suutuisitteko tästä? vaivan nimiasiaa

[v]

Mitä väliä, unohda! Ja samat sanat nimimerkille Suuttunut.
Pääasia että vauva sai hyvät nimet, eikö?

 

[Virpi]

Minä suutuin vähän vastaavanlaisesta asiasta. Valitsimme miehen kanssa yhdessä vauvalle nimen josta luulin että se on meidän itse keksimä eikä keneltäkään sukulaiselta peritty, niin ristiäisissä minäkin kuulin että se oli miehen suvussa kulkeva nimi. Oli petetty olo kun mies ei ollut asiaa aiemmin sanonut.

Oletko varma että miehesi edes tiesi että hänellä oli tuon niminen sukulainen?

Joo, hän itse nimestä puhuessaan kertoi vieraille että kyseessä on suvussa kulkeva nimi ja luetteli ihmiset joilla oli se nimi. Varmasti tyhmää minulta suuttua mutta tunteilleen ei voi mitään, vastasin vaan kun ap kysyi suuttuisinko hänen tilanteessaan.

Siellä ristiäisissäkö jo kertoi? Vai vasta myöhemmin kun oli muistunut mieleen?

Ja vaikka olisi koko ajan muistanutkin niin ehkä ei pitänyt sitä silloin nimen päättämisvaiheessa mitenkään olennaisena asiana! Näin kun yritän lieventäviä asianhaaroja oikein hakemalla hakea!

Mutta ymmärrän kyllä että suutuit! Olisin suuttunut ehkä itsekin jos olisi tullut fiilis että asiaa on tarkoituksella pimitetty! Olen kuulkaas suuttunut miehelleni ja anopilleni viimeisen 23 vuoden aikana aika monesti niin asiasta kuin asian vierestä!

 

[tupu]

päätellen palautteesta olen tosiaan tulossa hulluksi

en oikeastaan osaa kauhean hyvin eritellä, miksi tuosta niin pahastuin. varmaan 1. se, että oli sovittu, että minä saan päättää toisen nimen ja sitten mieheni piti kuitenkin puheessaan vetäistä siihen pappansa, josta ei ole koskaan edes puhunut mitään 2. en ole ajatellut pahemmin pojalle kasvaessaa höpötellä, mistä nimi tullut, sillä itsehän elämänsä rakentaa vapaana suvusta, mutta se loukkasi, että ristiäisissä ei voinut suvulle tulla selkeää kuvaa taustoista 3. ärsytti, että anoppini sitä mieltä, että kaiken pitää tulla heiltä eli ihan kuin nimi ei voisi olla minun suvusta, vaan kuten rallatteli, niin sellainen että molempien suvussa tai pelkästään heiltä

 

[Virpi]

päätellen palautteesta olen tosiaan tulossa hulluksi

en oikeastaan osaa kauhean hyvin eritellä, miksi tuosta niin pahastuin. varmaan 1. se, että oli sovittu, että minä saan päättää toisen nimen ja sitten mieheni piti kuitenkin puheessaan vetäistä siihen pappansa, josta ei ole koskaan edes puhunut mitään 2. en ole ajatellut pahemmin pojalle kasvaessaa höpötellä, mistä nimi tullut, sillä itsehän elämänsä rakentaa vapaana suvusta, mutta se loukkasi, että ristiäisissä ei voinut suvulle tulla selkeää kuvaa taustoista 3. ärsytti, että anoppini sitä mieltä, että kaiken pitää tulla heiltä eli ihan kuin nimi ei voisi olla minun suvusta, vaan kuten rallatteli, niin sellainen että molempien suvussa tai pelkästään heiltä

No perinteisestihän anopit ovat tuollaisia! Nimet siirtyvät isältä pojalle ja niin edelleen! Ajattele meitä tyttölasten äitejä, mikä kaakatus anopeilta kun nimeä ei VOI antaa suvun MIESTEN mukaan ja olen jopa kuullut että kun sukunimikään ei jatku ja muuta kökköä! Kyllä noita p*skanjauhajia riittää, onneksi olen aina ollut senverran paha suustani että herkkäluonteisimmat vaikenevat!!! Anoppi kyllä on kova luu!

 

[Kyllä]

päätellen palautteesta olen tosiaan tulossa hulluksi

en oikeastaan osaa kauhean hyvin eritellä, miksi tuosta niin pahastuin. varmaan 1. se, että oli sovittu, että minä saan päättää toisen nimen ja sitten mieheni piti kuitenkin puheessaan vetäistä siihen pappansa, josta ei ole koskaan edes puhunut mitään 2. en ole ajatellut pahemmin pojalle kasvaessaa höpötellä, mistä nimi tullut, sillä itsehän elämänsä rakentaa vapaana suvusta, mutta se loukkasi, että ristiäisissä ei voinut suvulle tulla selkeää kuvaa taustoista 3. ärsytti, että anoppini sitä mieltä, että kaiken pitää tulla heiltä eli ihan kuin nimi ei voisi olla minun suvusta, vaan kuten rallatteli, niin sellainen että molempien suvussa tai pelkästään heiltä

1. Etkös sinä sen nimen päättänytkin, satuit vaan päättämään sellaisen joka on myös miehen suvussa? Etkö sinä itse ihan oikeasti tiennyt miehesi papan nimeä?

2. Miksi et itse ristiäisissä sanonut, että halusit nimen koska on myös isäsi nimi, ja onpa sattuma että miehen pappakin on saman niminen? Eikö poikasi mielestäsi voi elää "vapaana suvusta", koska miehesi on hänen ristiäisissään maininnut saman nimisestä papasta?

3. Nimi on molempien suvussa. Tämä on tosiasia. Onko sinusta ikävää, että anoppiasi ilahduttaa lapsenlapsensa nimi?

 

[tupu]

päätellen palautteesta olen tosiaan tulossa hulluksi

en oikeastaan osaa kauhean hyvin eritellä, miksi tuosta niin pahastuin. varmaan 1. se, että oli sovittu, että minä saan päättää toisen nimen ja sitten mieheni piti kuitenkin puheessaan vetäistä siihen pappansa, josta ei ole koskaan edes puhunut mitään 2. en ole ajatellut pahemmin pojalle kasvaessaa höpötellä, mistä nimi tullut, sillä itsehän elämänsä rakentaa vapaana suvusta, mutta se loukkasi, että ristiäisissä ei voinut suvulle tulla selkeää kuvaa taustoista 3. ärsytti, että anoppini sitä mieltä, että kaiken pitää tulla heiltä eli ihan kuin nimi ei voisi olla minun suvusta, vaan kuten rallatteli, niin sellainen että molempien suvussa tai pelkästään heiltä

1. Etkös sinä sen nimen päättänytkin, satuit vaan päättämään sellaisen joka on myös miehen suvussa? Etkö sinä itse ihan oikeasti tiennyt miehesi papan nimeä?

2. Miksi et itse ristiäisissä sanonut, että halusit nimen koska on myös isäsi nimi, ja onpa sattuma että miehen pappakin on saman niminen? Eikö poikasi mielestäsi voi elää "vapaana suvusta", koska miehesi on hänen ristiäisissään maininnut saman nimisestä papasta?

3. Nimi on molempien suvussa. Tämä on tosiasia. Onko sinusta ikävää, että anoppiasi ilahduttaa lapsenlapsensa nimi?

1. mieheni ei ole koskaan edes tavannut saati sitten puhunut ko. papastaan.

2. toki, pointtini oli vain, että mielestäni olisi ollut kiva ristiäisvieraille, joka oli vain lähisuku, kertoa oikea totuus nimestä. semminkin, kun oli sovittu, että sukunimi mieheltäni ja toinen nimi minulta. mutta ei, piti esittää, että kaikki miehen suvusta.

3. ei ehkä niin vaan lähinnä se, että kaiken pitää tulla juuri häneltä.

 

[hhe]

Onneksi meillä ei kulje nimiä suvussa ja vaikka kulkisikin, niin antaisin lapsille juuri ne nimet joista itse pidän. Musta on kamalaa kun kuulee aina lasten saaneen karseita nimiä, kun ne nyt sattuu kulkemaan suvussa. Ei lasta saa nimellä rankaista.

 

[mie]

Älä välitä, tällaista se on aina nimien ja piirteiden kanssa. Kaikki tunnistavat uudessa tulokkaassa ne oman suvun piirteet ja nimet ! Meidän kuopus sai toisen nimensä isäni mukaan ja kolmannen apen mukaan. Kutsumanimi oli meistä vain kaunis. Kuinka olla sekä oma mummoni että mieheni täti ovat molemmat vakuuttuneita, että nimi on kokonaan heidän suvuistaan.

 

[mamizuukkeli]

No ei nyt suuttua tarvis. Oisko jollain hieman tunteet nyt pinnassa :xmas: ?

 

[vieras]

päätellen palautteesta olen tosiaan tulossa hulluksi

en oikeastaan osaa kauhean hyvin eritellä, miksi tuosta niin pahastuin. varmaan 1. se, että oli sovittu, että minä saan päättää toisen nimen ja sitten mieheni piti kuitenkin puheessaan vetäistä siihen pappansa, josta ei ole koskaan edes puhunut mitään 2. en ole ajatellut pahemmin pojalle kasvaessaa höpötellä, mistä nimi tullut, sillä itsehän elämänsä rakentaa vapaana suvusta, mutta se loukkasi, että ristiäisissä ei voinut suvulle tulla selkeää kuvaa taustoista 3. ärsytti, että anoppini sitä mieltä, että kaiken pitää tulla heiltä eli ihan kuin nimi ei voisi olla minun suvusta, vaan kuten rallatteli, niin sellainen että molempien suvussa tai pelkästään heiltä

1. Etkös sinä sen nimen päättänytkin, satuit vaan päättämään sellaisen joka on myös miehen suvussa? Etkö sinä itse ihan oikeasti tiennyt miehesi papan nimeä?

2. Miksi et itse ristiäisissä sanonut, että halusit nimen koska on myös isäsi nimi, ja onpa sattuma että miehen pappakin on saman niminen? Eikö poikasi mielestäsi voi elää "vapaana suvusta", koska miehesi on hänen ristiäisissään maininnut saman nimisestä papasta?

3. Nimi on molempien suvussa. Tämä on tosiasia. Onko sinusta ikävää, että anoppiasi ilahduttaa lapsenlapsensa nimi?

1. mieheni ei ole koskaan edes tavannut saati sitten puhunut ko. papastaan.

2. toki, pointtini oli vain, että mielestäni olisi ollut kiva ristiäisvieraille, joka oli vain lähisuku, kertoa oikea totuus nimestä. semminkin, kun oli sovittu, että sukunimi mieheltäni ja toinen nimi minulta. mutta ei, piti esittää, että kaikki miehen suvusta.

3. ei ehkä niin vaan lähinnä se, että kaiken pitää tulla juuri häneltä.

Eiköhän se lähisuku kuitenkin tiedä edemenneen isäsi nimen. Joten varmaankin tajuavat että lapsesi nimi tulee myös isältäsi. Sä oikeasti ylireagoit ja pahasti nyt.

 

[v]

Voi elämä. Teidän miehet ei selkeästi ole ymmärtäneet, että tarkoitus ei ole valita lapselle mukavaa nimeä, vaan nimen valinta on valtataistelu kahden suvun välillä!

Olisitteko oikeasti valinneet eri nimet jos olisitte tienneet että jollakin miestenne sukulaisella sattuu olemaan sama nimi Huvittavaa.

 

[Hihhuli]

Varsinaisia vaivojahan ne vauvat ovat.

 

[vieras]

En minä nyt tässä lähtisi anoppiakaan haukkumaan... Ap on ehkä loukkaantuneena mennyt myös vähän ylitulkitsemaan anopin "rallattelua" .

Anoppi on varmaankin tykännyt nimestä ja saattanut oikeasti itsekseen ajatella, että ehkä se lapselle annetaan, kun se löytyy molemmista suvuista (= perinteet löytyvät molemmilta puolilta, mitä pahaa siinä on?). Ja jos on sanonut tämän ääneen, ei varmaankaan ole tarkoittanut, että vain sellaiset nimet kelpaavat, jotka tulevat hänen puoleltaan.

Myöskään ap:lle ei varmaankaan ole oikeasti tärkeintä se, että nimien pitää ehdottomasti olla vain ja ainoastaan jommankumman suvun puolelta

 

[vieras]

Pääasia on, että nimi on sellainen minkä halusitten antaa. Aina löytyy joku kummin kaima, jolla on ollut sama nimi. Meidänkin lapsella on siskon naapurin koiran nimi, jos ruvetaan noita nimiä kaivelemaan. Samoin veljen pojan nimi on parillakin koiralla , vaikka perintönimestä onkin kyse heidän tapauksessaan.

Vähän ylireagoit. Mieshän oli kirjoituksesi mukaan ilmoittanut sen tulevan isäsi mukaan. Ja lisännyt, että se on hänenkin pappansa nimi (jäi hieman epäselväksi oliko kyse miehen isovanhemmasta vai isästä). Uskon perheesi tietävän, että mistä syystä annoitte sen nimen. Siinä on vielä lisäpainona, että sattuu olemaan miehesikin suvussa.

Anna anopin rallattelujen mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, ei niitä muutkaan niin tarkkaan kuitenkaan kuuntele.

 

[Terveisiä maalta]

Meidän esikoisen etunimi on Matti. Mies halusi sen, koska se oli hänen (silloin jo edesmenneen) isoisänsä nimi. Nimi löytyy myös mun suvusta. Meidän suku saa halutessaan ajatella, että se on sieltä ja miehen suku, että heiltä, eikä kenenkään ole tarvinnu herneitä nenään vetää. Lasta kutsutaan hänen toisella nimellään (joka yhdessä päätettiin, eikä ole kummankaan suvussa).

 

[Honeoyne]

Nyt kuulostaa siltä että anoppi yrittää ihan tahallaan ärsyttää sinua. Ja onnistuu siinä.

Entä jos lähetät ristiäiskiitoskortit kaikille kävijöille ja liitä mukaan pieni kertomus lapsen nimistä ja niiden määräytymisperusteista. Äläkä mainitsekaan miehen pappaa siinä.