Synnytyksen käynnistäminen -kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja 40+5
  • Ensimmäinen viesti
40+5
Kertoisitteko te jo synnyttäneet, joiden synnytys on käynnistetty, että missä vaiheessa käynnistys aloitettiin, miten käynnistettiin, ja miten kauan koko homma kesti ennen kuin alkoi tapahtumaan ja siihen kun lapsi syntyi? Mielelläni kuulisin myös jos on vertauskohdetta luonnollisesti käynnistyneeseeen synnytykseen, oliko käynnistetty synnytys jotenkin vaikeampi? Itselläni ilmeisesti kohta edessä tuo käynnistys kun ei lapsi vaan ota syntyäkseen!
 
mama
hei vaan
mulla käynnistettiin ja se oli plussaa että vauva oli sylissä 6,5 tunnin päästä, miinusta oli karmean agressiivinen synnytys mutten halua pelotella. jos sulla käynnistetään niin pidä huoli että kivunlievitystä on tarjolla (mulla ei ollut..), muuten kyllä oli kiva kun vihdoin sai vauvelin luokseen! tsemppiä!!!
 
Pinja
Mulla käynnistettiin ja normaalisti käynnistyneeseen synnytykseen oli aika hurja kokemus. Siis kivut alkoivat heti tosi kovina ja jatkuivat samanlaisina loppuun asti. Aikaisemmassa synnytyksessä jota ei siis käynnistett, supistukset voimistuivat pikku hiljaa ja silloin sain myös epiduraalin joka auttoi. Käynnistyksessä pitää hetki kärvistellä kovien kipujen kanssa ennekun voidaan antaa epiduraaliaettei synnytys lopahda siihen Mulla ei kyllä tällä kertaa epiduraalikaan auttanut... Synnytys kesti vain 4tuntia ja vaikka käynnistettiin niin silti oli helpompaa koska luomu synnytys kesti 22 tuntia. Ja kyllä ne kovatkin tuskat unohtuvat nopeasti!
 
Santtu
Mulla ollut molemmat.
Esikoisen synntys käynnistettiin kun vesien menosta oli mennyt 24h. Viikkoja oli tuolloin 37+4 eikä syytä vesien menoon tiedetä. Puoli tuntia lääkkeen laitosta (laitettiin kohdun suulle) alkoi hieman tuntua ja 2,5h myöhemmin alkoi kunnon supistukset. Muutamaa tuntia myöhemmins iirryttiin synnytysosastolle, jotta sain kipulääkettä. Tyttö syntyi 5 tuntia myöhemmin. Synnytyksen kokonaiskesto 8,5h.

Toinen synnytys lähti itsestään. Vettä oli tiputellut koko päivän ja synnärillä käytiin illalla toteamassa että tosiaan oli vettä. Aamuksi käskivät käynnistykseen. Yöllä kuitenkin alkoi säännölliset supistukset ja parin tunnin päästä lähdettiin sairaalaan. Tunnin verran siellä oltiin kun pyysin epiduraalin. Siinä kuitenkin kesti ja olinkin jo tosi kipeä. Kun vaikutus alkoi lakata olin 9,5cm auki ja pelkkä pystyyn nousu auttoi, vauva alkoi heti tulla. Synnytys kesti kaikkiaan reilu 7h.

Mielestäni tuo käynnistetty synnytys ei ollut mikään paha. Kivut olivat hieman kovemmat, mutta epiduraalilla niistä pääsi:) Käynnistyksessä oli myös se että olin vain 1cm auki ennen sitä kun toisen kanssa olin jo 2cm edellisenä iltana ja sairaalaan mennessä 4cm. Eli lähtökohtakin oli ihan eri.

Käynnistykseen voisi mennä uudestaan, ei se mitenkään paha ollut. Olemme kuitenkin kaikki erilaisia ja jokainen kokee kivun eri tavalla.

Santtu ja lapset 10/04 sekä 2/06
 
*
Minulla käynnistys aloitettiin rv38 suurikokoisen vauvan takia. Käynnistystä kesti viikon ajan, geelillä ja tableteilla, eikä mitään tapahtunut. Ei kunnon supistuksia, ei yhtään mitään. Vauva ei ollut kunnolla laskeutunut, joten tippaa ei käytetty. Loppujen lopuksi päädyttiin sektioon. Sektion jälkeen todettiin kohtu "laiskaksi" eli se supistui kasaan tosi hitaasti koska oli niin väsynyt jatkuvasta käynnistysyrityksistä...
 
kärsivällisyyttä
Mulla on käynnistetty molemmat, ei siis edes kokemusta ns. normaalista synnytyksestä. Eka käynnistettiin kun raskaus oli kestänyt 42+1 minun toivomuksestani. Lauantaina aloitettiin laittamalla lääke kohdun suulle, joka ei ollut olleenkaan vielä kypsä. Sunnuntaita vasten yöllä tuli vettä, joten seuraava päivä vain odoteltiin. Olisko joskus su iltana tai ma-aamuna jatkettu lääkkeiden laittoia. No ma iltana alkoi sitten tulla semmoisia supistuksia, että lähdettiin saliin. Kipuihin sain ilokaasua, tavan kipulääkettä ja lopultakin, kun paikat oli tarpeeksi auki epiduraalin. Ponnistussupistuksia ei tullut, jotun siihen annettiin lääkettä, eikä sekään auttanut. Tulihan se tyttö sitten vihdoin ja viimein 10,5 tunnin jälkeen, kun raskaus oli kestänyt 42+4 eikä ollut yhtään yliaikaisen näköinen.
Toinen käynnistettiin 42+2. Paikat oli tarpeeksi auki, joten lekuri puhkaisi kalvot. Kun mitään ei alkanut tapahtua, laitettiin tippa. Taaskaan ei työnnättänyt yhtään. Koska olin pyytänyt ja saanut intratekaalipuudutuksen eli ei ollut kipuja ja vauvan pää jo näkyi, piti vain ponnistaa. Poika lumpsahti ulos alta aika yksikön. Synnytyksen kesto 4,5 h. Lopputarkastuksessa lastenlääkäri totesi pojan olevan selvästi yliaikainen, koska iho kesi kauttaaltaan.
Ole siis kärsivällinen äläkä turhaan kiirehdi, jos vauva voi hyvin. Kuopuksen kanssa synnytys käynnistettiin neljännellä kontrolli käynnillä. Aika ja lääkäreiden "ronkkimiset" olivat tehneet tehtävänsä. Tästä syystä toinen synnytys oli huomattavasti helpompi, vaikkakin käynnistetty sekin.
 
Aq
Mulla kans olleet molemmat:

Jouduin sairaalaan sisään raskausmyrkytysepäilyn vuoksi laskettuna päivänä ja synnytystä alettiin käynnistellä viikoilla 40+2. Suun kautta annettiin jotain tabuja neljän tunnin välein. MUTTA illalla ne lopetettiin ettei syntyisi yöllä.. Kahtena päivänä siis niitä sain ja kolmantena vietiin saliin jossa laitettiin tippa. Siitä alkoi järjettömät kärsimykset joita kesti 6 tuntia ennen kuin sain epiduraalin. Supparit oli siis niin tehottomia että lopulta 11 tunnin jälkeen päädyttiin sectioon pysähtyneen synnytyksen vuoksi. Eli sen jälkeen kun sain epiduraalin niin ei tapahtunut mitään. Ainoa kivunlievitys oli mulla sitä ennen vesi eli olin suihkussa 2 tuntia =) Auttoi aika tavalla!

Toisella kerralla meni myös yli ajan ja kirjauduin sairaalaan viikoilla 41+1. Ensimmäisestä synnytyksestä jäänyt pelko käynnistystä kohtaan oli tosi vahva enkä suostunut siihen enää. Sairaalaan mennessä olin valvonut 2,5 vuorokautta kivuliaiden mutta tehottomien supistusten kanssa. Tai ei ihan tehottomien kun kohdunsuu oli 3cm auki ;). No sain epiduraalin heti kun halusin. Tämä kätilö sanoi ettei sillä ole väliä milloin se laitetaan.. eli vaikka heti ja minä siihen että tänne kiitos =). Omat supparit olivat tosi tehottomia joten tipalla niitäkin vauhditettiin muttei haitannut kun epiduraali oli vienyt tunnon.

Alussa avautuminen kesti kauan ja pelkäsin että synnytys taas pysähtyy kun ekalla kerralla mutta lopussa vikat 5cm aukesi 1,5 tunnissa.

Näiden synnytysten kestot on vähän hämärän peitossa kun mulle vaan koko ajan sanottiin että en mä tuollaista voi tänne kirjoittaa.. Eka siis pysähtyi mutta tokasta menin sairaalaan aamulla n. 9 aikaan ja vaavi syntyi illalla 22.30. Aktiivinen ponnistusvaihe n. tunti.

Itsestään alkanut synnytys siis paljon helpompi MULLA. En halua pelotella!! Olin kyllä niin väsynyt siitä kauheesta valvomisesta että voin kertoa nukahtaneeni synnytyksen jälkeen suihkuun =)
 
Elmeri
Minulla käynnistettiin tasan viikolla 39 raskausmyrkytyksen takia. Aamulla menin osastolla ja yhdeksän aikaan laittoivat ensimmäisen tabletin kohdun suulle,ei tuntunut missään ja seuraava tabletti laitettiin 12 aikaan. n. klo 14 alkoi olla jo suht säännölliset supparit ja sitten minut siirrettiin peräsuolen tyhjennyksen kautta synnärille odottelemaan. Klo 16-17 pääsin ammeeseen ja supparit oli tosi kivuliaat,eivätkä edistäneet aukeamista juuri yhtään. Kivut olivat niin tuskalliset,että sain ammeesta päästyäni piikin Petidiiniä (todella mahtava aine ainakin minun kohdallani...=)) ja jonku ajan kuluttua tuskat helpottivat niin hyvin,että torkahdin pariksi tunniksi,kunnes aineen vaikutus lakkasi. Sitten olinkin jo n. 6 cm auki ja kätilö siirsi minut saliin ja kalvojen puhkaisun jälkeen sain epiduraalin. Siinä sitten kärvisteltiin muutama tunti,kunnes lääkäri tuli huoneeseen ja sanoi,että nyt on kiire saada vauva ulos ja että nyt tehdään episiotomia ja hän auttaa imukupilla. Tyttö syntyi klo 01.50 napanuora kaulan ympärillä,josta aiheutui lievä hapen puute,mutta kaikki oli kuitenkin hyvin!!! Kaiken kaikkiaan avautumis vaiheen pituudeksi oli merkattu 11h 45min ja ponnistukseen 10min. Hurjaa oli se loppu 10min,juurikaan mitään en muista siitä,onneksi mies on kertonut tarkemmin tapahtumien kulkua...=)
Kivuliastahan se oli,mutta ilmeisesti se kipu on tarkoitettu unohdettavaksi,kun en sitä enään muista ja olisin jo valmis kokemaan sen uudelleen (tyttö nyt 6kk).
 
AP
Huh, melkoisia kertomuksia, mutta siltikin kivempi vähän tietää mitä voi olla edessä. Kiitos kaikille vastanneille! Itse en sitä synnytystä niinkään jännitä, sehän on edessä jokatapauksessa ja menee sitten miten menee, siihen en voi etukäteen kuitenkaan vaikuttaa. Tämä odottelu vain on niin tuskaista, varsinkin kun lääkärit ja neuvola varoittelivat että tämä lapsi todennäköisesti syntyy reilusti etuajassa, niin nyt tuntuu siltä kuin olisin jo kuukauden yli lasketun ajan... Selkärangassa myös karmii pieni pelkotila että tämä odottelu olisi vauvalle haitaksi, kun aina välillä kuulee juttuja mm. siitä että istukka on lakannut toimimasta tms ja liian pitkä odottelu on aiheuttanut jopa lapsen menehtymisen. Epätodennäköistä varmasti silti, mutta tässä on ihan liikaa aikaa ajatella kaikenlaisia juttuja!
 
R
Mulla synnytys käynnistettiin, kun vedet oli menny ja supistukset oli liian laimeita. Viikkkoja oli 39+9 tuolloin. Oksitosiinitipassa siis olin. Synnytys kesti 3 h 50 min ja esikoinen kyseessä, eli nopeesti tuli ja kovia oli supparit.

Vauva oli pieni ja siksi ois tuona päivänä joka tapauksessa käynnistetty synnytys. Mutta että vaavin pienen koon takia varmaan oli noin nopee synnytys. Mutta hyvä niin! Kaikki meni hyvin, vaikka kivut oli kovat. Hyvä fiilis jäi silti!
 
42
Mulla käynnistettiin kolmas raskaus viikolla 42 omasta toivomuksesta. (Aiemmat alkaneet 41+3 lapsiveden menolla ja toinen supistuksilla. Molemmissa tosin käytetty oksitosiinia avittamaan omia heikkoja supistuksia) Menin klo 9 sairaalaan ilman minkäänlaisia supistuksia. Tippa laitettiin, puolen päivän jälkeen lääkäri puhkaisi kalvot ja sitten alkoi tapahtua. En halunnut epiduraalia, koska se oli aiemmissa synnytyksissä vienyt ponnistustunteen (itse arvelen niin). Valitsin kohdunkaulan puudutuksen. Kauhukseni sitä ei kuitenkaan voinut laittaa, kun vasta sitten kun oli tarpeeksi auki. Ja avautuminen kesti..Jouduin kärvistelemään tunteja kaurapussin avulla. Sain kuitenkin voimaa siitä, kun kätilö lupasi, että lapsi syntyy saman vuorokauden puolella. (Aiemmat synnytykset n.20h) Supistukset kestin myös, koska kätilö sääteli oksitosiinin määrää pienemmäksi, kun omaakin supistusta alkoi tulla. Koeilin myös akupunktiota vähän ennen puudutusta kätilön suosituksesta (olin kai niin tuskaisen oloinen). Akupunktio meni hukkaan, ei auttanut yhtään. Puudutuksen piti vaikuttaa 1,5h, mutta kesti 45min. Sitten tuli ponnistustarve ekaa kertaa, vaikka oli jo kolmas synnytys. Ponnistelin puolisen tuntia, vauva vähän jumissa ja syntyi pikkuisen pelästyneenä (pisteet 2,8,9), mutta lopuu hyvin, kaikki hyvin. Toivuin synnytyksestä parhaiten, eikä jäänyt käynnistyksestä kauhua. Voisin mennä uudestaankin, ellei tämä olisi viimeinen muksumme.
ap, tulepa kertomaan, kuinka kävi!
 
Cheri
Mulla on kokemusta kahdesta synnytyksestä, eka käynnistyi luonnollisesti rv 39+5 ja toinen käynnistettiin rv 41+5 yliaikaisuuden vuoksi.

Käynnistys aloitettiin aamulla, seuraavana yönä meni limatulppa ja sitten supistukset alkoivat pikkuhiljaa. Aamulla pääsin synnytyssaliin melkein tasan vuorokauden päästä käynnistyksen aloittamisesta ja vauva syntyi klo 14.45.

Minusta synnytykset eivät poikenneet toisistaan juurikaan, käynnistetty synnytys oli kyllä helpompi mutta se oli toinen synnytykseni ja ne yleensäkin ovat helpompia. Ei se tosiaankaan ollut mitenkään kivuliaampi tai rajumpi, pikemminkin päinvastoin. Vielä pari tuntia ennen vauvan syntymää lueskelin kaksplussia synnytyssalissa ja huokailin kun mitään ei tapahdu, mieskin lähti kahville kun oli niin tylsää ;)
 
Q
Minä luulen että se on se tippa jonka vuoksi saattaa joillain kivut yltyä paljon pahemmiksi. muilla konsteillahan lopulta ne supistukset tulee ihan luonnollisina kun vaan pääsee alkuun. Mulla ei ekasta ollut omia supistuksia ollenkaan koko synnytyksen aikana ja tokasta ne oli liian heikkoja eli olin tipassa koko ajan.

Tsemppiä ap ja tule sitten kertomaan!!
 
:-)
En halua olla pilkun viilaaja, mutta vauvat, jotka syntyvät viikoilla 38-42 ovat "normaaliaikaisia", vasta 42+1 yliaikainen. Näin minua opasti lastenlääkäri lopputarkastusessa...
 
Anni62
Mulla kolme käynnistettyä synnytystä viikoilla 38-39 ja vasta-aineiden takia.

Ensimmäinen oli varmasti se rajuin kokemus, kesti vain 2h 45 min mutta kun ne supistukset olivat yhtämittaisia ei mitään taukoja, eikä mitään kivunlievitystä. Toinen ja kolmas olivatkin vähän mukavampia, kestivät molemmat 9 h mutta supistuksilla oli selkeä väli.
Tässä viimeisessä synnytyksessä pojalla heikkeni sydänäänet kun kesti kauan ja lääkäri oli mukana loppuvaiheessa. Alkoi sitten ottamaan verinäytettä vaavin päästä niin poika päättikin putkahtaa maailmaan.
Ihan positiivisia kokemuksiakin kuitenkin oli.
 
Helposti tuli
Minulla on neljä synnytystä takana ja viimeisin niistä käynnistettiin viikolla 42. Se oli kaikkein helpoin ja nopein synnytykseni. Kokonaiskesto 4 tuntia ja epiduraalin ansioista lähes kivuton. Tsemppiä sulle ja turha pelko ja jännitys pois.
 
+++++
mulla on "kokemusta" molemmista..esikoinen käynnistyi itsellään rv 40+2 vesien menolla..synnytys kesti 2,5h ja oli helppo..
tämä kakkonen ei meinannut millään käynnistyä yliaikaiskontrollissa rv41+1 kohdunsuu oli reilu kolme senttiä auki ja lääkäri oli sitä mieltä, et samana iltana syntyy..käynnistyaika varattiin kuitenkin rv42+0..no, vauva antoi odottaa itseään sinne saakka, säännölliset supistukset alkoivat itsellään käynnistyspäivän aamuna..kalvot puhkaistiin sitten synnärillä, koskeivät menneet itsellään eikä vauva ollut tarpeeksi laskeutunut vielä..no, siitä meni reilu puoli tuntia kun herra oli maailmassa..
eli molemmissa raskauksissa on kohdunsuu ollut auki jo vkoilta 30 saakka, mikä osaltaan tietty lyhentää avautumisvaihetta, mutta kivuilla ei eroa ollut kummassakaan..ensimmäinen tuli parakervikaalipuudutuksen avulla, toinen ihan luomuna ja hyvin selvittiin..älä siis turhaan jännitä!!
 
**
Minulla käynnistettiin rv 42+0 jolloin oli varattu aika sairaalalle.Kaksi lääkesirua laitettiin alapäähän jonka jälkeen alkoi tapahtua.Ensin pukesi kalvot kun olin käyrässä sängyllä ja sitten kun lähdin siitä vessaan menivät vedet jonka jälkeen alkoivat säännölliset supistukse 2-3 minuutin välein.Supistukset olivat tosi kivuliaat ja synnytystä yritettiin tipallakin vauhdittaa.Kohtu oli jo 9cm auki mutta ilmeisesti alkoi mennä jo kiinni päin sillä kohta oli enää 7cm.Loppujen luopuksi lääkäri totesi synnytyksen pysähtyneeksi ja jouduin kiireelliseen sektioon.Koko synnytysksen kesto 17 tuntia 41 minuuttia.Ai niin ja lapsi oli kohdussa vinossa tarjonnassa eikä laskeutunut synnytyskanavaan.
Syntyi poika 4140g ja 52cm 12/05.
 
Aurora V
Eka synnytykseni käynnistyi itsestään rv 41+5 säännöllisillä supistuksilla, toinen käynnistettiin laskettuna aikana vasta-aineiden takia.

Käynnistys tapahtui Cytotec-tableteilla, jotka eivät aiheuttaneet juuri mitään muutosta kohdunsuulla 12 tunnin aikana (avauduin vain sormenpäälle eikä supistuksia tullut). Kun valmistauduin yöpuulle osastolla, menivät vedet, ja supistukset alkoivat heti 3 minuutin välein. Olin pyytänyt päästä kotiin tuloksettoman käynnistelyn jälkeen, mutta onneksi eivät päästäneet, sillä olisin päässyt vain kotiovelle!

Käynnistyksen aiheuttamat supistukset olivat heti melko kivuliaita (kuitenkin kestettäviä), kun ekassa synnytyksessä ne tihenivät ja tulivat kivuliaiksi vähitellen. Tällä kertaa ne olivat kuitenkin selvästi tehokkaampia avaamaan kohdunsuuta. Olin myös henkisesti valmistautunut niihin, kun kerran käynnistykseen oltiin tultu, sekä tyytyväinen siitä ettei käynnistelyyn mennytkään päiväkausia vaikka kohdunsuu olikin kiinni vielä aamulla.

Pärjäsin ensin mainiosti ilokaasulla ja lämpimällä kaurapussilla, mutta sain kätilön ehdotuksesta epiduraalin jotta saisin levättyä yöllä (2-3 cm auki). Sen jälkeen synnytys oli täysin kivuton 7 cm asti, jolloin mentiin sektioon vauvan sydänäänten laskujen takia. Vesien menosta sektioon meni runsaat 11 h, ilman sektiota vauva olisi ehkä syntynyt 12-16 tunnissa?

Käynnistys oli ihan ookoo kokemus, vaikka pelkäsin sitä paljon mm. täällä lukemieni kokemusten jälkeen. Osastolla oli tylsä nököttää, kun mitään ei tapahtunut eikä mieskään saanut olla huoneessa. Onneksi pääsin heti synnytyssaliin enkä joutunut kärvistelemään yksikseni osastolla kauempaa, kun oli yökin tulossa. Ei kannata jännittää liikaa, sillä kivunlievitys on keksitty ja sitä kannattaa pyytää jos olo käy liian tuskaiseksi. Kaikille esim. epiduraali ei ole paras mahdollinen, itse voin suositella sitä lämpimästi. =)

Onnea synnytykseen!
 
kerttu
Mulla on vain yksi lapsi, syntynyt käynnistyksellä, varhaisen vesien menon vuoksi rv 39+5. Omia supistuksiakin ehti olla, ja synnytys miltei käynnistyi itsestään... mutta supistukset hävisivät. Tuolloin 2,5cm auki. Sitten tipalla käynnistettiin. Melko pian alkoivat kivuliaat supistukset, ja melko pian ne tulivat tosi tiheästikin. Nelisen tuntia kärvistelin pelkällä ilokaasulla, paikat eivät auenneet paljon mitään! Vaikka olin mielestäni tosi kipeä... masensi, ettei vauva synny samana vuorokautena, vaikka kätilöt niin lupailivat. Tippaa vaan lisättiin ja kauhistutti.. Sitten sain epiduraalin heti, kun se oli mahdollista laittaa, ja tunnissa aukenin 4 -> 9,5cm! Odoteltiin vielä vähän ja sitten saikin alkaa ponnistamaan. Epiduraali siis rentoutti ja siten tehosti mulla supistuksien vaikutusta, nopeutti synnytystä. Ponnistusvaihe oli mulle helppo, kesti n. 25min. Kokonaiskesto n. 6,5h.
 
Mirjami
Mulla on 4 lasta, joista kahden synnytys onkäynnistetty yliaikaisuuden takia viikoilla 41+6 ja toinen 42. Oli normaalisti käynnistyneeseen synnytykseen verrattuna ihan saman tyyppinen, ei jäänyt minkäänlaista kammoa. Käynnistykseen on useampaa eri keinoa tarjolla, on käynnistysgeeliä ja tippaa jne, ja mulla ei niiden suhteen ollut eroa.
 

Yhteistyössä