Toggle sidebar

Synnytykseen valmistautuminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ensisynnyttäjä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

Ensisynnyttäjä

Vieras
Miten olette valmistautuneet synnytykseen? Rentoutusharjoituksia, millaisia? Öljysittekö välilihaa tms.?

Te, jotka olette jo synnyttäneet, mitä vinkkejä antaisitte ensisynnyttäjälle?

Mitkä asiat koitte synnytyksessä hyödylliseksi/ positiiviseksi asiaksi, mitä tekisitte toisin? Kaikenlaisia kokemuksia ja vinkkejä kaipailisin, synnytys lähestyy kovaa vauhtia ja sitä mukaa paniikki :(
 
Minua auttoi eniten jooga ja rentoutusharjoitukset. Paniikki on synnyttäjän pahin vihollinen; jotenkin pitää vain pystyä psyykkaamaan itsensä siihen, että ei tässä mitään hätää. Itse synnytyksessä amme auttoi eniten. Tukihenkilön kanssa puhuttiin etukäteen aika paljon toiveista ja peloista. Tuli rasvailtuakin, mutta en tiedä, oliko siitä viime kädessä apua.

Nyt on toinen tulossa, enkä ole ehtinyt miettiä koko hommaa. Jospa ne vanhat opit olisivat takaraivossa.
 
Mä en valmistautunut oikein mitenkään. Sairaalakassin pakkasin hyvissä ajoin, siinä se valmistautuminen oikeastaan oli.

Ajattelin olevani osaavissa käsissä koko synnytyksen ajan, joten en ajatellut itse synnytystäkään sen ihmeemmin. Jaa, sen päätin ennen synnytystä, että epiduraalipuudutusta en aio ottaa.
Ja hyvin se vauva sieltä pihalle saatiin =)

Toisen synnytys lähenee kovaa vauhtia, ja ihan yhtä löysin rantein siihen aion lähteä.
 
En valmistautunut millään lailla. Kolme lasta olen synnyttänyt.

Minkäänlaista toivelistaa en myöskään kirjoittanut sairaalaan, ja sekin on ihan hyvä, sillä yksikään synnytys ei mennyt odotetusti. Ensimmäinen syntyi hätäsektiolla. Toinen liian aikaisin. Kolmannen syntymään ei uskottu, joten kun en suostunut kotiin lepäämään, niin jouduin osastolle. Parin tunnin päästä lapsi syntyi imukuppisynnytyksellä ilman mitään kipulääkitystä, sillä se oli väärässä tarjonnassa ja piti saada nopeasti ulos.

Suosittelen siis valmistautumaan matkaan avoimin mielin ja valmiina kaikkeen mahdolliseen. :-) Onnea toivotan sekä ap:lle että toiselle kyselijälle.

Nyt jälkikäteen voin sanoa, että viimeistä raskautta varten ostin jumppapallon, mutta en sitten viitsinyt sitä pumpata. Sillä olisi ollut kyllä ihan fiksua pyöritellä lantiotaan viimeisinä viikkoina. Synnytyksen jälkeen sen sitten pumppasin, ja se rentouttaa kivasti ja treenaa vatsan ja lantion alueen lihaksia. ;-D
 
En valmistautunut mitenkään. Näin jälkeenpäin sanoisin, että lepää hyvin ja kunnolla - myös silloin kun supistukset alkaa. Parhaimmillaan ne kestää useamman vuorokauden ja jos koko ajan valvoo niin on loppuvaiheessa ihan väsyksissä.

Kahden synnytyksen kokemuksella voin sanoa, ettei synnytyksen suunnittelussa olisi ainakaan omalla kohdalla ollut mitään järkeä. Kuvittelin liikkuvani ponnistusvaiheeseen saakka mahdollisimman paljon, mutta lopulta kipu oli niin kova, etten vaan pystynyt kuin makaamaan sängyssä. Kannattaa vain ottaa niin rennosti kuin mahdollista kun synnytys ei kuitenkaan minkään käsikirjoituksen mukaisesti etene (todennäköisesti ainakaan). Kätilöt ja muu sairaalahenkilökunta ovat kuitenkin alan ammattilaisia, joten itse ainakin luotin täysillä heidän arviointiinsa ja osaamiseensa.

Tukihenkilön kanssa voi olla hyvä jutella etukäteen. Itselleni oli todella tärkeää vain se, että mies oli läsnä, vaikkei hän synnytyksen aikana mitään erityistä tehnytkään.

Toki voi olla hyvä ottaa selvää kivunlievityskeinoista, synnytyksen kulusta ja mahdollisista toimenpiteistä etukäteen, jotta on tietoinen mitä mahdollisuuksia ylipäätään on eikä sitten joku "ylläri" aiheutakaan lisäpaniikkia.

Vaikka minulle synnytykset ovat olleet kokemuksina kivuliaita (ilokaasu ainoa kivunlievitys), ovat ne kuitenkin olleet myös todella positiivisia sellaisia. Kun saa vastasyntyneen rinnalle niin se on kyllä sen arvoista ;) Tsemppiä!!
 
Valmistautumiseni taisi olla siinä, että tutustuin eri puudutevaihtoehtoihin eli mitä ovat epiduraali yms. Kaikki akupunktiot yms. koen täytenä huuhaana. Sairaalakassia en ehtinyt pakata etukäteen kun vedet meni yöllä. Siinä sitten rauhassa pakattiin kassi ja vaihdettiin vaatteet. Ja synnytys meni mitä parhaiten kun ei ollut liikaa etukäteissuunnitteluja tai odotuksia.

Joten tutustu eri puudutteisiin yms vaihtoehtoihin jotta tiedät mitä ne ovat. MUTTA älä tee liian tarkkoja suunnitelmia, näin ei tule paniikkia tai pettymystä kun ei se mennytkään niinkuin suunnittelit.
 
En ole mitään suunnitellut, kolme lasta synnyttänyt.
Tilanteen mukaan ja sisulla on menty. On kai niihin puudutteisiin hyvä etukäteen tutustua, mutta siinä tilanteessa kyllä ainakin mulle olisi ollut ihan se ja sama mitä muhun työnnetään. Kunhan jotain saa.

Omat sukat laitokselle mukaan. Luotat vaan, että sut on siihen suunniteltu niin hyvin se menee :)
 
En valmistautunut mitenkään, luotin siihen että asiat etenee omalla painollaan. Liikaa etukäteen pohtimalla tulisi vain pettymyksiä, kun asiat eivät menekkään niinkuin on ajatellut.

Jos toinen lapsi suodaan, en myöskään seuraavaan synnytykseen aio millään muotoa etukäteen valmistautua. Nyt tiedän, millaista synnyttäminen on, mutta tiedän myös jokaisen olevan erilainen, joten aikaisemmista kokemuksista ei paljoa apua ole :P
 
Mä olin ainakin sitä mieltä että vaikea valmistua tai pelätä kun ei oo hajuakaan mitä tuleman pitää. Suomessa oot hyvissä käsissä, niin apua saat jos sitä pitää saada. Muuten vaan minuutti kerralla.
 
Minä öljysin välilihaa ja pakkasin sairaalakassin, eipä sitä muuten oikein edes voi valmistautua... En tiedä oliko sillä öljyämisellä asian kanssa mitään tekemistä, mutta kummankaan synnytyksen jälkeen ei ole tikkejä tarvittu. Joten jos vielä joskus synnytän niin ilman öljyämistä en uskalla mennä... :D
 
Kannattaa lenkkeillä, venytellä, lepäillä ja syödä hyvin koko raskausajan. Mutta kyllä ne vuodelevossakin olleet synnyttävät. Välilihaa voi öljytä, mutta tuskin auttaa. Parasta on psyykata itseään: synnytys menee omalla painollaan, se on luonnollinen asia, naiset ovat aina synnyttäneet, ajattele että jokainen supistus tuo vauvaa lähemmäs ja ajattele että olet kuin ruusu joka puhkeaa kukkaan. Muista olla rentona, hengittää ja kuunnella kätilöitä.
 
En valmistautunut oikein mitenkään. En tainnut edes mitään synnytysvideoita nähdä missään. En öljynnyt välilihaa ja en tiedä olisko siitä mitään hyötyä ollutkaan. Vähän sitä jouduttiin leikkaamaan, kun on niin paksu. Mutta hyvin se on parantunut. Sairaalassa ne kyllä osaa neuvoa tilanne kerrallaan ja tarjota kivunlievityksiä, itsellä ei auttanut kuin epiduraali. Se veikin supistuskivut täysin. Ens kerralla (jos vaan toinenkin lapsi saadaan) tosin osaan ehkä vähän paremmin tuon ponnistamisen. Meni hetki ennenkuin hoksasin että siinä pitää ihan oikeasti ponnistaa niin paljon kuin lähtee. Vaikka voimat oli kuin lopussa. Mutta kun se vauva on ulkona, olokin helpottui samantien ja kaikki kivut hävis heti. Ja ens kerralla varmaan tuohonkin ajatukseen keskityn, jos se auttais jaksamaan.
 
En valmistautunut mitenkään.

Jos jotain voisin tehdä toisin synnytyksessä, olisin ollut tiukempi. Olisin vaatinut ne asiat mitä pyysin (esimerkiksi närästyslääkettä pyysin neljä kertaa sitä saamatta, ja loppupeleissä lopetin pyytämisen kokonaan ajatellen että hoitajilla on tärkeämpää tekemistä), ja ronskisti tehnyt oloni mahdollisimman mukavaksi olosuhteisiin nähden. Jos jokin epäilyttää tai tuntuu kurjalta, kerro olostasi välittömästi. Minä halusin epiduraalin, sain sen sijaan kaksi spinaalia, kuusi kohdunkaulanpuudutetta ja kasapäin muita piikkejä (jotka ei auttanu, yksikään).

Suolihuuhtelua kannatan, jos hoitajat ei sitä hoksaa tarjota. Helpottaa omaa oloa ainakin psyykkisesti :) Ja synnytyssalissa ollessa sitä kutsuntanappia tohtii painella ihan reippaasti aina jos on jotain mielen päällä.
 
Sairaalakassiin kannattaa varata myös vaihtovaatetta miehelle. ;)

Synnytykseen muutoin ei kannata liikaa valmistautua. Kyllä se menee omalla painollaan. Kipulääkkeitä kannattaa ottaa jos siltä tuntuu. Turha yrittää sankaroida mitään luomusynnytystä jos kerran koskee. (Näin mulle kätilö tokas, ku en heti huolinnu epiduraalia) ;)
 
Mieti, mikä sinulle on synnytyksessä tärkeää. Lue asiatietoa erilaisista kivunlievityksistä, lääketieteellinen/luomu, tutustu synnytyksen fysiologiaan. Tällaista itse tein. En siis käsikirjoittanut synnytystä, vaan pohdin, mitä itse toivon ja arvostan. Jos ei valmistaudu ollenkaan ja luottaa siihen, että kätilöt sitten opastaa, löytää lopulta itsensä puudutettuna sängyn pohjalta - ja joskus saattaa vasta jälkeenpäin tajuta, ettei se ollutkaan se, mitä halusi.

Välilihaa en öljynnyt enkä tehnyt rentoutusharjoituksiakaan. Tosin kannattaa levätä ja ottaa rauhallisesti, nukkua.
 
[QUOTE="vieras";28146553] Kannattaa vain ottaa niin rennosti kuin mahdollista kun synnytys ei kuitenkaan minkään käsikirjoituksen mukaisesti etene (todennäköisesti ainakaan). Kätilöt ja muu sairaalahenkilökunta ovat kuitenkin alan ammattilaisia, joten itse ainakin luotin täysillä heidän arviointiinsa ja osaamiseensa.
[/QUOTE]

Mutta eivät hekään tiedä, mitä synnyttäjä haluaa, ellei tämä kerro. Siksi toivelista voi olla hyvä apu. Kätilö ei ehkä tarjoa ammetta ja akupunktiota kipuihin, jos ei tiedä synnyttäjän kaipaavan näitä, vaan saattaa automaattisesti tarjota vain puudutuksia. Tämä nyt esimerkkinä. Eivät ne ajatuksenlukijoita ole kuitenkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja elä panikoi;28147102:
Valmistautumiseni taisi olla siinä, että tutustuin eri puudutevaihtoehtoihin eli mitä ovat epiduraali yms. Kaikki akupunktiot yms. koen täytenä huuhaana. Sairaalakassia en ehtinyt pakata etukäteen kun vedet meni yöllä. Siinä sitten rauhassa pakattiin kassi ja vaihdettiin vaatteet. Ja synnytys meni mitä parhaiten kun ei ollut liikaa etukäteissuunnitteluja tai odotuksia.

Joten tutustu eri puudutteisiin yms vaihtoehtoihin jotta tiedät mitä ne ovat. MUTTA älä tee liian tarkkoja suunnitelmia, näin ei tule paniikkia tai pettymystä kun ei se mennytkään niinkuin suunnittelit.
Click to expand...

Miksi pidät akupunktiota huuhaana? Itselläni toimi ainakin.
 
Tehdäänkö suolentyhjennys automaattisesti sairaalaan mentäessä? Vai pitääkö sitä erikseen pyytää? Miten se tehdään?

Kammottaa ajatuskin synnytyspöydälle ulostamisesta, mutta eipä tuolle mitään mahda.. Ja ehkä sitä ei siinä tilanteessa ajattele/huomaa!?
 
[QUOTE="Vieras";28217410]Tehdäänkö suolentyhjennys automaattisesti sairaalaan mentäessä? Vai pitääkö sitä erikseen pyytää? Miten se tehdään?

Kammottaa ajatuskin synnytyspöydälle ulostamisesta, mutta eipä tuolle mitään mahda.. Ja ehkä sitä ei siinä tilanteessa ajattele/huomaa!?[/QUOTE]

Ei mulle ainakaan tehty, ei edes ollut puhetta moisesta.

Suoli tyhjeni kyllä kiitettävästi jo kotona, ja kyllä mä synnytyssalissakin vielä vessassa kävin. Ja silti tuli vielä pöydällekin synnytyksen aikana. Mutta eipä tuo haitannut, kätilö sen siitä mitään puhumatta siivosi pois.
 
[QUOTE="Vieras";28217410]Tehdäänkö suolentyhjennys automaattisesti sairaalaan mentäessä? Vai pitääkö sitä erikseen pyytää? Miten se tehdään?

Kammottaa ajatuskin synnytyspöydälle ulostamisesta, mutta eipä tuolle mitään mahda.. Ja ehkä sitä ei siinä tilanteessa ajattele/huomaa!?[/QUOTE]


ei sitä huomaa, kätilöt vielä ottaa samantein sen kakan pois näkyviltä jos sellanen tulee eli mieskään ei välttämättä huomaa ;)

mutta saa jos pyytää! aika usein se suoli vaan tuppaa itekseen alkaa tyhjenemään supistusten aikana :)
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa