Toggle sidebar

Suostuisitko kummiksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "harmaa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

"harmaa"

Vieras
Tilanne on tämä. Ystäväni/kaverini meni viime kesänä naimisiin. Pitivät pienet häät, lähintä sukua, kuitenkin pari läheisintä ystävää molempien puolelta. Emme siis olleet häissä, vaikka "ystävä" oli minun kaasoni aikanaan. On yhden meidän lapsen kummi. Nyt saivat vauvan ja pyytää meitä kummiksi omalle lapselle.

Suostuisitko vai olisiko kohteliasta kieltäytyä? En oikein osaa nyt suhtautua asiaan. Kun vaikka on tuon meidän lapsen kummi, niin hääkutsu jäi tulematta juuri siihen vedoten, että ollaan etäännytty toisistamme.
 
Siis syynäkö kummiudesta kieltäytymiseen olisi hääkutsun puuttuminen? Kuulostaa vähän omituiselta. Varmaan itse tiedät parhaiten, oletteko omasta mielestäsi riittävän läheisiä siihen että suostuisit kummiksi, mutta mun mielestä tuo hääjuttu ei kuulu siihen millään tavalla.
 
Ehkä hän ajattelee että voisitte nyt lähentyä kun olette enemmän samassa elämäntilanteessa, ts. molemmat lapsellisia? Se on usein etäännyttävä seikka että toisella on lapsia ja toisella vielä ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mieti tätä;26407603:
Ehkä hän ajattelee että voisitte nyt lähentyä kun olette enemmän samassa elämäntilanteessa, ts. molemmat lapsellisia? Se on usein etäännyttävä seikka että toisella on lapsia ja toisella vielä ei.
Click to expand...

Niin no, varmaan on osaltaan syynä, mutta meidän lapset eivät ole enää pieniä. Edelliselle ihmettelijälle: se juuri mietityttää, että miten pyytää kummiksi, jos emme kerran ole enää läheisiä. Ja että onko tuo kutsu aito.
 
Tuskin tarkoitit että olisi kohteliasta kieltäytyä, vaan että oot hieman loukkaantunut ja haluaisit asialla näpäyttää? Tuskin kukaan pyytäis tuossa tilanteessa muodollisesti kummiksi, vaan pitää sopivana kummiksi, vaikket kenties enää lähin ystävä ole?
 
Alkuperäinen kirjoittaja täh;26407645:
Tuskin tarkoitit että olisi kohteliasta kieltäytyä, vaan että oot hieman loukkaantunut ja haluaisit asialla näpäyttää? Tuskin kukaan pyytäis tuossa tilanteessa muodollisesti kummiksi, vaan pitää sopivana kummiksi, vaikket kenties enää lähin ystävä ole?
Click to expand...

Kyllä tarkoitin. Loukkaantunut tietysti olen, sille ei voi mitään. Noista häistä kun kyseinen ystävä kertoi, mainitsi vähän nolon oloisena, että kutsuvat vain lähipiirin, johon en siis näköjään kuulu. Jotenkin tuli nyt tästä sellainen fiilis, että pyytää kummiksi tavallaan vastavuoroisesti, koska häihin emme päässeet.
Äh. Kai tää on vaan mun päässä tää ongelma.
 
[QUOTE="vieras";26407701]En jaksaisi loukkaantua moisesta, ei minua ole kutsuttu edes siskon häihin. Silti olemme kummeja molemmin puolin.[/QUOTE]

Oho! Oliko teillä riitaa vai karkasiko sisko?
 
Ymmärrän pointtisi. Kaikista eniten miettisin sitä lasta, onko sinulla oikeasti aikaa ja mahdollisuuksia tavata ja tutustua häneen. Minulla erinnäisistä syistä johtuen peräti 5 kummilasta, joista kahdesta jatkuva huono omatunto, asutaan nykyään kaukana ja vanhempien kanssa yhteydenpito hyvin satunnaista vaikka ystäviä ovatkin. Kuitenkin kummius on molemmissa tapauksissa ollut minulle kunnia enkä ajatellut kieltäytyväni.
 
[QUOTE="harmaa";26407691]. Jotenkin tuli nyt tästä sellainen fiilis, että pyytää kummiksi tavallaan vastavuoroisesti, koska häihin emme päässeet.
Äh. Kai tää on vaan mun päässä tää ongelma.[/QUOTE]

Mä luulen, että ystäväsi pyytää sua vastavuoroisesti lapsensa kummiksi, koska on itse yhden lapsenne kummi.
 
Mulla tilanne et ei kutsuttu mulle tosi läheistä ystävää häihimme, syynä oli se että sitten häihin oliisi pitänyt kutsua yksi sukulainenkin, jolle ei häistä siis haluttu ilmoittaa. Olisin kuitenkin tuon ystävän mielelläni ottanut lapseni kummiksi, koska se ei olisi tuohon sukulaisen kanssa tekemisissä olemiseen vaikuttanut.
Mutta tuo hääkutsun puuttumien rikkoi välejä jotenkin, surullista kyllä ja on etäännytty vaikka olen syyn myöhemmin hänelle kertonutkin.
Oletko varma ettei teilläkin voisi olla takana jotain tällaista ja kummiksi pyytäminen on ystävältä osoitus että olet tärkeä hänelle ja haluaa pysyä läheisenä jatkossa?

Jos susta itsestä kuitenkin tuntuu että et koe kummiutta luonnolliseksi, kieltäydy, parempi lapselle niin kuin vastentahtoinen kummi.
 
[QUOTE="harmaa";26407635]se juuri mietityttää, että miten pyytää kummiksi, jos emme kerran ole enää läheisiä. Ja että onko tuo kutsu aito.[/QUOTE]

No mutta oletteko te sinun mielestäsi tarpeeksi läheisiä että voisit olla lapsensa kummi?

Ja miten niin, onko kummikutsu aito, ei kai nyt kukaan pyydä omalle rakkaalle lapselleen kummiksi ketään ihan vain hyvitelläkseen vaikkei oikeasti haluaisi kummiksi tuota ihmistä? Kyllä nyt tuntuu, että sä vain haluaisit kieltäytyä juurikin kostoksi siitä, ettei hääkutsua tullut.
 
Ja siis itse suostuisin kummiksi, jos haluaisin tekemisissä näiden ihmisten kanssa olla ja kokisin heidät kuitenkin sen verran läheisiksi. Jos taas en mielellään tekemisissä heidän kanssaan olisi ja kokisin itse, että ollaan liian etäisiä, niin kieltäytyisin. Ei siihen tuo hääkutsu vaikuttaisi mitenkään.
 
Anteeksi kun hyödynnän tätä ketjua mutta osui niin hyvin että on pakko kysyä teidän mielipidettä.

Mieheni oli jokin aika sitten salasuhteessa pitemmän aikaa erään kaveripariskunnan naisen kanssa ja nyt nämä ovat pyytäneet meitä kummeiksi. Tuo nainen ei tiedä että tiedän ja selkeästi ei tuo mieskään tiedä naisensa tekemisistä.

En haluaisi enää olla hirveästi heidän (tuon naisen) kanssa tekemisissä mutta tuo mies voisi tosissaan ihmetellä kieltäytymistämme (on jo kyllä hieman ihmetellyt väliemmä viilentymistä). Olemmehan olleet läheisiä pariskuntia siihen asti kunnes mulle selvisi homman nimi.

Emme ole kummeja kenellekään ja tässä voi olla viimeinen mahdollisuutemme. Voisivatkohan välimme parantua (=minä unohtaa kaiken tapahtuneen) ajan myötä? Jos en niin se ei olisi kovin reilua mahdolliselle kummilapsellemme.

Oman mieheni kanssa olemme jo päässeet pahimman yli...
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa