suunniteltu sektio

[kokemuksia?]

Hei ""sektio""mamit!

Sain just synnytystapa-arvioinnissa tietää, että lantioni on niin ahdas, että todennäköisimmin edessä on sektio. Ens viikolla olen menossa vielä röntgeniin, jossa lantion ahtaus yms. vielä määritellään tarkemmin.

Olen aika surullinen, koska olisin niiin kovasti halunnut kokea alatiesynnytyksen :,(

Minua luonnollisesti kiinnostaa kaikki mahdollinen tuohon sektioon liittyen.
Seuraavat asiat erityisesti askarruttavat mieltäni:

* Milloin suunniteltu sektio yleensä tehdään -> rv? (minulla alkoi 38. rv)
* isän läsnäolo synnytyksen aikana
* kauanko saan pitää lasta rinnallani, ennen kuin hänet viedään ""pois"" -> kauanko joudun olemaan vauvasta erossa?
* imetys - maidon nouseminen sektion jälkeen
* toipuminen sektiosta vrt. alatiesynnytys
* psyykkinen puoli -> ""Kun alatiesynnytys jää kokematta""

Kiitos vastanneille =)

Liinu rv 37+0

 

[st]

Hei!
Mulle on tehty kiireellinen sektio,joten en osaa vastata ihan kaikkiin kysymyksiisi,mutta vastaan kuitenkin jotain.Olen myös synnyttänyt alateitse toisen lapseni.



Kiireelliseen sektioon ei päässyt mies mukaan(ainakaan minun tapauksessa),suunniteltuun sektioon varmaan pääsee.

Mä sain pitää sektion jälkeen lasta rinnallani n.minuutin ja sen jälkeen hänet vietiin pois. Minut vietiin leikkaussalista heräämöön, jossa odotettiin puudutusaineen vaikutuksen loppumista...
Mulla meni siihen n.3 tuntia.Sen jälkeen pääsin osastolle, jonne vauva normaalitilanteessa oisi tuotu viereen. Meiän esikoinen sai sektiossa ilmarinnan ja joutui toiseen sairaalaan.

Maito nousi muistaakseni n.2-3 päivänä leikkauksen jälkeen.Silloin kehotettiin lypsämään maitoa vauvalle.

Toipuminen sektiosta on hyvin yksilöllistä.Mulla meni siihen n.2 viikkoa.Joillain menee vain pari päivää.Alatiesynnytyksestä toivuin melkein samantien.

Koita olla murehtimatta alatiesynnytyksen puutetta,koska tilanteelle ei voi mitään.Olet yhtä hyvä äiti synnytit sitten alateitse tai sektiolla.

Onnea sektioon ja vauvanhoitoon! Toivottavasti kaikki menee hyvin.

 

[Sande]

Heippa!

Minun poikani syntyi suunnitellulla sektiossa 06/2005. Sektio tehtiinn rv38+5. Isä sai olla mukana sektiossa. Lasta sai pitää rinnalla ehkä muutaman minuutin, jonka jälkeen vietiin pois odottelemaan isän kanssa minua. Pari tuntia piti viettää heräämössä (vaikka siis ihan hereillä olinkin), sitten näin uudestaan vasta vauvan. Heräämöstä oli kuitenkin suora puhelinyhteys iskälle, lisäksi sain sieltä soittaa puheluita (soitin mm. omalle äidilleni että poika tuli). Aika meni siellä nopeemmin kun voisi kuvitella, enkä sillälailla kaivannut vauvaa kun etukäteen luulis, kaikki tuntui sillä hetken niin epätodelliselta ja vähän väliä kävi hoitaja jotain tekemässä, painelemassa kohtua jne. Maito nousi kahdessa päivässä eli ihan normaalisti. Toipumisesta en osaa sanoa kun en ole alatiesynnytystä kokenut, mutta kyllähän siihen aikaa meni. Pari viikkoa oli lievää särkyä (otin särkylääkkeitä). Eniten otti päähän kun eka vuorokaus piti vaan maata ja katella kun muut hoiti lasta. Tietty imetykseen nostettiin vauva mulle ja iskä hoiti, mutta vasta 1vrk päästä pääsi ylös ja pari ekaa vuorokautta oli todella heikossa tilassa. Parissa kuukaudessa olin sitten jo täysin ennallani. Psyykkinen puoli, tuo tunne ""alatiesynnytys jää kokematta"" oli vain ennen sektiota (vahvasti ajattelin etukäteen just noin), mutta ei enää sen jälkeen, sektiossa oli vahvasti synnytyksen tunne, tunne siitä että vauva tuli juuri minusta ulos. Hormoonimyrksky oli vahva synnytyksen jälkeen.

Sande ja Akseli 5,5kk

 

[Chloe]

Aiheesta on ollut paljon keskusteluja, joita löydät toiminnon ""hae viestejä"" takaa Vastaan sinulle omalta osaltani.

* Milloin suunniteltu sektio yleensä tehdään -> rv? (minulla alkoi 38. rv)

Minulle tehtiin suunniteltu sektio perätilan ja lantion raja-arvojen takia rv 39+2. Sunniteltu sektio tehdään noin viikko ennen laskettua-aikaa. Minulla oli noin kaksi viikkoa aikaa tottua ajatukseen.


* isän läsnäolo synnytyksen aikana

Suunnitellussa ja kiireellisessä sektiossa isä saa olla mukana, se tehdään spinaalipuudutuksessa. Alavartalo puudutetaan. Olette molemmat koko ajan tilanteen tasolla ja voitte nauttia lapsenne syntymästä, joka oli meille ainakin todella hieno hetki, ilman kipua

* kauanko saan pitää lasta rinnallani, ennen kuin hänet viedään ""pois"" -> kauanko joudun olemaan vauvasta erossa?

Kun vauva syntyi hänet tuotiin meille pusuteltavaksi Tämä tietenkin sen mukaan, mikä on tilanne ja vauvan vointi. Meillä poika oli tosi lämmin eli ei joutunut lämpöpussiin jne.

Kun mua alettiin ompeleen, lähti vauva isän mukaan pesulle. Ompelu kesti vajaan tunnin ja sen jälkeen minut vietiin heräämöön, jonne melkein heti tulivat vauva ja mieheni. Ihan tarkaan en muista kuinka kauan he siellä olivat, mutta lähtivät kuitenkin vähän ennen minua osastolle, jonne itse pääsin tunnin heräämössä olon jälkeen. Minut vietiin leikkuriin 13.10, poika syntyi klo 14 ja takaisin osastolla olimme 16.20 eli tosi nopeaa. Lähes sama aika menee alatiesynnytyksessäkin, kuulemma. Se kuinka kauan joudut olemaan erossa lapsesta riippuu teidän voinnista ja sairaalan tavoista. Itse tarvin olla erossa vauvasta vain tunnin verran.

* imetys - maidon nouseminen sektion jälkeen

Heti imetin, kunnolla maito taisi nousta parin päivän päästä.

* toipuminen sektiosta vrt. alatiesynnytys

Toivuin tosi nopeaa, mikä olikin yllätys, olin nimittäin varautunut kaikkeen, pelkäsin sektiota mielettömästi. Saman iltana kävelin kaksinkerroin vessasta huoneeseeni. Pari päivää sängystä nouseminen oli vaikeaa, mutta jo parin päivän päästä kävin sairaalan kahviossa huonetoverini kanssa kävellen. Otin vastaan kaikki lääkkeet ja piikit, tärkeää on, että lähtee heti liikkeelle. Haava parantui hyvin, eikä se ollut kipeä. Särkylääkkeitä en enää kotona tarvinnut. Kuukauden olin tekemättä raskaita hommia.

En voi verrata alatiesynnytykseen, kun en ole sitä vielä kokenut, mutta välillä tuntuu, että pääsin helpolla. Jotkut altiesynnyttäneet vaikuttivat niin kipeiltä, oli vaikea istua jne. Muutaman tuttavani mukaan, jotka ovat kokeneet molemmat, sektiosta on ollut helpompi toipua. Mutta kaikki on niin yksilöllistä. Välillä tuntuu, että selviäsikö sitä edes altiesynnytyksestä Se on kuitenkin se luonnollisin tapa synnyttää, ellei siihen sitten liity jokin riski ja se ei ole mahdollista, kuten kävi mulle. Mielummin kuitenkin suunniteltu sektio kuin kiireellinen - tai hätäsektio, suunniteltuun, kun ehtii edes vähän varautua.

Tässä mun kokemukseni, jollain voi olla ihan päinvastainen. kyllähän minäkin kauhukertomuksia kuulin ennen kuin sektioon menin, mutta onneksi ainakin tällä kerralla kaikki meni hyvin, olin tosi yllättynyt. Se on kuitenkin mysö omasta asenteesta kiinni, ilman kipuja ei kummastakaan tavasta selviä.

Onnea koitokseen

* psyykkinen puoli -> ""Kun alatiesynnytys jää kokematta""

Itselle sektioon joutuminen oli lähinnä helpotus. Lääkärit tekivät päätöksen puolestani ja mulle oli pääasia, että molemmat siitä selviämme. Tilanne oli se mikä oli.

Lähinnä tuo psyykkinen puoli korostuu kiirellisissä -ja hätäsektioissa, joissa on mahdollisesti joutunut ensin tunteja synnyttämään.

 

[Gilda]

Meidän vauvamme oli perätilassa ja valitsin suunnitellun sektion. Sanden teksti oli aivan kuin minun kirjoittamani. Sektio tehtiin raskausviikolla 39. Poika on nyt kolmeviikkoinen.

Joku sanoi toipuneensa parissa viikossa ja mainitsi, että toisilla toipuminen vie vain pari päivää. Minä otan vieläkin silloin tällöin särkylääkkeen. Vatsa on yhä kosketusarka ja turvoksissa. Sängystä noustessa on vielä hyvä muistaa mennä ensin kyljelleen ja ottaa tukea käsillä.

Ennen sektiota tosiaan harmitti tuo, että en pääse kokemaan alatiesynnytystä, johon olin jo niin valmistautunut. Nyt asiaa ei enää edes ajattele.

 

[st]

Mä toivuin pahimmasta noin kahessa viikossa, mut normaali olotila oli kuukauden jälkeen. Mun kaveri toipu paljon nopeammin...Alatiesynnytyksestä toivuin kyllä tosi nopeesti.Vaikka tehtiin välilihanleikkauskin.

 

[...]

Kiireellisessä sektiossa isä EI saa olla mukana. Ei ainakaan meillä.

 

[äiti]

Mulle oli suunniteltu sektio vauvan perätilan takia olikohan se viikkoa aikasemmin ku laskettu aika, mutta vauva päätti syntyä aikasemmin. Ambulanssi kyydillä sairaalaan ja alun sähläilyjen jälkeen kaikki kuitenkin meni aika samoin kuin noi aikaisemmatkin kirjotukset. Tosin toipuminen oli aika nopea (ekat pari päivää teki kyl aika kipeetä), muistaakseni viimisenä päivänä sairaalassa otin särkylääkettä vaan vähä niinku ""varmuudenvuoksi"" (olin sairaalassa 4 päivää). Kotona en enää lääkettä tarvinu. Haava myös parani tosi hyvin.

 

[Liinu a.p.]

Kiitos teille vastauksista!

Milloin varasitte ajan sektioon???

Nimittäin mulla vasta ensi viikon keskiviikkona se röntgen -ja silloin tulee 38 raskausviikkoa jo täyteen. Jos (hyvin tod.näk. kun) sektioon kohdallani siis päädytään, niin varataanko se sektioaika mahdollisesti heti röntgenin jälkeen?

Onko röntgenin yhteydessä siis myös ns. lääkäritapaaminen?

 

[Sande]

No mä sain suoraan ajan ultra-lääkäriltä, siis mulla syynä sektioon oli perätila + kaksiosainen kohtu (ei saa synnyttää alakautta perätilassa), kävin siis koko raskausajan ultrassa, vikallal kerralla (kun vauva edelleen perätilassa) sain ajan sektioon, oliskos ollut 2 viikkoa ennen. Tuon jälkeen mut ohjattiin kätilön luo,joka selitti käytännön järjestelyt.

 

[tiiu]

Mulla oli suunniteltu sektio rv 38, koska lapsi oli perätilassa. Lapsivettä alkoi kuitenkin tiputella vähän ennen sovittua päivämäärää, joten menin synnärille ja leikattiinkin vähän aiemmin. Ei mennyt kiireellisenä, odottelin seuraavaan päivään osastolla ennen ku leikattiin. Vettä tiputteli vaan niin hissuksiin. Isä sai olla mukana, mikä oli hieno juttu. Piti kädestä ja tsemppas samalla mua kun vaavia autettiin maailmaan.

Tyttö oli rinnallani niin kauan, kun ompelivat leikkaushaavan kiinni, siistivät jne. Ei ollut mikään hoppu, rauhassa siinä saatiin olla. Tyttö syntyi Naistenklinikalla. Mut leikattiin illalla, tytön syntymäaika oli klo:20.12. Hänet tuotiin mulle osastolle heti seuraavana aamuna 8 jälkeen. Kyllä siinä oli sen yön itse vielä niin pökkyrässä ja olokin oli pahoinvoiva, ettei tuntunut sillain hirveältä olla heti erossa pienestä. Upeaa oli sitten aamulla saada vauva viereen!

Maito nousi päivä, pari leikkauksen jälkeen. Toipuminen oli mulla nopeaa! Olin kuvitellut pahemmaksi ja pidemmäksi. Toki ensimmäiset päivät oli kivuliaita, mutta nopeasti se siitä lähti. Päätin lähteä liikenteeseen heti, enkä jäänyt sänkyyn makaamaan. Todistetusti nopeuttaa toipumista huomattavasti! Kipeää teki, mutta pönkäsin sängystä ylös heti seuraavana päivänä ja yritin käveleskellä vähän, kävin suihkussa jne. Haava parani myös tosi nopeasti ja arpi on pieni, sievä ja siisti. Ihana muisto siitä, että joskus on joku siellä asustellut.

Ja mitä tulee psyykkiseen puoleen, mulle on tytön synnyttyä ainakin ollut yks lysti, että alatiesynnytys jäi kokematta. Tokihan sitä on ajatellut, että ois kai tuokin koekmisen arvoista, että ehkä vielä joskus... Mutta mulle jäi sektiosta kaikin puolin niin hyvät fiilikset, että voin lämmöllä suositella! Tokihan se on jokaisen kohdalla aina vähän omanlaisensa juttu, toipumiset ja kaikki. Mutta mulla meni kaikki nappiin ja samaa toivon myös sinulle! Tsemppiä tulevaan!

 

[pappat]

Kiirellisessä sektiossa saa isä olla yleensä mukana, lääkäri päättää.Tällöin on aikaa valmistella sektiota. Hätäsektiossa ei saa taas olla mukana. Tällöin kiire.

 

[...]

Meillä ei ollut aikaa, kaikki kävi yhdessä hujauksessa vaikka kyseessä ""vain"" kiireellinen sektio.

 

[...:lle]

Kiirrellisessä sektiossa on aikaa sen verran, että isä ehditään valmistella mukaan ellei näin ole on kyseessä hätäsektio, lapsen on oltava viiden minuutin päästä maailmassa, äiti nukutetaan.

 

[...]

Meillä ei ollut aikaa valmisteluihin, sen verran aikaa et mut valmisteltiin ja puudutettiin. Vauva oli ulkona 15min. Kyseessä nimenomaan kiireellinen sektio, lukee papereissa.

 

[@NNA]

hEIPPA!!!

Mä oon synnyttänyt alakautta pojan 18.5.05 ja vieläkin olen siitä kokemuksesta niiiiiiiin kauhuissani, etten suostu tulemaan uudestaan raskaaksi ennen kuin saan varmuuden, että saan suunnitellun sektion. Poika oli iso, napanuora oli kaulanympäri, ponnistelin tunnin ja lopulta poika tuli, mutta en saanut häntä edes syliini, vaaan suoraa päätä teho-osastolle ja näin pojan vasta tunti sen jälkeen!!!!!!Olin kipeä 4pvää, en pystynyt poikaa hoitamaan ja istuminen onnistui kunnolla vasta 2kk päästä synnyksestä!!!Samoihin aikoihin lähtuvät tikit....

JOTEN ÄLÄ MUREHDI ETTET SAA SYNNYTTÄÄÄ ALAKAUTTA!!!JOS VÄHÄKIN ON EPÄILY ETTÄ MAHTUUKO VAUVA, NIIIN LEIKKAUKSEEN ILMAN MUUTA..niin minä ainakin tekisin!!

Olen toki onnellinen, että olen ""saanut"" kokea ns. normaalin synnytyksen, mutta se riitti minulle!!

TSEMPPIÄ!!!

 

[sk]

Mulla oli myös suunniteltu sektio rv 42 eli pitkäksi meni ja tyttö oli myös aika hurjan kokoinen 4620g 55cm. Torstaina päätettiin että leikataa ja perjantaina heti aamusta leikattiin. Minulla sai mies olla mukana koko ajan ja hyvä niin.
koko sektio juttu oli tosi nopea tapahtuma. Aika ajoin tuntui sellaista jännää paineen tunnetta vatsanseudulla.
Kun pääsin heräämöön niin siellä jatkovat ikävää kohdun painelua ja tarkkailua. Ainakin minulla tämä toimenpide sattui todella hurjasti. Kun oikein osasin vaatia niin pääsin osastolle lapsen ja miehen luoksen noin kahdessa tunnissa.
Jouduin takaisin leikkuriin yöllä noin klo01 samana päivänä kun epäilivät hematoomaa kohdussa. Kun minut oltiin jo ehditty nukuttamaan leikkausta varten selvisi syy miksi vatsaan oli koskenut koko päin. Mulla ei ollut katetri toiminut koko päivänä ja virtsarakossa oli noin 2l virtsaa. Avasivat minut kumminkin uudesta varmuuden vuoksi.
Tästä huolimatta oli jo seuraavana aamuna jalkeilla. Pääasia on vain että kun nousee ylös sängysta ei saisi jäädä missään nimessä koukkuun silloin toipuminen kestää kauan. Heti vain ryhtiä niin suoraksi. Oman kunnon mukaan tietenkin
Itse oli noin viikon kuluttua sektiosta lähes toiminta kykyinen. Itse en olisi halunnutkaan synnyttää meidän tyttöä alakautta kun oli noin kovin iso. Itse olen aika pieni kokoinen
Tsemppiä tulevaan koitokseen. Hyvin se menee.

 

[Minna]

Hei! Minulla oli suunniteltu sektio sovittu rv 39 perätilan vuoksi johon mies olisi päässyt mukaan. Lapsivedet alkoi kuitenkin tihkua ulos viikkoa aikaisemmin ja päädyttiin kiireelliseen sektioon viikolla 38. Mies ei tähän päässyt mukaan vaan joutui odottamaan lasta synnytysosastolla. Minut vietiin saliin n. Klo 20.45 ja poika syntyi 21.07. Minut vietiin heräämöön mihin ei yleensä isä pääse mutta nyt kun siellä oli vain yksi potilas mun lisäksi pääsi isä ja poika katsomaan hetkeksi. Toipuminen sujui nopeasti! Sen sanoo että ensimmäinen kerta kun nousee sängystä ylös on kaikkein pahin! Seuraava on jo paljon helpompi! Nyt 3kk leikkauksen jälkeen alavatsa on ajoittain tuntoyliherkkä mutta muuten kaikki ok! Tsemppiä! -Minna ja jere 3kk-