Synnytyksen käynnistyminen

Hei! Olisi kiva kuulla teidän lapsen saaneiden kokemuksia synnytyksen alkamisesta. Eli menikö esim. lapsivesi ihan tuosta "noin vaan", ilman ennakko-oireita? Vai alkoiko synnytys voimistuvilla supistuksilla? Itselläni on vielä pari viikkoa laskettuun aikaan ja olisi kiva kuulla siitä, miten ja milloin synnytys saattaa käynnistyä.

 

Aamukahvia keittäessä klo 9 hulahti pikkuisen lapsivettä pöksyyn. Siitä alkoi sitten 5-10 min välein supistukset. Samana iltana klo 20 jälkeen esikoinen putkahti maailmaan. Ennakko-oireita synnytyksestä ei oikeastaan ollut muuten kuin edellisenä päivänä yliherkät tissit (suihkukin sattui).

 

Ei todellakaan ollut mitään merkkejä mistään, olo oli kaikinpuolin normaali ja odottelin jo käynnistystä, kun 41+4 vessassa käydessä mahassa "naksahti" ja lapsivettä alkoi tulla. Tämä tapahtui klo 12, siitä alkoivat säännölliset supistukset ja klo 20.30 oli poika pihalla.

 

Täällä myös ihan yhtäkkiä vaan. Vedet meni rv 39+4 kun olin kissalle laittamassa ruokaa. Tunnin päästä sairaalaan vaikka ei suppareita tullut vielä yhtään. Olin kyllä ihan intona kun niin yhtäkkiä tajusin että nyt synnytetään eikä meinata luulin aina, ja odotin, että suppareilla se mulla alkaa kuitenkin. 01.30 oltiin sairaalassa ja vartti meni käyrillä maatessa kun alkoi supistukset tulla. 7h ja poika tuli. Hassua tässä se että samana iltana päättyi mun baby showerit. Ja 9h niiden jälkeen vauva oli sylissä

 

Ekan kanssa oltiin ruokapöydässä syömässä, kun tuntui tavallista voimakkaampi supistus ja sitten olikin jo housut märät. Silloin oli jo melkein viikko yli lasketun ajan. Ihan tosta vaan meni, ei mitään muita oireita. Tokan kanssa oli vielä kolme viikkoa laskettuun aikaan, kun alkoi tuntumaan mahassa kummalliselta. Olin ihan ripulilla päivän verran ja sitten yöllä vessaan noustessa meni vedet.

 

Mulla limatulppa irtosi pe, harvakseltaan supistelut alkoivat la-iltana, sairaalaan lähdettiin su-iltapäivällä, kalvot puhkaistiin su-ma-yöllä ja vauva syntyi ma-aamulla. Synnytyksen laskettiin kestäneen 22tuntia ja ponnistusvaihe 22min.

 

mulla alkoi lievät supistukset klo 6 aamulla epäsäännöllisen säännöllisinä. Mutta ne "oikeat" kivuliaat supistukset alkoi 11 illalla ja Poika syntyi seuraavana aamuyönä klo 4 (rv 38+3). Mitään merkkejä synnytyksestä ei ollut ennen sitä. Vedet mulla meni vasta ihan vähän ennen ponnistusvaihetta.

 

mun synnytyksen kesto 4.41h ja ponnistusvaihe n. 5min. Ja esikoinen kyseessä.

 

Mulla limatulppa irtosi launtai-aamuna, vuorokautta myöhemmin sunnuntai-aamuna lapsivesi lorahti vessanpönttöön aamupissalla. Lähdettiin sairaalaan, vaikka supistuksia ei tuntunut. Taas vuorokautta myöhemmin, maanantai-aamuna synnytys käynnistettiin kun supistuksia ei tullut... Ja vuorokautta myöhemmin eli tiistai-aamuna, rv 37+5, syntyi poika.

 

Mulla viikko ennen laskettua aikaa irtosi limatulppa eli tuli verta jonkun verran, seuraavana iltana alkoi supistukset. Puolen vuorokauden kuluttua lähettiin synnärille ja siellä puhkastiin kalvot. Siitä se sitten lähti voimistumaan ja pian syntyikin tyttö imukupilla autettuna

 

Yhdeksäntenä päivänä lasketun ajan jälkeen illalla supisteli kivuttomasti, kuten monena ja monena muunakin iltana. Kävin nukkumaan ja pikkuhiljaa supparit alkoi muuttua kipeämmiksi ja veristä limatulppaa vuotaa. Neljän jälkeen yöllä lähdettiin sairaalaan kun supistuksia tuli jo 5 min välein ja alkoi olla kipeempiä. Poika syntyi seuraavana päivänä 12 aikaan. Eli aika yllättäen ja nopeesti täälläkin alkoi tapahtua, mitään varsinaisia merkkejä ei ollut yhtään.

 

Supisteluja oli ollut 10-15 min välein kolmena yönä, päivisin vähän harvemmin. Limatulppaa tuli pe aamulla, neuvolassa vähän reippaampi sisätutkimus laittoi myös kai vauhtia. Supistukset tihenivät iltapäivällä, sairaalaan mentiin klo 23, vauva syntyi klo 8:30 lauantaiaamuna, puoli tuntia ponnistusta, rv 41+4. Eli aika hitaasti käynnistyi, yölliset supistelut oli valvottaneet, synnytysyönä väsyttikin sitten ihan älyttömästi. Minusta kuulostaakin ihan utopialta tuollaiset "lapsivedet meni" tai "supistukset alkoi yhtäkkiä" -kertomukset)

 

39+3 oltiin miehen kanssa illalla kävelyllä ja voivottelin, että vauva ei synny ikinä. Myöhemmin illalla maha tuntui kummallisen kovalta, mutta en osannut aavistella mitään mennessäni nukkumaan. Pissalla ramppasin tuttuun tapaan vähintään tunnin välein ja joskun neljältä vessareissulta palatessa kuului plops, ja lapsivedet menivät sängyn viereen lattialle. Sairaalaan kävellessä (n. 500 m) alkoivat supistukset. Vauva syntyi iltapäivällä kahden maissa imukupin avustamana vajaan tunnin ponnistelun jälkeen.

Toinen lapsi syntyi käynnistyksellä 37+5 ja se oli oikein mukava kokemus.

 

kaksi viikkoa yli ajan, kontrollikäynnillä sitten heti käynnistettiin, oli ma iltapäivä klo 15. Keskiviikkoaamuna lapsi syntyi. Ei kiva kokemus. Itse synnytys meni ihan hyvin sitten kun se lopulta alkoi, mutta lähes parin vuorokauden supistukset oli tosi rankkaa.

 

Sunnuntaina aamupäivällä kävin vessassa. Nousin ylös pöntöltä, kun reisiä pitkin lorahti nestettä. Ajattelin, että voi hitto, alkaa olla aika huonossa kunnossa lantionpohjalihakset, kun en saanutkaan rakkoa tyhjäksi, enkä pystyyn noustessa saanut pidätettyä virtsaa. Meillä oli valkoinen wc-matto ja katsoin sitten siitä, että neste olikin hieman vaaleanpunaiseen vivahtavaa. Silloin tajusin, että se olikin lapsivettä. Tämän jälkeen sitä lorahteli vähän väliä. Lähdettiin sitten sairaalaan parin tunnin päästä ekasta lorahduksesta. Säännölliset supistukset alkoivat vasta kahdeksan aikaan illalla. Tosi kivuliaiksi ne muuttuivat vasta kahden maissa aamuyöllä, jolloin olin auki n. 5 cm ja sain epiduraalin. Sen jälkeen avautuminen hidastui ja ponnistamaan pääsin vasta yhdentoista aikaan aamulla. Ponnistusvaihe kesti n. 1,5 tuntia, osittain varmaankin siksi, että epiduraalista johtuen en tuntenut alussa minkäänlaista ponnistamisen tarvetta. Lopussa otettiin imukuppi avuksi, ja siinä vaiheessa ponnistamisen tarve oli kyllä niin kova, että ei ollut mitään vaikeuksia ponnistaa. Lapsi syntyi ennen yhtä iltapäivällä.

 

Limatulppa irtosi (rv39+5) aamupäivällä jotain klo 10-11. Koko raskausajan ensimmäinen kipeä supistus tuli sen jälkeen sitten iltapäivällä klo 14 maissa ja siitä supistukset vaan tihenivät+voimistuivat. Klo 19 oltiin sairaalassa (auki siinä vaiheessa jo 8cm), vedet meni vähän myöhemmin lääkärin tehdessä sisätutkimusta kohdunkaulanpuudutusta varten, jonka onneksi juuri ja juuri ehdin saamaan. Poika syntyi 21.37, 37min ponnistuksen jälkeen. Koko synnytyksen kesto 6h 55min. Nyt sitten odotellaan toista lasta (rv18+4) ja jännitetään meneekö tämä toinen synnytys vielä nopeammin

 

Ei mitään ennakko merkkejä.Nukkumaan mennessä illalla oli normaali vointi.Olin kerennyt nukkua reilun tunnin,kun heräsin kovaan kipuun,joka tuntui vatsassa.Nousin istumaan ja vettä holahti reilusti.kello näytti tasan puolta yötä.supistuksia alkoi tulemaan samantien tasasin väliajoin ja vettä tuli vähän väliä reilusti pitkin huushollia.Nopeasti huomasimme,että homma etenee vauhdilla.Olimme sairaalassa kaksi tuntia vesien menosta.Kohdunsuu oli auki 4 senttiä.Tyttö syntyi sairaalaan saapumisesta 3 ja puolen tunnin kuluttua.Synnytyksen kesto siis 5h 30 min ja esikoinen kyseessä.
Tsemppiä matkaan jollet ole jo vauvaasi saanut Kuten usein käy,kaikki alkaa yhtäkkiä ja ilman ennakko varoituksia.

 

Meillä esikoinen syntyi 3h. Kotona ollessani ei ollut mitään oireita koko päivänä, kunnes vedet menivät. Tämän jälkeen mentiin ambulanssilla sairaalaan, koko matkan ajan supisteli 2min välein ja supistus kesti kerrallaan 1min. Onneksi ennätin saamaan epiduraalipuudutuksen! Nyt odotellaan toista viikoilla 35+6 ja jännitetään miten nopeasti tämä toinen tulee maailmaan.

 

Meillä esikoinen syntyi 3h. Kotona ollessani ei ollut mitään oireita koko päivänä, kunnes vedet menivät. Tämän jälkeen mentiin ambulanssilla sairaalaan, koko matkan ajan supisteli 2min välein ja supistus kesti kerrallaan 1min. Onneksi ennätin saamaan epiduraalipuudutuksen! Nyt odotellaan toista viikoilla 35+6 ja jännitetään miten nopeasti tämä toinen tulee maailmaan.

Saanko kysyä, esikoista minäkin odotan, että miksi menit ambulanssilla sairaalaan?

Onko niin, että jos vauva ei ole laskeutunut ja vedet menee kotona, niin sitten pitää mennä makuuasennossa eli ambulanssilla? Vai miksi tiesit että on kiire?

 

Saanko kysyä, esikoista minäkin odotan, että miksi menit ambulanssilla sairaalaan?

Onko niin, että jos vauva ei ole laskeutunut ja vedet menee kotona, niin sitten pitää mennä makuuasennossa eli ambulanssilla? Vai miksi tiesit että on kiire?

Pakko kommentoida, vaikka ketju on aika vanha. Joissakin sairaaloissa vaan on sellainen yleisohje, että aina kuin lapsivedet menee kotona pitää mennä ambulanssilla. joissakin paikoissa vain esim. kiireellisissä tai perätila synnytyksissä... =)

 

vanha viestiketju, mutta jollekin aina ajankohtainen itse odottelen toista lastani syntyväksi rv 39+3.

esikoinen käynnistettiin 41+5 kun edellisenä yönä alkaneet supistelut eivät ottaneet aamuun mennessä reipastuakseen. menimme sairaalaan ed. iltana kun oli supistellut jo pari tuntia säännöllisesti. pitivät sisällä yön yli vaikka supistukset loppuivat sairaalaan saapumisen jälkeen. kalvot puhaistiin aamulla yhdeksän aikaan kun supistukset eivät voimistuneet ja sain myös oksitosiinitipan. myöhemmin iltapäivällä supistukset olivat niin kivuliaita ja kohdunsuu ei silti ollut avautunut paljon mitään, että olin ihan loppu, huusin ja tärisin vaan. sain epiduraalin ja sain levättyä pari tuntia. uusi epiduraali piti laittaa illemmalla sillä kivut olivat niin kovat että en pystynyt enää mihinkään ja pelkäsivät että tajunta menee. illalla ennen puolta yötä sain luvan yrittää ponnistaa mutta ei tulosta. sain myös kohdunkaulan puudutteen jossain vaiheessa kun sattui niin että oksensin. lapsi syntyi lopulta imukupilla autettuna yhden aikaan yöllä. kokemus oli nöyryyttävä, tuli pettynyt olo omaan itseen, kykyyni synnyttää ja myös sairaalan toimenpiteisiin. olen vakaasti sitä mieltä, että tilanne ei ollut vielä valmis synnytykselle ja siksi siitä tuli niin pitkä, kivulias ja lääketieteellinen. supistuksia oli ollut jo viikon ajan, epäsäännöllisen säännöllisesti, ja edellisen yön supistukset olivt jo ihan kipeitä. olisi pitänyt vaan odottaa vielä päivä tai pari kotona ja kypsytellä tilannetta. nyt toisen kanssa aion pysytellä kotona mahdollisimman kauan etten mene liian innokkaana sairaalaan ja joudu toimenpidekierteeseen, vaikka alkaa jo olemaan oma mieli valmis synnyttämään niin lapsi ei ilmeisesti vielä ole valmis tulemaan. supistellut on jo kolmisen viikkoa, viime aikoina kipeästi ja pitempään, mutta sitten tulee taas taukoja, joskus päivänkin mittaisia ettei tunnu mitään. parina yönä tällä viikolla menkkamaista kovaa kipua, joka pitänyt hereillä. nyt taas viime yö ihan kivuton. lapsi on terkkarin mukaan kiinnittynyt lantioon jo, ja siltä se kyllä tuntuukin, paine alhaalla on ihan toista luokkaa kuin ekan kanssa oli (hän ei kiinnittynyt koko raskausaikana). kävely on aikamoista taaperrusta ja pari kertaa päivässä täytyy mennä maate kun mahanahkat on niin kovilla kun maha on jo niin painava, rupeaa kiristämään siitä kohdasta mitä vasten vauva on kiilannut peppunsa ja työntää jaloilla kivasti kohdun takaseinästä vauhtia mutta onneksi olotila ei ole pysyvä! toivon onnellista synnytystä itselleni ja kaikille muille!

 

Järkyttävää lukea, miten kirjoitussääntöjen osaaminen tai noudattaminen on heikentynyt viiden-kuuden vuoden aikana.

Esikoisen ja toisen lapsen kohdalla näitä juttuja viitsi lukea, mutta nykyään ihmiset kirjoittavat niin huonoa kieltä, että oksettaa. Aloitetaan virkkeet pienellä alkukirjaimella, pilkut loistavat poissaolollaan jne. Tämä netti tuhoaa näköjään osan kirjoitustaidon, jos sellaista on koskaan ollutkaan.

 

Järkyttävää lukea, miten kirjoitussääntöjen osaaminen tai noudattaminen on heikentynyt viiden-kuuden vuoden aikana.

Esikoisen ja toisen lapsen kohdalla näitä juttuja viitsi lukea, mutta nykyään ihmiset kirjoittavat niin huonoa kieltä, että oksettaa. Aloitetaan virkkeet pienellä alkukirjaimella, pilkut loistavat poissaolollaan jne. Tämä netti tuhoaa näköjään osan kirjoitustaidon, jos sellaista on koskaan ollutkaan.

Ja sinä näköjään tuhosit tämän keskustelun.