Surettaa, lapsen ainoa ystävä muutti pois.. Murehditteko te lastenne kaverittomuutta?

[pioni.]

Asumme alueella, jossa ei ole muita lapsia kuin nämä kaksi. He ovat kasvaneet yhdessä, leikkineet aina keskenään. En tiedä olenko ihan syyttä suotta nyt huolissani ja surullinen lapsen puolesta. Hän on vasta neljän. Kaveri on silti tärkeä ja kaipaa tätä suunnattomasti. (Perhe muutti toiselle paikkakunnalle.)

Lapsen suru on käsinkosketeltavaa, kun ulkoilemme keskenämme. Puhuu ystävästään, muistelee mitä kaikkea tekivät yhdessä. Olen aika surullinen lapsen puolesta, tuntuu jotenkin kurjalta. Hän on minun kanssani kotona, olen hoitovapaalla toisesta lapsesta (1,5v). Mietin jopa että pitäisikö lapsi viedä päiväkotiin tämän takia, muita lapsia ei tällä seudulla ole

Mietittekö te lastenne kaverittomuutta vai annatteko asioiden mennä omalla painollaan?

 

[endis]

Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt ajatella enemmän. Useita muuttoja, jotka rikkoi lasten kaverisuhteita. Tuon ikäisellä menee kyllä ohi ja saa helposti uusia kavereita. Päiväkoti voisi olla fiksu ajatus.

 

[Mariska*]

Kyllä neljävuotias tarvitsee kavereita. Asutteko siis jossain tosi syrjäseudulla jos ei muita lapsia ole? Onko kaupungin tai seurakunnan kerhoa josta vois löytyä oman ikäistä seuraa? Kaverien hankkiminen vaatii vähän vaivannäköä vanhemmilta eli toki päiväkoti on yksi vaihtoehto mut itse en halua hoitoon viedä niin kauan kuin oon kotona.

Leikkipuistosta ja avoimesta päiväkodista ja kerhosta me on löydetty lapselle kavereita. Yhdellä omalla ystävälläni on myös samanikäinen lapsi. Mulla siis myös 4v ja reilu vuosikas

 

[Mariska*]

Niin ja siis olen itse mennyt juttelemaan äideille jos lapset näyttää tulevan juttuun. Sopinut treffejä puistoon ja myös pyytänyt joskus meille kylään ☺ vaikka en oo kovin ulospäinsuuntautunut tyyppi mut yritän kumminkin. Kiva se on itsellekin juttuseuraa saada ulkoilemaan.