Synnytys ilman tukihenkilöä

Onko kokemusta ja miten on mennyt yksikseen? Minulla on laskettuun aikaan aikaa enää muutama viikko ja luultavasti joudun synnyttämään yksin. Isä oli ensimmäisen lapsen synnytyksessä mukana, mutta kokemus taisi olla hänelle liian traumaattinen, eli ei ole mitenkään intoa puhkuen tulossa mukaan synnytykseen. Toisekseen hän on töiden vuoksi todella paljon pois kotoa, eikä ehkä edes ehdi mukaan synnytykseen. Muita en ole edes ajatellut pyytää mukaan. Miten teillä on synnytys yksin sujunut? Muistelen, että edellisellä kerralla pelkästään miehen näkeminen jotenkin rauhoitti, koska olin aika sekaisin ilokaasusta enkä aina tiennyt missä olin. Ihan sairaalaan siirtymistäkin jännitän tällä kertaa, koska edellinen synnytys oli nopea. Miten siis yksin synnyttäneet olette sairaalaan päässeet ja lapsen maailmaan saaneet?

 

Onko kokemusta ja miten on mennyt yksikseen? Minulla on laskettuun aikaan aikaa enää muutama viikko ja luultavasti joudun synnyttämään yksin. Isä oli ensimmäisen lapsen synnytyksessä mukana, mutta kokemus taisi olla hänelle liian traumaattinen, eli ei ole mitenkään intoa puhkuen tulossa mukaan synnytykseen. Toisekseen hän on töiden vuoksi todella paljon pois kotoa, eikä ehkä edes ehdi mukaan synnytykseen. Muita en ole edes ajatellut pyytää mukaan. Miten teillä on synnytys yksin sujunut? Muistelen, että edellisellä kerralla pelkästään miehen näkeminen jotenkin rauhoitti, koska olin aika sekaisin ilokaasusta enkä aina tiennyt missä olin. Ihan sairaalaan siirtymistäkin jännitän tällä kertaa, koska edellinen synnytys oli nopea. Miten siis yksin synnyttäneet olette sairaalaan päässeet ja lapsen maailmaan saaneet?

No miten sinulla meni? Olitko yksin vai löysitkö jonkun hyvän tukihenkilön? Oletan siis kirjoituksesi perusteella, että olet jo saanut lapsesi

 

Kyllä sitä kummasti vaan on synnytetty iät ja ajat ilman "tukihenkilöä". Tosin ei taida kätilöt päivittää facebookkiin tai mihinkään muuallekaan tuntemuksia synnyttäjän puolesta.

Onkos teillä ollut tukihenkilö siittämishetkellä? Isää ei tässä tapauksessa lasketa tukihenkilöksi.

 

Kyllä sitä kummasti vaan on synnytetty iät ja ajat ilman "tukihenkilöä". Tosin ei taida kätilöt päivittää facebookkiin tai mihinkään muuallekaan tuntemuksia synnyttäjän puolesta.

Onkos teillä ollut tukihenkilö siittämishetkellä? Isää ei tässä tapauksessa lasketa tukihenkilöksi.

Jotkut turvautuvat ns. doulaan, jota kyllä myös ihmettelen...

 

Minun lapsuudenkylässäni oli emäntä, joka synnytti lapsem marjareissulla. Mennessä oli tyhjä marjasanko ja takaisin tullessa lapsi esiliinaan käärittynä.
Synnytys on luonnollinen tapahtuma, ei siitä pitäisi tehdä niin kliinistä ja vaikeea. Etenkin jos on ennestään synnyttänyt, seuraava on useimmiten helpompi. Minun entinen työkaveri lohkaisi kerran, että "ei sitä kannata yhden lantun takia kuoppaa kaivaaa"

 

Minun lapsuudenkylässäni oli emäntä, joka synnytti lapsem marjareissulla. Mennessä oli tyhjä marjasanko ja takaisin tullessa lapsi esiliinaan käärittynä.
Synnytys on luonnollinen tapahtuma, ei siitä pitäisi tehdä niin kliinistä ja vaikeea. Etenkin jos on ennestään synnyttänyt, seuraava on useimmiten helpompi. Minun entinen työkaveri lohkaisi kerran, että "ei sitä kannata yhden lantun takia kuoppaa kaivaaa"

Juuri näin! Kyllä ongelma on silloin henkisellä puolella, jos tosiaan tekemällä tehdään synnytyksestä liian kliinistä ja vaikeaa tai että paikalla pitää olla kokonainen armeija kätilöitä, eikä niistäkään löydy ymmärtäjää...Kipulääkitystä saa tarvittaessa

 

Kyllä olisi suomenniemellä asukkaita harvassa, jos synnyttämiseen tarvittaisiin välttämättä doulia tai muuta rekvisiittaa. Tämä villitys on vasta viimeaikoina tullut muotiin, sitä ennen vielä omien synnytysteni aikana kätilö tai kaksi, kun synnytys oli normaali alatiesynnytys. Isille on sallittu pääsy vasta 70-80-luvulla, jos tämä kävi valmennuksessa ja halusi mukaan.

En todellakaan osannut edes kaivata ylimääräistä porukkaa, kyllä kätilöt pitävät hyvää huolta! Synnytystapahtumassa tarvitaan rauhaa, ei häslinkiä. Tietysti on mukava, jos isä voi olla mukana, kunhan hän vain on rauhallista sorttia ja kuuntelee hänkin henkilökunnan ohjeita, mutta ilmankin tulee vallan mainiosti toimeen.

 

Kaksi ensimmäistä synnytin lasten isän eli mieheni kanssa. En pitänyt tosin hänen läsnäoloaan mitenkään merkittävänä, enemmänkin se häiritsi. Koin, että minun piti viihdyttää häntä, enkä pystynyt keskittymään täysillä synnytykseen.. Synnyttäessä en halua, että minua esimerkiksi hierotaan tmv. Lisäksi miehellä oli raivostuttava tapa hoputtaa. Joten kolmannen synnytin yksin. Ah, ihanan rauhallista! Minulla oli mukanani lempimusaa ja keinuttelin ym.. Ehdottomasti ihana kokemus ja jatkossakin yksin synnyttämään! Tämä helpottaa tietysti myös siinä, että ei tarvi miettiä lastenhoitajaa muille lapsille.. Mielestäni synnyttämisessä ei ole mitään jännittävää/pelottavaa, joten siinäkään mielessä en tarvi mitään tukihenkilöä, kätilöt riittää, eikä niitäkään huoneessa koko ajan kaivata..

 

ensimmäisen lapsen syntymän aikaan isät eivät päässeet synnytyksiin mukaan vaikka olisivat halunneetkin. Synnytys oli ekakertalaiselle aika kamala, mutta toisaalta myös helppo koska ei ollut minkäänlaista vertailukohtaa miten sen homman pitäisi mennä. Pois päästiin 2 vrk:n jälkeen. Isä näki lapsensa eka kerran reilun vuorokauden päästä. Aiemmin eivät laskeneet sairaalaan sisälle kun huoneissa oli niin täyttä , siinä sitä äidit saivat selvitä yksikseen. No olihan meitä 5 naista lapsineen samassa huoneessa, että tottahan se, täyttä tosiaan oli.

Toisen lapsen syntymän aikana synnytyssairaalassa jylläsi joku sairaalabakteeri joten synnytyssaliin ei taaskaan otettu isiä, vaikka olisi mukaan halunnutkin. Synnytys meni kaameessa pelossa, että mikä tauti, miten se tarttuu, kehen se tarttuu, mitä vaikutuksia sillä on jne jne..
Ei ehtinyt huolehtimaan mistään muusta.
Sairaalasta tyrkkäsivät ulos vajaan vuorokauden kuluttua synnytyksestä, onneksi isä sai tulla hakemaan, ettei tarvinnut taksilla kotiin tulla. Eikä paljon edes kyselty pärjäätkö, enemmän oli niinpäin, että menetkös siitä ovesta ulos. Enemmän olivat huolissaan siitä, että ei vaan sairaalatautia tartu terveeseen lapseen. Eikä kukaan perään kysellyt, iskikö sairaalapöpö vai ei. Neuvolan täti tuli katsomaan 2 viikon kuluttua. Hyvin pärjättiin miehen kanssa, kun oli kokemusta ennestään.

Joten mitä turhia huolehtimaan. Kaikki ei ole aina itsestä kiinni eikä siitä mitä itse haluaa.