Synnytyksen kuvaamisesta

[outoko]

Olenko mä hölmö, kun loukkaannuin tällaisesta:

Mua pelotti synnytys iha hirveästi, kävin pelkopolilla ja itkeskelin ja stressasin paljon. Mies oli koko ajan tukena, mut tuntui, että hän ei osannut kuitenkaan ymmärtää mun pelkoa. Noh, eihän ne vauriot hänelle tule. "hyvällä asenteella vaan" jne.

Synnytys koitti ja kaikki oli niin hirveää kuin ajattelinkin. Kesti pitkään ja sattui iha hirveästi. Sitten mies olisi halunnut videokuvata synnytyksen Mä koin tuon ihan tosi loukkaavana. Se tiesi, että synnytys on mulle vain pakollinen ja pelottava paha, jota en todellakaan tekisi, jos vois valita. Ihan kuin mä nyt haluaisin muistella sitä tuskaa enää, kun se lopputulos vain merkitsee, inhoan synnytyksen hehkuttamista. En koe mitään naiseuden riemua siitä, että "on etuoikeus synnyttää" ja lässynlää. Lähinnä se vituttaa ja pelottaa ja jos ois miehelle mahdollista, niin minä en tod synnyttäisi.

Vaikea selittää, miksi se raivostutti niin paljon. Jotenkin tuntui, että mies ei arvsota mua ja ota mun tuskaa tosissaan, ja olisi tullut sellainen synnyttävä nauta-olo, jos joku olisi kameran kanssa tunkenut vielä alapäähän. Kuvaaminen olis ollut nöyryyttävää ja vähättelevää.

 

[vieras]

Minua taas harmittaa että kielsin miestä kuvaamasta.. En nyt tietenkään olis koko tapahtumaan halunnut videolle, mutta jotain pätkiä ja tunnelmia.

 

[minna]

et mielestäni ole ollenkaan hölmö. en itsekään haluaisi, että synnytyksiäni olisi kuvattu, vaikka ne eivät olekaan olleet minulle pelottavia ja vastenmielisiä. minullekin olisi saattanut tulla "nauta-olo" jos mieheni olisi siinä häärännyt videokameran kanssa..

 

[okl]

Mulla oli kans sellaiset tuskat, että kuvaaminen olisi tuntunut halventavalta. Ymmärrän tunteesi täysin.

 

[M Y R K K Y]

Mä myös kadun sitä ettei synnytystä kuvattu.Olisi kamera jätetty pöydälle niin että sivukuvaa olis ees voinut katella.
Mulla kaikki 4 synnytystä olleet suht helppoja ja kauniita.
Kaksosten syntymä olis ollut todella ihana saada kuvattua... :heart:

 

[Sapfo]

Mua ei olisi saanut myöskään kuvata niissä kauheissa tuskissa. Naama vääntynyt kammottavaan irvistykseen ja huuto sen mukaista. Kuka sellaista haluaa muistella?

Valokuvia otettiin kun vauva oli nostettu rinnoille. Se sai riittää. Kyllä nainen tuossa tilanteessa saa päättää että kuvataanko sitä itse tapahtumaa.

 

[ninni]

Ymmärrän, ap täydellisesti. Ihan samoja fiiliksiä mullakin synntykseen liittyen.
Miehet osaa olla idiootteja. :hug:

 

[eiikinä]

Juu samat aatteet.

 

[hö]

Jos noin negatiivisella asenteella menit synnyttämään ni ei ihme et oli kauheeta! Mä menin positiivisella asenteella ja hyvä kokemus oli

 

[voi yök]

Jos noin negatiivisella asenteella menit synnyttämään ni ei ihme et oli kauheeta! Mä menin positiivisella asenteella ja hyvä kokemus oli

:headwall:
No voi kun ihanaa, lässynlässyn. Kaikki ei ole samanlaisia kuin sinä. Ja se synnytys ei kuule aina ole asenteesta kiinni!!

 

[vieras]

Jos noin negatiivisella asenteella menit synnyttämään ni ei ihme et oli kauheeta! Mä menin positiivisella asenteella ja hyvä kokemus oli

juu, asenteestahan ne synnytyskivut ym. onkin kiinni :O

 

Mua ei olisi saanut myöskään kuvata niissä kauheissa tuskissa. Naama vääntynyt kammottavaan irvistykseen ja huuto sen mukaista. Kuka sellaista haluaa muistella?

.

Elämää sekin on. Kuka haluaa albumillisen pelkkiä synttärikuvia? Vuodesta toiseen samat aiheet?

 

[MB]

Kyllä mä ainakin halusin ukkoni siihen viereen piteleen mua kädestä ja antamaan mehua. Enkä tod. mitään kameraa meidän väliin, jota ukko olis voinut vahdata ja mihin keskittyä. MINUUN siellä pitää edes sen hetken keskittyä, ei se muuten mua siellä olis voinut tukea.

Sitäpaitsi en tod. halunnut muutenkaan, että jotain videoita näytettäis musta koko suvulle.

 

[MB]

Mua ei olisi saanut myöskään kuvata niissä kauheissa tuskissa. Naama vääntynyt kammottavaan irvistykseen ja huuto sen mukaista. Kuka sellaista haluaa muistella?

.

Elämää sekin on. Kuka haluaa albumillisen pelkkiä synttärikuvia? Vuodesta toiseen samat aiheet?

Meillä on kuule albumissa 400kuvaa per vuosi. Ei tod ole pelkkiä synttäri kuvia. Eikä siellä ole yhtään kuvaa missä ponnistaisin naama punaisena. Muutama kuva on siitä kun vauva on vasta syntyneenä rinnalla, vähän näkyy otsaa. Ja sitten on pesu ja mittauskuvat.

Ei siellä tosiaankaan tarvi olla mitään jalat levällään naama irveessä kuvia. Kuka niitä edes haluaa esitellä kenellekään?

Vaikka onhan ne jenkeissä sukulaiset rivissä jalkopäässä seuraamassa kun akka ponnistaa. Makunsa kullakin, mä en kyl kaivannut appiukkoa, enkä edes omaa äitiä paikalle.

 

[vieras]

Mä olen etukäteen kieltänyt mieheltä kuvaamisen ja mun synnytykset on loppusissaan olleet niin nopeita ja toisaalta sitten niin kipeitäkin, ettei mies ole saanut kameraa käteen ennenkuin vauva on syntynyt. SITTEN on ollut ihan sopiva hetki kuvata. Meillä mies on hieronut mun selkää ja ollut tukena ponnistusvaiheessa, en ees ymmärrä missä vaiheessa se ois ehtinyt kuvatakin...

 

[kahtoo ny]

Mua ei olisi saanut myöskään kuvata niissä kauheissa tuskissa. Naama vääntynyt kammottavaan irvistykseen ja huuto sen mukaista. Kuka sellaista haluaa muistella?

.

Elämää sekin on. Kuka haluaa albumillisen pelkkiä synttärikuvia? Vuodesta toiseen samat aiheet?

Ja vaihtoehto on kuvat toosasta ja hirveistä tuskista?

Mut kysymykseen, itse asiassa mä haluan pääsääntöisesti kivoja kuvia, huonommista hetkistä voi olla kuvia, tietysti, mut ei todellakaan mistään synnytyksestä, kun teen kuolemaa ja alapää vuotaa verta ja limaa. Siitä hetkestä elämässäni en halua muistoja, ihan typerä sivuseikka ja pakollinen paha koko synnytys lapsen saamisessa. En halua osallistua siihen typerään mammamaiseen hehkutukseen.

Mut ap, ymmärrän kyllä täysin fiiliksesi. Mut pakko pistää paremmaksi: mun mies nimittäin suunnitteli ihan tosissaan tekevänsä synnytysvideon/kuvakollaasin ja pistävänsä Youtubeen Arvaahan, toteutuiko tuo suunnitelma? Eikä nähnyt siinä mitään ihmeellistä syytä, että miksi ei. Oli niin innoissaan vauvasta ja itse media-alalla. Sanoin kyllä heti, että se jäisi hänen viimeiseksi teokseen jos laittaisi..

 

["Tuleva äiti"]

Itse pidän kovasti ajatuksesta, että oma puoliso tai paras ystävä kuvaisi ja napsisi valokuvia avautumisvaiheesta ja heti ponnistuscaiheen jälkeen. Sitä aina jälkeenpäin miettii millaista on ollut vaikeina hetkinä, miten on käyttäytynyt ja miten kaikki oikeastaan menikään. Suhtaudun synnyttämiseen positiivisesti ja pyrin valmistautumaan koitokseen niin henkisesti kuin fyysisestikin (esikoisen synnytys kyseessä). Kukin tavallaan! Minusta on hienoa saada käsin kosketeltavia muistoja elämän huippuhetkistä olivatpa ne kuinka epämiellyttäviä ja kivuliaita tahansa. Ei sitä turhan sanota "aika kultaa muistot". Onpahan sitten jotain muistoja, mihin palata, jos ja kun siltä tuntuu!

Synnytyspelko on tosi inhottava asia, johon tulee suhtautua vakavasti. Harmi kuitenkin, että jotkut ihmiset eivät pysty tai halua suhtautua avoimin mielin uusiin asioihin. Pelko ja jääräpäisyys ovat kaksi ihan eri asiaa. Miehet eivät tunnetusti aina osaa suhtautua raskauteen naisen toivomalla tavalla. Miksi heidän pitäisikään, kun eivät tiedä miltä se tuntuu? Jos oma mieheni ehdottaa jotain, ennen kuin loukkaannun ja vedän herneen nenään, mietin asiaa; sen hyötyjä ja haittoja. Toinen yrittää vain auttaa ja olla huomaavainen useimmiten! Eli pitäkää hyvät naiset avoin mieli kaiken suhteeen Voihan olla, että mies on synnytyksessä niin järkyttynyt ja peloissaan itsekin, että haluaa kuvata tapahtuman sen takia, että voi kokea sen sitten rauhoittuneena uudestaan! Naisellekaan ei olisi pahitteeksi kokea sitä uudestan ilman pelkoja, kipuja ja ennakkoluuloja, kun jo tietää mitä on edessä.

 

["Tuleva äiti"]

Edelliseen lisätäkseni vielä...

Kuvamateriaali vain ja ainoastaan omaan henk.koht. käyttöön enkä halua kenenkään kuvaavan alapäätäni tai mitään muutakaan turhan läheltä tai sopimattomalla tavalla. Asiallista ja ihan vain itseäni varten otettavaa kuvamateriaalia.

Onneksi on kuitenkin ihmisiä, jotka uskaltavat antaa kuvata KAIKEN! Itsekin olen muutaman synnytysvideon jo katsonut. Hienoa, että näitä on tehty jokaisen nähtäväksi!

(Pahoittelut kirjoitusvirheistä. Näpyttelen tätä kännykällä.)