Synnytyksen jälkeen

Mikä tää juttu on kun kaikki puhuu, että synnytyksen jälkeen ulostaminen on haasteellista? En oo kuullutkaan?

 

No johtuu siitä, että synnyttäneillä äideillä on enempivähempi tikattu tuo alakerta ja ulostetta ponnistaessa tietenkin paine kohdistuu myös välilihan alueelle aiheuttaen kipua haavassa. Monet ystäväni ovatkin olleet hyvin menneen synnytyksen jälkeen kauhuissaan, kuinka kipeä sitä voikaan olla monta päivää. Heidän mielestään tästä synnytyksen jälkeisestä kivusta (nyt ei puhuta pelkästään ulostamisesta vaan myös istumisesta, pitkään seisomisesta, virtsaamisesta ja myöhemmin sitten yhdynnästä) ei keskustella tarpeeksi. Kaikki vain toitottavat itse synnytyskipuja.

 

Minulle tehtiin kyllä välilihanleikkaus mutta itse toivuin siitä todella nopeasti. Sen takia en juurikaan kipuillut parin ekan päivän jälkeen missään muodossa. Minulle ulostaminen oli lähinnä sen takia vaikeaa, että synnytyksen vuoksi sain ensimmäistä kertaa elämässäni peräpukamia. Itse synnytys kun tuntuu hyvin suuressa määrin kipuna myös suolessa kun vauvan pää sitä jyrää kasaan tullessaan. Mutta jokaisella on omat haasteensa tälläkin saralla

 

Nimenomaan.
Siitä pitäisi puhua miten tuore äiti selviää kaikkien synnytystraumojen + uuden tulokkaan ja mahd. ongelmien + kipujen kanssa.
Itse synnytys voi olla ns. HELPPO mutta sen jälkeen elo ihan hirveää ja kipulääkkeitä tms.

 

Sattuuko pissaaminenkin? Ai niinku tikkeihin?
Pitääkö alapäätä seurailla itse synnytyksen jälkeen?
Voiko kipuja helpottaa mitenkään?

 

Minä synnytin hyvin pienen vauvan 2500g, mutta tikkejä alakerrassa siitä huolimatta lähes 30 kpl. Pissaaminen ilman käsisuihkua onnistui 2 vkoa synnytyksestä. Virtsa on aika tuhtia tavaraa, kyllä se ihan mukavasti haavoissa kirvelee. kakalla käyminen oli välillä aika tuskaa, kun tuntui että haavat repeävät. Istumista sellaisen tyynyn avulla sain ruveta kokeilemaan 3vkoa synnytyksestä. Sitä ennen mitään istumiseen viittaavaakaan ei tullut mieleenkään edes kokeilla. Särkylääkkeitä kulutin usean viikon 6 kpl päivässä. Mutta kun paraneminen alkoi, niin alapää palautui, niin normaaliksi kuin mahdollista, kuitenkin yllättävän nopeasti. Haavaa pitää tietenkin seurata, ihan kuten mitä tahansa tikattua haavaa ja alapäässä vielä tarkemmin, kun on sellaisessa paikassa että hikoilee helposti eikä saa ilmaa, kun jälkivuodon vuoksi joutuu pitämään sidettä viikko tolkulla. Itse suihkuttelin haavoja n. 10 kertaa päivässä, annoin ilmakylpyjä pari kolme kertaa päivässä ja mies tarkasti haavojen kunnon päivittäin. Olin siis hyvin tarkka. Haava paranikin lopun perin hyvin nopeasti ja seksiä pystyimme harrastamaan lähes normaalisti 6 vkoa synnytyksestä. Seksi ei tuntui ihan normaalilta, eikä mitään yhdyntäkipuja tai kuivuutta ole synnytyksen jälkeen koskaan ilmennyt.

 

kannaattaakin ottaa paljon lakuja tai luumuja mukaan synnärille niin ei tartte niin pinnistellä niitä ekoja satseja ulos...

ja itselle oli todellinen yllätys jälkisupistusten voimakkuus! En ollut ikinä edes kuullut moisista ja ne olivat ne jotka saivat minut itkemään kivusta... =(
tuntuivat niin "turhilta" kun vauva oli jo sylissä.

 

Minäkin synnytin hyvin pienen vauvan, mutta synnytyskin oli kamala.

Repeämiä ja tikkejä tuli. Ihmettelivät sairaalassa, että miten pystyin istumaan sen jälkeen. Kumma kyllä, muuta pystyin ja kävelin itse huoneeseeni. Ulostaminen oli tosiaan hankalaa, mutta muistaakseni ei niin vaikeaa kuin virtsaaminen. Se pissa on kyllä niin jytyä tavaraa, että oli pakko tosiaan pissata käsisuihkun vanavedessa ekat 2-3 viikkoa. Jostain ihmeen syystä seksi kuitenkin sujui 2,5 vk synnytyksestä kuitenkin, vaikkakin varovasti.

 

Mulla oli helppo synnytys ja onneksi selvisin yhdellä tikillä. Komeat pukamat siitä touhusta kuitenkin jäi, ja kyllä, ulostaminen teki ihan älyttömän kipeää. Kun ennen synnytystä saa vielä sen peräruiskeen, niin mulla se sit aiheutti kunnon ummetuksenkin synnytyksen jälkeen. Onneksi osastolla saa noita troppeja joka vaivaan, kun vaan viitsii pyytää. Ja jälkisupistuksista, sekä siitä kuinka älyttömän kipeä häntäluu on tuo urakan jälkeen, ei kukaan ollut sanonut yhtään mitään. Eikä niistä hirvittävistä ilmavaivoista, joita tuo peräruiske aiheutti. En ole elämäni aikana ikinä haissut enkä haistanut mitään niin hirveää, kuin ruoka joka ei vaan sula siellä suolessa. Sitä ei voi mitenkään kuvailla, tuntea vaan syvää sääliä mun huonetoveria kohtaan...

 

Joo, niistä jälkisuppareista unohdin mainita kanssa... Varmaan siks, kun haluisin unohtaa, sillä ne oli kamalia! Niitä jatkui vielä pari viikkoakin synnytyksen jälkeen. Mä vaan lyhistyin kotona lattialle. Oisin halunnu takas sairaalaan ja epiduraalin, mutta ei taida olla mahdollista. Mun kuuleman mukaan, noi jälkisupparit on kyllä aika harvinaisia ensisynnyttajillä tai sitten niiden ei pitäis olla kovinkaan kovia, mutta mun tuurilla ne oli tietty hirveitä niinku se synnytyskin.

Peräruisketta en saanut, joten siitä en tiedä, että mitä tekee... Mä hoidin sen kakkos toimituksen siinä samalla kun pusersin vauvankin.

 

Mulla ei kyllä ollut mikään noista hankalaa, vaikka lapsi lähes nelikiloinen ja 52 cm. Halusin vaan tuoda toisen näkökulman asiaan. Tikkejä yms. ei tarvittu. Rintojen pakkautuminen ja alkava rintatulehdus sitävastoin sai huutamaan kivusta, mutta sitä ei kestänyt pitkään.

 

Mulla ei kyllä ollut mikään noista hankalaa, vaikka lapsi lähes nelikiloinen ja 52 cm. Halusin vaan tuoda toisen näkökulman asiaan. Tikkejä yms. ei tarvittu. Rintojen pakkautuminen ja alkava rintatulehdus sitävastoin sai huutamaan kivusta, mutta sitä ei kestänyt pitkään.

Juuri näin, ei kaikilla ole niin kamalaa synnytyksen jälkeen. Itse en saanut ensimmäistäkään tikkiä, eikä istuminen sattunut lainkaan synnytyksen jälkeen. Eli jos käy hyvä tuuri kuten minulla, ei tule juuri minkäänlaista ongelmaa synnytyksestä.

 

Juu, minä myös toivuin synnytyksestä todella paljon nopeammin kuin mitä luulin. Epparista ja monista tikeistä huolimatta pystyin istumaan jo samana päivänä. Ja toivuin muutenkin tosi nopeasti siihen nähden mitä synnyttäneiden ystävieni juttujen perusteella odotin. Että ei se kaikille ole mikään viikkotolkulla invalidisoiva juttu. Toisille on, mutta ei kaikille.

Tuosta ulostamisen vaikeudesta. Voisin yhtyä tuohon pukamat-nimimerkkiin. Itsellä myös ekaa kertaa elämässä synnytys aiheutti kamalat peräpukamat. Ja se lähinnä minulla vaikeutti kakkostoimitusta. Mutta ei sekään nyt mikään kamalan kivulias asia ollut (jos synnytykseen vertaa .

 

mulle tehtiin sektio joten oli ulostaminen hankalaa. En suostunut siksi syömään ekaan pariin päivään kun soseita ja keittoja ettei vaan mee vatsa kovalle. Sitten se oli sellasta että istuin pöntöllä pitkään ja odotin koska ei voinut ponnistaa lainkaan. Ei se sattunut.

Jälkisupparit sattui kun sain oksitosiinia että kohtu supistuu leikkauksen jälkeen. Ne kivut oli kovempia kuin kivut haavassa. Myös kivut ilman kertymisestä toimimattomaan suoleen aiheuttaa kipua todella ilkeästi, enemmän sekin kuin haavaan ja sitä varmaan tulee tavallisesti alakauttakin synnyttäneille.

Ja sitten ne rinnat. Joo, mun piti pumpata että alko tulemaan ja sitten sitä tuli kun heräsin niin rinnat oli kuin ilmapallot ja kovat möhkyröillä ja kipeät kuin mitkä.

Mutta sen voin sanoa että toivuin hyvin, kipuihin saa lääkitystä. Ulostamista varten kannattaa katsoa mitä syö pari päivää että tulee vähän liukkaammin ulos ja rintaongelmat lähtee kuumalla suihkulla ja kaalinlehtihauteilla. En minä ainakaan voi valittaa, tosin tavallista synnytystä en kokenutkaan mutta onhan tuossa minullakin aikamoinen haava alavatsassa.

 

Minäkin hoidin sen kakkostoimituksen samalla ku pusersin vauvan ulos. Oli kyllä "hauska" kun kätilö pyyhki p*skatkin multa. HAJU oli kamala. En saanut peräruisketta, kun en kuulemma pyytänyt. Ja mistä helvetistä mä, ekakertalainen olisin sen osannu tehdä?? Seuraavalla kerralla koetan pusertaa suolen tyhjiin jo himassa tai ostan apteekista sen suolihuuhtelun. Vähänkö hävetti ku äijäki siinä vieressä kattomassa ku muijansa vääntää p*skaa pöydällä. No, tiiänpähän ainakin mistä johtuu sanonta: ei tuu lasta eikä p*skaa.

Anteeksi brutaali kielenkäyttöni, ottaa vaan niin nuppiin koko synnytystouhu. Sinisilmäsenä sinne ekaa kertaa mennään ja kun tullaan takasi nii huh huh...!

 

Minulla ulostaminen oli vaikeaa, koska en pystynyt pidättelemään ollenkaan! Synnytyksen jälkeen parina päivänä tuli kirjaimellisesti p****t housuun. Kipua ei ollut lainkaan. Virtsaaminen kirveli, mutta sekin onnistui oikein hyvin käsisuihkun kanssa.

 

Multa leikattiin synnytyksessä väliliha, ja sen lisäksi tuli isohko repeämä, joten tikkejä oli melko paljon. Pystyin silti istumaan seuraavana päivänä jo aika hyvin. Kakkaa odottelin 4 päivää, mutta kun se tuli, niin ei se onneksi ollutkaan niin kamalaa. Hiukan inhottavalta tuntui tikeissä. Ja siitä monta viikkoa eteenpäin oli kakanpidätyskyky aika surkea. Eli kun kakkahätä yllätti, oli vessaan juostava ettei tule housuun. Sittemmin kyllä ihan normalisoitui se homma! Pissaaminen ei mulla sattunut hirveästi myöskään, hiukan kirveli. Jokaisen vessakäynnin jälkeen piti tikkejä huuhdella käsisuihkulla kunnes jälkivuoto oli ohi. Samoihin aikoihin tikitkin olivat jo sulaneet ja alapää sinänsä kunnossa. Jossain vaiheessa tuntui semmoista inhottavaa kireyttä alapäässä tikkien vuoksi, mutta sekin meni ohi. Sairaalassa alapää tarkastettiin mulla ainakin vähintään kerran päivässä. Kotona sitten piti seurailla ettei tule mitään kipuja tms. tulehdukseen viittaavaa.

 

Lapsivuodeosastolta voi saada pyytäessään lääkettä sekä kovaan vatsaan että ilmavaivoihin. Section jälkeen ilmaa ei muodostu pelkästään suoleen, vaan vatsaonteloon, kun vatsa on leikkauksessa avattu. Se saattaa olla tosi kivuliasta ja noloa, kun huonetovereiden kuunnellessa joutuu päästämään ilmoja... :-/

 

Synnytin isohkon lapsen (yli 4 kg 53 cm), ja väliliha leikattiin. Synnytyksen jälkeen epparihaava oli kipeä, mutta söin kipulääkkeitä (kotonakin vielä melkein viikon). Pissalla käynti onnistui käsisuihkun avulla. Ulostaminenkin ihan kohtalaisesti, söin oastolla luumuja ja join luumunektaria (niitä kyllä saa kun vaan pyytää) ja kerran otin ulostuslääkettäkin (sitäkin siis saa).

Se mikä "järkytti" oli se, että en tuntenut pissahätää lainkaan. Kellosta piti katsoa että ahaa 5 tuntia mennyt, pitäisiköhän käydä. Ja kun pääsin pöntölle, pissa vaan alkoi valua, en pystynyt kontrolloimaan sitä mitenkään (onneksi ei karkaillut kuin pöntöllä istuessa...). Meni varmaan viikko ennen kuin pissahätä alkoi taas tuntua.

Kotiutumisen jälkeen alapäässä alkoi tuntua painetta, jos oli seisaaltaan yhtään pidempään. Istuminen sen sijaan sujui hyvin, kotiin ostetut kottikärryn sisäkumit jäivät melken käyttämättä. Eppari parani siis aika nopeasti.

Mulla ei kyllä tuntunut maidon nousu rintoihin oikeastaan mitenkään. Osastolla ollessa tuntui että nyt voisi laittaa rintsikat päälle, mutta ei mitään sen pahempaa. Huonekaveri oli ihan tuskissaan ja pelasi kaalinlehtien ja rintapumpun kanssa. Kotona sitten oli pari päivää vähän kuumeinen olo, maito taisi silloin nousta kunnolla.

Juu, synnytksen jälkeisessä elämässä on paljon sellaista mistä ei puhuta. Joku onkin osuvasti sanonut että lapsivuodeaika on raskauden neljäs kolmannes. Hikeä, verta, kyyneleitä, maitoa... Jotkut tietysti ovat heti ennallaan ja/tai selviävät ilman tikkejä yms.

 

No mulla tuli niin isot pukamat, että mä jouduin kirjaimellisesti kaivamaan kakan ulos peppundaalista. Kakan puskeminen ei onnistunut millään!!

 

Hyi sentään!

 

No ei kaikille todellakaan tule noita ongelmia,
turha on nyt täällä kauhistella - varsinkin niiden, joilla synnytys on vasta edessä...
Kaikella kunnioituksella kärsineitä kohtaan.

Kaksoset synnytettyäni ( alle 3-kiloisia kumpikin )
repeämiä oli tikattu liki 45:llä tikillä,
välilihaa leikattu, ja silti pystyin ihan hyvin käymään asioilla vessassa,
ilman isompia kipuja.
Sain jo synnärillä Agiolax- rakeita, jotka tekee ulostamisen helpommaksi,
ei tarvitse pinnertää. Nämä sopii jo raskausaikana,on yrttivalmiste.

Kolmannen syntyessä ei leikattu, liki 4-kiloinen lapsi tuli,
eikä vessahommissa taaskaan kipuja, eikä ongelmia.
Tässä yllätti jälkisupparit, oli kivuliaat, kesti päivän.

Mistään peräruiskeista en ole kuullutkaan,
kuuluisko sellainen jotenkin saada ennen synnytystä ?? - Never heard !!!!
Eikä ainakaan mulla tullut mitään muuta tavaraa kuin lapsi,
vaikka oli kova p-hätä ennen synnytystä ... en silloin kuitenkaan
saanut mitään pönttöön tulemaan,
vaikka koitinkin vielä synnytyssalin Wc:ssä.

Musta tää on aivan turhaa odottajien pelottelua,
luulevat vielä, että kaikille tulee joku peräruiske, kakat synnytyksessä ja
Peräpukamien lisäksi repeämiä niin, ettei vessassa pysty enää käymään ilman apukeinoja....
Ei se tosiaankaan läheskään kaikkien kohdalla ole näin !!

 

Jotain positiivisiakin kertomuksia. Kun synnytys on ihan lähellä...

 

Niin, lisäisin tohon ed.viestiini, että kaksosista ekaa autettiin imukupilla ulos,
toka syntyi kääntelystä huolimatta perätilassa,
siksi varmaankin tikkejä noin paljon.
Monellahan niitä ei tarvita ollenkaan, on useita ihmisiä,
joilla ei tuo välilihan leikkaaminen ole välttämätöntä.

Ja ihan normaalisti paikat toimii ainakin mulla noiden synnytysten jälkeen.
Ehkä siksi, etten ole pilannut kroppaani himourheilulla,
kuten monet tuppaa tekemään.

Oman synnytykseni lähestyessä en suostunut edes kuuntelemaan näitä juttuja,
kun usein tuntuu, että jokainen synnytyksistä puhuva pyrkii kertomaan
vain sen kaikkein huonoimman ja raadollisimman osuuden,
jättäen kokemansa hyvän taka-alalle.

Milläs nuo sais käännettyä toisinpäin ?

 

On totta, että raskaana olevia on turha pelotella etukäteen mutta on myös tärkeää, että on mahdollisuus saada tietää, että em. vaivoja voi tulla synnytyksen jälkeen. On nimittäin totta, että synntyksen jälkeisestä ajasta äidin terveyden kannalta kerrotaan todella vähän verrattuna esimerkiksi raskausajan kropan muutoksiin. Synnytyksen jälkeen neuvolassakin lähinnä keskitytään vauvaa ja imetykseen.

Itse, ja synnyttäneet ystäväni, ollaan porukalla ihmetelty sitä kuinka vähän esim. virtsan- ja jopa ulosteen karkailusta puhutaan mitä tulee synnyttäneisiin naisiin. Neuvolassakin kun asiasta maininnut niin vastauksena on vain hymähdys ja tokaisu, että treenaa lantionpohjanlihaksia. Juu, tiedossa on, mutta etukäteen ei kukaan meistäkään tajunnut/tiennyt, että sitä pissiä voi lirahtaa housuihin jopa monta kuukautta synnytyksen jälkeenkin. Saatikka kakkaa.

Jotkut selviävät synntyksestä ns. vähin vammoin. Mutta toiset eivät todellakaan. Jos joku haluaa kysellä synnytyksen jälkeisestä ajasta, kuten ap, niin kyllä siihen silloin saa ihan rehellisiä vastauksia antaa.