V
vierailija
Vieras
Suomea on asutettu viimeisimmän jääkauden päättymisestä eli jo 9 000 vuotta eaa lähtien.
Itämerensuomalaiset kansat levittäytyivät Suomen alueelle joskus 800-luvulla. Maa oli pitkään osa Ruotsia, kunnes vuonna 1809 se siirtyi Suomen sodan jälkeen osaksi Venäjää.
Suomi itsenäistyi vuonna 1917 bolševikkien valtaannousun jälkimainingeissa. Kansan kahtiajako ajoi maan sisällissotaan. Tasavalta vakiintui hallitusmuodoksi vuonna 1919. Toisen maailmansodan aikana Suomi kävi ensin talvi- ja jatkosodan ja lopulta Lapin sodan, mutta säilytti itsenäisyytensä.
Suomesta tulee hyvinvointivaltio
Vuonna 1952 Suomi sai maksettua viimeiset sotakorvaukset Neuvostoliittoon. Samana vuonna Helsingissä järjestettiin olympialaiset. Sodasta toipunut Suomi sai olla hetken koko maailman huomion keskipisteenä. Suomalaisille vuosi 1952 merkitsi uuden aikakauden alkamista.
Vasemmisto, sdp ja työväenliike loivat Suomen hyvinvointivaltion
Suomalaisen yhteiskunnan suunnasta käytiin kiihkeä taistelu 1950-luvulla. Oikeisto lähti vastahyökkäykseen työväenliikkeen sodanjälkeisiä saavutuksia vastaan, mutta koki takaiskun vuoden 1958 vaaleissa. Eduskunnan ensimmäinen vasemmistoenemmistö tuotti uuden hegemonian, jonka tuloksena syntyi hyvinvointivaltio.
Suomalaisen yhteiskunnan ratkaiseva käänne kohti hyvinvointivaltiota alkoi vuoden 1956 yleislakon jälkeen. Siitä käynnistyi kiihkeä kahden vuoden jakso, jona oikeisto kävi vastahyökkäykseen työväenliikkeen sodanjälkeisiä saavutuksia vastaan.
Kärjistyneen vastakkainasettelun synnyttämä eduskunnan ensimmäinen vasemmistoenemmistö vuonna 1958 taittoi niskat porvarien politiikalta.
Nyt itsestään selviltä tuntuvat uudistukset, kuten työttömyysvakuutus, viisipäiväinen työviikko ja työeläkejärjestelmä pantiin silloin alulle.
Mutta ilman kansalaisten joukkoliikettä se ei olisi onnistunut. Kerta toisensa jälkeen työläiset osoittivat joukkovoimaansa kaupunkien kaduilla ja eduskuntatalon edustalla, ja muuttivat näin historian kulun.
1950-luvun kamppailujen taustana oli työläisten elintason nousu sodan jälkeen. Palkkoja ja ostovoimaa kasvattivat niin lakot kuin hallitusten toimetkin. Velaksi ei silti eletty, päinvastoin. Suomen julkinen talous oli ylijäämäinen koko ajanjakson 1948-1990 ja valtion velka aleni 1950-luvulla.
Vuonna 1953 oikeisto käynnisti ryhtiliikkeen tarkoituksenaan muuttaa harjoitettu talouspoliittinen linja. Porvarien tavoitteena oli palauttaa sodan jälkeen menettämänsä asemat ja 1930-lukulainen ”yövartijavaltio”, jossa julkisen vallan rooli rajataan mahdollisimman suppeasti järjestyksen turvaamiseen ja omaisuuden suojelemiseen.
Hyvinvointivaltio vai yövartijavaltio?
Suomi oli silloin vielä maa, jossa oma perunapalsta, lehmä ja suku toimivat vakuutuksina sairauden, työttömyyden ja vanhuuden varalta. Silti oikeiston mielestä valtio oli kasvanut liian suureksi. Kokoomus vaati valtion menojen supistamista, jotta veroja voitaisiin alentaa. Samaa mieltä oli SDP:n vahva mies Väinö Tanner.
Päätepiste tälle tarinalle pistettiin vuonna 1962. Kokoomuksen Juha Rihtniemi joutui silloin myöntämään, ettei mikään porvarillinen hallitus voi tasapainottaa valtion taloutta vähentämällä sosiaaliturvaa. Se johtaisi siihen, että seuraavien vaalien jälkeen porvarienemmistö eduskunnassa olisi mennyt.
Joukkoliikkeen tuloksena työläiset olivat saavuttaneet voiton, "palkansaajan miljoonaoption". Perustaltaan vuosina 1960-1963 syntynyt sosiaalivakuutus kerryttää työntekijälle taloudellista turvaa työttömyyden, sairauden ja vanhuuden varalle. On tärkeää ymmärtää, että se on hankittu ”vaativan ja pitkäjänteisen kansalaisliikehdinnän avulla ja että sen ylläpito vaatii jatkuvaa toimintaa kansantulon oikeudenmukaisen jaon puolesta.”
Pyrkimys palata sosiaalimenojen yövartijavaltioon on edelleen jokapäiväinen, jokaisen kansalaisen kohdalla kysymys on parhaimmillaan sadoista tuhansista euroista.
1950- ja 1960-luvuilla Suomen talous kasvoi ja valtio sai lisää verotuloja. Suomesta alettiin rakentaa Pohjoismaista hyvinvointivaltiota.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio tarkoittaa, että valtio pyrkii tasaamaan verotuksella ihmisten välisiä tuloeroja ja takaa kaikille kansalaisille riittävän toimeentulon sekä peruspalvelut. Peruspalveluita ovat esimerkiksi sairaanhoito ja koulutus.
1960-luvulla tehtiin paljon uudistuksia, joista muodostui suomalaisen hyvinvointivaltion perusta. Kaikki suomalaiset saivat esimerkiksi sosiaaliturvatunnuksen ja valtion sairausvakuutuksen. 1970-luvulla tehtiin peruskoulu-uudistus, jonka seurauksena koulusta tuli maksutonta kaikilla luokka-asteilla. Lisäksi 1970-luvulla kuntien velvollisuudeksi tuli järjestää kaikille lapsille päivähoitopaikka. Sen seurauksena naisten oli helpompi osallistua työelämään.
1960- ja 1970-luvuilla Suomi muuttui maatalousyhteiskunnasta teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi. Sen seurauksena monet suomalaiset muuttivat kaupunkeihin. Kaupungeissa oli pulaa asunnoista, ja niiden laidoille rakennettiin kerrostaloalueita eli lähiöitä. Samaan aikaan suuret ikäluokat tulivat työikäisiksi eikä töitä riittänyt kaikille. Monet suomalaiset lähtivät etsimään töitä ja parempaa elämää ulkomailta. Yli 400 000 suomalaista muutti 1960 – 1970-luvuilla Ruotsiin. Suomalaiset ovat edelleen Ruotsin suurin vähemmistö.
1990-luvun alussa Suomessa alkoi suuri talouslama. Sen seurauksena työttömyys kasvoi ja valtio joutui ottamaan velkaa. Laman aikana hyvinvointivaltion palveluita alettiin leikata. Laman jälkeen suomalaiset ovat olleet eri mieltä siitä, millainen suomalaisen hyvinvointivaltion pitäisi olla. Poliittinen vasemmisto on puolustanut pohjoismaista hyvinvointivaltiota, jossa valtiolla ja kunnilla on suuri rooli. Poliittinen oikeisto taas on halunnut pienentää valtion ja kuntien roolia, vähentää tulonsiirtoja ja siirtää palveluita enemmän yksityisten yritysten vastuulle. 1990- ja 2000-luvuilla suomalainen yhteiskunta on muuttunut poliittisen oikeiston toivomaan suuntaan. Verotusta on kevennetty ja toisaalta valtion sekä kuntien tarjoamia palveluja on leikattu ja siirretty yksityisten yritysten hoidettavaksi.
Suomi liittyi Euroopan neuvostoon vuonna 1989, EU:hun 1995 ja Natoon 2023. Suomi kuuluu myös Euroopan yhteisvaluutta-alueeseen. Euro korvasi 2002 kansallisen valuutan 12 Euroopan unionin jäsenvaltiossa Suomi mukaanlukien.
Suomi on pohjoismainen hyvinvointivaltio, jolla on korkea bruttokansantuote henkeä kohden. Suomi on sijoittunut korkealle useissa kansainvälisissä vertailuissa, mukaan lukien koulutus, taloudellinen kilpailukyky, kansalaisvapaudet, elämänlaatu, onnellisuus ja inhimillinen kehitys.
Vuonna 2025 Suomi on pitänyt Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen verkoston ylläpitämän World Happiness Report -listan ensimmäistä sijaa maailman onnellisimpana maana hallussaan yhtäjaksoisesti kahdeksan vuoden ajan (vuodesta 2018).
Itämerensuomalaiset kansat levittäytyivät Suomen alueelle joskus 800-luvulla. Maa oli pitkään osa Ruotsia, kunnes vuonna 1809 se siirtyi Suomen sodan jälkeen osaksi Venäjää.
Suomi itsenäistyi vuonna 1917 bolševikkien valtaannousun jälkimainingeissa. Kansan kahtiajako ajoi maan sisällissotaan. Tasavalta vakiintui hallitusmuodoksi vuonna 1919. Toisen maailmansodan aikana Suomi kävi ensin talvi- ja jatkosodan ja lopulta Lapin sodan, mutta säilytti itsenäisyytensä.
Suomesta tulee hyvinvointivaltio
Vuonna 1952 Suomi sai maksettua viimeiset sotakorvaukset Neuvostoliittoon. Samana vuonna Helsingissä järjestettiin olympialaiset. Sodasta toipunut Suomi sai olla hetken koko maailman huomion keskipisteenä. Suomalaisille vuosi 1952 merkitsi uuden aikakauden alkamista.
Vasemmisto, sdp ja työväenliike loivat Suomen hyvinvointivaltion
Suomalaisen yhteiskunnan suunnasta käytiin kiihkeä taistelu 1950-luvulla. Oikeisto lähti vastahyökkäykseen työväenliikkeen sodanjälkeisiä saavutuksia vastaan, mutta koki takaiskun vuoden 1958 vaaleissa. Eduskunnan ensimmäinen vasemmistoenemmistö tuotti uuden hegemonian, jonka tuloksena syntyi hyvinvointivaltio.
Suomalaisen yhteiskunnan ratkaiseva käänne kohti hyvinvointivaltiota alkoi vuoden 1956 yleislakon jälkeen. Siitä käynnistyi kiihkeä kahden vuoden jakso, jona oikeisto kävi vastahyökkäykseen työväenliikkeen sodanjälkeisiä saavutuksia vastaan.
Kärjistyneen vastakkainasettelun synnyttämä eduskunnan ensimmäinen vasemmistoenemmistö vuonna 1958 taittoi niskat porvarien politiikalta.
Nyt itsestään selviltä tuntuvat uudistukset, kuten työttömyysvakuutus, viisipäiväinen työviikko ja työeläkejärjestelmä pantiin silloin alulle.
Mutta ilman kansalaisten joukkoliikettä se ei olisi onnistunut. Kerta toisensa jälkeen työläiset osoittivat joukkovoimaansa kaupunkien kaduilla ja eduskuntatalon edustalla, ja muuttivat näin historian kulun.
1950-luvun kamppailujen taustana oli työläisten elintason nousu sodan jälkeen. Palkkoja ja ostovoimaa kasvattivat niin lakot kuin hallitusten toimetkin. Velaksi ei silti eletty, päinvastoin. Suomen julkinen talous oli ylijäämäinen koko ajanjakson 1948-1990 ja valtion velka aleni 1950-luvulla.
Vuonna 1953 oikeisto käynnisti ryhtiliikkeen tarkoituksenaan muuttaa harjoitettu talouspoliittinen linja. Porvarien tavoitteena oli palauttaa sodan jälkeen menettämänsä asemat ja 1930-lukulainen ”yövartijavaltio”, jossa julkisen vallan rooli rajataan mahdollisimman suppeasti järjestyksen turvaamiseen ja omaisuuden suojelemiseen.
Hyvinvointivaltio vai yövartijavaltio?
Suomi oli silloin vielä maa, jossa oma perunapalsta, lehmä ja suku toimivat vakuutuksina sairauden, työttömyyden ja vanhuuden varalta. Silti oikeiston mielestä valtio oli kasvanut liian suureksi. Kokoomus vaati valtion menojen supistamista, jotta veroja voitaisiin alentaa. Samaa mieltä oli SDP:n vahva mies Väinö Tanner.
Päätepiste tälle tarinalle pistettiin vuonna 1962. Kokoomuksen Juha Rihtniemi joutui silloin myöntämään, ettei mikään porvarillinen hallitus voi tasapainottaa valtion taloutta vähentämällä sosiaaliturvaa. Se johtaisi siihen, että seuraavien vaalien jälkeen porvarienemmistö eduskunnassa olisi mennyt.
Joukkoliikkeen tuloksena työläiset olivat saavuttaneet voiton, "palkansaajan miljoonaoption". Perustaltaan vuosina 1960-1963 syntynyt sosiaalivakuutus kerryttää työntekijälle taloudellista turvaa työttömyyden, sairauden ja vanhuuden varalle. On tärkeää ymmärtää, että se on hankittu ”vaativan ja pitkäjänteisen kansalaisliikehdinnän avulla ja että sen ylläpito vaatii jatkuvaa toimintaa kansantulon oikeudenmukaisen jaon puolesta.”
Pyrkimys palata sosiaalimenojen yövartijavaltioon on edelleen jokapäiväinen, jokaisen kansalaisen kohdalla kysymys on parhaimmillaan sadoista tuhansista euroista.
1950- ja 1960-luvuilla Suomen talous kasvoi ja valtio sai lisää verotuloja. Suomesta alettiin rakentaa Pohjoismaista hyvinvointivaltiota.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio tarkoittaa, että valtio pyrkii tasaamaan verotuksella ihmisten välisiä tuloeroja ja takaa kaikille kansalaisille riittävän toimeentulon sekä peruspalvelut. Peruspalveluita ovat esimerkiksi sairaanhoito ja koulutus.
1960-luvulla tehtiin paljon uudistuksia, joista muodostui suomalaisen hyvinvointivaltion perusta. Kaikki suomalaiset saivat esimerkiksi sosiaaliturvatunnuksen ja valtion sairausvakuutuksen. 1970-luvulla tehtiin peruskoulu-uudistus, jonka seurauksena koulusta tuli maksutonta kaikilla luokka-asteilla. Lisäksi 1970-luvulla kuntien velvollisuudeksi tuli järjestää kaikille lapsille päivähoitopaikka. Sen seurauksena naisten oli helpompi osallistua työelämään.
1960- ja 1970-luvuilla Suomi muuttui maatalousyhteiskunnasta teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi. Sen seurauksena monet suomalaiset muuttivat kaupunkeihin. Kaupungeissa oli pulaa asunnoista, ja niiden laidoille rakennettiin kerrostaloalueita eli lähiöitä. Samaan aikaan suuret ikäluokat tulivat työikäisiksi eikä töitä riittänyt kaikille. Monet suomalaiset lähtivät etsimään töitä ja parempaa elämää ulkomailta. Yli 400 000 suomalaista muutti 1960 – 1970-luvuilla Ruotsiin. Suomalaiset ovat edelleen Ruotsin suurin vähemmistö.
1990-luvun alussa Suomessa alkoi suuri talouslama. Sen seurauksena työttömyys kasvoi ja valtio joutui ottamaan velkaa. Laman aikana hyvinvointivaltion palveluita alettiin leikata. Laman jälkeen suomalaiset ovat olleet eri mieltä siitä, millainen suomalaisen hyvinvointivaltion pitäisi olla. Poliittinen vasemmisto on puolustanut pohjoismaista hyvinvointivaltiota, jossa valtiolla ja kunnilla on suuri rooli. Poliittinen oikeisto taas on halunnut pienentää valtion ja kuntien roolia, vähentää tulonsiirtoja ja siirtää palveluita enemmän yksityisten yritysten vastuulle. 1990- ja 2000-luvuilla suomalainen yhteiskunta on muuttunut poliittisen oikeiston toivomaan suuntaan. Verotusta on kevennetty ja toisaalta valtion sekä kuntien tarjoamia palveluja on leikattu ja siirretty yksityisten yritysten hoidettavaksi.
Suomi liittyi Euroopan neuvostoon vuonna 1989, EU:hun 1995 ja Natoon 2023. Suomi kuuluu myös Euroopan yhteisvaluutta-alueeseen. Euro korvasi 2002 kansallisen valuutan 12 Euroopan unionin jäsenvaltiossa Suomi mukaanlukien.
Suomi on pohjoismainen hyvinvointivaltio, jolla on korkea bruttokansantuote henkeä kohden. Suomi on sijoittunut korkealle useissa kansainvälisissä vertailuissa, mukaan lukien koulutus, taloudellinen kilpailukyky, kansalaisvapaudet, elämänlaatu, onnellisuus ja inhimillinen kehitys.
Vuonna 2025 Suomi on pitänyt Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen verkoston ylläpitämän World Happiness Report -listan ensimmäistä sijaa maailman onnellisimpana maana hallussaan yhtäjaksoisesti kahdeksan vuoden ajan (vuodesta 2018).
