surkea olo omasta hermostumisestani lapselle....

[vieras]

Lapsi on siis vasta 2v4kk.

Jotenkin itsellä on taas syksyn tullen muutenkin alakuloinen ja väsynytkin olo.

Tyttö nukkui eilen päikkärit pari tuntia, klo 13-15 ja touhua oli kovasti iltapäivällä. Sänkyyn mentiin jo klo 20.40, mutta vielä klo 22 aikaan hän pyöri ja heilui silmät auki. Olemme nyt remontin takia "evakossa" mummolassa jossa tyttö nukkuu meidän välissämme, eli nukutan hänet niin että olen itse niin kauan paikalla että uni tulee.

Jotenkin se paikallaan olo minua alkoi ahdistamaan ja sitten vaan nousin ja lähdin pois, huusin miehelle että tuu sinä nukuttamaan, kun tästä ei nyt tule kerran mitään.. tyttö itki että äiti anna pusu, tule halaamaan, tule pötköttämään viereen. Minä meuhkaan ja mesoan vaan että käy sitten hitto soikoon nukkumaan ja huusin että minä en jaksa jne.. no kävin vessassa ja pesin hampaat ja menin sitten myös häntä nukuttamaan.

Mutta harmittaa oma typerä käytökseni. Miksi en vaan voinut maata vieressä ja olla hiljaa.

Hermostutteko te muut koskaan mistään näin typerästä ja vähäpätöisestä asiasta? Kyllä sitä aina tuntee välillä itsensä huonoksi ja julmaksi äidiksi. Voi lapsi raukka.

 

[vieras]

valitettavasti tuo on tuttua. kertakaikkiaan olen joskus ollut niin väsynyt ja samanlailla käynyt. mutta sen jälkeen hyvät tilanteet ovat korjanneet lapsen mielipahan ja mitään traumoja ei jää ja lapsi tuntee olevansa turvallisessa ympäristössä!

 

[ap]

valitettavasti tuo on tuttua. kertakaikkiaan olen joskus ollut niin väsynyt ja samanlailla käynyt. mutta sen jälkeen hyvät tilanteet ovat korjanneet lapsen mielipahan ja mitään traumoja ei jää ja lapsi tuntee olevansa turvallisessa ympäristössä!

Kiitos sinulle. Tuntuu just siltä että ei ole varmasti tytön hyvä olla kun äiti on näin epätasapainossa. Miksen voi vaan purra hammasta ja olla hiljaa. Turha alkaa tuommosesta huutamaan, jos uni ei tule, niin ei tule. Eihän toinen sille mitään voi. Mun mesoaminen ei varmastikaan ainakaan auta asiassa.....

 

[erika]

Meillä käynyt noin todella monta kertaa.. ihmisiä tässä vaan ollaan. kyllähän sitä haluais olla parempi, täydellinen äiti mut ei kukaan ole

 

[ap]

Meillä käynyt noin todella monta kertaa.. ihmisiä tässä vaan ollaan. kyllähän sitä haluais olla parempi, täydellinen äiti mut ei kukaan ole

mielenkiinnosta kyselen, että minkä ikäiset lapset sulla on? mitenkä teillä hoidetaan tuo lapsien nukutus? vai nukahtavatko itsekseen?

Mutta jotenkin se toisen surkea itkeminen että äiti älä mene, anna vielä pusu, halataan jne... ja minä vaan painelen vessaan ja sanon että mene sinne sänkyyn ja vähän äkkiä... huhhuh...=(

 

[up]

vielä kokemuksia ja kommentteja?

 

[Keikas]

Eiköhän se niin ole, että kaikki ovat joskus tällaiseen sortuneet. Kyllähän se tuntuu pahalta, mutta toisaalta näitä voi vatvoa vaikka miten kauan ja syyllisyydessään velloa sillä aikaa, kun monet, monet lapset kokevat todellista väkivaltaa ja heitteillejättöä. Totuus on myös se, että kun lapsia tulee useampia, ihan joka ärähdykseen ei itsekään ehdi keskittymään.

 

[ahma]

Mitä sä ite teet sillon kun nukutat lasta? Etkö voi lukea samalla tai kutoa tms? Meinaan, hyvin vaikea väsyneen ja ehkä hiukan masentuneenkin ihmisen on viettää tuntitolkulla päivittäin pelkästään odottaen että joku viitsisi nukahtaa.

Ja semmonen mulla pistää silmään näissä jutuissa (et tosiaan ole ainoa), että äiteihmiset helposti kokevat valtavaa huonoutta. Tietysti sillä herkkyydellä on tietty biologinen tehtävä, mutta toisaalta liialliset syyllisyydentunteet eivät paranna oloasi. Eli rentoudu äläkä häpeile sitä, että joskus nyt vaan ei jaksa.