Surettaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Turha tyyppi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Turha tyyppi

Vieras
Anteeksi. Anteeksi. Anteeksi. Ja vielä kerran Anteeksi.

Tämä juttu sisältää lähinnä valitusta ja kitinää ja itsesääliä ja turhaa kiukuttelua ja kirjotusvirheitä. Anteeksi nyt sitten niistäkin.

Mie olen aina luullu olevani sosiaalinen ja ulospäin suuntautunu. Olen nauravainen, hymyileväinen, puhelias, auttavainen, kiltti.

Jotenki kuitenki aina huomaan olevani siinä tilanteessa että minun sanomiset ja tekemiset ymmärretään väärin. Omasta mielestä sanon asiat suoraselkosesti, mutta silti aina joudun selittämään lisää asiaa, jotta se aukeaa kuulijalle sellaisena kuin mie sen ajattelen.

Kuulemma haluan kaiken huomion itteeni, koska juttelen paljon ja olen tekopirteä kun nauran ja hymyilen paljon.

No nyt ei naurata.. Olen hiljaa.

Mejän suvun naiset on aina ollu kovia kälättämään, eli puhutaan kaikki paljon yhtäaikaa ja päällekkäin. Nauru raikaa ja vitsit lentelee.

Mutta ei. Niin ei saa missään nimessä käyttäytyä.

Aikuset ihmiset ei naura, ei hymyile, ei edes tervehdi. Naama vaan pidetään pesruslukemilla ja mieluiten vilkuillaan niitä kengän kärkiä ettei vaan vahingossakaan tarvi tervehtiä. Enintään mumistaan jotain epämääräistä.

Ihmiset kaikkoaa minun ympäriltä. Ei ole enää montakaa ystävää. Ilmeisesti teen kaiken väärin. Mitä? Senku tietäis?

Voiskohan johonki mennä opiskelemaan ihmisten lukemista? ymmärtämistä? Jotain opetustahan tässä tarvii kun kerta itse tekee kaiken väärin. Ei auta vaikka muuttaa taktiikkaa ja yrittää vähentää sitä kälätys vaihetta. Ja yrittää olla niinkuin kaikki muut....

No joo mutta kiitos jos joku jakso lukea tämän loppuun.
 
Jotain ihmeen kateellisia tyyppejä ympärillä...oudolta kuulostaa.

Kateutta? Hmm.. Ehkä?? Mutta miksi? En ymmärrä?

Mie yritän parhaani mukaan olla hyvä ihminen, hyvä ystävä, hyvä työntekijä, hyvä vanhempi jne.. Näkispä ittensä muiden silmin, sitten ehkä ymmärtäis mitkä on ne suurimmat virheet mitä tekee??

Luulen tai oikeastaan tiedän ärsyttäväni ihmisiä mielipiteilläni. Mulla kun on monissakin asioissa EI niin perinteinen tapa ajatella asioista.

Mutta anteeksi kun en ole rasisti, anteeksi kun olen sitä mieltä että kaikilla on oikeus rakkauteen olit sitten homo/hetero, anteeksi mutta mielestäni sinkku naisella/miehellä on oikeus omaan lapseen, anteeksi kun muiden ihonväri ei häiritse minua, anteeksi kun erit uskonnot ei haittaa minua, anteeksi kun parisuhteessa olevat voivat minun mielestä itse päättää parisuhteensa muodosta/sisällöstä, anteeksi kun en fanita vaan yhtä musiikki suuntausta/bändiä, anteeksi kun en pukeudu ikäni mukaisesti, anteeksi kun mielestäni sinkku on vapaa harrastamaan seksiä just niin paljon/vähän ku haluaa, anteeksi että pidän moottoriurheilusta, anteeksi kun blondaan/bruneta/punetan hiuksiani mieleni mukaan, anteeksi kaikesta...
 
Luulen kanssa että kyseessä voi olla kateus. Muuthan voivat nähdä sinut "täydellisenä" ja kavahtaa sinua siksi. Eivät kestä mielessään sitä mielikuvaa että olet sosiaalisesti lahjakas, vaikutat avarakatseiselta ja ulospäin suuntautuneelta jne. Muut ajattelevat näitä juttuja myös itsekseen ja ovat jo ehkä tehneet olettamuksen että sinulla on myös täydellinen sos.piiri ym.eivätkä näe tarpeelliseksi ystävystyä kanssasi?
 
Heh, ihan kuin omasta näppäisemästä näpytelty!

Mutta. Mä olen tullut siihen tulokseen, että vaikka kuinka olen kiltti,mukava, ihana.. Ihmiset pitää mua "Ylimielisenä", itsekkäänä jne. Mä en ole lopulta kovin LÄMMIN ihminen, vaikka olenkin aina avulias, ja auttavainen. Multa harvemmin pyydetään apua, vaikka olen aina auttamassa. Monesti mun auttamiset otetaan kritiikkinä, vaikka yritän aidosti olla avulias ja mukava tilanteessa. Mun sanat ja eleet pidetään kritiikkinä ja... että en ole nöyrä, vaan ylimielinen.

En muuta voi sanoa. Olen hyvä ihminen, vahva, teen paljon ja yritän olla hyvä ja oikeudenmukainen kaikessa mitä teen.. silti mä en ikinä riitä.
 
Mille tässä nyt voi ruveta? Miten muutan itteäni? Eihän se nyt herrantähen kyllä reilulta tunnu että itteä pitää lähteä jalostamaan. Mutta oishan tuo kiva jos ihan ittenään riittäis. Tuon kriittisyys jutun mieki tunnistan olevan kompastuskivi. Mieku tykkään keskustella ja pohtia asioita. Jotku pitää sitä riidanhaastamisen... Onko kaikkien oltava samasta muotista?
 
Mille tässä nyt voi ruveta? Miten muutan itteäni? Eihän se nyt herrantähen kyllä reilulta tunnu että itteä pitää lähteä jalostamaan. Mutta oishan tuo kiva jos ihan ittenään riittäis. Tuon kriittisyys jutun mieki tunnistan olevan kompastuskivi. Mieku tykkään keskustella ja pohtia asioita. Jotku pitää sitä riidanhaastamisen... Onko kaikkien oltava samasta muotista?

Mä oon ainakin huomannut mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän on kavereita enää. Ei mulla ainakaan mikään ole auttanut. :/
 
Samoja tunteita, ajatuksia olen kokenut ja ystäviä menettänyt. Vai olivatko he ystäviä vai hyväksikäyttäjiä.... nyt kun asiaa pohtii.

Olet karehtimisen arvoinen ja itsekäs ihminen. Kuljet omaa tietäsi ja erehdyt näyttämään sellaisia piirteitä itsestäsi joita ihannoidaan joiksi jokaisen pitäisi pyrkiä omassa elämässä.

Puheliaisuus on taito jota hiljaisissa suomalaisissa harvoin näkee. Se saattaa joitakin ahdistaa, koska se nyt ei vaan sovi kälättää ja nauraa ilman suurempia ajatuksia.

Nauru ja hymy jatkuvalla syötöllä ei ole normaalia. Minun kuviteltiin olevan huppelissa, koska elämäni hymyili jossakin vaiheessa ja halusin sen näyttää muillekin. Jokaisellahan täytyy olla masis ja huonompi olo kuin kaverilla.

Auttavainen ja ystävällinen ihminen!!! Sellaisella täytyy olla oma lehmä ojassa ja joskus tulee tilien tasaus. Kaverit kuvittelevat joutuvansa maksamaan toisen hyvyydestä jossakin kohtaa ja kaikkoavat ennen tätä suurta päivää. Itse olen hyvinkin empaattinen ja auttavainen. Mutta ystävät kaikkosivat, kun elämäni muuttui ja en ehtinyt perheeltäni jokaiseen avun pyyntöön vastaamaan.

Huomionhakuinen, itsekäs, haluat ihmisten pyörivän sinun napasi ympärillä ja vieläpä väärin ymmärretty!! Niin... ainut keino millä voidaan ihmistä loukata ja tehdä epävarmaksi omasta olemassaolostaan. Leikkiä ymmärtämätöntä, koska on kateellinen toisen ajatuksen kulusta ja ideoista. Jos minun napani ympärillä ne kaikki ystävät olisivat pyörineet, asiat olisivat olleet vallan toisin. Itsekäs, niin en pyörinyt ystävän navan ympäri ja hyppinyt käskystä vaan tein niin kuin itsestäni hyvältä tuntui. Huomionhakuinen, yritin kertoa oman mielipiteen joka ei miellyttänyt kanalaumaa....

Ole vahva oma itsesi ja pysy sellaisena kuin olet. Löydät varmasti elämääsi joskus samoja arvoja omaavia ihmisiä joiden seurassa voit kälättää ja nauraa sielusi kyllyydestä. Voi kun löytäisin sinun kaltaisia ihmisiä ympärilleni ja kuunnella aitoa naurua ilman sisäistä surua.
Itse karehdin (kunnioitan) ja haluan oppia sellaiselta ihmiseltä jolla on kyky puhua ja pitää ilmapiiri positiivisena naurun säestyksellä. Karehdin (ihannoin) rohkeaa ihmistä joka vaihtaa hiusten väriä ja pukeutuminen kuvastaa sisintä eikä ikään kuuluvaa tyyliä. Karehdin (arvostan) ihmistä jolla omat mielipiteet poikkeavat trendistä ja joka hyväksyy muidenkin mielipiteet osana tätä maailmankaikkeutta. Oma napa ei ole samanlainen kuin naapurin napa ja silti sellainen löytyy jokaiselta ja ilman sitä en olisi minäkään tässä höpäjämässä omiani.

Kiitos
 
Mä oon ainakin huomannut mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän on kavereita enää. Ei mulla ainakaan mikään ole auttanut. :/

Joo saman olen huomannu minäkin. Ja jotenkin on hirveen vaikeeta ystävystyä, tutustuminen kyllä sinänsä helppoa. Mutta miten saada ne suhteet kestämään?

Ollut jokunen kaveri joihin yritin pitää yhteyttä monin tavoin, vaan mikään ei auttanut. Päättelin olevani epätoivottua seuraa ja jätin heidät rauhaan. Enhän minä anelemaan ala enkä häiriköimään. Olen jättänyt yhteydenotot sikseen ja päätin että on heidän vuoro ottaa yhteyttä jos haluavat.
 
Samoja tunteita, ajatuksia olen kokenut ja ystäviä menettänyt. Vai olivatko he ystäviä vai hyväksikäyttäjiä.... nyt kun asiaa pohtii.

Olet karehtimisen arvoinen ja itsekäs ihminen. Kuljet omaa tietäsi ja erehdyt näyttämään sellaisia piirteitä itsestäsi joita ihannoidaan joiksi jokaisen pitäisi pyrkiä omassa elämässä.

Puheliaisuus on taito jota hiljaisissa suomalaisissa harvoin näkee. Se saattaa joitakin ahdistaa, koska se nyt ei vaan sovi kälättää ja nauraa ilman suurempia ajatuksia.

Nauru ja hymy jatkuvalla syötöllä ei ole normaalia. Minun kuviteltiin olevan huppelissa, koska elämäni hymyili jossakin vaiheessa ja halusin sen näyttää muillekin. Jokaisellahan täytyy olla masis ja huonompi olo kuin kaverilla.

Auttavainen ja ystävällinen ihminen!!! Sellaisella täytyy olla oma lehmä ojassa ja joskus tulee tilien tasaus. Kaverit kuvittelevat joutuvansa maksamaan toisen hyvyydestä jossakin kohtaa ja kaikkoavat ennen tätä suurta päivää. Itse olen hyvinkin empaattinen ja auttavainen. Mutta ystävät kaikkosivat, kun elämäni muuttui ja en ehtinyt perheeltäni jokaiseen avun pyyntöön vastaamaan.

Huomionhakuinen, itsekäs, haluat ihmisten pyörivän sinun napasi ympärillä ja vieläpä väärin ymmärretty!! Niin... ainut keino millä voidaan ihmistä loukata ja tehdä epävarmaksi omasta olemassaolostaan. Leikkiä ymmärtämätöntä, koska on kateellinen toisen ajatuksen kulusta ja ideoista. Jos minun napani ympärillä ne kaikki ystävät olisivat pyörineet, asiat olisivat olleet vallan toisin. Itsekäs, niin en pyörinyt ystävän navan ympäri ja hyppinyt käskystä vaan tein niin kuin itsestäni hyvältä tuntui. Huomionhakuinen, yritin kertoa oman mielipiteen joka ei miellyttänyt kanalaumaa....

Ole vahva oma itsesi ja pysy sellaisena kuin olet. Löydät varmasti elämääsi joskus samoja arvoja omaavia ihmisiä joiden seurassa voit kälättää ja nauraa sielusi kyllyydestä. Voi kun löytäisin sinun kaltaisia ihmisiä ympärilleni ja kuunnella aitoa naurua ilman sisäistä surua.
Itse karehdin (kunnioitan) ja haluan oppia sellaiselta ihmiseltä jolla on kyky puhua ja pitää ilmapiiri positiivisena naurun säestyksellä. Karehdin (ihannoin) rohkeaa ihmistä joka vaihtaa hiusten väriä ja pukeutuminen kuvastaa sisintä eikä ikään kuuluvaa tyyliä. Karehdin (arvostan) ihmistä jolla omat mielipiteet poikkeavat trendistä ja joka hyväksyy muidenkin mielipiteet osana tätä maailmankaikkeutta. Oma napa ei ole samanlainen kuin naapurin napa ja silti sellainen löytyy jokaiselta ja ilman sitä en olisi minäkään tässä höpäjämässä omiani.

Kiitos

Niin. Yritän kyllä ajatella positiivisesti ja olla kiitollinen niistä muutamasta ystävästä jotka mulla on säilyneet. Silti mieleen hiipii ajoittan suru. Suru ja yksinäisyyden tunne. Kuinka vois toimia toisin?
 

Yhteistyössä