suvaitsevaisuutta koulutielle

[iines]

Joka vuosi törmäämme koulukkaamme kanssa samoihin asenteisiin koulussa.

Lestadiolaisten lapset ovat ottaneet (varsinkin tytöt) asiakseen pitää kuria ja nuhdetta luokassa ei-lestadiolaisille oppilaille. Kyseessä on suorastaan koulukiusaaminen, joka kyllä kohdistuu muihinkin kuin omaan lapseeni.
Opettajakin on joutunut asiaan puuttumaan joka vuosi.

Mistä tämä lestadiolaislapsien ylemmyyden tunto oikein kumpuaa. Kotikasvatuksesta?
Minne on unohtunut raamatun ohje siitä miten kanssaihmisiä tulisi kohdella niin kuin haluaa muita kohdeltavan?
Harvassa tuntuu olevan enää oikeat sydämellään uskovat lestadiolaisperheet, joilta löytyy myös suvaitsevaisuutta.

Lapset ovat ylemmyydentunnossaan suorastaan julmia ja ilkeitä muille lapsille koulussa.
Jatkuvasti huomautellaan, ettei lapsi voi olla oikeassa missään asiassa kun ei ole aito lestadiolainen vaan kotiuskova.

Television omistaminen on noussut oikein synnin mittariksi.
Sen omistaminen kun tuntuu lestadiolaislasten mielestä olevan oikea perisynti.
Samoja ohjelmia kuitenkin tuntuvat itse katsovan netistä ja onpa jopa eräälläkin perheellä mökillä telkkari ja sen katsominen mökillä ei tietystikkään ole heidän mielestään syntiä.

Toivoisinkin lestadiolaisten perheiden panostavan myös siihen lapsen sydämenuskon vahvistamiseen eikä vain kotiuskovan syntilistan tarkkailemiseen.

Ja mikä ihme siinä oikein on kun lestadiolaiset lapset eivät katso tarpeelliseksi totella ei-lestadiolaista aikuista joka huomauttaa huonosta käytöksestä. Tähänkin ilmiöön olen usein törmännyt.
Esim. kylässä ollessamme naapurin lapset huutelivat tramppiskalta lapsillemme: tulkaa tänne saatte turpiin yms. juttuja.
Paikalla olevana aikuisena ojensin poikia ja muistutin hyvistä tavoista.
Eivätpä katsoneet tarpeelliseksi totella, nolostua tai pyytää anteeksi.
Lasten äitikin kävi useasti paikalla ja kuunteli poikien huutelua, muttei katsonut sitä tarpeelliseksi lopettaa.

Suvaitsevaisuutta siis meitä muitakin kohtaan hyvät lestadiolaiset.
Opettakaa syntilistan lisäksi lapsillenne myös suvaitsevaisuutta ja toisten ihmisten hyväksymistä, vaikkeivat heidän arvonsa vastaisi juuri pilkulleen omianne.

Älä tuomitse, jottei sinua tuomittaisi. Meilläkin on oikeus valita elämän tapamme ja olkaa ylpeitä uskostanne, mutta antakaa muillekkin oikeus elää valitsemiensa periaatteiden mukaan.

 

[terveisiä pohj.-pohjanmaan pikkukunnasta]

Yllä oleva kirjoitus on aivan vastaava omien kokemustemme kanssa.

Olemmekohan samalta paikkakunnalta vai onkohan asianlaita sama joka puolella Suomea.
Olen usein miettinyt ovatkohan suurien kuntien ja kaupunkien uskovien perheiden lapset yhtä kärkkäitä tuomitsemisessa ja suvaitsemattomuudessa kuin pienten kuntien.

Luulisi kuitenkin lapsellani olevan uskovienkin mielestä sama oikeus ihmisarvoon kuin heidänkin jälkikasvullaan vaikka emme lestadiolaisia olekkaan.

Ja kyllä yleisten hyvien tapojen pitäisi koskea myös lestadiolaisia kuin meita muitakin. Siihen mielestäni lukeutuu myös anteeksi pyytäminen jos olet kiusannut, loukannut, nimitellyt tai varastanut ei uskovalta.
Syntinsä voi sitten erikseen pyytää anteeksi toiselta uskovalta, mutta hyvien tapojen nimissä myös se ei-uskova, loukattu osapuoli, anteeksipyynnön ansaitsee.

 

[Rukoilijasirkka]

Tiukka ylihengellinen kasvatus aiheuttaa lapselle ikäänkuin "velvollisuuden" kertoa uskostaan ja pahassa tapauks4essa julistaa parannu8ksen tekoa muille lapsille.

Mä en usko, että kaikissa lestadiolaisperheissä on näin. Ja muillakin suunnilla tämmöstä ilmenee, ainakin silloin kun minä olin pieni, niin moni helluntailaisen lapsi koki painetta "todistaa" koulussa. Tämä on aikuisten aiheuttama vaatimus lapselle. Sellaisella lapsella ei ole helppoa.