Suurperheen lapsi vierailulla ainokaisen luona

[Harmaannuin]

Meillä on tämän viikon ollut vierailulla veljeni lapsi. Hänellä on 5 sisarusta ja hän on esikoinen. Meillä on vain yksi lapsi, samanikäinen serkkunsa kanssa.
Ollaan touhuttu samoja juttuja kuin muutenkin teen lapseni kanssa, eli leivottu ja tehty ruokaa, luettu kirjoja ja oltu ulkona. Ei mitään ihmeellistä siis.
Veljenpoikani on ollut ihan ihmeissään, miten äidillä on aikaa leikkiä lapsen kanssa ja höpötellä ihan hömppöjuttuja. Kotona ei kuulema ikinä vanhemmat ehdi leikkiä ja leipomaan ja kokkaamaan ei oteta mukaan kun lapset on vaan siinä tiellä. Aina on kiire ja äidillä varsinkin koko ajan jotain tekemistä.
Aika surulliselta se minusta kuullosti. Tiedän kyllä, että veljeni vaimoineen tekee parhaansa lasten eteen, mutta eihän sitä ylimääräistä aikaa varmaan jää jokaisen lapsen kanssa erikseen vietettäväksi. JA kyllähän ne lapset kotitöissä usein hidastavat.
Meillä on tapana joka ilta lukea iltasatu niin veljenpoika oli ensimmäisenä iltana silmät pyöreenä että miten äiti ehtii lukemaan. heillä äiti viikkaa pyykkejä iltaisin ja isi täyttää tiskikonetta.

Mä oon oikeestaan aika tyytyväinen ainokaisen äitinä. Ekä se toinen lapsi vielä yritetään saada, mutta vielä ei ole kiirettä. Nauttikoon tämä ainut nyt vielä huomiosta, kun on vielä niin pienikin.

 

["vieras"]

Ja lapsilla ei koskaan ole tapana liioitella, ehei..

 

[Harmaannuin]

[QUOTE="vieras";26775299]Ja lapsilla ei koskaan ole tapana liioitella, ehei..[/QUOTE]

Sen verran olen minäkin heillä kyläillyt, että olen kyllä nähnyt ihan omin silminkin sen, että lapsille ei sitä aikaa oikein riitä, kun arjen pyörittäminen vie kaiken ajan.

 

["Vieras"]

Kyllä sitä ehtii joitakin juttuja lasten kanssa tehdä, vaikka oliskin iso perhe. Ei se ihan noin mustavalkoista ole... Mutta toki lapsi kokee asiat eri tavalla! Ja useinhan se vanhin jää vähemmälle huomiolle, kun on niitä pienempiä sisaruksia. Meillä lapsia on enempi, kun kaksi ja ollaan otettu sellainen tapa, että vuorotellen jokainen lapsi saa huomiota joko äidiltä tai isältä. Mennään kahdestaan uimaan, syömään, shoppaileen, kirjastoon tmv. Mitä nyt milloinkin keksitään! Tehdään koko perheen yhteisiä metsäretkiä, pyöräretkiä, pelataan lautapelejä ym.

Tokihan se on paljon helpompaa yhden lapsen kanssa! Siinä lapsi saa koko aika jakamatonta huomiota. Me ollaan yritetty kuunnella jokaista lasta yhdessä ja erikseen ja otettu jokaisen tarpeita huomioon mahdollisimman paljon. Jos joku rupeaa reagoimaan siihen, että ei olla aikaa vietetty riittävästi, niin hänet otamme mukaan esim. kauppa reissulle. Meillä lapsille kyllä luetaan iltasatu joka ilta. Se on itellekin mukava hetki, kun saa kiireetöntä aikaa lapsen kanssa. Pyykit, astianpesukone ym. hommat tekee toinen vanhemmista tai sitten tehdään ne yhdessä, kun lapset nukkumassa.

Ja kyllähän sitä välillä äiti ja isäkin väsyy, eikä jaksa niin kauheesti puuhailla. Sitten sanotaan lapsille ja joskus isommat lukevat pienemmille sadun.

Mukavaa teillä, kun ootte saaneet ison perheen yhden lapsen teille kyläilemään!

 

[Mummeliisa]

Kuulostaa kovin oudolle jos suurperheessä lapset eivät osallistuisi ruoanlaitoon ja kotitöihin. Mutta kai sellaisiakin perheitä on...

 

[2 riittää]

Juuri tuon takia meillä on 2 lasta. Halusin lapselle sisaruksen ja että voin antaa tarpeeksi huomiota kaikille. Olen aina ihmetellyt miten 3-4:n (tai useampien) lasten vanhemmilla riittää jokaiselle lapselle aikaa. Ehkä jotkut pystyvät siihen mutta minä en usko että oma jaksamiseni riittäisi, joten 2 lasta on hyvä meille.

Vaikka AP:n serkkulapsi olisikin liioitellut, ymmärrän idean. Kiva että serkku näki millaista voi olla ja haluaa ehkä aikuisena toimia toisin kuin omassa lapsuudenperheessään.

 

[Puolensa kaikella]

Ainut lapsi saa paljon sellaista mitä suurperheen lapsi ei, kun taas suurperheen lapsi saa paljon sellaista mitä ainokainen ei. Rikkautta on monenlaista

 

[as if]

Ja hohhoijakkaa taas.
Meilläkin on 6-lapsinen perhe ja iltasatu ehditään kyllä lukea aina.
Arjen- ja ajanhallinnassa jotain puutetta ap:n luona kyläilevän lapsen vanhemmilla varmaan...

Tästähän vois joku jaksava intoutua tekemään vastaprovon miten ainokainen kyläilee suurperheessä

Kamalan mustavalkoisia ollaan aina näissä perhekokoasioissa puoleen ja toiseen. Mä olen itse ainoa lapsi ja itselläni taas on 6 lasta ja kummassakin on varmasti hyvät ja huonot puolensa.

 

[Eedla]

Meillä on tämän viikon ollut vierailulla veljeni lapsi. Hänellä on 5 sisarusta ja hän on esikoinen. Meillä on vain yksi lapsi, samanikäinen serkkunsa kanssa.
Ollaan touhuttu samoja juttuja kuin muutenkin teen lapseni kanssa, eli leivottu ja tehty ruokaa, luettu kirjoja ja oltu ulkona. Ei mitään ihmeellistä siis.
Veljenpoikani on ollut ihan ihmeissään, miten äidillä on aikaa leikkiä lapsen kanssa ja höpötellä ihan hömppöjuttuja. Kotona ei kuulema ikinä vanhemmat ehdi leikkiä ja leipomaan ja kokkaamaan ei oteta mukaan kun lapset on vaan siinä tiellä. Aina on kiire ja äidillä varsinkin koko ajan jotain tekemistä.
Aika surulliselta se minusta kuullosti. Tiedän kyllä, että veljeni vaimoineen tekee parhaansa lasten eteen, mutta eihän sitä ylimääräistä aikaa varmaan jää jokaisen lapsen kanssa erikseen vietettäväksi. JA kyllähän ne lapset kotitöissä usein hidastavat.
Meillä on tapana joka ilta lukea iltasatu niin veljenpoika oli ensimmäisenä iltana silmät pyöreenä että miten äiti ehtii lukemaan. heillä äiti viikkaa pyykkejä iltaisin ja isi täyttää tiskikonetta.

Mä oon oikeestaan aika tyytyväinen ainokaisen äitinä. Ekä se toinen lapsi vielä yritetään saada, mutta vielä ei ole kiirettä. Nauttikoon tämä ainut nyt vielä huomiosta, kun on vielä niin pienikin.

No ensinnä tuolla ei oo mitään tekemistä sen kanssa että onko perheessä monta lasta vai vain yksi. Koska tuollaisia vanhempia on niillä ainokaisillakin - niitä jotka ei ehdi tekemään lapsen kanssa mitään ja joiden mielestä lapset on kotihommissakin vain tiellä. Että mä en näkisi ollenkaan että sun tarvisi nyt sitä lapsimäärää tuijottaa vaan ongelma on jossain muualla. Se poika kokisi samoin vaikka olisi ainokainenkin jos vanhemmat kerran on sen sorttisia.

Toiseksi lapsilla on tapana liioitella. Munkin poika selosti kerran että meillä ei kuulemma ole koskaan mitään ruokaa Juu se tarkoitti sillä lähinnä sitä että meillä ei ollut kaapissa keksejä, pullaa eikä mehua ja monessa muussakin käytetään termejä "ei koskaan" tai "aina " vaikka kyse ei olisikaan niistä. Se kuuluu tiettyyn kehitysvaiheeseen että asioita liioitellaan, just sellaiset 4-5 vuotiaat on "pahimpia" siinä hommassa

 

[Eedla]

Juuri tuon takia meillä on 2 lasta. Halusin lapselle sisaruksen ja että voin antaa tarpeeksi huomiota kaikille. Olen aina ihmetellyt miten 3-4:n (tai useampien) lasten vanhemmilla riittää jokaiselle lapselle aikaa. Ehkä jotkut pystyvät siihen mutta minä en usko että oma jaksamiseni riittäisi, joten 2 lasta on hyvä meille.

Vaikka AP:n serkkulapsi olisikin liioitellut, ymmärrän idean. Kiva että serkku näki millaista voi olla ja haluaa ehkä aikuisena toimia toisin kuin omassa lapsuudenperheessään.

Se on paljon ittestä kiinni että jääkö sitä aikaa joka lapsele jos niitä on monta. Itselläni ainakin jää, vietän paljon lasten kanssa aikaa sekä niin että on kaikki 3 matkassa ja myös niin että jokainen lapsi saa välillä olla jommankumman vanhemman kanssa ihan kaksin tekemässä jotain. Itse leivon ja kokkaan ja siivoan lasten kanssa ja pyykitkin hoidan niiden kanssa. Jopa meidän 2v osaa jo ripustaa pyykkejä narulle kuivumaan.

 

[evita]

Tokihan järkikin sanoo, että monilapsisessa perheessä henkilökohtaista aikaa ja huomiota ei
mitenkään riitä yhtä paljon jokaiselle lapselle kuin vaikka kahden lapsen perheessä. Vuorokaudessa on isoillakin perheillä vain 24 tuntia, eikä ilta ole sen pidempi kuin muillakaan.

Ei pidä vähätellä sisarusten tuomaa iloa ja sisältöä lasten elämään. Saadun huomion määrä riippuu myös siitä, millaiset ikäerot lapsilla on. Jos lapsia syntyy hyvin tiiviiseen tahtiin viisi, on varmaa, että lapset eivät saa hirveästi henkilökohtaista huomiota. Isommilla ikäeroilla tilanne on jo toinen.

Minusta esim. kolme lasta olisi voinut olla ok, mutta olen tosi tyytyväinen meidän kahteen muksuumme. Heille on ehtinyt hyvin lukea joka ikinen ilta ihan henkilökohtaisesti satuja, ja syliin on päässyt jonottamatta. =)

 

[heh,]

on se sisarus lapselle kyllä aika tärkeä juttu! tärkeämpi kuin joku leipominen tai iltasatu, jösses sentään

 

[Meteli Seis]

Ei sitä aikaa tunnu olevan kaikilla yksilapsisilla vanhemmillakaan. Meillä hyvä esimerkki naapurissa.

 

[Madicken04]

Perheitä on erilaisia, niin yksilapsisissa kuin suurperheissä. Itse omassa lapsuudessa (meitä 6 sisarusta) monesti kaverit jotka olivat 1-2lapsisista perheistä ihmettelivät miten meidän äiti teki lasten kanssa kaikkea kivaa kun heidän äideillään ei ollut aikaa. Eikä se tarkoita etteikö ketkään pienempien perheiden äidit touhua lastensa kanssa tai edes ettei näiden lasten äidit olisi sitä tehnyt. Lapsetkin helposti sokaistuvat oman perheen touhuihin ja kylässä taas kaikki on jännää ja ihmeellistä.

 

[Keittiönoita]

Onhan niitä suurperheitä, joissa äiti yksin hoitaa kodin ja lapset, eikä silloin tietenkään aikaa ole niin paljoa. Mutta on myös niitä, joissa äiti osaa delegoida hommia sekä miehelleen että lapsilleen.

 

[Harmaannuin]

Noh, suurperheellisethän otti itseensä
Täähän ei ole mikään "tietysti kaikissa suurperheissä on näin"-asia, vaan yhden suurperheen lapsen oma kokemus. Ja vaikka usein lapset liioitteleekin niin tämä kyllä puhui ihan asiaa. Mä todellakin olen sen verran heillä ollut, että ei pelkästään lapsen mielipiteestä ollut kyse.
Tätä samaa kuulin myös ystävältäni, jolla on 4 sisarusta. Hän joutui vanhimpana hyvin usein lapsenvahdiksi, siivoamaan ja laittamaan ruokaa ja muutenkin jo ihan pienestä ottamaan vastuuta pikkusisaruksistaan ja kodinhoidosta. Ei siinä, hyvä on oppia noitakin jo pienestä lähtien, mutta liika on liikaa. Kyllä lapsen pitää saada nauttia lapsuudestaan.
Monet ystävistäni taas ovat ainokaisia. yksi heistä on harmitellut sisarusten puutetta, muita asia ei ole haitannut muuten kuin siksi, että heidän vanhempiensa toiveet isovanhemmuudesta kasautuvat ainoan lapsen niskaan. Nämä ainokaiset muuten ovat epäitsekkäitä ja anteliaita ihmisiä Kun niin usein ainokaisia moititaan itsekkäiksi...

ps. ajankäytön hallinnastahan se varmaan on kiinni kyllä. Mutta kun äiti on yksin lasten kanssa aamusta iltaan niin ei se mitenkään ehdi yksin kaikkien lasten yksilöllisiä tarpeita huomioida. Veljeni tekee pitkää päivää yksityisyrittäjänä ja tulee usein kotiin vasta lasten mennessä nukkumaan.

 

[voot]

Siis minkä ikäinen ap sinun lapsi on. Jos serkku, joka on esoikoinen ja jolla viisi pienempää sisrarusta on samanikäinen sinun lapsesi kanssa ja sinä sanot, että kun on niin pieni vielä?

 

[Harmaannuin]

Siis minkä ikäinen ap sinun lapsi on. Jos serkku, joka on esoikoinen ja jolla viisi pienempää sisrarusta on samanikäinen sinun lapsesi kanssa ja sinä sanot, että kun on niin pieni vielä?

7v. eli aika tiuhaan on lapset tehty.

 

["sipsi"]

on se sisarus lapselle kyllä aika tärkeä juttu! tärkeämpi kuin joku leipominen tai iltasatu, jösses sentään

Aina ei voi kyllä näinkään yleistää...

 

["Vieras"]

"Veljeni tekee pitkää päivää yksityisyrittäjänä ja tulee usein kotiin vasta lasten mennessä nukkumaan."

Eikös tää jo kerro tän asian, mitä ap tässä kirjoitti??? Jos molemmat vanhemmat eivät ole osallistuvia arjen pyörittämiseen ja lapsia on useampi, niin ei kai silloin sitä aikaa voi riittää kaikille??? Mutta jos molemmat vanhemmat ovat läsnä arjessa, niin kyllä ihan varmasti sitä aikaa riittää jokaiselle lapselle, jos haluaa. Mutta tosiaan kiinni siitä, mitä kukakin jaksaa tehdä....

Meillä isommat osallistuu kotitöiden tekemiseen loma aikana, mutta ei kouluaikana. Kouluaikana keskitytään kouluun, läksyihin ja kavereiden kanssa olemiseen sekä harrastamiseen. Joskus joku pikku homma esim. roskiksen vieminen kuuluu siihen.

Eipä sitä voi yleistää, että kaikilla olis näin! Aika musta-valkoiselta ajatusmaailmalta kuulostaa, jos isoissa perheissä ei ole mitään hyvää. Sisarukset ovat niin suuri rikkaus kuitenkin. Meillä vanhimmat lapset haluavat ihan itse ottaa nuorimman mukaansa, tosi harvoin ole edes pyytänyt heitä. Heidän mielestään vaan on mukavampaa mennä porukalla!!

 

[Keittiönoita]

Noh, suurperheellisethän otti itseensä
Täähän ei ole mikään "tietysti kaikissa suurperheissä on näin"-asia, vaan yhden suurperheen lapsen oma kokemus. Ja vaikka usein lapset liioitteleekin niin tämä kyllä puhui ihan asiaa. Mä todellakin olen sen verran heillä ollut, että ei pelkästään lapsen mielipiteestä ollut kyse.
Tätä samaa kuulin myös ystävältäni, jolla on 4 sisarusta. Hän joutui vanhimpana hyvin usein lapsenvahdiksi, siivoamaan ja laittamaan ruokaa ja muutenkin jo ihan pienestä ottamaan vastuuta pikkusisaruksistaan ja kodinhoidosta. Ei siinä, hyvä on oppia noitakin jo pienestä lähtien, mutta liika on liikaa. Kyllä lapsen pitää saada nauttia lapsuudestaan.
Monet ystävistäni taas ovat ainokaisia. yksi heistä on harmitellut sisarusten puutetta, muita asia ei ole haitannut muuten kuin siksi, että heidän vanhempiensa toiveet isovanhemmuudesta kasautuvat ainoan lapsen niskaan. Nämä ainokaiset muuten ovat epäitsekkäitä ja anteliaita ihmisiä Kun niin usein ainokaisia moititaan itsekkäiksi...

ps. ajankäytön hallinnastahan se varmaan on kiinni kyllä. Mutta kun äiti on yksin lasten kanssa aamusta iltaan niin ei se mitenkään ehdi yksin kaikkien lasten yksilöllisiä tarpeita huomioida. Veljeni tekee pitkää päivää yksityisyrittäjänä ja tulee usein kotiin vasta lasten mennessä nukkumaan.

Mä en ole suurperheellinen, mutta olen silti nähnyt suurperheitä, joissa lapsille on aikaa. Enemmän mä niitä suurperheitä olen nähnyt, joissa lasten kanssa leivotaan, askarrellaan ja luetaan satuja kuin niitä, joissa näin ei tehdä. Monesti kun yhdessä tekeminen tarkoittaa sitä, että ädin ei tarvitse parin minuutin välein juosta viidessä huoneessa tarkistamassa, mitä kukakin mukeloista mahtaa tehdä. Sitten on toki niitäkin äitejä, jotka eivät osaa delegoida ja jotka kokevat, että lapsesta on vain haittaa kotitöitä tehdessä. Mutta heitä on myös yhden lapsen äideissä.

 

[Madicken04]

7v. eli aika tiuhaan on lapset tehty.

Heillä on sitten erilainen tyyli. Itseä kannattaa kuunnella eli jos tuntee että 7v:n kanssa on vielä niin täystyöllistetty ettei kykenisi antamaan lapselle aikaa, ottamaan tätä arjen touhuihin, lukemaan iltasatua jne mikäli siihen syntyisi sisarus niin kannattaa tietysti ainakin toistaiseksi pysyä yksilapsisena.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Vieras";26775424]"Veljeni tekee pitkää päivää yksityisyrittäjänä ja tulee usein kotiin vasta lasten mennessä nukkumaan."

Eikös tää jo kerro tän asian, mitä ap tässä kirjoitti??? Jos molemmat vanhemmat eivät ole osallistuvia arjen pyörittämiseen ja lapsia on useampi, niin ei kai silloin sitä aikaa voi riittää kaikille??? Mutta jos molemmat vanhemmat ovat läsnä arjessa, niin kyllä ihan varmasti sitä aikaa riittää jokaiselle lapselle, jos haluaa. Mutta tosiaan kiinni siitä, mitä kukakin jaksaa tehdä....

Meillä isommat osallistuu kotitöiden tekemiseen loma aikana, mutta ei kouluaikana. Kouluaikana keskitytään kouluun, läksyihin ja kavereiden kanssa olemiseen sekä harrastamiseen. Joskus joku pikku homma esim. roskiksen vieminen kuuluu siihen.Eipä sitä voi yleistää, että kaikilla olis näin! Aika musta-valkoiselta ajatusmaailmalta kuulostaa, jos isoissa perheissä ei ole mitään hyvää. Sisarukset ovat niin suuri rikkaus kuitenkin. Meillä vanhimmat lapset haluavat ihan itse ottaa nuorimman mukaansa, tosi harvoin ole edes pyytänyt heitä. Heidän mielestään vaan on mukavampaa mennä porukalla!! [/QUOTE]

Ja mulla on vain 2 lasta, mutta molemmat ovat joutuneet osallistumaan kotitöihin pienestä pitäen ja myös kouluaikana

 

[:DDDD]

Hahhah haa Voi että nämä on niin ihania. Mulle kans koulussa koulukaveri sanoi että "kuinka uskallan odottaa 4. lasta, kun en saa annettua tarpeeksi aikaa ja rakkautta kaikille lapsilleni". Ei se lapsi tarvitse päivässä 24 h/7 sitä huomiota! Ei sen lapsen kanssa tarvitse aikuisen koko aikaa touhuta. Missä on lapsen itsenäisyys. Sitten koulussa lapsi on vaikeuksissa kun opettaja ei voi antaa koko huomiota lapselle..

Mutta joo. Ei se ole tuossakaan tapauksessa kiinni siitä että on ne 5 lasta eikä vain se 1. Minäkin voisin tehdä koko ajan kotitöitä jos vain sille linjalle lähden. Mutta mä teen ne silloin kun mies on illasta lasten kanssa. Kun olen yksin, niin silloin teen vain pakolliset. Muuten olen aika "lapsellinen" ja leikin siellä lasten keskellä. Piirretään, askarrellaan, leikitään hiekkalaatikolla, rakennetaan legoilla...yms.

 

["jep"]

ei se ole lapsimäärästä vaan ihmisestä kiinni. Mua hämmästyttää apn yleistäminen. Elämä on just niin kiireistä kuin miksi sen tekee.