Hae Anna.fi-sivustolta

Synnytyksen jälkeen

Viestiketju osiossa 'Odotusaika' , käynnistäjänä Lapseton85, 08.12.2008.

  1. Vaiettuja totuuksia Vierailija

    Sairaalassa, jossa synnytin, tuo peräruiske annetaan automaattisesti. Ei multa edes kysytty, haluanko sitä, enkä ois kyllä siinä tilassa halunnut päättääkään yhtään mitään (jonotin siis saliin, hirveä ruuhka eikä saleja vapaana).

    Nämä asiathan on niin, et ne tuntuu ikävämmiltä luettuina kuin koettuina, koska tosielämässä siinä on jo se vauva, ja ajatukset vähän muualla kuin alapään toiminnassa. Mut totta se vaan on, et ei se alakerta vielä hetkeen synnytyksen jälkeen ole entisensä, eikä sen tarvikaan olla. Parempi tietää nämä jutut aiemmin, niin ei tarvi pelätä, että onko joku itsessä vialla!
     
  2. yksvaan...... Vierailija

    multa kysyttiin sairaalassa onko maha toiminut ja jos ei olis toiminu niin olis varmaan ehdottanu ruisketta... (kun joillain taas toimii tosi hyvin maha kun synnytys alkaa)

    Mä kans mietin pääni sisällä tota ulostamista et miten se tulee onnistuu... kun varsinkin raskauden aikana usein maha oli kovalla.. odotusaikana muutaman kerran käytin levolacia ja mulla oli se varalla sit synnytyksenkin jälkeen.. ja ehkä vähän sitä taisin ottaakin.. mul tais olla 4-5pv väliä etten ollut käynyt kakkoshädällä ja kyllähän se jännitti.. mut ei sattunu kummemmin, peräpukamaa vähän koski mut ei muuta..

    ja tosta istumisesta jne, mä kuulin paljon niitä että ei pariin viikkoon ainakaan voi istua-juttuja ja viikkoon en uskaltanut edes kokeilla istumista.. sit kun kokeilin niin ei tuntunut edes pahalta... saatto tosin olla jo 2vk synnytyksestä toi kokeilu... ja istuin sit varalta viel toisella kankulla ettei paino oo kokonaan perän päällä.. :)

    ja siis tosiaan 4kg lapsi ja 52cm pitkä.. epparia ne ei meinannu tehdä mut onneks sit teki (ku alitajunnasta tuli pelko et repeän tajuttomasti jos ei leikkaa.).. en olis uskaltanu ponnistaa tarpeeks jos ei olis tehny epparia,sit ku se oli tehty niin seuraavalla ponnistin beiben ulos..

    tikkien laitto oli kamalinta!!
     
  3. peräruisku Vierailija

    Peräruiskua minäkin suosittelen. Tuntui että pusersin ensin puoli tuntia suolta tyhjäksi ennen kuin alkoi lapsen ulos puskeminen. Jotenkin en tajunnut peräruiskua pyytää ja kukaan ei sitä minulle tarjonnut ja sitä ihmettelen. Luulisi, että olisi helpompaa koko homma jos automaattisesti tyhjennettäisiin suoli ennen synnytystä. Ei menisi sen asian kanssa tuhraamiseen sitten aikaa. Kätilö tosin sanoi, että kakkendaalia tulee joka yleensä tapauksessa vaikka peräruiskun ottaisikin, mutta olisi ainakin suurin tyhjennys tapahtunut sitä ennen kuitenkin.
     
  4. Ene Vierailija

    Kolme synnytystä, joissa ekassa tuli vähän tikkejä ja muissa selvitty ilman. Peräruiske on laitettu vaan ekassa, jolloin pyysin kun vatsa oli ollut vähän kovalla. Vatsa on ollut vähän kovalla myös synnytysten jälkeen ja kakalla käynti on vähän jännittänytkin, mutta ei se mitenkään kivuliaalta ole tuntunut. Pissahommien kanssa ei ole ollut onegelmia, ei pissalla käymisen eikä lirahtelun suhteen. Istumaan olen pystynyt jollain tapaa joka kerta jo samana päivänä. jälkisupistuksista kärsin eniten ekan jälkeen ja pelkäsin toisella kertaa, koska valmennuksissakin oli sanottu että uudelleensynnyttäjillä ne on kivuliaampia. Mulla ei kuitenkaan niin ole ollut, kolmannen jälkeen kipuja oli vähiten.
    Yhdynnät on aloitettu 2,5-6 viikkoa synnytyksestä. Joskus vähän aristi, mutta ei varsinaisesti kipeältä tuntunut ja mahdolliset kuivuudet on hoitunut liukasteilla. Mutta rinnat on olleet arat maidon noustua, varsinkin ekalla kerralla oli vajaa viikko synnytyksestä rinnat niin painavat ja kipeät, että suihkussakin piti kädellä kannatella.
     
  5. spinaalin saanut Vierailija

    en jaksanut lukea koko ketjua, mutta mulle sanottiin sairaalassa että synnytyksessä annetut puudutusaineet aiheuttavat jälkeenpäin sen että pissaaminen ja kakkaaminen on vaikeaa.
     
  6. Muumimamma 06 ja 08 Vierailija

    Turhaan ei kannata etukäteen stressata ja pelätä, eikä pelotella. Mutta totta on, että noista synnytyksen jälkeisistä hankaluuksista puhutaan etukäteen liian harvoin. Ei sekään ole hyvä, jos lähtee sinisilmäisesti sillä ajatuksella, että vauva synnytetään ja sen jälkeen on vähän jälkivuotoa (jos nyt edes siitä on muistettu mainita...) ja that's it. Voi realiteetit lyödä rajusti vasten kasvoja.

    Itselläni ei ole mitään kauhutarinoita kerrottavana, yllättävänkin nopeasti toivuin. Mutta kyllä se kakalla käynti eka kertaa synnytyksen jälkeen vähän jännitti, kun muutenkin menen ummelle vieraassa paikassa ihan psyykkisistäkin syistä. Mullakin oli tehty eppari ekan synnytyksen jälkeen ja kakan punkeminen pelotti jo ihan siksikin, että en ekakertalaisena oikein tiennyt, mitä se haava oikein kestää ja voiko jotenkin aueta tai revetä kakan ponnistamisesta. Ja mietitytti myös, mitä se ulosta siellä haava alueella oikein saa aikaan...

    Pissaaminen tosissaan kirvelee eka päivänä/päivinä synnytyksen jälkeen oli sitten "vaurioina" eppari tai vain pieni repeämä niin kuin mulla toisella kerralla. Mutta käsisuihku tosiaan valumaan, niin ei tee niin pahaa.

    Ja muutenkin koko alakerta on ollut molemmilla kerroilla turpea ja enemmän ja vähemmän jomottava, vaikka istumaan olen pystynytkin.

    Mutta jotenkin nuo vaivat toisaalta useimmiten häviävätkin nopeasti, eivätkä ainakaan sairaalahenkilökunnalle ole mitään uutta, joten pyydä rohkeasti neuvoa/lääkettä, jos siltä tuntuu.
     
  7. ikot Vierailija

    Ei kannata noita vaivoja etukateen pelata. Minuakin kirveli aluksi virtsaaminen ja ulostaminen oli hankalaa, pidatys vaivoja viela 3 kk synnytyksesta. Mutta syntyma on niin kokonaisvaltainen juttu, etta noita vaivoja ei edes kunnolla huomaa, eika missaan nimessa sure niin paljon kuin jossain toisessa elamantilanteessa. Ensimmaiset viikot olin niin huumassa etten juuri kipuja tuntenut ja kun tuo huuma laski olivat haavatkin jo arpeutuneet. En pysty enaa muistamaan milta supistus tuntuu. Sen vain muista etta kylla tuntui. Minulla on nelikuinen vauva ja voisin koska vaan synnyttaa uudestaan! Nauttikaa raskausdestanne!!

     
  8. Tosi on että näistä puhutaan aivan liian vähän. Ja se ettei sais pelotella raskaanaolevia.. Höh.. Mua ainakin pelottaa kaikki mistä en tiedä oikein mitään. Esikoisen raskausaikana kolusin koko netin läpi kaikki synnytystarinat yms. Nyt odotan toista ja tiedän onneksi jo jotain.

    Itselläni ainakin tieto helpotti. Oli helpottavaa lukea paremmin menneistä kokemuksista ja taas toisaalta huonommista. Omalla kohdalla varauduin pahimpaan, että p*rse repeää ihan totaalisesti ja istu en kuukauteen samoin ku vessassakaan pysty käymään.. Kun tiesin että odotin isoa vauvaa.

    No, synnytys oli pitkä, n. vuorokauden josta ponnistin tasan tunnin. Olihan se rankkaa, mutta repeämiä ei tullut lainkaan. Muutama ihan pieni pintanaarmu, johon ei olis tikkejä tarvinnut edes. Lapsi oli 4,5kg ja 55cm. Lähdin heti synnytyksen jälkeen suihkuun ja vessassa pystyin käymään ihan hyvin heti. Tosiaan semmonen paine siellä alapäässä tuntuu, ja kakkaaminen oli vähän epämiellyttävää pitkään.. Piti aina odottaa siihen asti että se oli jo melkein "reiällä tulossa", eli punnata ei paljoa tarvinut. Pitkään ei voinut pöntöllä istua, vaan jotain piti olla siinä värkin alla, kun se oli semmonen turvonnut-

    Kipuun olin varautunut, tiesin että se sattuu ja ei siinä mitään. Epiduraalinkin sain että pystyin nukkumaan hetken kun olin valvonut jo niin pitkään - tuli tarpeeseen! Sain levättyä ja kivut hetkeksi pois. Pystyin silti liikkumaan ihan normaalisti ja käymään vessassa. Se oli pelastus mulle!
    Repeämiin olin varautunut, mutta ei niitä sitten tullutkaan.
    Isoon vauvaan olin varautunut, hyvä niin. Ponnistus kesti kauan.
    Olin varautunut lähes kaikkeen, ja olin siitä hyvilläni, ois voinut moni asia tuntua pahalta jos ei olis tiennyt niistä tai osannut varautua. Eli mulle oli parempi että tiesin mitä tulee tapahtumaan ja olin perillä asioista.

    Yhteen asiaan en ollut varautunut, siihen että vauva voi kärsiä myös synnytyksessä. Mulla oli niellyt vihreää lapsivettä ja napanuora kaulanympärillä, lisäksi pitkä ponnistus = vauva oli ihan eloton, sininen/harmaa/kuolleen värinen, veltto ja hengittämätön kun se nostettiin rinnalle synnyttyään. Ei itkenyt eikä mitään. Ainut että pulssi tuntui, siitä sai 2 pistettä vaan aluks. No, toipui se siitä ja nyt on reipas 9kk poitsu, eli mitään ongelmia ei sit jälkikäteen tullut. Vaan kyllähän sitä ite säikähti aluksi että miksei se itke ja liiku.

    Onneksi tällä kertaa osaan varautua tuohonkin.
     
  9. Konkretiaa Vierailija

    Pyysin peräruiskeen avautumisvaiheessa, ja suosittelen sitä kyllä. Itselläni supistus alkoi aina peräsuolesta kakkahädän tunteena, ja olisi tehnyt mieli yhtä aikaa oksentaa ja kakkia kaikki sisäelimet ulos. Muistankin hokeneeni "oksettaa oksettaa" koko ajan... Mutta peräruiskeen jälkeen sain olla varma, että sieltä ei tule mitään enää. Ponnistusvaihe oli siksi "mukava".

    Jälkikäteen olen joka vessassakäynnillä suihkutellut tikkihaavat ja peräaukon läpi ja vaihtanut jälkivuotositeen. Nyt kolmen viikon kuluttua synnytyksestä olo on vaimeaa vuotoa lukuun ottamatta normaali.

    Mutta tässä vinkki: jos olet tottunut ajelemaan karvoitustasi, tee se juuri ennen synnytystä! Haavojen puhtaanpito ja suihkuttelu on helpompaa, kun vesi ei valu karvoista koko ajan. Muutenkin minusta oli kivempi olla "siisti" ja pitää ne haavat puhtaina ilman karvoja.

    Ei se ole siis kamalaa, mutta tietenkin haavat ovat kipeitä. Minulla sen pari viikkoa, joillakin kauemmin.


     
  10. fyhjn Vierailija

    Mulla oli kyllä sen verta kovat tuskat synnytyksessä, ettei kiinnostanu vaikka oisin vääntäny isommän hädän koko henkilökunnan päälle... :p Enpä minä sitä paljoa miettinyt. Multa ei siis kysytty haluanko ruiskeen, enkä ois sitä pyytänytkään. Kyllä se henkilökuntä näkee sitä tavaraa päivittäin varmasti moneltakin synnyttäjältä, joten ihan normaalia se, eikä sitä kannata stressata. Itse vain siinä pusertaessa mainitsin, että nyt kyllä varmaan tulee jotain ihan muuta kun vauva...
     
  11. Ekan lapsen synnytyksen jälkeen kahteen viikkoon ei todellakaan käynyt mielessäkään että istuisin edes pehmeälle sohvalle. Perse oli kipee ja ilman ulostuslääkettä olisin varmaan kuollut, paskantaminen sattui mahan löysyydestä huolimatta enemmän kuin synnytys! Itselläni jouduttiin leikkaamaan vissiin metrinen haava alapäähän, jotta imukuppi saatiin vauvan päähän, joten tikkejä tuli kamalasti. Särkylääkkeitä kului kahden viikon aikana paljon, mutta se määrä jonka imettäessä sallittiin ei pitänyt kipuja poissa, haavaa särki 24h/vrk. Sairaalasta mua ei päästetty kotiin kun viikon jälkeen, koska olin niin kipee. Aina kun piti seistä ja kävellä, haavaa pakotti, ja vauvaa piti monta tuntia öisin kantaa, ja hermot meni monesti kun särki ja sattui ja haava vuosi ja lapsi huusi ja väsytti ja.... mutta, aika kultaa muistot, nyt odotellaan toista, eikä synnytys taaskaan pelota, ei vaikka taas pitäisi avata koko alakerta että vauva mahtuu ulos. Ja toivon että saan synnyttää, ettei joutuisi sektiosynnytykseen. kyllä se kaksi viikkoa on aika kipeetä, siis saattaa olla, mutta sitten helpotti :) Ja vauva oli 50cm+3300g, ei mikään jättiläinen :)
     
  12. Edellinen mude Vierailija

    Paskahan tulee ihan väkisin synnyttäessä, ei siinä ollut mitään mahdollisuutta kontrolloida asiaa mitenkään.. syvä häpeä paskantaa vieraan ihmisen (kätilö)ja oman miehen vieressä ihmetellen että paskallekko se rupes mutta ei voinut mitään... en edes sanonut mitään, se oli jotenkin niin kerta kaikkisen alistavaa ja häpeällistä maata siinä tokkurassa ja ponnistaa tosiaan ihan muuta kun vauvaa... Ens kerralla se on jo tuttu tilanne ni täytyy vaan murjasta joku vitsi sitte ku paska alkaa haista. Kysyä vaik mieheltä että et kai sä pierassu??!! Jonkun mielestä toi on ihan luonnollista ja normaalia, mut mua hävetti.
     
  13. Keeka Vierailija

    Vasta-ajellut karvatupet tulehtuvat helposti muhiessaan jälkivuodossa ja siteissä. Kannattaa ajella hyvissä ajoin ennen synnytystä - jos vielä ylettää... :-D

     
  14. vahaa tai sokeria Vierailija

    Mulla on laskettu aika noin kuukauden kuluttua ja olen käynyt poistattamassa alapään karvat kauneushoitolassa -kuulemma usein odottajia asiakkaina.
     
  15. viidakko jane Vierailija

    Vaikka karvojani ajelen normaalisti, niin ennen synnytystä, ja vielä vähemmän sen jälkeen, kiinnostus alapään karvatilanteeseen oli nolla. EVVK vaikka pöheikkö oli melkoinen. Kyllä minun ajatukset olivat ihan muissa asioissa. Mutta jokainen tyylillään.

    Ja peräruisketta minäkin suosittelen.
     
  16. Eeve Vierailija

    Joo, pakko on pyytää se peräruiske. Kyllä mua ekan skidin kohdalla hävetti paskoa siihen pöydälle, varsinkin kun olin kyljellään ja mies siellä hanurin puolella. Kätilö käy välillä pyyhkimässä ja mua hävettää ihan sikana. Esitän kyllä olevani aivan ilokaasuissa. Kysyin äijältäki mikä täällä haisee. Vastasi että sun paska.

    Sitten se kätilö kysyi, mikset pyytäny peräruisketta. Minen ollu sellasten olemassaolosta tiennykkään eikä kukaan sitä mulle tarjonnut. Ehdottomasti haluan seuraavan pusertaa ilman että saa hävetä. Mua hävetti niin paljon että komensin miehen kesken ponnistusvaiheen ulos salista. :( Se tuli sitten vasta huoneeseen ku lapsi oli jo mun rinnalla.
     
  17. MillaLilla Vierailija

    Onpa kurja, etteivät kätilöt ole sanoneet peräruiskeesta mitään, varsinkin kun siitä on jäänyt asioita mielen päälle. Oulussa sellanen annetaan ilmeisesti melkeinpä automaattisesti jos keretään. Minultakin kätilö kysyi onko vatsa toiminut.. Jonkiasteisesta ummetuksesta koko raskausajan kärsineenä peräruiske oli kyllä loistojuttu. Sanana kuulosta kamalalta mutta ei sen laittaminen ole oikeastaan mitään. Suosittelen.

    Ekaa tehdessä en edes tajunnut, että alapään karvoitukselle vois tehä jotain.. Eihän sinne edes näe!! Kätilö kyllä hoiti "sheivauksen" vastaanotto-tilanteessa: kertakäyttöterällä kuiviltaan tempas isomman osan alapäätä paljaaksi.. Nyt ajattelin käydä sokeroinnissa, mutta hyvissä ajoin, jottei karvatupet vaan tulehdu..

    Tikkejä en montaa saanut, mutta hellänä oli alapaa varmaan reilun viikon ja istuminen ja kaikki ylimääräinen touhuaminen sai tuntemaan kipuja. Joten rauhallisesti.. Vessassa käynti kyllä jännitti ja jostain syystä mulla pysyi maha aika löysänä koko sen ajan kun se oli kipeä.. Suurempi vaiva oli kirvely pissatessa. Johtui varmasti katetroinnista.. Kolme kertaa katetroitiin kun pissatti niin vietävästi eivätä päästäneet vessaan. Viimeisen kerran vielä ponnistusvaiheessa, kun valitin, että pissahätä häiritsee ponnistamista..

    Eihän näistä asioista puhuta etukäteen oikein missään. Ystäväni kertoi peräruiskeesta synnytyksessa, mutta siinäpä se ohjeistus olikin. Ei näitä etukäteen kannata miettiä.. Kun ei voi tietää mitä tuleman pitää :)
     
  18. oma kokemus Vierailija

    mullla tuli repeämiä epparista huolimatta mutta ei ollu paikat silti kovin kipeitä, arkoja ainoastaan. Kipulääkkeitä söin lähinnä vain synnytyksessä pahentuneen peräpukaman takia! Sitä jomotti monta päivää kauheasti ja varmaan kuukausi meni ennenkuin rauhoittui kokonaan. Eka kakalla känti kyllä pelotti kun pukama kipeä ja pelko tikkien repeämisestä, mutta emini ihan hyvin kun kuituja olin tarkoituksella syönyt. Ilkein kipu oli jälkisupparit joita pari viikkoa synnytyksen jälkeen aina imettäessä.

    peräruiskeesta... sain peräruiskeen mutta kyllä vauvaa pusatessa silti tuli tavaraa ulos...
     
  19. Synnytyksen kokenut Vierailija

    Kun menin synnyttämään, tiesin peräruiskeesta, enkä tiennyt haluanko sellaista jos kysytään. No, ei kysytty joten en edes pyytänyt. Maha oli muistaakseni toiminut ihan ok raskausaikana. Mutsi sanoi et paskat tulee sit väkiste siinä tohinassa kun vauvaa työntää et tiedät sitte. Ja niinhän ne tuli. Ärsytti et mies kattoi mua ilmeellä et mitä toi muija rupes paskalle tyyliin ku sai alkaa ponnistamaan. En viittiny sanoo mitään, ei huvittanu otti niin paljon päähän kun ei pystynyt reikää kontrolloimaan. Vaikka kyllähän mä nyt pierenkin kuin eläin mun miehen kuullen mut mun paskomista se ei oo siihen päivään asti saanu todistaa.. nyt on sekin tapahtunu. Toisessa (tulevassa) synnytyksessä mua ei jännitä kivut, ei oikein mikään muu kuin... jos taas paskon kaikkien nähden. Ottaa luonteen päälle. Mut ei voi mitään.
    Olisinkin halunnu tietää tosta peräruiskeesta vähän, et jos sen saa, pitääkö paskalla juosta sit vähän väliä, vuoroin kestää supistus ja sit taas lorottaa paskaa vai onko se sit yks kerta ja suoli on suurinpiirtein tyhjä? Mäkään en koko ketjua muuten lukenut et vastaushan voi olla täällä ketjussakin jo... mut joku kirjoitti et peräruiskeesta huolimatta torttu tuli pöydälle, eli onko ihan turhaa ottaa se ruiske. En haluais et mun perseeseen työnnellään mitään. Ja kyllä, tämä asia vaivaa mua todella paljon...
     
  20. Lumette Vierailija

    Ei se kaikilla niin vaikeaa ole. Itelläni ei ole ollut kummankaan jälkeen vaikeuksia vessareissuilla. Ihan ok on sujunut. Esikoisesta tuli pari tikkiä ja kuopukselta ei ollenkaan.

    Monellehan raskausaikana tulee myös peräpukamat, jotka vaikeuttaa ja vatsa saattaa olla kovalla muutenkin. Itelläni ei näitä vaivoja ole ollut, että sen enempää en niistä tiedä. Mutta että voi olla vaikeaa tai ei, kaikilla ei tosiaan ole, että ei kannata etukäteen pelätä. Sen näkee miten sitten itsellä on. Mutta hyvähän se on varautua, että voi olla hyvinkin vaikeeta.
     
  21. Tättähäärä Vierailija

    Juu, kippeetä tekkee. Vaavi on kohta viikon ja vielä alapää niin hellänä, että irvistyttää. Esikoisesta tullut sektiohaava ei jotenkin venynyt ja paukkunut niin kovasti.

    Suolen tyhjennystä en ottanut. Meillä oli kokenut käilö, joka oli sitä mieltä, että siihen tuskaan vielä peräruiske on itsensä kiduttamista. Jos nyt pari pientä kikkaretta tulee, niin ei haittaa.

    Kakkiminen synnytyksen jälkeen oli asia joka pelotti etukäteen, mutta sain sairaalasta Laxoberon nimistä lääkettä, joka pehmittää kakkaa... Sitten tuli melkein itsekseen....

    Kaiken kestää kun on nyytti kainalossa, joten rohkeasti vaan kohti synnytystä.

    Tättähäärä ja 5vrk vanha tyttö.
     
  22. Vaiettuja totuuksia Vierailija

    Synnytyksen kokenut; se peräruiske on siis vaan lämmintä vettä, jota laitetaan ruiskulla peräsuoleen. En muista, et se ois tuntunut juuri yhtään miltään (ja siinä kohdassa siis supparit antaa aika paljon perspektiiviä siihen, mikä on kipeää ja mikä ei...;). Sen jälkeen voi istahtaa pöntölle, ja ainakin mulla juttu oli siinä, kesti max 10 minuuttia. Se ei siis tunnu yhtään siltä, kuin itsellä ois joku vatsatauti päällä tai että ois edes sen suurempi vessahätä, koska tavara tulee ulos sen veden mukana, ei siksi että siinä pitäis erikseen päkistellä.
     
  23. oma kokemus Vierailija

    ei se peräruiske satu, tuntuu vaan et kakattaa kun laitetaan nestettä suoleen. Heti sen jälkeen pääsee asioille. Tosiaan mulla tuli kakkaa ekojen ponnistusten mukana vaikka olin saanut peräruiskeen, ehkä ei kumminkaan niin paljon kuin jos en olis saanut peräruisketta (en tiedä kun en itse nähnyt...)
     
  24. Kaizatar Vierailija

    Mä en itse ole huomannut edes jos olen kakannut ponnistusvaiheessa. Mies on jälkikäteen kertonut, mutta ihan asiallisesti kun tuli puhetta ja hänestä se oli täysin luonnollista joten alkunolostuksen jälkeen myös minusta. Tosin viimeisimmässä synnytyksessä (4.) pyysin kuitenkin seisomaan mun vieressä niin ettei mahdolliset vahingot näy -eikä hän tosiaankaan pystynyt jälkikäteen sanomaan kakkasinko vai en
     
  25. laskeuma Vierailija

    Synnytyksessä voi tulla myös peräsuolen laskeuma, joka hankaloittaa ulostamista. Ja pahimmassa tapauksessa voi tulla jopa kolmannen asteen repeämät, jolloin koko ulosteen pidätyskyky menee. Nämä on onneksi harvinaisia, mutta kuitenkin mahdollisia.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti