Suutuinko turhasta miehelle?

[a.p.]

Oltiin ystävien luona viime viikonloppuna käymässä, siellä oli n. 10henkilöä. (aikuisia kaikki). Yksi kaveri alkoi sitten puhumaan, miten me ollaan miehen kanssa ihana pari, ja ollaan kovin onnellisen oloisia. Mies sanoi, että "tietäisittepä vaan".

Mä loukkaannuin. Meillä on ollut vaikeaa viime aikoina, tuntuu että ollaan törmäyskurssilla koko ajan. Mutta silti musta tuntui pahalta hänen kommenttinsa.

 

[...]

Siis sanoiko vitinä ja nauroiko päälle, vai ihan tosissaan.

 

[lauantaipussi]

Kyllä olisin loukkaantunu -tavallaan "alensi" sun arvoas tuo miehes kommentti...

 

[a.p.]

Siis sanoiko vitinä ja nauroiko päälle, vai ihan tosissaan.

Ei nyt suoranaisesti nauranut, jotain myhäilyä vaan. Eihän se vitsi ollut, kun meillä on ollut nyt vaikeaa. Se vaan kolahti

 

[...]

Ei nyt suoranaisesti nauranut, jotain myhäilyä vaan. Eihän se vitsi ollut, kun meillä on ollut nyt vaikeaa. Se vaan kolahti

No jos muut ottivat sen vitsinä, niin antaisin olla. Mutta jos oli sellainen tilanne, että kaikki olivat vähän vaivaantuneita ja ottivat sen ihan tosissaan, niin suuttuisin. Itse en ainakaan halua missään isommassa porukassa revitellä oman suhteen ongelmia.

 

[hoh hoijaa]

Mä en tajua sitä että pitää näytellä että kaikki on niiiiiiin täydellistä jos ei kerran ole (kenellä edes on).
Entäs sitten jos miehesi puhuikin totta. Harmittaako sua kun sun kulissiisi tuli mahdolisestio pieni särö tai että sun huumorintajuttomuutesi saattoi paljastua jollekin?

 

[a.p.]

Mä en tajua sitä että pitää näytellä että kaikki on niiiiiiin täydellistä jos ei kerran ole (kenellä edes on).
Entäs sitten jos miehesi puhuikin totta. Harmittaako sua kun sun kulissiisi tuli mahdolisestio pieni särö tai että sun huumorintajuttomuutesi saattoi paljastua jollekin?

Ei se mitään näyttelemistä ole, kyllä meillä on myös hauskaa yhdessä. Pitäisikö suhteen asioita sitten ruotia kaikkien nähden ja kuullen? Eikä me mitään kulisseja pidetä yllä, ei todellakaan. SIksi se loukkasikin, kun se on totta (että menee huonosti). Musta siinä ei ollut mitään, minkä ois voinut ottaa huumorilla.

 

[...]

Mä en tajua sitä että pitää näytellä että kaikki on niiiiiiin täydellistä jos ei kerran ole (kenellä edes on).
Entäs sitten jos miehesi puhuikin totta. Harmittaako sua kun sun kulissiisi tuli mahdolisestio pieni särö tai että sun huumorintajuttomuutesi saattoi paljastua jollekin?

Ei mun mielestä tarvitse mitään esittää, mutta ei tarvitse kyllä niistä vaikeuksistakaan huudella tilanteissa, joissa on iso ihmisryhmä paikalla. Kyllä parisuhde on kuitenkin niiden kahden ihmisen välinen suhde, ei sitä tarvitse retostella jokaiselle vastaantulijalle.

 

[isoäiti mölykylästä]

Ei nyt suoranaisesti nauranut, jotain myhäilyä vaan. Eihän se vitsi ollut, kun meillä on ollut nyt vaikeaa. Se vaan kolahti

no olisin kyllä loukkaantunuit. mies ei ole oikeutettu päästämään suustansa moisia kommentteja.

 

[hoh hoijaa]

Ei se mitään näyttelemistä ole, kyllä meillä on myös hauskaa yhdessä. Pitäisikö suhteen asioita sitten ruotia kaikkien nähden ja kuullen? Eikä me mitään kulisseja pidetä yllä, ei todellakaan. SIksi se loukkasikin, kun se on totta (että menee huonosti). Musta siinä ei ollut mitään, minkä ois voinut ottaa huumorilla.

No jaa. Taidat tosiaan olla vähän liian herkkänä tuon asian suhteen. Voin kuvitella melkein kenet tahansa miehen toteavan tuossa tilanteessa, että "ei se meidänkään suhde ole aina palkkää auringonpaistetta". Turha sitä on ottaa jonain epäluottamuslauseena tai yksityisasioiden levittelynä. Herran tähden! eihän kenenkään suhde ole oikeasti ainaista auringonpaistetta, joka muuta väittää valehtelee. Ei ne sun kaverit näe miehesi lyhessä tokaisusssa/tuhahduksessa sen kummempaa ellet itse ala sitä aihetta enempää venyttelemään ja analysoimaan muiden edessä. Alattelevat vain että mies on tavallinen realisti.

 

["vieras"]

Olenko ainoa, jonka huumoriin kuuluu juuri tuollainen että jos joku kehuu minua/meitä, on lähes pakko vastata siihen juurikin tuohon "tietäisittepä vain"-tyyliin? En tarkoita sillä pahaa eikä kyllä miehenikään jos noin sanoo. Asiat voi lyödä huumoriksi, vaikka oikeastikin olisi vaikeaa. Itse totuushan ei kuulu muille kuin minulle ja miehelleni.

 

[etpä]

Olisin vihainen miehelleni jos hän alkaisi vihjailla toisille epämääräisesti meillä olevan ongelmia. Itsekään en sellaista tekisi missään porukassa. Kyllä sen verran yhtä köyttä pitää vetää, ettei aleta toista mollaamaan muiden edessä.

 

[PölyEsteri]

No mäkään en ehkä tykkäis tollasesta tietäisittepä vaan-jutusta...
Me sanotaan miehen kanssa vastaavassa tilanteessa, että meillä on tulisia riitojakin. Ihan siksi, että se on totta. Mutta samalla me kerrotaan, että me ollaan tosi onnellisia, koska sekin on totta.