Toivotaan etta pian tulee plussaa kaikille. Taustailen kylla viela ja kayn teidan kuulumisia valilla katsomassa,mutta ei nyt pysty enaan jatkamaan tata yritysta. Olen lopettanut ovulaation tikutukset ja kaikki muut kikat jatetty pois, peittoja heilutellaan tasta lahtien jos silta tuntuu oli sitten mika paiva kierrosta tahansa ja jos jaa valiin viisi paivaa niin sitten jaa. Nyt on toivo hukassa mutta ehka se jalleen loytyy matkan varrella. No kyllä kai se tästä taas vähän positiivisemmaksi kääntyy. Meillä oli ovisaika viime lauantaina ja hyödynnettiin kyllä se hyvin vaikka ei tuloksia voikaan käytännössä odottaa En tottapuhuen ollut masentunut kun täti tuli, lähinnä turhautunut tähän yritykseen. Ja kyllä tirautin hyvät itkutkin kun otti päähän oma tilanne. se on jo kuukauden päästä ja toivon tietenkin että jotain ennen sitä tapahtuisi. On kuitenkin luottavaiset mielet kun vihdoin jotain tapahtuu. Enpä ole kyllä itsekään kirjoitellut, kun ei ole mitään kerrottavaa. Vielä nelisen päivää armonaikaa....tosin, alkoi kyllä jo pikkasen vatsaa kivistellä menkkamaisesti ja jotenkin muutenkin on sellanen olo että sieltä ne taas alkaa... Ei mitään raskausoloja....ei tissit kipeet, ainoastaan pelkät nännin on vähän kosketusarat, mut vaan vähän. Jonain päivinä on ollut pientä ellotusoloa mut, olen sen sit kyllä yhdistänyt vaan tähän mun normaaliin närästysjuttuun...ekasta raskaudesta mulla kun alkoi paha olo jo ennen plussatestiä. Et oletan et menee nyt samalla tavalla, siksipä en suuria odottele ja muutenkin, ikää on ihan riittämiin jo mulla jnejne... Tsemppiä!! mutta muuten me eletään aika lailla ohjelman suosittelemien juttujen mukaan. Alkoholi tyrmättiin tässäkin ohjelmassa täysin mutta kyllä minä pari lasia viiniä viikossa itselleni sallin. Olen jo aloittanut kirjoittelemaan tuolla lapsettomien puolella, kun pakko se on kai hyväksyä totuus.. Sitä vaan en vieläkään käsitä, että miten me ollaan näillä taustoilla tuo esikko ikinä aikaiseksi saatu?!?Eli marraskuun puolessa välissä päästään sairaalaan lääkärille ja sitten sen jälkeen varmaan tietää lisää jatkosta. Harmi että miehesi simppojen suhteen on ongelmia. Mietiskelit että miten ikinä olette saaneet esikon aikaan, ehkä se menee kategoriaan, kaikkea ei pysty tieteen ja faktojen nimissä selittämään
Kaikki hienot merkinnät on ihan uutta mulle vielä, mutta koitan päästä mukaan silti ). Eli tsemppiä vaan!!!! Mulle kävi ekan raskauden aikana kerran niin että tulin kesälomilta töihin, ja menin yhtä vanhaa osastoani moikkaamaan, ja käytiin siinä kaffella yhen tutun kaa. No sitten nähtiin pikkujouluissa seuraavan kerran ja tää kamu heitti isomassa porukassa vielä että luulin että olit raskaana kun olit silloin niin hyvällä tuulella. Ei siihen sitten auttanut vasta kun että niin olinkin, mutten enää. Se oli kyllä aidosti pahoillaan tilanteesta. Itse olin silloin vaan nousuhumalassa Mitäs siinä, niin voi käydä. Mä itseasiassa oikein toivon että joku erehtyisi kysymään että milloin sisarruksia, niin voisin sitten vastata ihan rehellisesti niin kuin tilanne on. Yllättävän vähän mun mielestä puhutaan raskautumisen vaikeudesta, eihän kukaan raskaaksi tullut toitota että hei kesti niin ja niin kauan ennen kuin tulin raskaaksi. Nykyään kyllä kysytään kuinka kauan kesti kunnes tulit raskaaksi. Mulla oli lisäksi sellainen outo veritippa jossain kp 17 paikkeilla, eli ainakin vois kuvitella että se olis kiinnitysvuoto, heh Mieskin vaan naurahti, kun mä väitin että nyt vois tärpätä "Niin varmaan". Itse siirryn jossain vaiheessa tuonne lapsettomien puolelle, ikävää jos siellä on vanhoja ketjulaisia mutta kiva kuitenkin "tavata" tuttuja Meilla oli aika laakarille vajaa kaksi viikkoa sitten jossa he pistivat meidat tutkimus jonoihin ja kaskivat tulla verikokeisiin seuraavan kierron 22paivana, mutta nyt sitten kavi sen verran iloinen yllari etta se plussa sielta tuli vuoden odotuksen jalkeen.) Toivottavasti sinusta kuulee jotain edes silloin tällöin, että miten on odotus mennyt. Seitsemän kuukautta alkaa olla yritystä takana, joten eiköhän kohta ole jo meidän vuoro Ja jos tässä jotain on oppinut, niin kärsivällisyyttä! Oonkin miettinyt mita sulle kuuluu. Tosi paljon tarrasukkia ja kaikkea hyvaa odotukseen. Nainhan se menee monesti, etta kun on jo luovuttanut niin kaikki kolahtaakin paikoilleen Onnenhalaukset sinne Ja ihana kuulla teista pitkasta aikaa. Hienoa Rapsu etta sinun kiertosi alkaa tasaantumaan. Minulla kavi samoin pari viimeista kiertoa olivat 29paivaa joka oli tosi kivaa vaihtelua ja ovulaatiokin tuntui tulevan kehiin paljon nopeammin. Toivon etta sinulla pian onnistaa. Ymmarran niin hyvin miten raastavaa tama touhu on kuukausi kuukauden jalkeen.