa, että (yrittäjä) on aina toiminut viranomaisten antamien pelisääntöjen mukaan. Oikeuden perustelut ovat aika yksiniitiset.
Yrittäjä tuomittiin myös 3,5 vuoden liiketoimintakieltoon.
Terho Vuorinen
Helpolla rahalla Suomeen houkuteltuja marjanpoimijoita odotti perillä karu yllätys – yrittäjälle lätkäistiin 330 000 euron lasku
(KUVA: Poliisi)
Julkaistu: 20.1. 11:07
Ihmiskaupasta vankeuteen ja jättikorvauksiin Keski-Suomen käräjillä tuomittu hankasalmelainen marjayrittäjä osoitti oikeuden ratkaisun mukaan ”täydellistä välinpitämättömyyttä asianomistajien hyvinvoinnista”.
Oikeus katsoi 50-vuotiaan yrittäjän huolehtineen ”ainoastaan omasta ja yritystensä taloudellisesta edusta”.
Vuoden ja kahdeksan kuukauden ehdollisen tuomion saanut mies määrättiin korvaamaan asianomistajille, 26 thaimaalaiselle marjanpoimijalle korvauksia yhteensä lähes 203 000 euroa.
Lisäksi yrittäjän on maksettava poimijoiden asianajajien kulut, yhteensä runsaat 127 000 euroa. Hänen omat asianajokulunsa, noin 62 000 euroa, menevät valtion piikkiin.
Veronmaksajat saavat vastatakseen myös muista oikeudenkäyntiin liittyvistä kuluista, yhteensä yli 81 000 eurosta. Summa muodostuu muun muassa asianomistajien ja todistajien lentomatkoista Thaimaan ja Suomen välillä, hotellimajoituksesta ja tulkkaamisesta.
Thaimaalaisten lennättäminen oikeuteen tehtiin yrittäjän esityksestä.
Kerjäläisilläkin on Thaimassa paremmat olot kuin meillä.
MARJANPOIMINTAAN liittyvä tuomio ihmiskaupasta on Suomessa ainutlaatuinen. Yrittäjän asianajaja Kalle Niskanen katsoo, että kyseessä on ennakkotapaus. Yrittäjä aikookin hakea tuomioon muutosta hovioikeudesta.
Käräjäoikeuden mukaan kesällä 2016 tapahtunut ihmiskauppa muodostaa yrittäjän tapauksessa kokonaisuuden. Kaikki alkoi poimijoiden värväämisellä ja jatkui heidän erehdyttämisellään ja houkuttelemisellaan Suomeen. Lopuksi uhreja pidettiin pakkotyössä ja ihmisarvoa loukkaavissa olosuhteissa.
– Asianomistajien riippuvaisesta tilasta ja turvattomasta tilasta johtuen heillä ei ole ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia suojautua hyväksikäytöltä ja irrottautua hyväksikäyttötilanteesta leiristä poistumalla, ratkaisussa todetaan.
Oikeus korosti asianomistajien heikosta koulutuksesta ja vähävaraisuudesta johtuvaa haavoittuvaa asemaa.
– Asianomistajat ovat työperäisen ihmiskaupan uhreja, oikeus linjasi.
YRITTÄJÄ oli toiminut thaimaalaisten poimijoiden kanssa vuodesta 2010 alkaen. Kesällä 2015 hänellä oli 150 poimijaa, mutta seuraavaksi kesäksi määrä nousi yli 230:een. Hän kertoi oikeudessa olleensa tyytymätön kilpailijoihinsa nähden liian pieneen poimijamäärään.
Määrä osoittautui liian suureksi. Oikeuden perusteluista käy ilmi, ettei kaikille riittänyt kyllin hyviä marjapaikkoja.
Kaikki 26 asianomistajaa olivat ensi kertaa Suomessa. Köyhistä oloista tulevat poimijat toivoivat tekevänsä Suomessa hyvät ansiot.
Yrittäjä oli paikalla Thaimaassa rekrytointivaiheessa. Poimijoita värvänneet paikalliset koordinaattorit lupasivat eräälle asianomistajalle, että ”laiskempikin saisi 30–40 euroa päivässä, ahkera jopa 50–80 euroa”. Thaimaassa useimpien päiväpalkka on noin kymmenen euroa.
Jotkut poimijat odottivat lupausten perusteella saavansa kokoon 5000 euron tienestit. Yksi irtisanoutui työpaikastaankin päästäkseen Suomeen hyville ansioille.
Jokainen poimija joutui ottamaan kotimaassaan lainaa selvitäkseen kolme kuukautta kestävän Suomen-reissun kuluista, vajaasta 1700 eurosta. Vain kolme asianomistajaa kertoi oikeudessa saaneensa velkansa maksettua.
Muutamat poimijat kertoivat, että heitä vaadittiin kirjoittamaan nimi velkakirjaan ilman että velan ehtoja selvitettiin. Poimijat, joista osa ei osaa lukea, eivät saaneet velkakirjasta omaa kappalettaan.
HANKASALMELLA kävi pian ilmi, ettei pesti ole odotetunlainen. Majoitus- ja muut olot olivat karut ja marjaa oli vaikea löytää. Vanhemmatkaan poimijat eivät ensikertalaisia auttaneet, joten asianomistajat saattoivat ajella jopa satoja kilometriä päivässä saaliin perässä.
Kaiken lisäksi poimijat pantiin maksamaan kuluista, joista Thaimaassa ei ollut puhetta. Niihin kuuluivat muun muassa liinavaatteista ja poimintavälineistä perityt maksut.
– Välillä tuntui, että jopa autoon nousemisesta ja siitä laskeutumisesta kerättiin kuluja, yksi poimija kertoi oikeudessa.
– Tuli lannistunut olo siitä, että aina vaan vähennettiin kuluja ja jäin miinukselle, sanoi toinen poimija.
Suomeen tultuaan asianomistajat joutuivat luopumaan passeistaan. He eivät myöskään saaneet juuri käteistä rahaa tarvittavia ostoksia varten.
Velkaa myöntänyt koordinaattorin apulainen saapui poimijoiden mukana Suomeen ja toimi Hankasalmella kokkina yrittäjän alaisena. Hän myös päätti, antaako rahaa poimijoiden käyttöön.
Muutamat poimijat kertoivat keränneensä välillä marjojen sijaan tyhjiä pulloja ja tölkkejä saadakseen käteistä. Yksi asianomistaja kertoi joutuneensa pesemään vaatteitaan tiskiaineella, kun hänellä ei ollut varaa pyykinpesuaineeseen. Kehnojen pesumahdollisuuksien vuoksi pyykkejä pestiin välillä myös järvessä.
MAJOITUSKIN oli kaikkea muuta kuin luvattu. Poimijat joutuivat nukkumaan yönsä kylmässä linja-autossa ilman yksityisyyttä, miehet ja naiset sekaisin. Thaimaan työvoimaviranomaisen koulutustilaisuudessa poimijoille oli ennakkoon näytetty kuvia oikeista asunnoista.
Poimijoiden tilannetta leirissä kuvaavat muun muassa seuraavat oikeudessa kuullut eri asianomistajien kommentit:
– Kerjäläisilläkin on Thaimassa paremmat olot kuin meillä.
– Ajattelin, että jos tästä selviän, niin sitten selviydyn mistä vaan.
– Olin surullinen ja tuntui, etten ole turvassa.
– Siellä asuminen ei tuntunut hyvältä, mutta mitä siinä olisi voinut tehdä, kun oli jo tullut tänne.
– Jos se olisi ollut joku väliaikainen leiri, niin se olisi mennyt, mutta se ei ole mikään sellainen paikka, missä työntekijöiden pitäisi majoittua.
Moni kertoi heränneensä työpäivään jo aamuneljältä. Marjoja poimittiin useimmiten kellon ympäri, usein iltakymmeneen saakka. Joskus marjojen punnituspaikalle piti jonottaa yli puolenyön.
Vapaapäiviä pidettiin käytännössä vain sairastapauksissa tai auton mentyä rikki. Kulut juoksivat näinäkin päivinä.
Siellä asuminen ei tuntunut hyvältä, mutta mitä siinä olisi voinut tehdä, kun oli jo tullut tänne.
KÄRÄJÄOIKEUS velvoitti yrittäjän maksamaan jokaiselle asianomistajalle 6000 euroa henkisestä kärsimyksestä. Lisäksi hän joutuu korvaamaan saamatta jääneistä ansiosta yhteensä reilut 46 500 euroa.
Langettava tuomio yllätti yrittäjän.
– Käräjäoikeuden käsittelyn ja esitetyn näytön perusteella olimme toisessa käsityksessä lopputuloksesta, asianajaja Kalle Niskanen toteaa.
Tuomiolla on mittaa 298 sivua, joten Niskanenkaan ei ole sitä ehtinyt vielä ajatuksella läpikäymään. Hänen mukaansa oikeus on tulkinnut väärin ainakin yrittäjän roolin rekrytoinnissa Thaimaan-päässä.
– Lisäksi pitää muistaa, että (yrittäjä) on aina toiminut viranomaisten antamien pelisääntöjen mukaan. Oikeuden perustelut ovat aika yksiniitiset.
Yrittäjä tuomittiin myös 3,5 vuoden liiketoimintakieltoon.
Terho Vuorinen
