?
!
Vieras
http://uutiset.msn.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomessa%20on%20kasvamassa%20is%C3%A4tt%C3%B6mien%20poikien%20sukupolvi/1135247428585?ref=msn
H
heh
Vieras
Mutta onneksi laki sallii nyt että joillakin on kaksi isää tai kaksi äitiä 
Sehän tasapainoittaa kummasti tilannetta.
Sehän tasapainoittaa kummasti tilannetta.
N
Noh
Vieras
Eikö tyttöjen? Mites sota-aikana, silloin kuoli paljonkin isiä, miten se silloin oli erilaista kuin nyt?
B
bobi
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja !:
Siis poika lapsilta puuttuvat isät, mutta kaikilla tytöillä taas on isä?? Ei ymmärrä...
V
Vieras
Vieras
Hyvin oivallettu!
P
pekka
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Normiäippä:
Ei se ollut silloin mitenkään erilaista, eikä jutussa sanottukaan niin olevan. Poikalapsi on aina suuremmassa vaarassa syrjäytyä ja ajautua rikoksen polulle ilman isää, ennen ja nyt.
V
vieras
Vieras
Näin se on, mutta monet vaan haluavat kiistää tosiasiat. Muka ei ole haittaa isättömyydestä, avioeroista, liian varhaisesta hoitoon laittamisesta.
P
pekka
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja bobi:
Yksinhuoltajaäitejä on Suomessa yli 100 000, ja heillä on 150 000 alaikäistä lasta. Jos noin puolet syntyneistä lapsista on poikia, kasvamassa on koko joukko enemmän tai vähemmän isättömiä miehenalkuja.
Elikkä jos isättömiä alaikäisiä lapsia on 150 000 ja puolet niistä on poikia, niin toinen puoli on automaattisesti tyttöjä. Eli yksinhuoltajaäidin tyttäriä, eli näitä isättömiä tyttöjä. JOKO YMMÄRRÄT?
K
Keittiönoita
Vieras
Mun tytttäreni on aivan varmasti kärsinyt isättömyydestään. Onneksi on läsnä ollut niin ukkia, setää kuin kummisetääkin.
Myös mun siskoni poika on kärsinyt isättömyydestään. Ja jostain kumman syystä musta tuli jo kauan sitten tälle pojalle yksi isän korvike. Vaikka olenkin nainen. Puhuu mulle asioista, joista ei äidilleen puhu. Meitä kun yhdistää yksi kesäkuinen hetki kauan sitten. Vieläkin - 23-vuotiaana - tuo poika muistaa, mitä mulla oli päälläni sinä yhtenä hetkenä, kun hänen lapsenmaailmansa romahti. Hassua...mä en muista, mitä mulla oli päälläni, mutta muistan, mitä pojalla oli päällään.
Myös mun siskoni poika on kärsinyt isättömyydestään. Ja jostain kumman syystä musta tuli jo kauan sitten tälle pojalle yksi isän korvike. Vaikka olenkin nainen. Puhuu mulle asioista, joista ei äidilleen puhu. Meitä kun yhdistää yksi kesäkuinen hetki kauan sitten. Vieläkin - 23-vuotiaana - tuo poika muistaa, mitä mulla oli päälläni sinä yhtenä hetkenä, kun hänen lapsenmaailmansa romahti. Hassua...mä en muista, mitä mulla oli päälläni, mutta muistan, mitä pojalla oli päällään.
W
