Sylivauvasta

[:)]

Mulla on 6kk vauva. Neiti on todella mun perään. Siis en voi hetkeksikään mennä vessaan tai syödä et neiti ei huutais jollei oo mun sylissä. En ole opettanut millään lailla sylivauvaksi vaan tossa noin 3 kuukautta sitten alko tää show. Ollaan kaksin neidin et en sit tiiä onko toisella vaan niin kauhee pelko et äiti jättää?
En oo koskaan kyllä jättänyt pientä itkeen vessa taukoo pidemmäksi aikaa. Mut en nyt toista viitti sylissä kantaa ihan pöntölle. Joskus riittää että olen vieressä ettei känise syliin mutta sillon mun pitää olla koko ajan äänessä.

Neiti oli mummilla muutaman tunnin hoidossa tänään ja mummi kerto et niin nätisti oli pitkiäkin aikoja yksin. Mutta heti kun mä astuin ovesta sisään niin neitihän alko poraan ja suoraan syliin ja siinä se oli kunnes ilta puuhat alkoi. Joten onko mulla mitään toivoa vierottaa se tosta sylistä et pääsis edes vessassa rauhassa käymään?

 

[Innis]

Olisiko vaan huomannut, että hän ja äiti eivät olekaan yksi? Eli voisiko olla ohimenevä vaihe, joka helpottaa kun alkaa enemmän liikkua...?

 

[huoh]

Meillä esikoinen oli ihan samanlainen (vaikka isänsä asuu samassa taloudessa =). Kyllä se tuossa 2,5 vuotiaana akoi jäädä tunniksi pariksi tutun ihmisen kanssa... En kokenut mitään tarvetta vieroittaa kun juttelin lääkärin kanssa ja hän sanoi että joskut lapset tarvivat enemmän kontaktia ja yksinkertaisesti äidin turvaa. Kun ei mulla nyt mihinkään ollut oikein menoja niin mentiin rauhallisesti.

 

[vieras]

Se on ihan normaali vauva. Samanlaista meillä oli, vaikka isäkin oli paljon läsnä. Ja mä kävin vauvan kanssa vessassakin, kun en halunnut kuunnella itkua yhtään. Se nukkuikin mun sylissäni usein päiväunet.