suutelukammoinen

[pusipusi]

Elän parisuhteessa, jossa on kaikki hyvin. Rakastan miestäni ja meillä on hyvää seksiä.

Outoa on se, että en pidä suutelemisesta. Menen ihan lukkoon jos mieheni yrittää suudella minua, pusuja kyllä annamme toisillemme. Suhteen alussa suutelimme paljon ja tämä ongelmani onkin nyt vain minun. Mieheni on puhdas ja ihana, ei tupakoi eikä suu ole muutoinkaan epämiellyttävä, päinvastoin. Koen itsenikin ulkoisesti miellyttäväksi, hoidan hampaani hyvin ja käytän mielelläni huulipunaa/kiiltoa korostaakseni huuliani. Mieheni pitää huulistani ja varmasti ihmettelee käytöstäni.

Mikä mättää? Olenko ainoa nainen, jota kielarit inhottaa?
Pelkään että mieheni hakee uuden suhteen, jossa vain suudellaan

 

[jlljhh]

Onko ukkos ulkomainen. Mie en oo suudellu moneen vuoteen. Ei oo pakko.

 

[Sama juttu]

MInulla on sama juttu. Alussa suudeltiin, mutta sen jälkeen suuteleminen tuntuu hieman oudolta. En tiedä miksi. Olen pelännyt että se on merkki jostain, että suhteemme on huono, että suhteemme on ns ystäväsuhde kun suuteleminen ei kiinnosta. En tiedä. pusut tuntuvat kyllä kiboilta. Eihän kaikkien tarvitse pitää kaikesta, mutta olen minäkin miettinyt tätä aika paljon... Toimiiko teillä seksi ongelmitta kuitenkin?

 

[maku suudelman]

Mielestäni suudelmat ovat jopa intiimimpiä kuin itse seksi! Ex-mieheni kanssa ei paljoa suudeltu, joskus pusuja vaihdettiin. Ei se suhdekaan ollut hyvä, taisi olla kaveritasolla lähinnä.
Nykyisin suudelmat vievät järkeni.. en enää halua olla ilman suudelmia! Se tuntuu kuin kaksi sielua yhdistyisi..

 

[pusipusi]

Joo, seksi on ihan hyvää. Ei nyt siinäkään mitään aivan hervottomia ylilyöntejä harrasteta, mutta nautitaan toisistamme. Mieheni on hellä ja naisen huomioonottava, ehkä joskus kaipaisinkin jotain rajumpia otteita, en tiedä.
Mieheni ei ole ulkomaalainen.

En ole seksuaaliskielteinen tyyppi muutoinkaan ja nuorena nautin kyllä suutelemisestakin. Olenkin miettinyt, pitäisikö hakeutua suutelemaan jonkun vieraan kanssa ja testata, olisiko siinä kemiassa kuitenkin jokin juju. Hmm.

 

[maku suudelman]

Niin minäkin meinasin pyörtyä sitten uudessa suhteessa kun suudeltiin oikein "kunnolla". Että tämmöisestäkin on jäänyt paitsi.. ; ) Ihanat huulet, pitkät tai lyhyet suudelmat, kiusoittelevat.. Kielisuudelmat ovat kyllä myös ihania! Nyt tekee mieli suudella...

 

[En minä]

Niin alussa tekee tietysti mieli suudella...mutta suuteletteko kaikki jota olette pidemmissä suhteissa? Meillä se kunnon suuteleminen on kyllä jäänyt alkuhuumaan... Joskus rakastellessa tietysti mutta sekään ei tunnu samanlaiselta kuin silloin huumassa.

 

[En minä]

...ja minä puhun siis kielisuudelmista eikä pusuista.

 

[pusupari]

Me suutelemme vuodesta toiseen. Ihan tarkoituksella, ettei jäisi vain suukotteluksi, mitä sitäkin tapahtuu koko ajan, kun olemme samassa huoneessa.

Suutelemme - sekä kaksin että julkisesti, puhumme suutelemisesta, pyydämme toisiamme suutelemaan ja pidämme huolta, että olemme varmasti suudelleet tarpeeksi.

Suuteleminen on erittäin tärkeä osa suhdettamme.

 

[pusipusi]

Heh, en nyt sitten oikein tiedä onko tuokaan tavoiteltavaa...
Aina nuolemassa ja kielet toisten kurkuissa, sylki poskella ) Vanhatkin?

Juu, olen estynyt.

 

[Melko vanha elli]

En suutele enkä tykkää, että minua suudellaan. Nuorempana sitä harrastettiin ahkerasti, mutta nyt monien vuosien jälkeen ei huvita yhtään. Ei vain haluta, siinä kaikki. Eipä tuo ukkokulta ole mihinkään kadonnut tuon asian takia.

 

[47 v. elli]

Suuteleminen on uskomattoman hienoa... suhteessa kohta kolme vuotta.

 

[Ei kiitos]

Itse pidän suukottelusta, pusuista. Mutta en ole edes alkuhuumassa kokenut kielisuudelmia kovin miellyttäviksi. Minä en vain saa siitä mitään että joku tunkee kielensä kurkkuuni...

 

[Suukkoja :)]

Mikä mättää? Olenko ainoa nainen, jota kielarit inhottaa?

No, et ole! Minä en koskaan ole oikein oppinut kielipusuttelemaan ja se tuntuu minusta vieläkin aika epämiellyttävältä ja miltei koomiselta. Aluksi nykyisen mieheni kanssa purskahdin aina nauruun, kun hän yritti kielaroida (mikä kauhea sana ). Sittemmin olen vähän petrannut ja jopa välillä "suostun" kielipusuihin, kun mieheni tuntuu niitä silloin tällöin haluavan. Minusta niissä ei kuitenkaan ole yhtikäs mitään romanttista tai edes kiihkeää. Jotenkin vain ällöttävää nuoleskelua. Ja minä olen hirmuisen kova pusuttelemaan - ilman kieltä siis

 

[kisskiss]

Exän kanssa inhosin kielareita. Hänen kanssaan tuntui kuin happi olisi loppunut, koska hän tunki kieltään suuhuni ja suutelut kestivät ihan liian kauan aikaa. Exän kanssa ei varmaankaan viimeiseen 6-7 vuoteen suudeltu eikä suukoteltu lainkaan.

Nykyisen miehen kanssa suutelu on kivaa. Hän osaa sellaisen tunnustelevan suutelun taidon eli aluksi suukotellaan ja tunnustellaan tilannetta. Ehkä vähän suudellaan huulilla, mutta jos kumpikin alkaa käymään kuumana, niin sitten tilanne kääntyy kielareiden suuntaan. Meille kielarit liittyvät siis himoon eikä niitä ole välttämättä edes joka viikko. Ehkä siksi kielarit tuntuvatkin niin ihanilta, kun niitä sopivasti harvakseltaan on. Tämä siis siitäkin huolimatta, että mieheni tupakoi ja itse inhoan tupakan hajua.

 

[*¤*]

Suuteleminenhan on mielettömän ihanaa ja intiimiä..en voisi kuvitella elämää ilman suudelmia!! Mutta mietin tuota joidenkin vastentahtoista suutelemista; ettei vaan olisi niin, että se kumppani todellakin työntää kielensä sinne kurkkuun, eihän sellaisesta kukaan kai nauti.. Suuteleminen on tunnustelua huulilla, herkkää, kiusoittelevaa, kiihoittavaa - ja sitten tulee kielen vuoro kun suudelma syvenee intohimoiseksi.. Aaahh!

Olen todella pahoillani kaikkien niiden puolesta, jotka tuosta autuudesta ovat jääneet paitsi! Ei ole muuta neuvoa kuin opetella - tai vaihtaa kumppania!

 

[Rajansa kaikella]

Joskus aikoinaan orastava seurustelu fiksun kaverin kanssa tyssäsi heti alkuunsa siihen, että hänen tapansa suudella oli vain ja ainoastaan kielellä. Kuvottavaa. Vieläkin puistattaa kun muistan kuinka hän tuli lähemmäs kieli ulkona. Voi jösses. Ei auttanut vaikka yritin nätisti sanoa että halusin ilman kieltä, huulisuukkoja. Lopulta pistin käteni väliin, kun hän lähestyi.

Kaikkea sitä kohdalle osuukin.

 

[suudellaan vaan]

Minä tykkää suudella vieraita miehiä. Kumma kun vieraan miehen suuteleminen on niin erilaista kuin oman miehen kanssa.

 

[turpa]

Olisin halunnut suudella enemmän, mutta mieheni ei ikinä tee aloitetta, ja näyttää välttelevän suutelua.
En enää halua minäkään, nyt tuntuu naurettavalta että miten joskus jaksoimme pitkiä aikoja..
tunnen itseni typeräksi. Katson peilistä itseäni ja mietin, että miten joku on voinut joskus halutakaan suudella minua. Näytän ihan rupisammakolta.

 

[ehkä enemmistöllä noin?]

Niin alussa tekee tietysti mieli suudella...mutta suuteletteko kaikki jota olette pidemmissä suhteissa? Meillä se kunnon suuteleminen on kyllä jäänyt alkuhuumaan... Joskus rakastellessa tietysti mutta sekään ei tunnu samanlaiselta kuin silloin huumassa.

Luulen kun kuulen toistenkin tarinoita,että suuteleminen ehkä kuuluu ja on vain sitä alkuhuumaa ,ehkä sitä alkuhuuman intohimoa?
Sitten ku ollaan jo kauan yhdessä nii suudella omaa partneria kielellä alkaa pikkuhiljaan loppua.
Jos vaihtaa oman partnerin kanssa sitä kieltä niin voipi tuntua jopa kummalliselta,joitakin alkaa inhottaa tai ällöttää tai joitakin voipa alkaa jopa naurattaa ;-D
Olen itse kokenut samaa pari kertaa pitkässä parisuhteissa,naisystäviltäkin olen kuullut samaa sekä siskoiltani,eivät enää harrasta suutelua miehensä kanssa ei seksinkään aikana.