Hae Anna.fi-sivustolta

Synnytyksen käynnistys

Viestiketju osiossa 'Odotusaika' , käynnistäjänä Rv 38, 01.06.2005.

  1. muuttaja Vierailija

    Eilen olin neuvolassa ja tuskailin oloani (rv.40+1), siel sanottiin, että älä vain kokeile risiniöljyä synnytyksen käynnistämiseksi. Seksi auttoi meillä esikoisen synnytyksen käynnistämiseen. Täytyy ilmeisesti sitä taas kokeilla. Jos aluksi tekisi kunnon siivouksen kotiin. : ) Luulen kuitenki, että vauva tulee silloin, kun hän on siihen valmis.
     
  2. 36+2 Vierailija

    Mihin tuo seksin käynnistävä vaikutus perustuu?

    a) Pitääkö siis miehen ""ampua sisään"" eli onko spermassa joitain synnytyksen käynnistäviä aineita?
    b) Vai perustuuko homma naisen orgasmiin ja sitä myötä kohdun liikkeisiin?
    c) Johonkin muuhun?

    Kiinnostaisi tietää... ;)
    RV 36+2
     
  3. 39+3 Vierailija

    Spermassa on jotain sellaista samaa hormonia, mitä sairaalassakin käytetään synnytyksen käynnistämiseen. Näin olen kuullut
     
  4. seksiä Vierailija

    Seksin käynnistävä vaikutus perustuu pääasiassa sperman sisältävään prostaglandiiniin, joka kypsyttää kohdunsuuta. Sairaalassa prostaglandiinia käytetään käynnistyksessä kohdunsuulle laitettavana geelinä. Orgasmin aiheuttama kohdun supistelu voi toki auttaa myös asiaa, joskus voi tulla koviakin supistuksia, mutta tuo sperma on se varsinainen käynnistysaine :)
     
  5. a-m Vierailija

    Mieleeni tuli tälläinen kysymys:

    Jos sperma on se käynnistävä tekijä niin miksi lapsi ei synny jo aikaisemmin raskauden aikana seksin jälkeen?

    Täytyyhän siinä olla jokin muukin ratkaiseva tekijä mukana. Joskus telkkarista tuli ohjelmaa synnytyksen käynnistymisestä eikä siinä oikein osattu selittää mitkä kaikki tekijät siihen vailuttavat. Mutta jos tämä spermassa oleva aine prostaglandiini kypsyttää kohdunsuuta siinä määrin, että se laukaisee synnytyksen niin eikö seksi olisi kiellettyä siinä muodosssa raskauden aikana?
     
  6. seksiä Vierailija

    Nuo sauna-seksi-siivous-vinkit eivät auta ellei tilanne muuten ole ""kypsä"" synnytyksen käynnistymiselle. Eli nuo keinot voivat antaa vain pienen vauhdituksen käynnistymiselle, jos se muutenkin tapahtuisi lähiaikoina.
     
  7. a-m Vierailija

    Ymmärrän ettei nuo vinkit mahdollisesti auta ennekun tilanne on ""kypsä""

    Mutta se mikä kiinnostaa on mitä muuta siihen vaaditaan, että tilanne on ""kypsä"". Haluaisin siis kuulla joitain tieteellisiä selityksiä asiasta.
     
  8. kaisa Vierailija

    Sperma todellakin kypsyttelee kohdunsuuta,mutta hitaasti.Prostaglandiinia ei ole suuria määriä,joten tarvittavan usein jo aloiteltava kohdun kypsyttely ja riittävän usein.Mun tuttu kätilö sanoi,että nykyaikana lasketut ajat menee yli osaksi senkin vuoksi,että pariskunnat eivät harrasta raskausaikana seksiä.

    Meillä sanoin isännälle,että hänen tehtävä on viikosta 30 eteenpäin huolehtia että vähintään joka toinen päivä on seksiä!!
    Eka meni yli ja sillon oli seksiä harvoin.Kohdunsuu oli kiintee ja kiinni melkein loppuun asti.Nyt viikolla 35 ja pehmee jo.Eli hidasta kypsumistä on tapahtunut.En tiiä johtuuko varmasti siitä,mutta näin uskon.Eli hyvissä ajoin aloitettava se kypsyttely!!!!
     
  9. Ei se sperma tosiaan olekaan ainoa synnytyksen käynnistäjä :)
    Arvellaan, että sikiö alkaa erittää stressihormoneja kun sillä alkaa käydä olo tukalaksi (tila loppuu, istukka hiipuu jne.), jotka siirtyy istukan kautta äidin verenkiertoon ja käynnistää synnytyksen. Toisaalta jokin keuhkojen kypsyessä vapautuva aine saattaa vaikuttaa. Eli kuten sanoit, varmaa mekanismia ei cielä tiedetä mutta todennäköiseti asiaan vaikuttaa monet eri tekijät.

    Seksiä kehotetaan tosiaan välttämään joskus jos on vaarana että synnytys käynnistyy ennenaikaisesti. Sperman vaikutus on kuitenkin niin vähäinen, että normaaliraskaudessa voi peuhata minkä sielu sietää :)
     
  10. minä vain... Vierailija

    Oikeastaan tämä viesti ei välttämättä kuulu tähän ketjuun, mutta kirjoitanpahan kuitenkin.

    Joku tuossa aiemmin kirjoitti verenpaineistaan ja huonosta olosta, jonka synnytys parantaisi. Ja johan siihen ehdittiin vastaamaan vaikka millaisilla syytöksillä.

    Kerronpa oman tarinani:
    Odotin ensimmäistä lastani ja verenpaineet normaalisti hyvin alhaiset. Neuvolassa yritin sanoa, että nuo verenpaineet, joita mittaatte ovat kyllä minulle melkoisen korkeat. Turhaan kuulema vain huolehdin ja säännöllisesti kävin mittauttamassa verenpainetta, turvotustakin oli, mutta paineet ei riittävän korkealla että olisivat ottaneet polille. Ilmoittivat vain, että kunhan rajat ylittyy, niin sitten polille. Huomasin mielestäni vauvan liikkeiden vähenevän ja olin huolissani - tämäkin vain ensikertalaisen hätäilyä. Kaikkihan on hyvin, verenpaineet kohdallaan ja vauva liikkuu kuitenkin jonkinverran, ei se niin vaarallista ole jos ei ihan jatkuvasti liiku. No, lopulta uskoin - kyllähän ne lääkärit ja hoitajat tietävät paremmin, niinkuin joku jo aiemmin tässä ketjussa kirjoittikin. Kuitenkin yhden viikonlopun yli mennyt neuvolakäyntien väli oli lapsellemme kohtalokas - maanantaina mennessäni neuvolaan ei sydänääniä enää kuulunutkaan ja jouduin synnyttämään kuolleen lapseni. Kovasti pahoittelivat tapahtunutta, mutta ei se paljoa lohduta. Nyt mietimme joko uskaltaisimme yrittää uutta lasta vai emme, kyllä tuo sellaisen pelon mieleeni jätti.

    Niin, että rakentavaa keskustelua voisi täälläkin käydä, eikä vähätellä toisten oireita - ei ne lääkärit/hoitajatkaan kaikkea aina huomaa. Ja vaikka kuinka vaatisi käynnistystä kun oma kunto on jo niin huono, niin ei sitä välttämättä aina saa.

    Aurinkoista kesää kaikille!
     
  11. Mimmi Vierailija

    Otan todella osaa lapsenne puolesta!
     
  12. Saana Vierailija

    Aikoinaan minulle neuvolassa sanottiin, että alapaine saisi kohota (muistaakseni) 15 yksikköä eli joka tapauksessa ainakin silloin verrattiin verenpaineen nousua siihen omaan raskauden alun paineeseen. Siihen perustuen minäkin aikoinani jouduin äitiyspoliklinikalle seurantaan ja lopulta käynnistykseen.

    Odottajien tai jo synnyttäneiden on ihan turha vertailla omaa jaksamista muiden jaksamiseen. Raskaudet ovat niin erilaisia, jopa saman ihmisen kohdalla. Esikoisen kohdalla oloni oli mainio loppuun saakka, mutta pikkukakkosen kohdalla posliini on tullut enemmän kuin tutuksi.... Toivottavasti se tästä kohenee!

    Mutta jos koette olonne todellakin olevan niin huono, niin valittakaa neuvolassa ja vaatikaa päästä äitiyspoliklinikalle! Siellä ne päätökset käynnistyksistä tehdään. Muistakaa vain se, etteivät ne käynnistyksetkään aina mene ihan suunnitelmien mukaisesti ja ole onni ja autuus. Eräs tuttavani oli 3 päivää kynnistyksessä ja kun lääkkeen vaikutus loppui, loppuivat supistukset ja voimat. Eli ainoana vaihtoehtona oli leikkaus. Toisin sanoen, ellei kroppa ole valmis synnyttämään, ei käynnistyskään välttämättä onnistu.
     
  13. Rv 38 (nyt 39) Vierailija

    Toisaalt on kans tekopyhää tulla aukoo tänne päätänsä siitä että joku sanoo ettei jaksa enää venaa oman lapsensa tuloo. Ei kukaan nyt niin tyhmä oo et toivois lapsensa kärsivän siitä että synnytys kännistyy! Sanoisin vaan että jotku koittaa taas pätee sillä että he ""ovat"" paljon parempia äitejä ku me muut koska he ajattelee lapsen parasta ""eikä"" me.
    Ite ainaki pistin viestiketjun pystyyn lähinnä huumorin voimin, koska itellä alkaa olee aika tukalat olot ja huumoria tässä tarvitaan että jaksaa. Laskettu aika on sunnuntaina ja lääkäri sano että jos sinne menee niin lapsi on varmasti vähintään 4 kilonen. Sen takia en ees pelkää että lapsi kärsis siitä vaikka se tulis ulos jo nyt. Mut niin ku sanotaan niin se vaavi tulee kyllä sitten ulos ku on tullakseen. Värittää vaan vähän arkipäivää ku voi kokeilla huvin vuoks tommosii kikkoi :)
     
  14. Krista Vierailija

    Jotenki hurja lukea tätä...kamalaa syyllistämistä ja hyökkäämistä toisilta. Jokainen äiti ja jokainen raskaus on erilainen...

    Mulla nyt rv 36 ja kohdunsuu auki. Lääkäri vasta sanoi että mulla on ensisynnyttäjäksi näille viikoille paljon normaalia kypsempi kohdunsuu. Ei kuulemma mene kauan enää...kohdunsuu on auki kahdelle sormelle ja sentti on käytävää jäljellä. Pari viikkoa sitte mulla lopetettiin supistusten estolääkitys ja sanottiin että vauva saa syntyä jos näin tahtoo...kehkot oli jo silloin hyvin kehittyneet.

    Mulla on elokuun 8. laskettuaika ja jo helmikuun alussa jäin töistä selkäkipujen takia (päiväkodissa olin), maaliskuun alussa alko supistukset, huhtikuun lopulla sain ensimmäisen munuaiskohtauksen, toukokuun puolessa välissä toisen...silloin jouduin myös sairaalaan viikoksi kun muksulla oli jo kiirus. Sairaalassa aloitettiin supistusten estolääkitys ja sitä siis jatkettiin viikolle 34+2 asti. Kesäkuun alussa jouduin taas sairaalaan ja samoihin aikoihin mulle laitettiin stentti munuaiseen, jottei munuainen vaurioidu. Paria viikkoa myöhemmin Urologi sanoi ettei se ole auttanut, se vain huonontaa mun elämänlaatua aiheuttamalla kipua. Sitä vaurioituuko mun munuainen ei pystytä selvittämään kun vasta lapsen syntymän jälkeen. (Mulla ei ole varaa menettää munuaista koska en silloin uskaltaisi enää jäädä raskaaksi ja suvussani virtsakivitautia ja on vaarana että joskus saan sen...jos menetän yhden, mulla ei ole kuin yksi ja kuitenkin on rasitteita).

    Vauva on pitkä, mutta todella hoikka...painoarvio menny alusta saakka alimmalla käyrällä, mut normaalisti kumminkin on kasvanu, istukka toimii jne.

    Tiedän että nyt haukutte mut, mutta ymmärtänette tilanteeni että oloni on todella tuskanen...mulla on kokoajan kipuja. Mitään aikomuksia ei ole ""yrittää"" saada lasta ulos, mutta rehellisesti sanottuna TOIVON ettei menis enää kamalan kauan...lääkäri on sanonut että viikkoja hyvin jne. Mies ja muut tuttavat ovat alkaneet vähän toivomaan myös lapsen syntyvän aiemmin...mun olo ei todellakaan ole hyvä ja on turha tulla sanomaan että ""niin mullakin siinä loppuvaiheessa oli vähän hankala kävellä tms"". Kun mulle makuuhuoneesta keittiöön käveleminenkin on rankkaa ja meillä on 3h+k eli ei mikään jättiasunto.

    Jos keskustelun aloittajalla oli kysyessä rv 38+jotain, mitä te olette häntä arvostelemaan? Kuhan pönkitätte omaa itsetuntoanne...
     
  15. Anni Vierailija

    Mulla on eräs tuttava jolla ei ole yhtään kärsivällisyyttä odottaa, että vauva olisi todellakin valmis tulemaan ihan itsekseen. Hän vähän niinku pakottamalla pakottaa aina lääkärit käynnistykseen.
    Viimeksi kun kaksosia odotti sanoi, ettei lähde sairaalasta pois ennenkuin vauvojen kans ja viikkoja oli kasassa 38. Hänet oli vielä kehottu menemään kotiin odottamaan kun tabletit oli aamulla yhdeksän aikaan saanut. Sanoi, että panee jalat ristiin eikä lähde mihinkään, sairaalaan matkaa 20 km. Eikä olllut mitään tapahtunut ennenkuin iltapäivästä toisen tabletin saatuaan, kaksoset syntyivät keskiyöllä vasta.

    Samoin oli edellisen synnytyksen kans. Viikon oli mennyt yli lasketun ajan kun vaatimalla vaati käynnistyksen. Ja saikin sen kyllä.

    Itselläni on kolme käynnistystä mutta ne ovat suunniteltuja.
     
  16. annukka Vierailija

    ap :lle
    lähde pitkälle lenkille ja uimaan...päälle kovat löylyt. ni eiköhän ala jotain tapahtua!!! muista juoda tarpeeksi.

     
  17. ei auta mikään Vierailija

    mä puolestani voin kyllä kertoa ettei auta mikään ellei luonto halua että vauva ulos tulisi. Me meinaan kyllä saunottiin ihan kunnolla, siivottiin jne, lasketun ajan seuraavana päivänä oltiin häissä, tanssittiin viimeseen tanssiin asti (siis ihan oikeasti tanssittiin koko ilta valssit ja tangot ja peräti yks humppa) eikä vaikutusta. No ehkä kohdunsuu oli vähän pehmentynyt niin että saatettiin sitten parin päivän päästä käynnistää.
     
  18. KPS Vierailija

    Siis se toimii sitten kun paikat ovat jo sopivasti kypsyneet, ei sperma ""raakaa"" tilannetta kypsäksi muuta. Samoin sairaalassa käytettävä prostaglandiinigeeli, ei sekään naps vain käynnistä synnytystä epäkypsästä tilanteesta.
    Se ratkaiseva tekijä on aikea aika. Ja näillä prostaglandiineilla voidaan vähän tai enemmän avittaa tilannetta, ei sen enempää.
     
  19. wiyyyyhhhh Vierailija



    Pakko oli tähän vastata et kyllä ne supistukset voi olla liian rajut ihan ilman mitään kikka kolmosiakin.. itse repeilin niin pahasti ekan kans että ei tosikaan ja kun vihdoin pääsin sairaalaan ei ollut mitään tehtävissä muuta kuin odottaa että synnytys on ohi ja minut voidaan parsia kasaan.
     
  20. Äiti 35+4 Vierailija

    -----> ymmärrän todellakin sinua, itsellä raskausviikko 35+4 käynnissä ja on niin tukalat oltavat, eli raskauksia on todellakin erilaisia serkkuni on 41 viikolla ja sanoo nauttivansa raskaudesta kun mä taas ken ku sattuu alapään niin kovaa ja ahistaa henkeä ja vaikka mitä, eli ei jaksais millään. Kyllä tossa vaiheessa jo voi yrittää noita keinoja kn lääkärissä sanottiin mullekin näillä viikoilla et lapsi ois valmis syntymään, pari viikkoa odotan ja sit rupean itekkn yrittää näitä. Tsemppiä ja toivottavasti onnistut kerro mullekin mikä tehos!
     
  21. Kolmen äiti Vierailija

    Mun miehelle osui tärkeä työmatka juuri laskettuun aikaan. Minä kerroin sen gynelle pari viikkoa ennen ja hän sanoi, että hänpä vähän auttaa asiaa, se kyllä hieman kirpaisee. Ja niinpä , hivenen kovakouraisen sisätutkimuksen jälkeen saman iltana tuli limatulppa ja synnytys käynnistyi seuraavana päivänä. Isä siis ehti vielä viikon isyyslomallekin ennen työmatkaa ;)
     
  22. Tiinuska Vierailija

    Hei!

    Olen tosiaan rv 39+2 ja lääkärissä käynnin jälkeen sormelle auki 3cm auttaako synnytyksen käynnistämisessä tosiaan tuo seksi vai pitääkö odottaa niin kauan että se tulee itsestään ulos.. ?
     
  23. mammma77 Vierailija


    Mulla kävi samoin. Terveyskeskuslääkäri sanoi, että olen jo sormelle auki, hän vähän nopeuttaa asiaa ja pyöritteli sormea sisällä niin, että seuraavana päivänä irtosi limatulppa ja siitä seuraavana päivänä syntyi poika. Hauskaa, ehkä jotkut lääkärit tietää, miten pitää rönkkiä, että synnytys jouduttuu.
     
  24. rouva Vierailija

    Liki sama täälläkin, vaikka ei tainnut ihan olla tarkoitus. Odoteltiin kiikkustuolissa kiikkuen jotain tapahtuvaksi, kun kätilö toi yhtäkkiä vanhemman herran synnytyshuoneeseen ja esitteli hänet professoriksi, joka kierrätti tuoreita lääketieteen opisikelijoita tutustumassa tähän lääketieteen alaan. Hän kysyi, josko voisi tulla muutaman opiskelijan kanssa tutustumaan tilanteeseeni? Kätilö oli suositellut juuri mua, mallikkaana tapauksena.

    Ajattelin, että ei kait siitä haittaa ole jos tässä odotellessa vaikka vastailee opiskelijoitten kysymyksiin. Mutta, ensinnäkin se muutama oli liki kaksikymmentä kappaletta ( puolet tyttöjä ja puolet poikia ) ja tutustuminen tarkoitti synnyttävän naisen anatomiaan tutustumista. Tässä vaiheessa oli vaikea enää peräytyä.

    Proffa pyysi mua nousemaan pedille ja nostamaan sen ihanan sinisen sairaalakaavun kainaloihin. Sitten lähdettiin "tutustumaan" rintoihin, niiden turpoamiseen ja pinkeyteen. Mies jopa kehotti oppilaitakin kokeilemaan kädellä rintojani. Seuraavaksi oli vuorossa maha. Sitäkin tunnusteltiin että jalat on tässä, pylly tuossa joten pää ihan oikeassa paikassa siellä alhaalla.

    Seuraavaksi mua pyydettiin levittämään reiteni ja asettumaan synnytysasentoon, pitämällä niistä sukista kiinni, ettei reidet väsy. Proffa kehui kätilön tehneen hyvän valinnan, koska olin kuulemma mallitapaus. Hän taputti reittäni ja neuvoi oppilaita kiinnittämään huomiota siihen, kuinka hyvin reidet ja takamus olivat kasanneet vararasvaa tulevia aikoja varten. Se on aikoinaan ollut hyvin tärkeä asia, mutta nykynaiset katsovat peiliä ja varovat keräämästä rasvaa.
    Viimein se meni itse asiaan alkoi selittää synnytyselinten anatomiaan, muunmuasa levittelemällä sitä ja selittämällä samalla. Siinä sitten mentiin itse asiaan ja proffa pisti hanskan käteen ja teki napakan sisätutkimuksen. Sitten pantiin spekula siihen ihan pimpsan reunaan ja kaikki saivat käydä kurkkaamassa sisälle. Proffa kehui emättimeni väljyyttä, joka helpottaisi synnytystä. Välilihankin hän puristeli ja totesi hyvin joustavaksi, joten mitään syytä sen leikkamiseen ei olisi.
    Hänen mukaansa olisi ollut hyvä nähdä synnytykseni, koska kohdun suu oli niin auki, mutta heillä oli jo vähän hoppu muualle.

    Juuri silloin se oli tosi noloa maata käytännöllisesti katsoen alasti ventovieraiden nuorien arvioitavana. Vieläpä niin, että suurimman osan aikaa reidet niin apposen levällään, kuin ne vaan venyivät ja sukista kiinni pitäen. Parikymmentä silmäparia liimautuneena jalkoväliini. Mies seurasi tllannetta sivusta ja kertoi jälkeenpäin varsinkin poikien ilmeitten olleen todella vakavia Toivottavasti eivät säikähtäneet ja jättäneet synnytyslääkärin hommia kokonaan pois listoilta. Nuoret miehet olivat ehkä päässeet tutustumaan nuorien tyttöjen sieviin pimppuihin, mutta nyt retkotti edessä kolmekymmpisen synnyttävän naisen toosa.

    Mutta se auttoi, eli synnytys käynnistyi vartti sen jälkeen kun he olivat poistuneet. Kätilö sanoi sen varmaan johtuneen siitä proffan sisätutkimuksesta. Itseasiassa kätilö ei ehtinyt edes hätiin, vaan poika pullahti pöydälle kuin itsestään. Jotain hyötyä siis tästä väljästä emättimestäkin:)

    Sori, että tarinasta tuli näin pitkä, mutta kun se poikkesi noista aiemmista.
     
  25. Vieras :) Vierailija

    Ihan kamalaa lukea joitakin kommentteja täällä mutta toisaalta jotkut kommentit antaa hopa voimaa... Itselläni on rv 38+3 .. Voin kertoo että rv 33 asti nautin raskaudestani niin paljon että olin valmis jo heti tään jälkeen tulemaan taas paksuksi.. Mutta heti rv 34 jälkeen kaikki muuttui... Pahoinvoinnit joita ei ollut koko alkuraskaudessakaan, niin nyt niitä melkein joka pv.... Jalat niin kipeät että jouduin jättämään lenkin pois päiväsuunnitelmista... Supistukset alkoivat jo niin kovasti tulemaan että sain estolääkkeitä siihen... Siihen aikaan lääkäri totesi että viikkoja liian vähän ettei voi käynnistä enkä itekään halunnu sillä lapsi painoi vaan 1800 kg.. Painoa minulle ei tullut... Oli myös ruokahaluttomuutta.. Yritin kuitenkin kestää tämän kaiken ... Noh olen ollut siitä lähtien tarkastuksessa joka vk.... Lääkäri kertoi että jos supisteluja jatkuu vielä rv 37 jälkeen nii ei estetä enää vaan lapsi saa syntyä.. Koska kanavaa enää noin 1 cm ja pehmee...noh kunnes tossa rv tasan 38 tuli taas erittäin kovat kivut ja rynnättiin sairaalaan ku limatulppakin irtosi jo... Mutta ei .. Kätilö vaan vihaisena totesi minulle että onpa minulla sietokyky aika huono etten kestä kipua..että lapseni painaa vasta 2300 kg eikä ole valmis syntymään.. Suorastaan haukkui minua mieheni edessä ... Teki mieli murskata häntä naamaan mutta nousinpa vaan seisoo ja yritin kävellä kohti ovea ja ulos... Lopuksi vaan totesin kätilölle että en tuu enää ennen kuin olen kuolemaisillani...ettäs tiedätte .. Raskaudet ovat erilaisia sekä ihmiset... Se ei tee minusta huonoo äiti jos on näin tukala olo ja haluan hänet jo maailmaan... Vaa just toisinpään , en halua joutua tilanteeseen jolloin en sitten enää jaksais koko vauvaa.. Haluan energia myös hänelle ... Eli säästäkää neuvonne itsellenne.. Kyllä jokainen nainen tietää oman lapsensa sekä itsensä parasta... Ja osaa päättää itse!
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti