suru ja lohdutus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuohi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tuohi

Vieras
Omat vanhemmat ovat kuolleet vuosia sitten.
Lähestyvä äitienpäivä näköjään tuo tunteita esiin siskolla. Miten lohduttaa lapsen tasolla olevaa aikuista ihmistä? Juttelin hänen kanssaan ja hän sanoi, että äitiä on ikävä. Hänellä on esiintynyt lähiaikoina unettomuutta ja heräilee öisin. Minulle hän kertoi, että hän näkee joka yö unta äidistä ja siksi ei saa nukuttua. Ikävä on kova.

En oikein itse osaa sanoa kunnolla mitään lohduttavaa. Ainut mitä olen osannut sanoa, että äidillä on nyt hyvä olla. Ikävä äitiä on, mutta hyvät muistot ovat kuitenkin olemassa ja niitä voi muistella. Jotenkin vain tuntuu, etten osaa häntä lohduttaa. Onko mitään vinkkejä, millä tavoin voisi lohduttaa ja helpottaa toisen olotilaa?
 
Toisen surua ja ikävää ei toki voi ottaa kantaakseen. Mutta minusta sinä olet toiminut juuri oikein.
Se, että antaa toisen puhua ikävästään, kuuntelee ja myötäelää siinä rinnalla tukee ja kantaa ikävöivää.
 
Niin, ei kai sitä toisen surua pysty pois ottamaan. Ehkä se auttaa, että sisko voi jollekin edes puhua asiasta. Miettii vain, kuinka monta vuotta kestää, että suru häipyy. Vaikka kyllähän sitä itsellekin joskus tulee tilanteita vastaan, kun kuin salama kirkkaalta taivaalta iskee mieleen "tämä juttu olisi kiva äidille kertoa". Eikä sitä sitten voikaan kertoa.

Pitää kai vain antaa siskon puhua. Ehkei ne sanat niin tärkeitä ole.
 
Juu, tuo on rankkaa, eikä kai siinä oikein muuta voi kun kuunnella ja lohduttaa.

Meillä kun anoppi kuoli, se oli luonnollisesti kova paikka miehen kehitysvammaiselle veljelle joka asuu asuntolassa (ei siis asunut äitinsä luona, eli asuinpaikka ei muuttunut anopin kuoleman myötä). Pitkään tämä oli joka aamun aloittanut kysymällä ensimmäiseltä vastaan tulevalta henkilökunnasta että "Eihän äiti ole kuollut?"...
 
Ymmärsin, että siskosi henkinen kehitys on siis pysähtynyt lapsen tasolle? Silloin se suru voi jäädä niin, ettei pois lähdekään. Jos ihminen on henkisesti lapsen tasolla, hänellä ei ole valmiuksia käsitellä asioita aikuisten tavoin. Häneltä puuttuvat ne työkalut, jotka saavat hänet siirtymään elämässä eteenpäin. Musta sä olet toiminut hienosti, kun jaksat kärsivällisesti kuunnella häntä ja hänen murheitaan. Onneksi hänellä on vielä ainakin yksi ihminen, joka pitää hänestä huolta :flower:.
 

Yhteistyössä