synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsineet!!

[surullinen äiti]

Millaista hoitoa olette saaneet?

Sain itse lähetteen psykologille jälkitarkastuslääkäriltä ja nyt noin joka toinen viikko on tapaaminen. Olen kärsinyt masennuksesta ennenkin - luulin kärsineeni kaamosmasennuksesta mutta psykologi epäilee asiaa. EN ollut silloin vielä masentunut vaan kysyin apua kaamosmasennukseni vuoksi, sillä sen lääkitys on aloitettu aina näin syksyisin. Nyt olo eikun pahenee ja pelkään kohta vahingoittavani joko itseäni tai vauvaani pahan hetken iskiessä päälle. Serotoniinilääkitys on aina ennen auttanut ja söin sitä raskauden aikanakin, lopetin reilua kuukautta ennen laskettua aikaa omalääkärini ohjeen mukaan. Luulin, että voisin saada lääkityksen myös synnytyksen jälkeen jos ja kun masennus iskee - niinkuin iskikin - mutta psykologini mukaan lääkettä ei voi määrätä jos imetän. Lopettaako imetys vai ei kysyn itseltäni, ja saan syyllisyydentuntoja tästäkin. Toisaalta olen surkea äiti masentuneena, toisaalta imetys on parasta lapselle.

Minua myös arveluttaa hoitavan psykologini ammattitaito - hän ei edes tiennyt kauanko yleensä imetetään, eli ei ole ilmeisesti hoitanut yhtään synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivää. Tähän mennessä hän on diagnosoinut minulla ainakin vaativan persoonallisuuden, mutta sen olisin osannut kertoa ilman psykologiakin itsestäni. Paha oloni ei ole tapaamisilla helpottanut, sen sijaan päivien pimetessä paha oloni syvenee, en jaksa tehdä mitään, olen surkea ja kelvoton ihminen ja saan itsetuhoisia ajatuksia. Mitä tekisitte minun asemassani? Rahaa ei ole liikaa joten yksityinen tuntuu kalliilta vaihtoehdolta.

 

[taikatalvi-03]

Vaikeetahan se päätöksen tekeminen on, mutta ite olen todella tyytyväinen että tajusin lopettaa imetyksen kun siihen ei kertakaikkiaan löytynyt voimia ja sinulla vielä on noinkin hyvä syy kuin lääkitys, niin älä edes mieti. Jaksava ja tasapainoinen äiti on parasta lapselle, parempaa kuin äidinmaito!

 

[vieras]

suosittelen kyllä, että alottaisit lääkkeiden syönnin. onhan ne lapset kasvaneet pullollakin ja sittenpä voisi joku toinen siis isi syöttää ja hoitaa lasta ja auttaa näin sinua. Esikoista en imettänyt ku 5 viikkoa, jonka jälkeen aloin syädä masennuslääkettä. toista imetinkin sitten pitempää ku ei toistunutkaan masennus, jota kovasti pelkäsin.
eli höpö höpö , älä ota imetyksestä stressiä. ja so what mitä muut sanoo, sä teet niinku teet. juuri nyt ajattele ittees ja samalla se on myös lapsesi parasta!mitä muuten vauvan isi on asiata mieltä?
luota vaan siihen psygolokiin.

 

[HoitoonVaan]

:hug:

 

[ap]

Mieskin toivoo, että voisin ottaa lääkettä, kun hänkin tietää kuinka hyvin se auttaa mun masennuskauteen. Nyt on taas parempi mieli kun mies ennätti auttaa vauvan hoidossa, hän on vaan ollut mahdottoman kiireinen viimeisen kuukauden ja multa loppuu sitten voimat kun ei pääse yhtän hengähtämään vauvan hoidolta.

Olen antanut vauvalle korviketta aina illasta kun meinaa rintamaito ehtyä joten tästä illasta saa sitten vähän "lomaa" jos mies ehtii hoitaa vauvaa. Ehkä mä vielä selviän jokusen viikon imettäen niin saisi vauva paremmat lähtökohdat elämään. Itselläni on allergiaa ja miehellä astma niin toivoisin voivani tehdä parhaani vauvan kannalta, imetyksen kun on todettu auttavan noissa vaivoissa.

Voihan se olla, että taas parin päivän päästä elämä näyttää synkimmät kasvonsa ja menee ajatukset toisin, mutta juuri nyt tuntuu tältä...

 

[Venakko Milanna]

Kyllä,aloita mielummin lääket,ei se imetys ole niin tärkeä vauvalle kun sun hyvinvoitti!Hieno että ymmärrät itse että tarvitset apua,se tarkoitta että olet vain masentunut eikä mitään muuta sulla ole =) ja ei se haitta vaikka laps ei saa koskaan rintamaitoa,eli lopetta imetys ja hoita itseäsi! :hug:

 

[Ennariina]

Itselläni syn.jlk.masennus esikoisen syntymän jlk. Imetys loppui kahden viikon jlk, kun aloitin omasta tahdostani lääkityksen. Ja huh helpotus kun sain lopettaa imetyksen, joka oli takkuillut koko ajan. En tuntenut pienintäkään vertaa huonoa omatuntoa vaikka vauva ihan pienestä alkaen oli pullolla. Päinvastoin. Ja nyt kun poika on reilut 4v, en tosiaankaan voi sanoa että olisi mitenkään enempi esim. ollut kipeänä kuin rintaruokitut lapset. Minulla lääkityksenä Remeron, jota pari kk söin, ja sitten lopetin omasta tahdostani. Psykologilla kävin juttelemassa pari kk, ja kun kerran pystyin käynnin hoitamaan valoisin mielin, ilman itkua, lopetettiin käynnit.